En jaksa enää töissä. Väsyttää, stressi painaa päälle. Olen kuitenkin vasta 32-vuotias. Vanhempani eivät ymmärtäisi uupumustani, he ovat vanhan kansan ihmisiä jotka ovat tehneet ankarasti töitä. Työpaikallani työn määrä on valtava, ihmisten asenne aiheuttaa stressiä, en pysty puhumaan kenellekään. Iltaisin ajattelen vain tekemättömiä töitä ja seuraavaa päivää. Tuntuu, että jokin päivä en enää vain jaksa. En tiedä mitä tehdä. Mistä löytää jaksamista? Olen aina pitänyt itseäni vahvana ja minuun on kasvatuksen kautta iskostettu ajatus, että vain häviäjät luovuttaa. En halua hävitä, luovuttaa. En ole parisuhteessa, en ole ollut moneen vuoteen. Asun sukulaisistani kaukana ja ns. ystävilleni en voi puhua, tuntuu että he eivät ymmärrä/halua tietää. Mistä löytää uskoa tulevaisuuteen ja elämään?
Uupumus
Väsynyt
96736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei!
Itse jo 40 vuotta työssä olleena, voin sanoa, että nykyään on työntekijöillä paljon huonommat oltavat kuin ennen vuotta 2000. Sinulta vain vaaditaan ja vaaditaan ja sen lisäksi sinun tulee kumartaa joka aamu työnantajaan päin.
Ja kestää kiusaamista ym.
Ei ihme, jos ihmiset uupuvat. Sinuna menisin nyt heti lääkäriin ja kertoisin olotilastani. Jos et tunnista omaa tilaasi, niin sinulle voi käydä tosi huonosti(esim. psykoosi)
Muista, että muut eivät sinusta huolta kanna , kuin sinä itse. (paitsi tietysti läheiset)
Tsemppi sinulle ja pidä huoli itsestäsi!
Nimimerkki Neuvo sanoi paljon sellaista, jota itse haluan sinulle sanoa.
Toivon että sinulla on joku, jolle puhua. Tilanteesi kuulostaa kamalalta.
Olen sinua 10 v. vanhempi, nuori nainen siis itsekin. Hienoa on asenteesi että et halua luovuttaa.
Koeta olla ajattelematta seuraavan päivän töitä. Tee jotain sellaista josta saat iloa vapaa-aikanasi. Katso hyvä elokuva, lue kirjaa, rentoudu, käy esim. hieronnassa tai kylpylässä tai vaikka shoppailemassa. Unohda aina kun vaan voit vapaalla työpaikkasi!
Ja voi olla, etä vanhempasi silti ymmärtävät vaikka ovatkin mielestäsi "vanhaa ja työtätekevää kansaa".
Paljon tsemppiä sinulle! Ja jos et jonain päivänä jaksa, hae pieni sairasloma.
Kiitos teille tuestanne. Kyllähän minä järjellä ajateltuna itsekin tiedän, mitä pitäisi tehdä mutta tunteet saavat välillä vallan. Olen ollut sairaslomalla vähän aikaa sitten ja ajatus sairasloman loppumisesta kauhistutti. Töissä sitten sama ahdistus ja väsymys tuli päälle. Ihmisillä on niin kiire ja kaikki ovat stressaantuneita kaikesta. Välillä töissä hössäävät tyhjänpäiväisten asioiden parissa ja tuhlaavat energiaa turhaan. Se ärsyttää, mutta minun vaikutusvaltani asioiden parempaan etenemiseen on huono. Ääneni ja mielipiteeni hukkuu. Olen kyllästynyt siihen, että mielipiteeni sivuutetaan. Töitä annetaan vaan enemmän ja vaaditaan, että ne pitää suorittaa mahdollisimman nopeasti ja tietenkin moitteettomasti. Inhimillisyyttä ei suvaita. Päällisin puolin työpaikalla kaikki vaikuttaa hyvältä, mutta pinnan alla kuohuu. Ihmiset puhuvat toisistaan pahaa ja minä en halua ottaa siihen kantaa. Haluan vain tehdä työni ja mennä kotiin. Tämä on vakituinen työpaikka ja eihän minun siinä tarvitse koko elämääni olla, mutta tämänhetkinen elämäntilanteeni ei salli työpaikan vaihtamista. Minkälainen työpaikka se on, että välillä on pitänyt mennä vessaan itkemään joidenkin sanojen takia?
Olitko tarpeeksi pitkään sairaslomalla? Juttelitko työterveyshoitajan tai psykologin kanssa? Minä olin myös uupumuksen takia lomalla 5 vkoa ja ei sekään kyllä ollut tarpeeksi. Olen n. sinun ikäinen ja myös saanut sellaisen kasvatuksen että jos vakipaikan saa niin ilman muuta siinä ollaan niin kauan ku vain saa olla!!! Meillä myös huono työilmapiiri, eikä pomon kans synny oikeaa keskustelua. Tuntuu, että kaikki mistä yritän viritellä kehittävää avointa keskustelua, hän tyrmää töykeästi ja jopa ivallisesti!! Hänellä on omat arvonsa ja asenteensa eikä muulla ole väliä!
Olen päättänyt sanoutua irti, laskeskelen vain milloin kannattaa, kun vielä lomia pitämättä...
Järjellä minäkin ymmärrän että olen väsynyt ja kaikki ongelmat näyttävät silloin paljon isommilta kuin pirteänä/levänneenä/hyvinvoivana! Mutta totta on myös sekin että jos ei tunne olevansa oikeassa työpaikassa ja että nykyisellä työllä ei ole mitään annettavaa (muuta kuin palkka) eikä mielenkiintoisia haasteita, niin ei sitä kauaa jaksa!! Eikä omaa terveyttään kannata yhden työpaikan takia vaarantaa saati menettää!! Joten heitetäänkö yhdessä vanhanaikaiset kasvatustavat romukoppaan ja etsitään mielenkiintoisempi ja antoisampi työ! Ps. olemme liian kilttejä, kun annamme toisten pompotella itseämme... kuka neuvoisi miten liiallisen kiltteydenkin osaisi heittää romukoppaan:)
En kyllä ollut tarpeeksi pitkään sairaslomalla. Koko sairasloman ajattelin vain kauhulla työmäärää, joka kertyy pöydälle. Ja olihan sitä kertynyt... En ole jutellut työterveyshoitajan, psykologin tai kenenkään kanssa. Meillä töissä on vähän sama tyyli, kehittävät keskustelut tyrmätään. Keskustelu on kehittävää, jos siinä myötäillään esimiesten puheita. Kyllä minunkin tekisi mieli sanoutua irti, rahatilanne vain ei salli. Päin vastoin, minun pitää varmaan ottaa toinenkin työ. Edes joksikin aikaa, että rahatilanne paranee. Olen tänä viikonloppuna miettinyt asioita monelta kannalta ja alan tästedes pitää puoliani töissä. Palan muuten loppuun liian äkkiä. Minullakin on oma arvoni ja aion siitä pitää kiinni. Kiltti kannattaa olla, mutta ei liian.
työskentelen tehtaassa ja työ on osoittautunut fyysisesti äärettömän raskaaksi, en olisi uskonut miten raskasta voi työ olla vielä 2000-luvulla mutta puuala näyttää olevan muutenkin takapajuinen, myös johtoportaan asenteiltaan :/
Yritän sinnitellä siten että olen ottanut työhön "ihan paskan hailee" -asenteen, teen vain välttämättömän ja ajattelen mahdollisimman paljon ihan muita asioita työpäivän aikana, en halua panostaa pakollista enempää työhöni, en halua mitään uusia ja ylimääräisiä tehtäviä, jne.
Vapaa-ajalla en uhraa ajatustakaan työlle mutta silti joskus öisin näen painajaisia siitä kammottavasta tehdas-salista, reistailevat ikivanhat romukoneet, stressi, työn raskaus, jne. alkaa siis kaikesta huolimatta vaikuttaa :/
Herkuttelen myös ajatuksella että irtisanoutuisin mutta rahatilanne ei oikein salli sitä minunkaan kohdalla, kaiken muun paskan lisäksi tässä työssä on paska palkkakin! Tuntuu että olen ansassa, ei ole mitään ulospääsyä paitsi lottovoitto tai kuula kalloon...
Kuulostat ihan minulta, jolloin muutin toihin Helsinkiin. Koskaan ei saa antaa periksi, tein hulluna töitä, ihan hyvä palkka, mutta vapaa? Koko ajan piti kantaa mukana puhelinta, josta 24 h vastuu lahtea silla sekunnilla maailmalle, ja perhe? Aina parenpi, ettei perhettä ole, koska sehän haittaa lähtöä...koirani onneksi onnistuin aina järkkäämään jonnekin hoitoon, kun hätälähtö tuli. Kyllä sitä "nuorena" ja sinkkuna jaksoi, mutta kun se homma aina jatkuu niin, että se olet sinä, joka aina joudut joustamaan. Sinun kolleegat saavat lapsia ja se olet taas sinä, joka et koskaan saa lomia joulun välipäivinä.. jne jne, koska meita lapsettomia joku viiitsisi edes sääliä? Tuskin nämä perheelliset...sorry, olen vain kade.
jouduin niin valtavan ajojahdin kohteeksi,että tuli aamu vastaan etten jaksanut muuta kuin itkeä,hae hyvä ihminen apua,mieheni tilasi minulle ajan psykatrille joka totesi minun potevan keskivaikeaa masennustilaa,sain lääkkeet ja luojan kiitos minulla on ollut todella ihana työterveyslääkäri.olen aina ollut niinsanotusti ylisuorituja,en kestä minkäänlaisia epäonnistumisia työssä,enkä kotona.nyt olen ajattelut että minun ei tarvitse olla täydellinen joka asiassa,vaan voin antaa itselleni anteeksi,kukaan ei tule minulle pystyttäämään minkäänlaista sankaripatsasta,vaikka tekiisin mitä hyvänsä.
Hei, väsyneet! Ihanaa, että olette tunnistaneet mikä vaivaa! se on isoin ja vaikein askel kohti parantumista!!! Tunnista, tunnusta ja hyväksy, siitä lähtee parantuminen. Hyväksyminen ei tarkoita sitä, että tarvitsisi jäädä siihen, vaan sitä, että kyllä MINÄ olen väsynyt. Se että väsyin, Uuvuin ei vie minulta ihmisarvoa, ei tee minusta huonoa tms. Jos mahdollista puhukaa suoraan pomoillenne ja sanokaa, ettei tällainen työtahti onnistu ja sitten saikulle ja riittävän pitkälle. Työpaikan takia ei todellakaan kannata menettää terveyttään ja mitä rahaan tulee, se ei saa olla este, sillä jos totaalinen burn out iskee, siitä voi seurata lopullinen työkyvyttömyys.
Liiasta kiltteydestä on kirjoitettu pari hyvää kirjaa: Killtteydestä kipeät ja Oikein kiltit molemmat on kirjoittanut Anna-Liisa Valtavaara.
Uskaltakaa ottaa seuraava askel, arvostakaa itseänne ja olkaa itsellenne kilttejä! Helpommin sanottu kuin tehty...tiedän! Jos työ on tylsää, eikä siitä saa minkäänlaista henkistä nautintoa vaihtakaa se.
Rohkeutta, voimia ja Jumalan huolenpitoa!!!