Ongelmani liittyy uuden suhteen aloittamiseen ja entisestä suhteesta ylipääsemiseen. Teksti on aika pitkä, mutta toivottavasti joku jaksaa sen lukea ja jakaa kokemuksiaan aiheesta :)
Tapasin elokuun alussa ihanan miehen ja ihastuimme heti. Aloimme olemaan heti yhdessä, vietimme paljon aikaa yhdessä ja puhuimme paljon, vaikeistakin asioista. Vaikutamme niin oikeilta toisillemme, löysimme ehkä puuttuvat puoliskomme toisistamme. Kaikki tuntuu niin oikealta ja luonnolliselta. Hän on kaikkea mitä ikinä voin toivoa mieheltä, täydellinen.
Mutta... Mies kertoi heti alkuun, että hänellä oli pari kuukautta aikaisemmin loppunut 4 vuoden suhde. Suhde oli ollut vaikea lähes koko ajan, olivat eronneet usein mutta palanneet taas yhteen. Nyt se oli kuitenkin loppunut kokonaan. Pystyin kuitenkin havaitsemaan hänen puheistaan, että hän on vieläkin vihainen ja katkera exälleen. Mies on omasta mielestään päässyt yli tästä naisesta ja heidän onnettomasta suhteestaan. Hän sanoo olevansa rakastunut minuun, olen kaikkea mitä hän on aina toivonut ja enemmän. Hän on kuitenkin epävarma onko vielä valmis uuteen suhteeseen, vaikka välittääkin minusta hyvin paljon.
Olemme puhuneet tästä aiheesta paljon. Hän tietää, että olen valmis antamaan hänelle tilaa ja että voimme edetä täysin hänen ehdoillaan. Kaikesta tästä huolimatta suhteemme alkoi vakavoitua aika pian, se tuntui vaan jotenkin niin luonnolliselta. Tällöinkin mies päätti etenemistahdista, koska en halunnut painostaa enkä toisaalta jarruttaakaan vauhtia.
Yhtäkkiä mies kuitenkin ilmoitti minulle, että hän tarvitsee nyt aikaa itselleen ja että meidän olisi paras pitää taukoa. Hän tietää, että olen surullinen ja pettynyt... Silti hän on ottanut minuun usein yhteyttä tämän jälkeen ja olemme nähneetkin ja hän käyttäytyi silloin kuin olisimme vieläkin yhdessä. Olin aluksi täysin sekaisin tästä kun luulin ettei hän nyt halua mitään minusta... Kuitenkin olin jutussa mukana ja kuin kaikki olisi ollut kuin ennen. Minulla oli niin ikävä häntä.
Hän tuntuu olevan juuri täydellinen minulle, en ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan. Hän on niin erilainen kuin kukaan koskaan tapaamani mies, uskomattoman ihana. En halua vaatia häneltä liikoja enkä painostaa mihinkään. Tunnen oloni vaan niin surulliseksi ilman häntä... Ja tiedän ettei tämä näin voi mennä, että hän voi päättää kaikesta ja minä olen aina valmis kun hän vain haluaa nähdä minua taas. En koskaan ennen olisi suostunut tällaiseen kohteluun, mutta nyt tyydyn mihin vain, olen onnellinen jos vaan saan olla hänen kanssaan. Kuulostaa kamalalta, tiedän. Taidan olla rakastunut.
Puhuimme tästä puhelimessa viime viikolla ja hän sanoi että pitää minusta niin paljon ja haluaisi olla kanssani mutta hän ei vain ole vielä valmis... Hänellä on kamalasti kiireitä, on toisella paikkakunnalla puolet viikosta yms. mikä vaan vaikeuttaa tilannettamme.
Mutta jos hän välittää minusta näin paljon niin miksei hän edes yritä? Olenko vain liian naiivi kun uskon häntä? Vai tarvitseeko hän nyt vain aikaa itselleen? Ehkä hän pelästyi omia tunteitaan? En tiedä mistään enää mitään...
Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Olen niin surullinen tästä kaikesta... Niin pettynyt koska kerrankin itse tunnen olevani valmis mihin vain kunhan vain voin olla hänen kanssaan.
Tapasin elokuun alussa ihanan miehen ja ihastuimme heti. Aloimme olemaan heti yhdessä, vietimme paljon aikaa yhdessä ja puhuimme paljon, vaikeistakin asioista. Vaikutamme niin oikeilta toisillemme, löysimme ehkä puuttuvat puoliskomme toisistamme. Kaikki tuntuu niin oikealta ja luonnolliselta. Hän on kaikkea mitä ikinä voin toivoa mieheltä, täydellinen.
Mutta... Mies kertoi heti alkuun, että hänellä oli pari kuukautta aikaisemmin loppunut 4 vuoden suhde. Suhde oli ollut vaikea lähes koko ajan, olivat eronneet usein mutta palanneet taas yhteen. Nyt se oli kuitenkin loppunut kokonaan. Pystyin kuitenkin havaitsemaan hänen puheistaan, että hän on vieläkin vihainen ja katkera exälleen. Mies on omasta mielestään päässyt yli tästä naisesta ja heidän onnettomasta suhteestaan. Hän sanoo olevansa rakastunut minuun, olen kaikkea mitä hän on aina toivonut ja enemmän. Hän on kuitenkin epävarma onko vielä valmis uuteen suhteeseen, vaikka välittääkin minusta hyvin paljon.
Olemme puhuneet tästä aiheesta paljon. Hän tietää, että olen valmis antamaan hänelle tilaa ja että voimme edetä täysin hänen ehdoillaan. Kaikesta tästä huolimatta suhteemme alkoi vakavoitua aika pian, se tuntui vaan jotenkin niin luonnolliselta. Tällöinkin mies päätti etenemistahdista, koska en halunnut painostaa enkä toisaalta jarruttaakaan vauhtia.
Yhtäkkiä mies kuitenkin ilmoitti minulle, että hän tarvitsee nyt aikaa itselleen ja että meidän olisi paras pitää taukoa. Hän tietää, että olen surullinen ja pettynyt... Silti hän on ottanut minuun usein yhteyttä tämän jälkeen ja olemme nähneetkin ja hän käyttäytyi silloin kuin olisimme vieläkin yhdessä. Olin aluksi täysin sekaisin tästä kun luulin ettei hän nyt halua mitään minusta... Kuitenkin olin jutussa mukana ja kuin kaikki olisi ollut kuin ennen. Minulla oli niin ikävä häntä.
Hän tuntuu olevan juuri täydellinen minulle, en ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan. Hän on niin erilainen kuin kukaan koskaan tapaamani mies, uskomattoman ihana. En halua vaatia häneltä liikoja enkä painostaa mihinkään. Tunnen oloni vaan niin surulliseksi ilman häntä... Ja tiedän ettei tämä näin voi mennä, että hän voi päättää kaikesta ja minä olen aina valmis kun hän vain haluaa nähdä minua taas. En koskaan ennen olisi suostunut tällaiseen kohteluun, mutta nyt tyydyn mihin vain, olen onnellinen jos vaan saan olla hänen kanssaan. Kuulostaa kamalalta, tiedän. Taidan olla rakastunut.
Puhuimme tästä puhelimessa viime viikolla ja hän sanoi että pitää minusta niin paljon ja haluaisi olla kanssani mutta hän ei vain ole vielä valmis... Hänellä on kamalasti kiireitä, on toisella paikkakunnalla puolet viikosta yms. mikä vaan vaikeuttaa tilannettamme.
Mutta jos hän välittää minusta näin paljon niin miksei hän edes yritä? Olenko vain liian naiivi kun uskon häntä? Vai tarvitseeko hän nyt vain aikaa itselleen? Ehkä hän pelästyi omia tunteitaan? En tiedä mistään enää mitään...
Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Olen niin surullinen tästä kaikesta... Niin pettynyt koska kerrankin itse tunnen olevani valmis mihin vain kunhan vain voin olla hänen kanssaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..aikaa. Kuten sanoit, sitä tuo mies nyt tarvitsee. Aikaa itselleen selvittää tunteitaan ja sitä, mitä hän todella haluaa. Vaikutat kypsältä ikäiseksesi ja on hyvä, ettet ole alkanut painostaa miestä tai kyselemään mitään.
Mutta kokemuksesta voin kertoa, että kannattaa olla hieman varuillaan vasta eronneiden miesten kanssa, harva on tosiaan heti valmis mihinkään..Osa toipuu nopeasti, koska on käsitellyt tunteitaan ja eroaan jo suhteen aikana. Osalla menee toipumiseen vuosia.
Tiedän, että sinulle tämä on hyvin tuskallista, koska välität miehestä niin paljon. Hänkin välittää sinusta, mutta et tiedä, välittääkö tarpeeksi. Ainakin hän on ilmaissut selkeästi, ettei ole vielä valmis vakavampaan. Kunnioita sitä. Ja jos mitenkään voit, pidä silmät avoinna ja katsele myös muita miehiä, koska voi hyvin olla, että mies tapaakin jonkun toisen
, jonka kanssa alkaakin yhtäkkiä seurustelemaan.
Tsemppiä.
samassa tilanteessa kuin sinäkin eli hän oli eronnut 4 vuoden suhteesta tyttöystävän pettämisen takia ja oli ollut "yksin" pari kk kun me tapasimme. Alussa hän oli sitä mieltä että haluaa ehdottomasti seurustella kanssani, mutta jos voisin odottaa vähän aikaa. Noin 3 kk odottamisen jälkeen alkoi epätoivo iskeä mutta yritin ja odotin edelleen kunnes vuoden jälkeen en enää jaksanut. Hän oli siinä vaiheessa jo löytänyt uuden.
Pohdin juuri noita samoja juttuja silloin kuin sinäkin eli tykkääkö hän tarpeeksi minusta ja miksei hän halua seurustella kanssani, milloin se päivä koittaa. Keskustelimme aiheesta ja ainoa vastaus mitä häneltä sain oli "emmätiiä". Hän koki kyselyni painostamisena, joten jätin senkin kun halusin antaa hänelle tilaa ja aikaa. Kohtelin häntä kuin silkkihansikkailla ja aloin sitten vähitellen kadottaa itseäni kun en saanut mitään vastalahjaksi, olin jatkuvasti antamispuolella. Vuoden jälkeen minulta sitten meni se viimeinenkin toivo, hänellä oli siinä vaiheessa jo uusi tyttöystävä kehissä ja nykyään he ovat jo kihloissa.
Eli, se mitä haluan sanoa sinulle on se, että vaikka ajatteletkin hänen parastaan älä silti unohda itseäsi. Joku järki siinäkin hommassa täytyy olla. Näin jälkikäteen sanottuna hän ei siis tykännyt minusta riittävästi, sillä uuden tytön kanssa hän aloitti heti seurustelun, ei edes miettinyt ei-vaihtoehtoa.
No kyllä olen samaa mieltä tosta asiasta et elä unohda itseäisi asian ulkopuolelle kun ja toi mies menee toisen kanssa eteen päin ja sinä jää ihan yksin asian kanssa.Minäkin olen 8 vuoden avioliitton ja eron tultua ollut samassa tilanteessa et tarvitsen tilaa mut kun sattui oikea kohdalle niin se oli menoa se ja nyt olen ollut saman ihmisen kanssa avioliittossa kohta 7 vuotta ja viesti et jos tykkää sinusta niin ei tarvitse tilaa tai aikaa mut ihmiset ovat erilaisia kaikki et koita jaksaa ei elämä yhteen lop....................!
Minäkin olen ollut samassa tilanteessa. Mies vihelsi pelin poikki puolen vuoden jälkeen, mikä oli molempien kannalta paras ratkaisu. Tunsin löytäneeni sielunkumppanini, tapasimmekin vielä niin uskomattomassa tilanteessa. Kaikki tuntui "tähtiin kirjoitetulta". Oli lähellä, ettemme jo muuttaneet yhteen.
Meillä vaikeudet näkyivät ehkä parhaiten miehen seksuaalisuudessa. Miehen aiemmassa pitkässä suhteessa (josta oli kulunut toista vuotta aikaa) nainen oli ollut hyvin julmalla tavalla uskoton. Kävi ilmi, että kaikki olikin valhetta, kaikki mihin mies oli uskonut ja mihin hän alttarilla oli sitoutunut. Rakkauden ei silti tarvitse loppua kuin seinään, vaikka toinen olisi kohdellut miten julmasti tahansa. Kaikki jättää jälkensä, joiden paikkaamisessa saattaa kulua vuosikausia.
Usein on niin, että ensimmäinen suhde eron jälkeen on tunnustelua, itsensä löytämistä uudelleen toisen rinnalla. Siihen liittyy hirvittävästi varauksellisuutta, pelkoa, epävarmuutta. Kuitenkin myös intohimoa, uutta jännitystä, tarvetta saavuttaa kaikki se mistä ennen haaveili, mutta mikä ei voinut toteutua. Uusi ihminen saattaa tuntua jumalan lahjalta siihen ahdinkoon, jossa on joko tietoisesti tai alitajuisesti elänyt. Yleensä vasta uusi parisuhde tuo tietoisuuteen ja läpikäytäväksi ne tunteet, jotka aiempi ero ja parisuhde on aiheuttanut. Jokainen tuo menneisyytensä tavalla tai toisella uuteen suhteeseen.
En todellakaan ymmärtänyt näitä silloin, kun seurustelin kyseisen miehen kanssa. Tajusin vasta pitkän ajan jälkeen, jolloin minä vasta aloin ensimmäistä kertaa kipuilla edellisen avioliiton aiheuttamia särkyjä. Joskus on niin, että vain tietynlainen ihminen laukaisee ne tuntemukset, joita on kenties aiemmin pitänyt sisällään. Vasta nyt huomaan, kuinka rikki minäkin olin mennessäni suhteeseen tämän rikkinäisen miehen kanssa. En vain silloin tiedostanut sitä, elin vain onnen huumassa, pelossa, epävarmuudessa. Jos suhteemme olisi jatkunut, hyvin todennäköisesti takautumat olisivat varjostaneet suhdettamme myöhemmin.
Kaikessa on kyse siitä, että ihmisellä on vahva halu, mutta hän ei ole henkisesti VALMIS. Ei auta, että haluaa, jollei kykene vastaanottamaan sitä mitä haluaa. Usein flunssaisena harmittaa, kun haluaisin mennä lenkille viikon tauon jälkeen. Joskus koetan juosta hiljalleen, kun olen kuvitellut olevani jo tarpeeksi terve. Kuitenkin sydän hakkaa kahtasataa ja olo on heikko. Lopulta on pakko lopettaa, on pakko ensin tervehtyä sängyn pohjalla, jotta voi taas nauttia juoksemisesta, jotta voin kunnolla juosta.
Tilanne on todennäköisesti yhtä tuskaa kummallekin osapuolelle. Ainakin meidän tapauksessamme miehen silmistä huokui se tuska, kun hän haluaisi, muttei pysty. Etenkin kun seksuaalista itsetuntoa on loukattu pahemman kerran, sekä miehen että naisen on hyvin vaikea toipua siitä ja päästää uusi ihminen lähelleen. Meille syntyy itsesuojeluvaisto, haluamme suojata itseämme pettymyksiltä. Jätetty mies myös toipuu joidenkin tilastojen valossa hitaammin kuin jätetty nainen.
Anna miehelle aikaa. Aika parantaa haavat, ja auttaa näkemään asiat uudessa valossa. Täytyy vain toivoa, että saat vielä esteetöntä vastarakkautta, saatte toisenne kokonaan. Elämä kuitenkin harvoin menee niin kuin toivoo. Siihen ei voi aina varautua, eikä pidäkään. Kuitenkin ihminen on vahva, kun hän vain uskoo huomiseen ja itseensä. Mieti, mitä kaikkea olet tästä suhteesta ja rakastumisesta saanut. Jos menetät ja se tuntuu kipeältä, sinun on pitänyt saada jotain ainutlaatuista. Jotkut eivät rakastu kertaakaan elämässään, he tekisivät mitä vaan saadakseen elää sen tunteen. He etsivät rakkautta kaikkialta kenties vääristynein silmälasein, jolloin he löytävät itsensä aina vain epätyydyttävistä parisuhteista. Rakkaus tulee, kun on sen aika. Rakkaus ei ole koskaan oikeudenmukaista, mutta se on aina sitä elävälle ihmiselle totta tavoittaen kaiken mitä meissä on. Siksi se on niin kaunista, parasta mitä elämä voi ihmiselle antaa. Ole kiitollinen ja kärsivällinen, muuta et voi tässä vaiheessa tehdä.
Olen miettinyt omaa tilannettani jo lähes kolme kuukautta, kieppunut epätietoisuuden syövereissä ja elänyt ristiriitaisuudessa.
Nyt alan olla valmis. Olen valmis rakkauteen. Uskallan rakastua ja ottaa rakkautta vastaan. Se pelottaa. Mutta on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut!
Kiitos, viestisi loi niin paljon rohkeutta.