Kuningas alkoholi

ja olen nyt jättämässä mieheni, jotta lapsillani (11 ja 13 v) olisi turvallinen lapsuus ilman alkoholia. Ehkä mielestäsi tilanteeni on sinua parempi, kun mies ryyppää näinkin "vähän", mutta kyllähän juominen vaan lisääntyy, jos toinen ei tilannettaan tajua. En haluiaisi lähteä hänen kanssaan juhliin, kun pelkään, että hän vetää niissä koko ajan viinaa. Olen asunut 1,5 v avopuolisoni kanssa yhdessä ja rakastuneena en huomannut merkkejä mieheni liiallisesta alkoholinkäytöstä. Hän juo joka viikonloppu joko kahtena tai yhtenä päivänä känniin itsensä lähinnä yöllä, mutta on jo illalla aivan selvästi kännissä, kun lapset ovat vielä hereillä. Hän myönsi jo ongelmansa pari kertaa ja pyysi anteeksi ja sanoi, että haluaa itsekin päästä alkoholista eroon. No, pari kuukautta meni ok, mutta sitten se taas alkoi. Hymyssäsuin hän tuo perjantaina ison viinapullon ja kaljaa kotiin ja rupeaa pitämään "hauskaa". Kompuroi sitten yöllä kolmen neljän aikaan sänkyyn ja seuraavana päivänä ei sitten pystykään tekemään mitään. Joskus hän ryyppää myös viikolla ja pari kertaa olen ollut aivan varma, että hän on lähtenyt autolla töihin aamulla niin, ettei ole ollut vielä ajokunnossa. Viime viikonloppuna hän joi torstaista sunnuntaihin joka ilta. Nyt kun olen ottanut tiukempaan sävyyn asian esille, hän ei suostu puhumaan asiasta, vaan suuttuu ja keksii, jos mitä. Lapsillani on kuulemma ongelma alkoholin suhteen, mutta sanoin, ettei lapsilla voi olla alkoholiongelmaa, kun eivät juokaan. Syitä kyllä kaivetaan joka paikasta muualta kuin hänestä itsestään. Kysyin, aikooko hän lopettaa juomisen ja hän vastasi siihen, ettei aio, sillä mitä se meitä haittaa, että hän juo täällä yksinään kun ei tee meillä mitään pahaa (esim lyö tms.).Itse olin jo kärsinyt asiasta jonkin aikaa, mutta havahduin siihen, että lapseni kysyi itkien, miksi avopuolisoni aina juo. Meillä on mennyt kaikin puolin muuten erittäin hyvin ja rakastan miestäni ja siksi harmittaakin hirveästi, kun tämä kaikki hyvä päättyy typerän alkoholin vuoksi. Meillä on ihana iso yhteinen talo ja kaikki asiat muutenkin kunnossa, mutta rakastan kuitenkin lapsiani niin paljon, että en halua heidän joutuvan elämään alkoholistin kanssa. Minä voin valita puolisoni, mutta he eivät voi. Siksi olen valmis luopumaan (kaiken muun lisäksi taloutenikin romahtaa) rakastatamastani miehestä sen vuoksi, ettei lapseni tarvitsisi kärsiä ja salailla asiaa. Enkä itsekään halua itselleni sellaista elämää, jossa en koskaan voi luottaa mieheeni enkä suunnitella yhteistä tulevaisuutta, kun pelkään hänen terveytensä puolesta. Luottamus on mielestäni suhteen perusta ja kun se on mennyt, alkaa kaikki muukin rapistua. Minultakin on jo kunnioitus miestäni kohtaan hävinnyt, koska en voi ymmärtää, miksi hän haluaa meitä näin vahingoittaa. Kunnioituksen hän kyllä saisi helposti takaisin, kun hakisi apua alkoholiongelmaansa. Olen selvittänyt lähinnä netistä, mutta myös AA:n auttavasta puhelimesta, mitä minä voisin tehdä. Mieheni veli on ollut alkoholisti ja häneltä olen myös kysynyt neuvoa. Kaikki neuvot ovat olleet samanlaisia; jos mies ei itse myönnä, että hänellä on alkoholiongelma ja että haluaa päästä siitä eroon, kukaan ei voi häntä auttaa. Lisäksi hän tarvitsee jo ammattiauttajan apua. Olisin kyllä valmis tekemään paljonkin mieheni puolesta, sillä rakastan häntä edelleen todella paljon, mutta ymmärrän, että millään mitä minä teen, en saa häntä lopettamaan juomistaan. Itseäni en juomisesta syytä, sillä tiedän, että hän on juonut paljon jo ennen minuakin (eikä se kenenkään ulkopuolisen syy koskaan olekaan, sillä syitähän juomiselle löytyy, se selviää jo näiltäkin palstoilta). Toivon, ettet sinäkään syytä itseäsi edes sinisilmäisyydestä. Naarasleijonan tavoin kuitenkin suojelen aina lapsiani ja teen sen mitä minun äitinä kuuluu tehdä, eli vien lapseni turvaan!