Koulutusta vastaamattomassa työssä?

Minä olen aivan koulutustani vastaamattomassa työssä. Joskin toisin päin. Olen liian hyvässä työssä. Satuin onnistumaan aikanaan työhaastattelussa ja pääsin käyttämällä henkilökohtaisia esiintymistaitojani tehtävään, johon on tietyt koulutusvaatimukset. Sovin työhön hyvin jopa ulkoiselta olemukseltani.

Palkkaus on kohtuullinen tällaiselle kouluttamattomalle, mutta työ on henkisesti raskasta. Ei sen takia etten pärjäisi vaan siksi että olen varmaan työryhmän korkeimman työmoraalin omaava ja siksi vaikeimmat ongelmat usein jätetään minulle.

Jotenkin koen, että joudun näyttelemään työssäni parempaa kuin olen ja siksi se on raskasta. Olisi niin kiva olla oma itsensä myös työpaikalla ja siksi olenkin nyt alkanut etsiä oikeita töitä vaikka palkka putoaisikin. Olkoon sitten likaista tai vuorotyötä kunhan siitä saisi kokoon vähintään 2500-3000€ palkan.

Olen koulutusta vastaamattomassa työssä. Käynyt lukion ja peruskoulutuksen omalta alaltani, töitä ei ole omalta alalta irronnut. Pitäisi olla sitä työkokemusta (mistä saa, jos ei pääse)Lisäksi pitäisi näköjään olla vielä korkeammin koulutettu, mutta pitäisi sitten taas kitkuttaa pienellä opintotuella(puoliso on töissä, niin opintotuki olisi kuulema n. 200 euroa/kk,sillä ei elä!). Työkokemusta ylipäätänsä riittää, aloitin työnteon 15 vuotiaana luomalla hevosen ** ja hoitamalla eläimiä. Sen jälkeen olen ollut erinäisissä kassahommissa, puhelinmyyjänä, siivoamassa ja tehdashommassa ja monessa asiakaspalvelussa. Tein töitä yläasteella ja lukiosta lähtien koulun ohella täyspainoisesti(oli pakko, muuten ei olisi pärjännyt,mahdollisuutta vanhempien helmassa oloon ei ollut!) Etenin näissä ns. huonojen alojen töissä jopa esimiestehtäviin ja kiitosta on aina tullut. Nykyään valmistuttuani olen nyt ollut toista vuotta ei alaani vastaamattomassa toimistotyössä,pinna on nyt täysi.Tämä työ ei vastaa sitä, mitä haluan, ei työllisesti, eikä palkallisesti tai työilmapiiriltään. Sanoin itseni irti. Miksi minä olisin aina se, joka tekee työt jotka ei muita kiinnosta.Joka päivä taistelen itseni kanssa tehdessäni työtä jota inhoan-siis todella INHOAN! En ole kertaakaan tuntenut minkäänlaista työniloa koko sinä aikana, kun töitä olen tehnyt en tässä paikassa, enkä aikaisemmissa, töissä vain ja ainoastaan rahan takia. Kertaakaan en ole potkuja saanut ja työni olen silti hoitanut hyvin (useimmiten hammasta salaa purren). Haaveilin siitä, että jos teet työsi hyvin ja hankit koulutuksen, niin hyvin käy-näin minulle on opetettu...alan epäillä sen paikkansapitävyyttä...Tällä hetkellä ei ole varaa opiskella, enkä yksinkertaisesti enää jaksa kiskoa toimeentuloa selkärangasta opiskelun aikana tekemällä kaikkea hanttihommaa maan ja taivaan välillä koulun ohella(tästä kärsii myös opiskelu) En myöskään aio olla enää kyykytettävänä nykyisellä työpaikallani, pyysivät kyllä, etten lähtisi..mutta muuta vaihtoehtoa ei ole..irtisanoin itseni vakituisesta paikasta ja menen tekemään orjatöitä vaikka vuokratyöfirmaan, yrittäen taas kerran jalkaa oven väliin niihin firmoihin, jotka oman alan töitäni tekevät..en tiedä uskonko vahvasti enää siihen, että löydän oikeasti työntekijöitä arvostavan firman ja että saisin lisäkoulutusta vaikka oppisopimuksella, paikan jossa ahkeruutta todella arvostetaan (ahkeruus ei tarkoita työntekijän täydellistä orjuuttamista) Haluaisin todellakin, kerrankin kokea jonkin asteista kiinnostusta työtä kohtaan, mitä teen. Lapsilta kysellään usein, mitä haluaisit tehdä, näin minäkin uskoin, että voi valita sen, mikä itseä ihan oikeasti kiinnostaa, eikä tehdä pakolla työtä, jossa tekohymy naamalla painat päivästä toiseen, tuntien suunnatonta inhoa sisälläsi työtäsi kohtaan. Niin ja kyllä, olen yrittämässä edelleen sille monien mielestä huonolle alalle, eli ala on tietotekniikka/tietojenkäsittely. Työltä en vaadi mitään kummia, alkupalkaksi riittäisi tällähetkellä mikä tahansa tonnista ylöspäin, kunhan edes kerrankin tuntisin olevani oikeassa paikassa! En tiedä uskonko enää-mutta on pakko yrittää.