Olen erittäin heikossa uskossa...tuntuu että usko horjuu ja horjuu.Haluan antaa kaikki huoleni ja synnit Jeesuksen kannettavaksi,ja tulla Jumalan lapseksi(uudesti syntyä) mutta asia on vain niin vaikea!
Joskus on tunnetta että olen jo uudestisyntynyt ja Jumalan lapsi ja Jeesukseen uskova,mutta itselläni tuntuu kokoajan syyllisyyttä(usein)synnistä ja pelkoa.Haluan tehdä parannuksen/parannusta mutta en oikeen pysty siihen.Olen rukoillut Jumalalta että hän johdattaisi minut parannukseen ja antaisi synnintuntoa(itselleni että lähimmäisilleni).Olen kiitollinen siitä että hän on antanut synnin tuntoa ja nuhdellut mutta tuntuu ettei se riitä!!!
Pelkään sitä etten usko sydämmessäni Jeesukseen se on se suurin pelko itselläni!Haluaisin kyllä uskoa mutta en tiedä uskonko.Pelastus varmuutta on mulla ollut mutta ei saisi olla liian varma.
Muutama kuukausi sitten jo ajattelin olevani Jumalan lapsi mutta jokin on saanut minut viimeaikoina ikäänkuin epätoivoon...
Sanokaa mulle sananen olen ruvennut miettimään uskon asioita vasta viime kesänä...Lisäilen tekstiä kun tulee mieleen...Haluaisin että henkilö jolla on kokemusta auttaisi,voihan muutkin auttaa mutta mielellään samat asiat kokenut.
Ja muille ihmisille Jeesuksesta kertominen on vaikeaa...
Helppiä
12
453
Vastaukset
- Veli Herrassa
Me kaikki olemme heikossa uskossa, jos asiaa mitataan meistä katsoen ja meidän uskonkokemuksella, parannuksenteon syvyydellä tai todistamisen määrällä. Siksi Raamattu puhuukin elämisestä Gal.2:20 'Jumalan Pojan uskossa' (vanha 33/38 käännös). Pyhä Henki sinussa vaikuttaa uskon.
Se ei ole tunteesi tai luottamuksesi suuruus vaan se, että Jumala itse kuoli puolestasi ja teki kaiken valmiiksi. Saat luottaa siihen.
Lue myös Tiit.3:5 ja Joh. 3:5 ja Room. 6:3. Kun sinun on kastettu, sinut on liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Et näe sitä täysin itse vielä tässä ajassa, mutta olet kastehetkellä saanut Pyhän Hengen lahjan ja Jumalan lapsen oikeuden.Saat luottaa ja uskoa kaiken olevan valmista sinua varten. Kaste,muutama vesipisarakin on puhdistava pesu Jumalan edessä, koska siihen veteen liittyy Jumalan lupaus ja Sana. Jumalamme itse valitsi toimia veden kautta (vertauskuvallisuus mm. ilman vettä ei ole maapallolla elämää).Raamattu todistaa näin: kaste Kolmiyhteisen Jumalan nimessä on se paikka, jossa vanha katoaa ja uusi tulee tilalle. Siksi Jeesus puhui vedestä ja hengestä ja niiden kautta uudestisyntymisestä.
Usko ei ole tunnetta vaan ottamista Jumalan lupaus todesta. Me elämme vielä tässä ajassa vaikeuksien keskellä, meissä vaikuttaa vielä synti kaikenlaista. Mutta me emme ole uudestisyntyneitä siksi, että tulemme terveiksi,synnittömiksi,täydellisiksi kaikessa vaan siksi, että Pyhä Henki on tullut sinuunkin asumaan. Me emme näe emmekä aina tunnekaan tätä Jumalan todellisuutta, joka paljastuu lopulta kokonaan kun tämä elämä päättyy ( Jeesus palaa tai me menemme tästä ajasta Hänen luo ).
Usko on vapautta elää. Se on sen Raamatun Sanan uskomista, ettei pelastukseni ole kiinni tunteesta, aktiivisuudestani Kristuksen todistajana. Ei mistään, mitä minä teen.Ettei yksikään, joka häneen uskoo,hukkuisi. Ei sinun sydämen uskosi määrä ole pelastuksen perusta,syy sille miksi Jeesus sinua rakastaa. Syy on Jumalassa itsessään, koska Hän on sellainen että rakastaa jokaista ihmistä.Hän on hyvä ja armollinen, laupias ja pitkämielinen.
( Tietysti on päivän selvää se, että jos kiellän Jeesuksen pelastustyön, en halua välittää mitään uskonasioista, halveksun Raamattua, tietoisesti kiellän jatkuvasti pelastuksen ja anteeksisaamisen tarpeen, ajaudun kyllä lopulta pois kadotukseen, vaikka olisin kastettu ja uudestisyntynyt. Mutta tälläinenkin saa palata takaisin ja saa anteeksi ja voi 'herätä kuolleista' )
Tietyn teologian ( uskon opillinen esittäminen ) pohjalta nousee sellaista opetusta, että tekeminen ja aktiivisuus, Minun Oma Usko, Minä ja Minun tulee kovin keskeiseksi. Totta on, että Jumalan lapsena saan olla todella minä ja aito sellainen, mutta katse kuuluu kääntää Jeesukseen Kristukseen. Parannuksen teko on seuraus siitä, että Pyhä Henki näyttää (Sananpaaikka muistuu mieleen kun on tekemässä jotakin, ystävien kehotuksen kautta jne) asioita elämässämme, jotka Hän haluaisi muuttaa. Parannus ei ole pelastuksen perusta, parannus tai kääntyminen Jumalan puoleen ja halu saada synnit anteeksi on Pyhän Hengen työtä ja kutsua. Ja siihen saa vastata ilolla!
Jos haluat kasvaa uskossa, niin tässä on mielestäni hyviä (Evankelis luterilaista taustaa olevia)linkkejä
Avaimia Raamattuun:
http://vastaus.net/luku/media2.php?Hae=yes&noma=y&idkat=3&ord=aika
Raamattu kannesta kanteen (koko Raamattu läpi :)
http://www.rkk-sansa.net/
Jeesuksen rauhaa sinulle ystävä! - Veli Herrassa
Tässä vielä linkkejä.Toivon ja rukoilen, että löydät rohkaisu ja lohtua, jos et näistä niin sitten jotakin muuta kautta. Tärkeintä on kääntyä Jeesuksen puoleen, Hän toimii ajallaan ja tavallaan, mutta vastaa varmasti ja parhaalla tavalla :)
Avaimia (päivitetyt sivut),Cafe Raamattu
http://www.avaimia.net/index.htm
http://www.luthersaatio.com/saarnat.php - _Mervi_
Kiitos kirjoituksestasi, siinä on syviä kysymyksiä. Muutamia ajatuksia näistä.
>> ...mutta itselläni tuntuu kokoajan syyllisyyttä
>> (usein) synnistä ja pelkoa. Haluan tehdä parannuksen
>> /parannusta mutta en oikeen pysty siihen.
Ystävä kallis! Jumalan Pyhä Henki on selvästi saanut olla puhuttelemassa sinua, ja opettamassa asioita. - Se ei aina ole mukavaa, sillä Hän paljastaa meille parannuksen tekoa yrittäville vääjäämättä oman mahdottomuutemme. Ei meistä ole parannuksen tekijöiksi. Me emme pysty elämään ilman syntiä. Synti "riippuu meissä kiinni", kuten Paavali huokailee Roomalaiskirjeessä. "sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." (Room.7). Me emme ole parempia kuin Paavali - et sinä enkä minä.
Juuri siksi meille piti tulla täydellinen auttaja, ja syntien aivan täysi sovittaja. Siksi, koska - kuten Raamattu sanoo "Meistä ei ollut itseämme auttamaan..." Sitä Pyhä Henki joutuu aluksi opettamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Ja sitä Hän joutuu opettamaan vielä "vanhoillekin" uskoville.
"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." Room 5:6
Ihmisen täytyy jossain vaiheessa tulla oman yrittämisensä päähän - tajuamaan se, että ihan oikeasti en voi auttaa itseäni. Minusta ei löydy mitään sellaista hengellistä kykyä, vilpitöntä tahtoa, suurta katumusta, parannusta tai uskoa, jonka perusteella Jumala voisi hyväksyä minut. Kuten Jeesus kertoi, me olemme kaiken lisäksi sokeita suurelle osalle syntejämme. Miten sitten osaisimme edes pyytää kaikkea anteeksi.
Vasta kun tämä asia alkaa selvitä, alkaa kirkastua se, miksi Jeesuksen täytyi kuolla ristin puussa. Mitä tarkoittaa se, kun hän huusi ristillä vähän ennen kuolemaansa: "Se on täytetty". Armon valtava suuruus! Se, että Jeesus maksoi aivan täyden hinnan meidän epäuskoisuudestamme, rakkaudettomuudestamme, pelkuruudestamme, hitaudestamme hyvään. Se kaikki mikä sinun mieltäsi painaa, ja mikä kaduttaa - sen Jeesus otti kerran vapaaehtoisesti omaksi syykseen, ja kärsi siitä Jumalan täyden rangaistuksen. Hän otti sinun turmeltuneisuutesi, ja lahjoitti sinulle pysyvästi oman puhtautensa. Siksi sinulla on rauha Jumalan kanssa.
"Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen."
Mutta mistä tiedät, maksoiko Jeesus kärsiessään ja kuollessaan myös sinun syntivelkasi? Oletko Jumalan edessä Jeesuksen ristintyön perusteella puhdas? Siinä kysymyksessä lepää sinun pelastusvarmuutesi.
Saat olla aivan varma siitä, sillä Raamattu sanoo niin. Pelastusvarmuutesi ei lepää sen varassa, mitä sinä itse olet, tai miltä sinusta tänään tuntuu. Tai siitä miten onnistut elämään Jumalan tahdon mukaan.
Jumala ei halua pitää sinua epävarmuudessa elämäsi tärkeimmässä kysymyksessä. Siksi varmuutesi pelastuksesta ei lepää sen varassa mitä sinä itse olet, vaan siinä, että Jeesus on. Siinä, että Hän kuoli ristin puussa, ja siinä, mitä Raamattu sanoo sen merkitsevän, ja kenen Raamattu sanoo pelastuvan. Pelastusvarmuutesi löytyy Raamatusta - sillä siellä sinulla on mustaa valkoisella Jumalan lupaukset. Ne ovat täysin varmat.
Omaan itseesi perustuva pelastusvarmuus pitääkin olla heikko, ja horjua, johtaa epätoivoon, ja peräti luhistua. Jotta Jumala saisi nostaa sinut sellaiselle "pelastuksen kalliopohjalle", jossa olet aina turvassa. Jeesuksen syliin.
Niin. Kenen synnit Jeesus sovitti? Millä perusteella voit uskoa itsesi niiden onnellisten joukkoon?
Tässä kohtaa Raamattu käyttää aivan yksinkertaista kieltä: "Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta" 1. Tim. 2:6
"Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän, vaan koko maailman." 1. Joh. 2:2
Siis kaikkien ihmisten edestä! Jos olet ihminen - jos olet osa tätä "koko maailmaa", ja kuulut ihmisen perin turmeltuneeseen, langenneeseen sukuun, niin sinun puolestasi! Me tällaiset tarvitsemme armahdusta. Muutoin meillä ei olisi mitään toivoa.
"yksi on kuollut kaikkien edestä" 2. Kor. 5
Saat turvata tähän aivan yksinkertaisella uskolla, kuin lapsi. Jumala tarjoaa armoaan, ja jos se sinulle kelpaa, ota vastaan, älä torju. Ei Jeesus tullut kutsumaan terveitä vaan sairaita. Jeesus on maksanut sinusta täyden ja kalliin hinnan. Hänen verensä peittää aivan varmasti kaikki syntisi.
Vapahtaja sovitti - ei vain yksittäiset syntimme, vaan koko syntisyytemme, jumalattomuutemme, paatuneisuutemme, rakkaudettomuutemme, katumattomuutemme, loputtoman itsekkyytemme ja epäuskomme Jumalaan. Tilalle Hän tahtoo antaa uskon, joka ei ole peräisin meistä itsestämme, vaan Jumalasta. "Se on Jumalan teko, että te uskotte." Ei sinun tarvitse ponnistella saavuttaaksesi sen uskon, vaan saat siis aivan yksinkertaisella - kuin lapsen uskolla - uskoa, että Jeesus maksoi syntivelkasi, ja olet siksi Jumalan lapsi. Jumala lupaa Raamatussa, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana, ja on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, pelastuu.
Jeesus sanoi: "Autuas se, joka ei minua torju." (Luukas 7:23)
Sinä et selvästikään ole torjumassa Jeesusta, vaan haluamassa olla Hänen omansa. Sinä olet siis autuas = ikionnellinen, onniteltava!
Jumala vetoaa sanassaan, Raamatussa, meihin Paavalin kautta näin: "Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden." 2. Kor. 5:20
Suostu siihen sovintoon, jonka Jeesus teki sinun puolestasi. Älä etsi muuta perustetta sille, että olet Jumalan oma, matkalla Taivaan Kotiin.
Tuo evankeliumi, eli iloinen sanoma Jeesuksesta, on jotakin ihmisen ajattelulle aivan vierasta, ja siksi sitä pitää kuulla ja lukea jatkuvasti. Muuten alkaa vähitellen liukua pois uskosta siihen, mitä ristillä tapahtui. Alkaa luisua pois armon alta, takaisin lain tuomitsevan sanan alle. Siksi: Mene sinne, missä tiedät kuulevasi julistettavan Jeesuksen ristintyöstä. Sinne, missä luetaan Raamattua. Sinne, missä mahdollisimman paljon kerrotaan Jeesuksesta ja hänen rististään. Vain se evankeliumi voi tuoda rauhan sydämeesi. Kuulemasi ja lukemasi evankeliumin sanan kautta Pyhä Henki saa tehdä varsinaisen työnsä: ylläpitää sinussa uskon syntien anteeksiantamukseen.
Mene ehtoolliselle, jossa kohtaat Vapahtajasi. Ehtoollisleipä on, jollakin meille käsittämättömällä tavalla, Jeesuksen ruumis, joka annettiin meidän edestämme, ja ehtoollisviini hänen verensä. Sitten saat uskoa yksinkertaisella tavalla Jeesuksen sanat: "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä." Joh. 6:56
Pelastava usko on uskoa Jumalan lupauksiin, jotka ovat Raamatussa. Se ei ole uskoa omaan uskovaisuuteen, tai hyvyyteen - päinvastoin.
Jumala ojentaa armonsa Sanassaan, kasteessa ja ehtoollisessa, aivan alas asti, ei puoliväliin. Ellei hän niin tekisi, me emme ikinä ulottuisi siihen.
Siksi saat kiittää Jumalaa, ja ehkä hymyilläkin hiukan :) Sillä: "Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen." Room. 5:11
Tämmöisiä tuli mieleen. Siunausta! Ja jatketaan juttua, jos haluat.- aiheen aloittaja.
Kiitoksia neuvoista mitä olette kirjoitelleet.Olen myös huomannut itsessäni ikään kuin kaksipuoliskoa sen puolen joka tahtoo uskoa/uskoo, ja sen epäuskon puolen.Vaikea selittää mutta sen voisi liittää tuohon _Mervi_ kun sanot "ettei pelastus lepää siinä mitä tänään tunnemme"lauseeseen.Asiaa on oikeasti vaikea hallita(tarkoitan tällä tätä "2puoliskoa")kun esim.kun aloitin aiheen olin ikäänkuin tuossa "uskovassa" puolessa,ja nyt tätä viestiä kirjotellessa ja muutenkin tänään olen tuntenut olevani tuossa "epäuskon" puolessa.Onko kellään teistä mitään vastaavia tuntemuksia?
- _Mervi_
aiheen aloittaja. kirjoitti:
Kiitoksia neuvoista mitä olette kirjoitelleet.Olen myös huomannut itsessäni ikään kuin kaksipuoliskoa sen puolen joka tahtoo uskoa/uskoo, ja sen epäuskon puolen.Vaikea selittää mutta sen voisi liittää tuohon _Mervi_ kun sanot "ettei pelastus lepää siinä mitä tänään tunnemme"lauseeseen.Asiaa on oikeasti vaikea hallita(tarkoitan tällä tätä "2puoliskoa")kun esim.kun aloitin aiheen olin ikäänkuin tuossa "uskovassa" puolessa,ja nyt tätä viestiä kirjotellessa ja muutenkin tänään olen tuntenut olevani tuossa "epäuskon" puolessa.Onko kellään teistä mitään vastaavia tuntemuksia?
Niin, tuo mitä kuvasit itsestäsi on ihan Raamatun mukainen kuvaus uskovasta. Armahdetussa syntisessä ihmisessä, joka uskoo Jeesuksen ristintyöhön, on aina täällä ikään kuin kaksi puolta:
1. Se vanha itsekäs minä, josta ei saa uskovaista millään, joka tekee syntiä mielellään, ja joka kapinoi Jumalaa vastaan sen minkä ehtii. Se riippuu meissä kiinni viimeiseen henkäykseemme maan päällä, ja siksipä Jeesus on meille niin tärkeä. Ja:
2. Uusi luomus: "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus" (2. Kor. 5:17) jossa ei ole mitään virhettä, joka rakastaa Jumalaa, uskoo Jeesukseen, ja tekee mielellään mitä Jumala tahtoo. Se on se uskon elämä, jonka Pyhä Henki on synnyttänyt meihin. Se on tosiaan jotakin elävää...Itse asiassa Jeesus vertasi uskoa kasviin, joka on aluksi pienen-pieni, mutta joka voi kasvaa isoksi puuksi, jotta voi antaa toisillekin suojaa. Näin saa tapahtua jos se uskon taimi saa ravinteita kuullusta ja luetusta Jumalan Sanasta (Raamatusta), ehtoollisesta, kristittyjen keskinäisestä rohkaisusta ja esirukouksesta. Ne ovat ne kanavat, joita kautta Jumala saa hoitaa uskoamme, ja kasvattaa. Sille uskon taimelle voi tietysti käydä myös kalpaten, jos se ei saa ravinteita, jolloin se ei juurru Sanaan, tai jos maailman huolet ja rikkauden houkutukset saa vallata mielen (kylväjä-vertaus Markus 4 on tästä hirmu puhutteleva!).
Nämä kaksi puolta ovat uskovan sisimmässä sodassa keskenään. Raamattu nimittää niitä Lihaksi (oma itsekäs luonto) ja Hengeksi: "Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla." (Kannattaa lukea koko Galatalaiskirjeen 5.luku 16-25 tästä aiheesta)
>> Onko kellään teistä mitään vastaavia tuntemuksia?
Juu, kieltämättä on itselläkin välillä aika kahtiajakoinen tunne, kun toisaalta on suurella ilolla uskossa Jeesukseen, ja toinen puoli sanoo, että hullun hommaa, unohda koko juttu :) Toinen puoli vetää syntiin, ja toinen puoli Jumalan rakkauden mukaisiin tekoihin. Mutta se taistelu on kuulemma elävän uskon merkki. Siinä on vaan ruokittava uskoa, jolloin samalla näännyttää nälkään sitä epäuskon puolta, tai ainakin saa sen välillä hiljaisemmaksi :) Annetaan lisää tilaa Jumalan toimia meidän sydämessä, ja ollaan Hengen johdatettavina, kuunnellaan uutta Herraamme!
Hei, tuota...onko sulla jotain paikkaa, jossa kuulisit opetusta Raamatusta, jotta Jumala voi hoitaa sinua sen kautta? Raamattupiiriä vaikka tms? - aloittaja
_Mervi_ kirjoitti:
Niin, tuo mitä kuvasit itsestäsi on ihan Raamatun mukainen kuvaus uskovasta. Armahdetussa syntisessä ihmisessä, joka uskoo Jeesuksen ristintyöhön, on aina täällä ikään kuin kaksi puolta:
1. Se vanha itsekäs minä, josta ei saa uskovaista millään, joka tekee syntiä mielellään, ja joka kapinoi Jumalaa vastaan sen minkä ehtii. Se riippuu meissä kiinni viimeiseen henkäykseemme maan päällä, ja siksipä Jeesus on meille niin tärkeä. Ja:
2. Uusi luomus: "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus" (2. Kor. 5:17) jossa ei ole mitään virhettä, joka rakastaa Jumalaa, uskoo Jeesukseen, ja tekee mielellään mitä Jumala tahtoo. Se on se uskon elämä, jonka Pyhä Henki on synnyttänyt meihin. Se on tosiaan jotakin elävää...Itse asiassa Jeesus vertasi uskoa kasviin, joka on aluksi pienen-pieni, mutta joka voi kasvaa isoksi puuksi, jotta voi antaa toisillekin suojaa. Näin saa tapahtua jos se uskon taimi saa ravinteita kuullusta ja luetusta Jumalan Sanasta (Raamatusta), ehtoollisesta, kristittyjen keskinäisestä rohkaisusta ja esirukouksesta. Ne ovat ne kanavat, joita kautta Jumala saa hoitaa uskoamme, ja kasvattaa. Sille uskon taimelle voi tietysti käydä myös kalpaten, jos se ei saa ravinteita, jolloin se ei juurru Sanaan, tai jos maailman huolet ja rikkauden houkutukset saa vallata mielen (kylväjä-vertaus Markus 4 on tästä hirmu puhutteleva!).
Nämä kaksi puolta ovat uskovan sisimmässä sodassa keskenään. Raamattu nimittää niitä Lihaksi (oma itsekäs luonto) ja Hengeksi: "Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla." (Kannattaa lukea koko Galatalaiskirjeen 5.luku 16-25 tästä aiheesta)
>> Onko kellään teistä mitään vastaavia tuntemuksia?
Juu, kieltämättä on itselläkin välillä aika kahtiajakoinen tunne, kun toisaalta on suurella ilolla uskossa Jeesukseen, ja toinen puoli sanoo, että hullun hommaa, unohda koko juttu :) Toinen puoli vetää syntiin, ja toinen puoli Jumalan rakkauden mukaisiin tekoihin. Mutta se taistelu on kuulemma elävän uskon merkki. Siinä on vaan ruokittava uskoa, jolloin samalla näännyttää nälkään sitä epäuskon puolta, tai ainakin saa sen välillä hiljaisemmaksi :) Annetaan lisää tilaa Jumalan toimia meidän sydämessä, ja ollaan Hengen johdatettavina, kuunnellaan uutta Herraamme!
Hei, tuota...onko sulla jotain paikkaa, jossa kuulisit opetusta Raamatusta, jotta Jumala voi hoitaa sinua sen kautta? Raamattupiiriä vaikka tms?Onhan tossa toi lähi seurakunta,mutta kun yleensä on suht paljon harrastuksia vapaa ajalla ja sen lisäksi koko paikka on täynnä outoja ihmisiä,oon kyllä keränny rohkeutta mennäkseni sinne ja kerran olen mennytkin sais vaan sellasen tavan siitä...
- _Mervi_
aloittaja kirjoitti:
Onhan tossa toi lähi seurakunta,mutta kun yleensä on suht paljon harrastuksia vapaa ajalla ja sen lisäksi koko paikka on täynnä outoja ihmisiä,oon kyllä keränny rohkeutta mennäkseni sinne ja kerran olen mennytkin sais vaan sellasen tavan siitä...
Juu, rohkeutta vaan. Hyvät ystävät on aina ensin olleet outoja ihmisiä ;)
Taidan rukoilla, että saisit kavereita sieltä.
Matteus
6:14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
6:15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.- mitä tarkoitat?
Tuolla?sitä etten ole antanut itselleni anteeksi?vaiko jotain muuta?valaiseppas hieman...
- suosittelee sarjakuvaa
Tuli mieleen sarjakuvakirja "ISO Lampaiden selviytymisopas – Periikö hukka?"
Kantsii lukea - se on paitsi hauska :) :)
myös syvällinen ja täynnä asiaa näistä mitä kyselit.
Löytyy ainakin näistä isoista kirjastoista, ja voi löytyä pienistäkin sellaisista: http://monihaku.kirjastot.fi/frank/frankcgi.py?view=Maakuntakirjastot&switchview=Vaihda&author=&title=iso lampaiden selviytymisopas&keyword=&ident=&mat_type=all&organization=flat&s1=db:helmet&s1=db:helmet&s1=db:vanaja&s1=db:jokunen&s1=db:aalto&s1=db:kajaani&s1=db:kokkola&s1=db:kyyti&s1=db:kuopio&s1=db:lahti&s1=db:lappeenranta&s1=db:savotta&s1=db:oulu&s1=db:pori&s1=db:porsse&s1=db:rovaniemi&s1=db:seitti&s1=db:piki&s1=db:turku&s1=db:vaasa - antihihhuli
tärkeintä on, että uskot jeesuksen opetukseen eli uskot rakkauteen. unohda raamattu sanatarkkana teoksena ja ota oma järki käteen. unohda kirkon pelottelut helvetistä ja elä vapaana. tärkeintä on, että olet onnellinen ja teet sitä kautta hyviä tekoja myös muille ihmisille. eli laita rakkauden ilosanoma kiertämään :)
- Nimetön
Kuule se on saatana joka kuiskutta sun korvaas "et sä mikään uskova ole, taas teit syntiä, Jeesuksen sovitustyö ei riitä sun kohdalla...jne... jne.
Sitä se meille kaikille uskoville höpisee, mutta se ei todellakaan ole totta. Haluaa vaan että joudumme epätoivoon.
Liity vaan uskovien yhteyteen, niin saat kasvaa uskossa ja saat rukoustukea.
Jeesus on riittävä. Kun kerran olet ottanut Hänet vastaan niin olet todella Hänen lapsensa eikä Hän sinua koskaan hylkää. Älä mitään muuta usko. Hän on uskollinen.
Sano vain saatanalle että mene Jeesusta kiusaamaan että sinä olet Jeesuksen oma.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä433583- 362214
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?321865- 171609
- 231548
- 151545
- 241407
- 141277
Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?
Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai781255Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?
Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko881212