Jotenkin näyttäis olevan vallalla ajatus, että jokainen on täysin vastuussa omasta kehostaan. Siis, et asioihin ei tarvitse puuttua, jos se olevinaan koskee vain henkilöä itseään.
Esim. Jos mulla on kaveri, joka sairastaa pilvenpiirtäjästähyppäämissyndroomaa - siis et tiedän 100% varmasti hänen loikkaava katolta ales jos sinne hänet vain toimitetaan. Jos minä polttarijuhlissa kannan ko. kaverin talon katolle niin kuinka menee vastuunjako? Tästä voi vetää analogioita vaikka prostituutioon ja huumeisiin.
Mites on - onko vastuu myös useimmiten yhteiskunnalla/ympäristöllä? Onko olemassa sellaisia tekoja joissa vaikutus kattaa vain minut itseni?
Esim. Jos mulla on kaveri, joka sairastaa pilvenpiirtäjästähyppäämissyndroomaa - siis et tiedän 100% varmasti hänen loikkaava katolta ales jos sinne hänet vain toimitetaan. Jos minä polttarijuhlissa kannan ko. kaverin talon katolle niin kuinka menee vastuunjako? Tästä voi vetää analogioita vaikka prostituutioon ja huumeisiin.
Mites on - onko vastuu myös useimmiten yhteiskunnalla/ympäristöllä? Onko olemassa sellaisia tekoja joissa vaikutus kattaa vain minut itseni?
Vastaukset 50
Vanhimmat
miettimään asiaa pikemminkin ja nimenomaan velvollisuuden näkökulmasta. Mikä on kenenkin velvollisuus omaa kehoaan ja elämäänsä kohtaan?
Ja yksilön vastuuta ei voi erottaa yhteiskunnan vastuusta, sillä yhteiskunta koostuu nimenomaan yksilöistä. Mielestäni yhteiskunnan velvollisuus - ja oikeus - on tukea yksilöä silloin, kun hänen omat resurssinsa eivät syystä tai toisesta riitä.
Aika harva itsemurhaa yrittänyt on auttajiaan jälkikäteen syyttänyt.
päädytään siihen, et mitään velvoitetta ei itseensä ole niin silloin on kaikki oikeudet. Poistaako se silloin myös muiden velvoitteet?
Jos yhteiskunta on maksanut - tavalla tai toisella - elämäni ensimmäiset vuodet, niin kai se silloin on oikeutettu myös saamaan jotain takaisin. Mä laskin yhteiskuntaan myös vanhemmat etc. Onko vain täysin erakkona asuvalla - ja susien kasvattamalla - kaikki oikeudet omaan kehoonsa. Perskule - entä ne sudet.
mä ajattelen tätä lähinnä vastuuna (ja ehkä velkanakin) elämälle, elämän lahjalle. Ihmisyydelle, yhteiskunnalle, ympäristölle.
En siis ajattele rahaa, vaan sitä, miten ja millä edellytyksillä tämä yhteiskunta kasvaa, vahvistuu ja voi hyvin. Siihen tarvitaan niin yksilön kuin ympäristönkin vastuuta.
Yhteiskunnalla ja ympäristöllä on oikeus ja vastuu niistä, jotka siihen kuuluvat. Ja yksilöllä sama homma toisinpäin.
puhunutkaan - vaikka voihan tuon niinkin tulkita. Joo - mä olen sun kanssas jälleen aika samaa mieltä eli et tämä on kumppanuus jossa kaikilla on vastuu toisistaan.
Aikaisemmin olit normaaliyksilöiden puolella, vammaisilta ja muilta toimintarajoitteisilta oikeudet pois - niinhän sä sanoit? Että yhteiskunnalta säästyy rahaa?
Juu en tosiaan ole sellaista sanonut. Sun pieni pääsi tekee - taas - tepposet.
vammaisilta oikeuden kasvattaa omia lapsiaan?
Olen pahoillani puolestasi.
nämä nalkutuksesi la.ran suuntaan. Mikä syndrooma sulla on? Et saa tarpeeksi huomiota?
että kun pyytää yhteiskunnalta apua, sitä ei saa ja kun sitä ei halua, pakotetaan vastaanottamaan.
se "yhteiskuntakin" yhä enenevässä määrin ajattelee, et omapa on kehosi. Ja minusta on helppo kuvitella tilanteita missä pakkokin on paikallaan - vaikkei yksilö haluakaan. Esim. on jo pitkään ollut tapana tarjota majoitus ihmisille joilla on selkeästi poikkeavat oikeuskäsitteet.
Mutta se on totta, et on vaikea vetää viivaa, milloin yhteikunnan pitäisi tulla väliin. Mutta suoraan vastuun sysääminen yksilölle sen enempiä miettimättä on pirunmoista vastuunpakoilua - tosin sama pätenee toisinpäin.
varmaan ajattelee että olen nappaillut sieniä...
Mutta yhä enenevässä määrin olen alkanut ajatella että koko ihmiskunta on yhtä. Siksi en esim. näissä keskusteluissa isommin välitä solvata ketään. Miksi haukkuisin toista ihmistä, pohjimmiltaan kuitenkin samaa kuin itse olen?
Minusta ideaali kenties olisikin että kaikki olisivat vastuussa kaikista. Hylkääminen, tuhoaminen ja torjuminen kun ei ainaakaan näytä toimivan...
siis kaivata jonkinmoista kollektiivista välittämistä, joka ei perustuisi pakkoon tai velvollisuuteen.
käynyt samassa metsässä kuin mäkin. Vaik en mä ihan menis noita sanoja käyttämään, mutta vastuusta olen samaa mieltä. Mä luulen, et toi on hivenen idealistista, mutta mä uskon, et mitään ei ole kiveen kirjoitettu vaan ihmisellä on oikeasti mahdollisuus tehdä asiat myös toisin. Se vain vaatii totuttujen normien osittaista hylkäämistä - esim. uskon siihen, et elämä on kilpailua ja vahvin voittaa etc.
kyllähän mä olen idealistinen, mitäpä sitä kieltämään. Mutta jotenkin jaksan uskoa siihen että ihmiset jossain vaiheessa kyllästyy voitontavoitteluun ja rahankeruuseen. Ja ehkäpä sitten kun jonkinmoinen massa alkaa etsiä muunlaista elämää, siihen on helpompi liittyä... Toivottavasti tapahtuu ennenkuin tää pallo tuhoutuu tyystin.
En voi uskoa että ihmiset jaksaa kovin kauan olla tyytyväisiä silikoneista, timanttihampaista ja sensellaisista, pakosti siihen tulee vastareaktio joskus.
asiasta. Mä uskon myös et tilanne tulee muuttumaan, mutta voi olla et se vaatii aika väkivaltaisen välivaiheen. Tai sitten yhteiskunta polarisoituu eli syntyy kaksi täysin rinnakkain - tai sisäkkäin - elävää mallia.
En mä tiiä onko ihmiset yleisesti sitä miltä päällepäin näyttää. Musta meiltä puuttuu oikea arvokeskustelu - esim. äänestämme henkilöitä arvojen sijaan. Ilman varsinaista käsitystä ihmisten arvomaailmoista jatkamme samalla radalla kuin ennenkin. Kopioimme vanhaa ja hiomme pahimpia kulmia.
sun visiosta tuli mieleen sellainen ohjelma, jossa taiteilija Osmo Rauhala meni tapaan jotain intiaaneja. Niillä inkkareilla (en nyt muista mikä heimo) oli sellainen tarina, että ihmiset ovat nyt "kaksisydämisiä", mutta puolet ihmiskunnasta tulee tuhoutumaan ja ne jotka jää jäljelle, muuttuu jälleen "yksisydämisiksi".
Selitin nyt aika kökköisesti mutta se oli tosi vaikuttava ohjelma.
Olishan se mielenkiintoista jos olis vielä elossa kun jonkunsortin isompi muutos tapahtuu, mikä sen sitten aiheuttaneekaan?!
Aivan varma en ole, et haluaisinko itse ainakaan kaikkein väkivaltaisinta muutosvaihetta nähdä. No jos ei hyvällä niin pahalla - eli minusta muutos on kuitenkin väistämätön. Toivottavasti hyvällä, mut niin optimisti edes minäkään en ole, et sen puolesta vetoa löisin.
perään on hyvä vähän katsoa, vaikka jokainen onkin loppukädessä vastuussa itsestään. Ainakaan ei pitäisi altistaa kaveriaan semmoiseen, mistä tietää seuraavan vaikeuksia. Heikompiaan pitää suojella.
Yhteisöllisyys on vähä hukassa nykypäivänä. Kilpailu, menestyminen hinnalla millä hyvänsä, rahan kahmiminen jne. ei edistä vastuunottoa muista kuin vain itsestään tai perheestään. Markkina-arvot jyllää.
Teoilla on aina vaikutus muihinkin ihmisiin kuin vain itseensä.
ton heikompien suojelun alle voi oikeastaan laittaa kaiken - jokainen on kuitenkin heikompi jossain? Siis et esim. helpommin ruuan houkutuksiin antautuvalla on vaikka heikompi itsekuri. Toi oikeastaan kuulostaa hyvältä ohjeelta.
Ja samaa mieltä. Ei ole olemassa sellaista tekoa, joka ei aina vaikuttaisi muihin. Onneksi se toki pätee myös positiivisiin tekoihin.
just noin. Yksi on heikompi jossakin asiassa ja toinen toisessa. Jokainen tarvii tukea joskus ja silloin sitä on hyvä kaverille antaa. Siitä tulee kaiken lisäksi hyvä mieli sille antajallekin. Ihmiset olis paljon onnellisempia, jos ne tekis toisten eteen enemmän asioita ja ihan pyytämättäkin. Rajansa tietty auttamisellakin.
on itsellä jos on kaikin puolin fyysisesti ja psyykkisesti siinä kunnossa, että voi olettaa pystyvän pitämään huolta itsestä.
Yhteiskunta, ystävät ja lähipiiri tulevat ja tukevat siinä vaiheessa kun omat voimat ja keinot loouvat tai ei ole enää itsellä ymmärrystä missä mennään.
Kyllä kuitenkin ns. normaali ihminen on vastuussa itsestään ja teoistaan. Ei yksikään alkoholisti tai narkkari voi syyttää ketään muuta kuin itseään elintavoistaan tai valinnoistaa; se on perusedellytys myös paranemisprosessille, jos niin haluaa.
Jos kannat polttarijuhlissa hyppäämissyndroomaisen katolle ja tiedät ongelmasta, totta kai olet vastuussa siitä, mitä teet. Kyllä meillä jokaisella on oikeus ja velvollisuus puuttua sellaisiin asioihin, joissa esim. kaltoin kohdeltu ei itse ymmärrä tai pysty puolustautumaan.
Elintavat, elämän asenne, valintojen tekeminen yms. ovat tekoja, joissa vastuu on meillä itsellä. Mieti esim. rikosten tekemistä, liikalihavuutta, ammatinvalintaa yms. me itse vaikutamme niihin ja jos annamme toisten vaikutta em. asioihin, on se silti meidän oma päätöksemme ja valintamme.
syyllisyys ole myös muilla. Jos mä tiedän esim. sodan traumatisoivan ihmisiä rajusti. Siit huolimatta mä raahaan 100000 nuorta miestä rintamalle, mutta ensin pidän huolen, että jokainen ymmärtää, että vihollinen ei ole ihminen. Jos sen jälkeen sotilaat eivät käyttäydykään yleisen moraalikoodin mukaisesti niin onko syy ainoastaan sotilaissa?
Mikä normaali ihminen? Kukaan meistä ei etukäteen tiedä missä olemme heikkoja. Tiedämme ainoastaan joitain tilastollisia keskiarvoja. Jos yhteiskunta kaikesta tiedosta huolimatta suosii tilanteita, joissa "heikommat" eivät kestä niin eikö vastuu ole silloin kaikkien - myös liikalihavuuden osalta? En tarkoita, että yksilöllä ei olisi mitään vastuuta - sekä itsenään, että yhteiskunnan jäsenenä.
Oisit jättäny kirjoittamatta tän. Ihan nolostuttaa puolestasi..
multa nyt maine? No mä yritän elää sen asian kanssa. Kyllä se nolouden tunnekin aikanaan helpottaa - älä huoli.
sinulla...
kaikessa mitä teet
kaikessa mitä jätät tekemättä
siksi ei pidä kumartaa oppeja, ismejä, aatteita, eikä lakeja
jos tiedät mikä on oikein, toimi sen mukaan
näin siis silloin kun kyse on oikeudenmukaisuuden toteutumisesta
arjen harmaina pikkupäivinä vo nyperrellä kansalaiskuuliaisuuden puitteissa MUTTA vain niiltä osin kuin tunnet valintasi oikeaksi
se noin voi mennä. Jos joku raiskaa ja pahoinpitelee minut ja seurauksena henkinen terveyteni romahtaa, niin minäkö olen siitä yksin vastuussa? Oikein olisi tietenkin hakea apua ja nousta, mutta entäs jos ei vain pysty?
Oikeudenmukaisuudesta mie en san mittee. Se pitäs ensin määritellä.
hänen yrittävän itsemurhaa ja viet hänet katolle. Olet mahdollisesti oikeudessa jonkinasteisesti syytettynä. Koska on mahdollista, että sinua voidaan
syyttää jopa johdattelusta. Itsemurhaa suunnittelevaa pitää aina ohjata hoitoon. Lentää ei ihminen vielä osaa, vaikka olisi kuinka sekaisin.
on tieteskin ääriesimerkki. Ajattele vaikka siten, että tiedän jonkun ammatin aiheuttavan monelle itsemurhaan johtavan käyttäytymisen. Eikö silloin ole tarpeellista testata etukäteen ko. ammattiin ryhtyvien henkistä kypsyyttä - olettaen, että sellainen testi on olemassa jolla aidosti itsemurhariskiä voidaan vähentää. Syytteitä ei toki saa vaikka jättäisi testit tekemättäkin, mutta laista huolimatta - onko kyseessä moraalisesti väärä teko?
"Mites on - onko vastuu myös useimmiten yhteiskunnalla/ympäristöllä? Onko olemassa sellaisia tekoja joissa vaikutus kattaa vain minut itseni?"
No yhteiskunnan/ympäristön, läheisten oikeutettu vastuu yksilöstä perustuu mun mielestä siihen että yhteiskunta/läheiset haluaa sillä suojata jotain puolustettavaa arvoa... joka on tärkeämpi kuin yksilön vapaus määrätä omasta kehosta.
Täysi-ikäisyys on on otettu suojaamaan yksilöä vastuunjaosta yksilön oman koskemattomuuden /vapauden ja Ympäristön suhteen.... Kun täysi-ikäisellä on vastuu omasta itsestään niin myös oikeus päättää omasta vapaudestaan koskemattomuudesta. Se onko ihminen yleensä/ 18. vuotisena kykenevä ymmärtämään aina oman vastuunsa itsestään siitä voi olla montaa mieltä...
Jos lähdetään sitä että yksilö ei määrää omasta itsestään kehostaan täysivaltaisena aikuisena , niin kyllä silloin tullaan rajanveto ongelmiin kuka sitten määrää... toimittajat?.. Tällaisissa tilanteissa vastuu omasta kehosta myös siirretään oikeuden ohella kolmannelle taholle... Oikeus ja velvollisuus on syytä pitää siis yhdessä tässäkin asiassa... Eli jokaisella täysi-ikäisellä ja täysivaltaisella ihmisellä on oikeus ja vastuu omasta kehostaan.
Kaikki mitä ihminen tekee tai on tekemättä usein vaikuttaa johonkin toiseen se oikeuttaako se puuttumaan yksilön vapauteen määrätä omasta kehostaan on sitten varmasti aika moniulotteinen asia... vaikuttaahan mielipiteetkin /sananvapaus toiseen ihmiseen, mutta ei niitä silti voida ihan itsestään selvyytenä alkaa rajoittamaan...
Kyllä jokainen täysivaltainen ihminen on lähtökohtaisesti siis vastuussa (oikeus ja velvollisuus) omasta kehostaan ja hänellä on oikeus päättää siitä viime kädessä enkä haluaisi että tuohon oikeuteen puututaan...esim. sen perusteella että se saattaa loukata jonkun toisen ihmisen tunteita... sillä mihin vedetään ihmisen tunteiden loukkaamisessa raja , toisi ärsyttää jo irokeesit, tai toisten vaatteet, seksitavat, toisia ei loukkaa...sitten mikään...
Kenen ärsyttävyydellä olisi merkitystä jotta täysivaltaisen ihmisen oikeuteen omaan kehoon voidaan rajoittaa... aika vaikee sanoa...??
elinkaupan? Miksei oman kehon osia saisi myydä, jos haluaa? Suomessa se on laitonta, verestä ja sukusolujen luovuttamisestakaan ei saa maksaa kulukorvausta suurempaa summaa. Eikä omaa kohtuaan saa rahasta vuokrata.
Elinkauppa: Mikäli siitä ei synny terveydellistä haitaa luovuttajalle, en näe estettä,:
1.Mikäli se tapahtuu luovuttajan vapaasta tahdosta
2. ja mikäli Lainsäändäntö ei kiellä sitä. Mutta Suomessa se ei siis ole sallittua... em. ehdot ei siis toteudu lainsäädännön osalta.
Kohdun vuokraus:
Mikäli siitä ei synny terveydellistä haitaa vuokraajalle, en näe estettä,:
1.Mikäli se tapahtuu luovuttajan vapaasta tahdosta
2.ja mikäli lainsäändäntö ei kiellä sitä.
Mutta Suomessa se ei siis ole sallittua... em. ehdot ei siis totetudu lainsäädännön osalta.
kuinka taataan se, et se a) todellakin tapahtuu vapaasta tahdosta b) terveydelliset haitat eivät tule 30 v päästä - on ne sitten henkisiä tai muita.
Esim. jos ko. asiaa mainostetaan ylettömästi kaikin mahdollisin keinoin ja samaan aikaan ylistämme rahallista onnea. Onko yksilön tahto silloin vapaa?
Voiko laki toimia ohjenuorana kaikissa tilanteissa? Siis, et löytyykö käsitteitä missä laki ei tule avuksi - jolloin sieltä ei voi hakea tukea? (enkä puhu pelästään elinkaupasta).
me lähestytään asiaa hivenen eri kulmalta. Yhteiskunnan ei välttämättä tarvitse määrätä yksilön kehon käyttöä vaan esim. ehkäistä tiettyjen henkilölle itselleen vahingollisten asioiden tapahtumisia. Esim. vaikka alkoholi/huumeet - tai prostituutio.
Et jos sun 18 v tyttäresi päättäisi ryhtyä prostituoiduksi, niin katsoisitko omaksi velvollisuudeksesi häntä yrittää estää tai muuten häneen vaikuttaa - jos tietäisit 50% varmuudella, että ko. työ juuri hänellä johtaisi vakavaan henkiseen sairauteen. Lakiahan et riko, jos jätät asiaan puuttumatta.
"Mut kuinka taataan se, et se a) todellakin tapahtuu vapaasta tahdosta"
Ei sitä voidaa taatakkaan yhteiskunnallisin toimin mut ei voida monia muitakaan asioita taata yhteiskunnan toimesta että ne tapahtuu ihmisen vapaasta tahdosta. Kyllä oikeus ja velvollisuus ja vastuu kulkee käsikädessä täysivaltaisten ihmisten kesken lähtökohtaisesti. Omaa vapaa tahto on aika subjetiivinen asia...jos sitä aletaan määrittämään yhteiskunnan taholta niin riskit on suuret... sinä että kenen tahdosta loppujen lopuksi on kyse. Vrt. lasen etu, vahempien etu, kateran puolison vapaus valita huollossa olevan lapsen asuinpaikka... siten että toisen vanhemman tapaamisoikeus lapseensa rajoittuu tai käy mahdottomaksi..
"b) terveydelliset haitat eivät tule 30 v päästä - on ne sitten henkisiä tai muita. "
Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta yksilön valinnoista 30 vuoden säteellä , kun kukaan ei tiedä muutoinkaan voi tietää kuin tosi harvoin. Jos näin olisi ihmisen vastuuntunto omista valinnoistaan varmasti olisi toisenlainen kuin tänäpäivänä...
". jos ko. asiaa mainostetaan ylettömästi kaikin mahdollisin keinoin ja samaan aikaan ylistämme rahallista onnea. Onko yksilön tahto silloin vapaa? "
Mikä olisi vaihtoehto...?
"Voiko laki toimia ohjenuorana kaikissa tilanteissa? Siis, et löytyykö käsitteitä missä laki ei tule avuksi - jolloin sieltä ei voi hakea tukea? (enkä puhu pelästään elinkaupasta)."
Ei voi, ihmisten arvot, etiikka, yleinen elämänkokemus, tiunteet, onet asiat vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin, mutta ei voida lähteä yksilön oikeuksia rajoitttamaan kovin hepposion perustein muutoin kuin yhteisesti sovituilla laeilla, sillä mutoin annetaan valta uksilönoikeuksista järjestelmälle jonka ennustettavuus on huono ja mielivallan käyttömahdollisuudet vailla yksilönoikeusturvaa...
Puuttuisin asiaan vaikka todennäköisyys olisi promille... jos mulla olisi oma tytär siinä tilanteessa... mutta en usko se vähentäisi hänen omaa vastuutaan tilanteesta...
missään vaiheessa ole poistamassa yksilön vastuuta - vaan pikemmin korostamassa sitä et meillä on myös vastuu toisistamme.
Sama kysymys, mutta nyt kyseessä ei ole oma tyttäresi vaan ihmiset yleensä. Ja tilasto jälleen kertoo et samaiset 50% tulee kärsimään henkisistä sairauksista. Onko sinulla (ja myös minulla) velvollisuus jotenkin yrittää tilanne välttää - esim. lainsäädännöllisesti? Vai voimmeko nyt jättää kaiken yksilön päätettäväksi?
Voimme esimerkiksi rajoittaa sellaisten tuotteiden/asioiden mainostamista, jotka tiedämme terveydelle vaarallisiksi tai voimme kieltää ne jopa kokonaan. Näin yhteiskunta toki menee yksilönvapauden edelle - mutta ei liene ainutkertaista.
Emme joka tapauksessa ole vapaita päättämään kaikesta - kysymys vain on siitä, et miten vapautta rajoitetaan. Joko lainsäädännöllä tai yleisillä asenteilla (esim. kauneusihanteet). Jälkimmäisessä asiat toki näyttävät vapaammilta, mutta onko näin todellisuudessa?
Prosotituution kiellon osalta lainsäädännöliset kiristykset veis asiaa vaan enemmän maan alle ja naisen asema heikentyisi... jos taas kyse on lainsäädänölisin keinoin esim. vaihtoehtojen tarjoamisesta erilaisin tukipaketein niille jotka haluavatuutosta omaan työelämäänsä iin ok. tehdäänhän niin nyt esim. paperitehtaidenkin työttömäksi jääville...
logged out... pitää alkaa hommiin... kiitos hyvistä näkökumista.
"Esim. Jos mulla on kaveri, joka sairastaa pilvenpiirtäjästähyppäämissyndroomaa - siis et tiedän 100% varmasti hänen loikkaava katolta ales jos sinne hänet vain toimitetaan. Jos minä polttarijuhlissa kannan ko. kaverin talon katolle niin kuinka menee vastuunjako?"
Tässä tapauksessa vastuu on täysin sun. Eri asia on se, jos se kiipee sinne katolle tunnetuin seurauksin omasta tahdostaan.
"Mites on - onko vastuu myös useimmiten yhteiskunnalla/ympäristöllä?"
Mun mielestä yhteiskunnan tehtävä on suojella yksilön itsemääräämisoikeutta yhteisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen (lain) puitteissa. Joissain tapauksissa ihminen voi menettää tämän itsemääräämisoikeutensa (rikokset, alkoholismi jne.) ja silloin yhteiskunnan pitää puuttua peliin.
yhteiskunnalla(= meillä jokaisella) myös velvollisuus suojella ihmistä yleensäkin. Huolimatta siitä löytyykö ko. tapaukseen lakipykälä vai ei. Vai pitääkö yhteiskunnan silloin aina pyrkiä tekemään ensin asiasta laki jotta jotain voidaan tehdä? Mutta silti - entäs me yksilöinä? - jotka kuitenkin kuulumme yhteiskuntaan. Ainaskin ton esimerkkini kohdalla tunnuit niin ajattelevan (vaikka se voi olla jopa lakipykälissä).
vaan yhteiskunnan vastuuta ja velvollisuutta. Eiköhän nyt jokainen auta kaveriaan pykälistä riippumatta.
Mut mitä jos kaveri ei halua apua? Vapauden ideaan pitäis sisältyä mahdollisuus olla vastaanottamatta apua. Tässä tulee mieleen eutanasia esimerkit.
kyllä, mutta entäs niit ventovieraita? Onks se sit se ja sama. Mä näen et meillä on myös velvollisuus niitäkin kohtaan.
Haluamisesta. Aika paha kysymys. Siis et milloin voi katsoa itsensä tietävän kaveria paremmin? No jos kaveri esim. meinaa tappaa itsensä, koska sai tikun kynnen alle, niin mä otan vastuun asiasta ja autan kummiskin. Toisaalta mä olen kanssasi samaa mieltä eutanasiasta - tosin siinäkin on ongelmansa. Mä luulen et osa ihmisistä haluaa päättää päivänsä vakavassa sairaudessa siksi etteivät olisi muille taakaksi - tällöin syy alkaa olemaan arveluttava.
Ennen, viistoista vuotta sitten, huipulle vienyttä olisi pidetty paheksuttuna ja miltein kokonaan syyllinenä.
Nykyään on tämä sitä saa mitä tilaa-ideologia. Eli syyllinen on vain se itsemurhakandidaatti, itsepä valintansa tekee. Korkeintaan provosoit kaveria, mutta kaveria pidetään tyhmänä kun antoi itsensä provosoitua lisäksi häntä pidetään epätoivoisena jos hän hyppää. Saat kriisiapua, jos kaverisi hyppää. Kaverisi vanhammet ja ystävät paheksuvat sinua kuitenkin, koska oikeudenmukaisuuden mukaan eli vanhan tavan mukaan ihmiset taitavat oikeasti ajatella.
tieteskin tekee elämän aika helpoksi. Näin voimme niputtaa alkoholismin, liikalihavuuden yms. vain yksilön omiksi heikkouksiksi ja yhteiskuntana voimme pestä kätemme. 10 vuotta myöhemmin voimme toki ihmetellä miksi tilastoissa näkyy tiettyjen ongelmien kasvua. Mut toisaalta - vahvimmat jää eli paras geeniaines säilyy. Voisko ton ajattelun suoraan liittää rodunjalostusoppeihin?
"Jos minä polttarijuhlissa kannan ko. kaverin talon katolle niin kuinka menee vastuunjako?"
Mun oikeustajulla esimerkitapauksessasi kaverin katolle kantaja on osavastuullinen seurauksista, jos hyppysyndroomainen heppu saa hyppyimpulssin. Yleisesti ajatellen ihminen on musta ainakin tiettyyn rajaan asti velvollinen pitämään huolta niiden, toisten, oikeuksien asianmukaisesta toteutumisesta, jotka ei itse oikeuksiaan pysty tasavertaisesti valvomaan. Jos siis vaikkapa vahvasti juopunut tulis tyrkyttämään mulle pankkikorttiaan, että "käypäs vetämässä tilini tyhjäksi", en luultavasti voisi suostua sellaiseen pyyntöön.
"Mites on - onko vastuu myös useimmiten yhteiskunnalla/ympäristöllä?"
No yhteiskunnan vastuulla on ainakin turvallisten elinolosuhteiden luominen yksilölle. En tota useimmiten -casea tässä yhteydessä nyt erikseen osaa eritellä.
"Onko olemassa sellaisia tekoja joissa vaikutus kattaa vain minut itseni?"
Musta vaikutus (&vastuu) kattaa ainoastaan vain sinut itsesi niiden tekojen osalta, joiden mahdolliset negatiiviset ja/tai moraalisesti arveluttavat seurannaisvaikutukset ulottuvat koskettamaan vain sinua itseäsi. Jokin tekohan voi olla yksiselitteisesti huono ja pahaksi, mutta vain yksilölle itselleen. Jokin toinen teko taas voi yhtälaisesti olla huono ja pahaksi, mutta moraalisesti eriävällä tavalla siten, että tekemällä kyseisen teon sä vahingoitat itsesi lisäksi myös muita.
Jos mä haluaisin vaikkapa shopata Visa- korttini violetille, omapa olis päänsärkyni eräpäivänä. Tekoni negatiivinen vaikutus ulottuis vain muhun itseeni. Jos taas vaikkapa puhuisin puppupuheita työkaverista tarkoituksenani pönkittää omaa asemaani, tuon teon negatiiviset (moraaliset) seurannaisvaikutukset ulottuvat itseni ulkopuolellekin, mikä tekisi teostani kaksin verroin enemmän kärsimystä aiheuttavan, kuin ensimmäisessä tapauksessa. Vähän huono tosin toi Visa- korttiesimerkki ( shoppailu nyt sinänsä niin 'moraalitonta'.. riippuu mistä roikkuu).
on sellainen teko, joka todellakin jää vain yksilön huoleksi. Esim. jos tekoni sekoittaa oman mielenterveyteni ja se johtaa minut loukkaamaan muita. Tai jos sun visalaskusi saisi sinut masentuneeseen tilaan, joka taasen heijastuu aina myös ympärillä oleviin. Eli musta se voi toimia vain jos olet täysin eristyksistä muusta maailmasta.
Turvallinen ympäristö kattaa äkkiä kaiken. Et jos luomme sellaisen yhteisön jossa kauneusihanteet johtavat nuorten naisten itsmurhiin/masentumisiin, niin emmekö silloin ole rikkoneet tuon turvallisen ympäristön ideologiaa? Täysin turvallinen ei tietenkään ole mikään malli, mutta kuinka tiedämme et olemmeko saavuttaneet mahdollisimman turvallisen tilan? Ainoastaan muuttamalla olemassa olevaa (mä uskon et malli on liian monimutkainen ratkaistavissa etukäteen analyyttisesti/numeerisesti) ja katsomalla mihin suuntaan asiat kääntyvät. Ja mä oletan, että me jokainen olemme parametreina tuossa mallissa ja siten olemme kaikki vastuussa siitä.
Aloin vähän miettiä näitä. Laitan nyt ns. maalaisloogisesti jotain... Logiikan ja etiikan opinnoistani on kyllä aikaa, eikä paljoa auta, että arvosanat vuonna sapeli olikin priimaa.;D Logiikkaan liittyvät jutut mulle tosta lähinnä tulikin mieleen, tosta sun jutusta.
"on sellainen teko, joka todellakin jää vain yksilön huoleksi. Esim. jos tekoni sekoittaa oman mielenterveyteni ja se johtaa minut loukkaamaan muita. Tai jos sun visalaskusi saisi sinut masentuneeseen tilaan, joka taasen heijastuu aina myös ympärillä oleviin. Eli musta se voi toimia vain jos olet täysin eristyksistä muusta maailmasta."
Tohon vois ehkä sanoa, että:
Oletetaan, että on henkilöt A ja B. A:lla on paljon rahaa, B:llä puute rahasta.
Esimerkkitapauksessa 1.: A haluaa luovuttaa kaikki rahansa B:lle. A on hyvävoimainen ja oikeuksiltaan täysvaltainen kansalainen. Myös B on hyvävoimainen ja oikeuksiltaan täysivaltainen kansalainen.
Esimerkkitapuksessa 2.: A haluaa luovuttaa kaikki rahansa B:lle, mutta empii asiaa kuitenkin välillä. A kärsii pitkäaikaisista vakavista mielenterveysongelmista. B on hyvävoimainen, oikeuksiltaan täysivaltainen kansalainen.
Jos B ottaa A:n rahat vastaan esimerkkitapauksessa 1., mielestäni A:n teon vaikutus ulottuu vain A:han itseensä. A toteuttaa _vapaata tahtoaan_ antamalla kaikki rahansa B:lle. Siitäkin huolimatta, että A katuisi tekoaan myöhemmin.
Jos taas B ottaa lipaston täydeltä rahaa vastaan A:lta esimerkkitapauksessa 2., kysymys on B:n moraalisesta rikkomuksesta A: ta vastaan. B:llä on täydellinen vapaa tahto, A: lla ei.
Molemmissa esimerkkitapauksissa (1. ja 2.) teon (tässä = rahojen antaminen) vaikutus ei tietenkään ulotu vain yksilöön itseensä. Siinä mielessä olet oikeassa, ettei periaatteessa varmaankaan ole olemassa tekoja, jotka jäisivät vain yksilön huoleksi, ts. ulottuisivat vain yksilöön itseensä. Jos esimerkkitapauksen 1. henkilö A saa pahan masiksen teostaan myöhemmin, toki A: teon negatiiviset seurannaisvaikutukset saattavat koskettaa myös ympäristöä.
Jossain määrin näkisin kuitenkin, että yksilöllä on _oikeus_ tuottaa myös harmia itselleen, vaikka teoilla sitten olisikin negat. heijastevaikutus ympäristöönkin päin. Missä määrin yksilöllä sitten on tuo oikeus: se on tietenkin tilannesidonnaista. Yhteiskunnan jäsenenä yksilöllä on toki vastuu, mutta sen kääntöpuolena myös vapaus. Vapaa tahto toisin sanoen, kuten taisin aiemmin heittää. Ja tästä kyssäristähän nyt sitten vois tietty niitä analogioita vetää, vaikka mihin asti, aina armomurhan oikeellisuuteen jne. asti...Mitä vain.
"Turvallinen ympäristö kattaa äkkiä kaiken. Et jos luomme sellaisen yhteisön jossa kauneusihanteet johtavat nuorten naisten itsmurhiin/masentumisiin, niin emmekö silloin ole rikkoneet tuon turvallisen ympäristön ideologiaa? Täysin turvallinen ei tietenkään ole mikään malli, mutta kuinka tiedämme et olemmeko saavuttaneet mahdollisimman turvallisen tilan? Ainoastaan muuttamalla olemassa olevaa (mä uskon et malli on liian monimutkainen ratkaistavissa etukäteen analyyttisesti/numeerisesti) ja katsomalla mihin suuntaan asiat kääntyvät."
Niin. Tilastouskovaisuus esimerkiksi on aika ominaista ajalle. Kuinka voitais tietää, miten ympäristö on yksilölle mahdollisimman turvallinen, jollei laskelmia ja etukäteisanalyyseja laatimalla? Nyt sanottava, että heitit aika vaikean...;D Hyvinvoinnin mittareita tietysti aika todella monenlaisia. Ihmisiltähän se palaute hyvinvoinnista/ pahoinvoinnista kuitenkin aina tulee. Yksi fakta.;D
Kenties yks keino, ehkä, katsoa sitä, miten turvalliseksi ihmiset tänkin yhteiskunnan meiningin mieltää, olis varmaan usein katsoa sitä, mistä yhteiskunnallisista epäkohdista puhutaan esimerkiksi vain ilmaisjakelulehdissä (leipäjonot etc.) ja mistä ylipäätään vaietaan. Samaten niihin aiheisiin, mistä ihmiset ei omalla kohdallaan voi puhua, mutta muiden kyllä: nekin kertovat yllättävän usein _yksilön_ ts. yksilötason kärsimyksestä. Ymmärtänet varmaan, mitä ajan takaa.
"Ja mä oletan, että me jokainen olemme parametreina tuossa mallissa ja siten olemme kaikki vastuussa siitä."
Kyllä. Yksilö ei, - viime kädessä, vastaa yhteisön jäsenenä tietenkään vain yksinoman itsestään. Ajattelusi on, sanoisinko.. hyvin sosiaalista: positiivisella tavalla.
täsmennystä. Siis mä luulen et sä hivenen ajattelit erilailla (tai niin mä tulkkasin) tuota mun malliajatusta. Mä tarkoitin et se malli on niin monimutkainen, ettei muutoksen vaikutusta pysty arvioimaan etukäteen. Matemaattisesti - ei ole keinoa arvioida ko. vektorikentän gradienttia (numeerisesti tai analyyttisesti). Eli mä en oikeastaan edes käsitellyt systeemin tilan mittaamista (siis senhetkisen hyvinvoinnin astetta). Eli ns. oikean suunnan määrittämiseksi joudumme ainostaan kokeilemaan ja arvioimaan uudestaan kuinka kävi.
Mutta jo pelkästään tilan arvioiminen on melkoisen hankalaa. Tosin mä inhoan ajatusta, et jos joku on hankalaa niin sitä ei kannata tehdä laisinkaan. Siispä keskitymme vain olennaisiin ja helppoihin asioihin kuten viinaveroon yms.
Ja kiitoksia esimerkistä. Täytyi lukea kahdesti jotta ymmärsin ajatuksen - se oli hyvä.
Myönnän et yksilöllä täytyy olla myös oikeus tehdä harmia itselleen. Vois ajatella, et täysin suojattu yhteisö alkaa oikeastaan voimaan pahoin eli tieto mahdollisuudesta itsetuhoisaan käyttäytymiseen voi olla kokonaisuuden kannalta eduksi. Eli en mä totaalista kontrollia peräänkuuluta, mut en oikein allekirjoita nykyistä jokainen on vastuussa vain itsestään ajatustakaan.
"et sä hivenen ajattelit erilailla (tai niin mä tulkkasin) tuota mun malliajatusta."
Mä nyt vaan kontekstualisoin. Aloitukseesi nojaten luonnollisesti.
"mut en oikein allekirjoita nykyistä jokainen on vastuussa vain itsestään ajatustakaan."
Sos.dem? *Vitsi, tavallaan.* Älä ainakaan suutu. Luotan ymmärrykseesi tässä.