Uskomaton tilanne... Olemme ollut mieheni kanssa naimisissa muutaman vuoden. Yhdessä noin kymmenen vuotta. Meillä on kaksi aivan ihanaa lasta, 2- ja 4-vuotiaat.
Jo ennen naimisiin menoamme mieheni jäi kiinni uskottomuudesta muutamaan otteeseen. Yhdenillan juttuja ei hänellä ollut, vaan muutama pidempi suhde. Kaikki suhteet eivät johtaneet sänkyyn. Pisin suhde hänellä oli entiseen tyttöystäväänsä, joka kesti selkäni takana vuoden, sitten oli yksi muutaman kuukauden juttu, joka johti sänkyyn saakka ja tapaamisia oli paljon. No, minä olin hyväuskoinen ja naiivi ja luulin kaiken kääntyvän hyväksi kun menemme naimisiin ja muutun paremmaksi vaimoksi ja annan miehelleni enemmän.
Nuoremman lapsemme syntymän jälkeen mieheni jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen, taas. Nyt suhdetta oli jatunut parisen kuukautta, oli tapailtu, soiteltu ja viestitelty. Poikamme oli silloin noin 3kk. Menin aivan rikki. Epätoivoinen, raivoissani, hajalla. Kaikesta huolimatta minulla oli suuri halu korjata suhteemme, sillä mieheni on muilta osin aivan ihana (vastuuntuntoinen, fiksu, komea, hauska, hyvä keskustelija, loistava isä, hyvätuloinen ja huolehtii perheestään). Tämän jälkeen en kuitenkaan kyennyt enää elämään mieheni kanssa normaali parisuhteessa, vaikka olisin tahtinut. Asiat kalvoi minua ja tunsin itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan aiemmin elämässäni. Muutaman kuukauden jälkeen menin erään miespuolisen vanhan tuttavan luokse kahville ja niinhän siinä kävi: Minä petin miestäni, ensimmäistä kertaa meidän suhteemme aikana minä olin se väärintekijä. Eikä se jäänyt siihen, suhdetta jatkui tämän miehen kanssa vuoden päivät, jäin kiinni parisen kertaa, mutta velehtelin sujuvasti molemmille. Tämä toinen mies luuli minun eronneen aviomiehestäni ja aviomieheni luuli minun hylänneen salasuhteen. Kumpaakaan minä en tehnyt. Vuosi oli aivan kauhea. Näin jälkeenpäin en muista siitä ajasta juuri mitään. Puolet siitä vuodesta sitten todella asuin lapsiemme kanssa erillään miehestäni ja punnitsimme avioliittoamme. Miehenikin jäi tänä aikana kiinni muista naisista. Lopulta kuitenkin päätimme palata yhteiseen taloomme takaisin ja katsoa saisimmeko jotain korjattua. Eniten päätökseemme vaikutti se, kun näimme miten suuresti lapset kärsi joutuessaa kotoaan pois vieraaseen paikkaan asumaan ilman isää.
No lopulta sitten sain tämän salasuhteeni lopetettua. Mutta...mutta mutta.. Erään kavereiden kanssa vietetyn baari-illan päätteeksi tapasin ihanan vasta eronneen miehen, jolla myös lapsia edellisestä suhteestaan. Juttelimme pitkään ja kaikesta. Tapaamisestamme on nyt muutama kuukausi ja olen aivan ihastunut tähän mieheen ja tunnen olevani hänen kanssaan samalla aaltopituudella. Mieheni tietää tästä miehestä ´, jonka olen tavannut ja tavallaan en miestäni ole pettänyt koska olimme jo aikaisemmin sopineet, että olaan nyt ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo ja ettei meistä kumpikaan ole tilivelvollinen menoistaan ennen kuin sovitaan asiat siihen malliin. Mieheni ei kuitenkaan tiedä kaikkea suhteestani tähän toiseen mieheen. Hän tietää minun olevan ihastunut ja että olemme tavanneet useita kertoja. Häne ei tiedä, että olemme olleet sängyssä ja että olen viettänyt joitakin öitä hänen luonaan. Tämä tapaamani mies on upea, ihana, hellä ja huomaavainen. Mutta, rahankäyttöä hän ei hallitse ollenkaan ja on muutenkin näemmä melko leväperäinen kaikissa arkirlämään liittyvissä asioissa. Asuu pienessä ´, ahtaassa kerrostalokaksiossa, velkaa on sinne tänne ja oikein juuri mitään lapsien lisäksi ei ole elämässään saanut aikaan. On kuin parikymppinen pojan veitikka, tapailee kavereitaan ja pelailee niiden kanssa milloin korttia, milloin pleikkaa. Sanoo tämän johtuvan siitä, kun ei entisen vaimon kanssa ollessa saanut elää omaa elämää ollenkaan niin haluaa tehdä sen nyt. Kuitenkin tapaa minua aina kun minulle sopii ja peruu kyllä menonsa jos olen hänen luokseen tulossa. Tykkää laittaa kanssani ruokaa ja hänen lähellään on niin uskomattoman helppo ja hyvä olla. Ainoastaan viina ja kaverit maistuu hänelle mielestäni liiankin hyvin ja tavoitteet elämässä ei ole hänellä lähestkään niin korkealla kuin minulla. Kuten ei ole koulutuskaan.
Olen aivan hukassa, en yhtään tiedä mitä tekisin. Jos haluamme virallistaa mieheni kanssa eron, meidän tulisi tehdä se muutaman kuukauden kuluessa, enkä tiedä haluanko tehdä sitä. Mietin myös tätä uutta "suhdetta" onko tämä jatkamisen arvoinen. Onko oikein riistää lasten jokapäiväisestä arjesta toinen vanhempi? onko oikein luovuttaa, kun vasta on avioelämä alkanut? voinko koskaan enää luottaa mieheeni (mieheni uskoo voivansa minuun, kun tietää mikä meidät on tähän ajanut..)? Voinko ajatella että mieheni olisi oppinut ja voisi olla joskus uskollinen, kun hän on luottamukseni niin usein pettänyt? Voinko minä elää onnellisena hyvän mieheni ja lasteni isän rinnalla, vaikka tiedän että "sielunkaverini" on jossain muualla? Seksuaalisesti en ole syttynyt miehelleni hänen viimeisimmän suhteensa jälkeen joka oli siis nuorimman lapsemme syntymän jälkeen. Mieheni kosketus melkein ällöttää, voiko siihen tulla koskaan muutosta? Kestämmekö suhteen jos emme saa fyysistä läheisyyttä?
Asiallisia vastauksia ja ehkä kokemuksia (jos kellään muulla on näin hullua ja sekavaa tilannetta ollut) toivon tähän vuodatukseen, vaikka tiedän tämän herättävän myös vihaa ja halveksuntaa. Tunteet ja järki kun ei vain aina kulje samaa matkaa..
Jo ennen naimisiin menoamme mieheni jäi kiinni uskottomuudesta muutamaan otteeseen. Yhdenillan juttuja ei hänellä ollut, vaan muutama pidempi suhde. Kaikki suhteet eivät johtaneet sänkyyn. Pisin suhde hänellä oli entiseen tyttöystäväänsä, joka kesti selkäni takana vuoden, sitten oli yksi muutaman kuukauden juttu, joka johti sänkyyn saakka ja tapaamisia oli paljon. No, minä olin hyväuskoinen ja naiivi ja luulin kaiken kääntyvän hyväksi kun menemme naimisiin ja muutun paremmaksi vaimoksi ja annan miehelleni enemmän.
Nuoremman lapsemme syntymän jälkeen mieheni jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen, taas. Nyt suhdetta oli jatunut parisen kuukautta, oli tapailtu, soiteltu ja viestitelty. Poikamme oli silloin noin 3kk. Menin aivan rikki. Epätoivoinen, raivoissani, hajalla. Kaikesta huolimatta minulla oli suuri halu korjata suhteemme, sillä mieheni on muilta osin aivan ihana (vastuuntuntoinen, fiksu, komea, hauska, hyvä keskustelija, loistava isä, hyvätuloinen ja huolehtii perheestään). Tämän jälkeen en kuitenkaan kyennyt enää elämään mieheni kanssa normaali parisuhteessa, vaikka olisin tahtinut. Asiat kalvoi minua ja tunsin itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan aiemmin elämässäni. Muutaman kuukauden jälkeen menin erään miespuolisen vanhan tuttavan luokse kahville ja niinhän siinä kävi: Minä petin miestäni, ensimmäistä kertaa meidän suhteemme aikana minä olin se väärintekijä. Eikä se jäänyt siihen, suhdetta jatkui tämän miehen kanssa vuoden päivät, jäin kiinni parisen kertaa, mutta velehtelin sujuvasti molemmille. Tämä toinen mies luuli minun eronneen aviomiehestäni ja aviomieheni luuli minun hylänneen salasuhteen. Kumpaakaan minä en tehnyt. Vuosi oli aivan kauhea. Näin jälkeenpäin en muista siitä ajasta juuri mitään. Puolet siitä vuodesta sitten todella asuin lapsiemme kanssa erillään miehestäni ja punnitsimme avioliittoamme. Miehenikin jäi tänä aikana kiinni muista naisista. Lopulta kuitenkin päätimme palata yhteiseen taloomme takaisin ja katsoa saisimmeko jotain korjattua. Eniten päätökseemme vaikutti se, kun näimme miten suuresti lapset kärsi joutuessaa kotoaan pois vieraaseen paikkaan asumaan ilman isää.
No lopulta sitten sain tämän salasuhteeni lopetettua. Mutta...mutta mutta.. Erään kavereiden kanssa vietetyn baari-illan päätteeksi tapasin ihanan vasta eronneen miehen, jolla myös lapsia edellisestä suhteestaan. Juttelimme pitkään ja kaikesta. Tapaamisestamme on nyt muutama kuukausi ja olen aivan ihastunut tähän mieheen ja tunnen olevani hänen kanssaan samalla aaltopituudella. Mieheni tietää tästä miehestä ´, jonka olen tavannut ja tavallaan en miestäni ole pettänyt koska olimme jo aikaisemmin sopineet, että olaan nyt ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo ja ettei meistä kumpikaan ole tilivelvollinen menoistaan ennen kuin sovitaan asiat siihen malliin. Mieheni ei kuitenkaan tiedä kaikkea suhteestani tähän toiseen mieheen. Hän tietää minun olevan ihastunut ja että olemme tavanneet useita kertoja. Häne ei tiedä, että olemme olleet sängyssä ja että olen viettänyt joitakin öitä hänen luonaan. Tämä tapaamani mies on upea, ihana, hellä ja huomaavainen. Mutta, rahankäyttöä hän ei hallitse ollenkaan ja on muutenkin näemmä melko leväperäinen kaikissa arkirlämään liittyvissä asioissa. Asuu pienessä ´, ahtaassa kerrostalokaksiossa, velkaa on sinne tänne ja oikein juuri mitään lapsien lisäksi ei ole elämässään saanut aikaan. On kuin parikymppinen pojan veitikka, tapailee kavereitaan ja pelailee niiden kanssa milloin korttia, milloin pleikkaa. Sanoo tämän johtuvan siitä, kun ei entisen vaimon kanssa ollessa saanut elää omaa elämää ollenkaan niin haluaa tehdä sen nyt. Kuitenkin tapaa minua aina kun minulle sopii ja peruu kyllä menonsa jos olen hänen luokseen tulossa. Tykkää laittaa kanssani ruokaa ja hänen lähellään on niin uskomattoman helppo ja hyvä olla. Ainoastaan viina ja kaverit maistuu hänelle mielestäni liiankin hyvin ja tavoitteet elämässä ei ole hänellä lähestkään niin korkealla kuin minulla. Kuten ei ole koulutuskaan.
Olen aivan hukassa, en yhtään tiedä mitä tekisin. Jos haluamme virallistaa mieheni kanssa eron, meidän tulisi tehdä se muutaman kuukauden kuluessa, enkä tiedä haluanko tehdä sitä. Mietin myös tätä uutta "suhdetta" onko tämä jatkamisen arvoinen. Onko oikein riistää lasten jokapäiväisestä arjesta toinen vanhempi? onko oikein luovuttaa, kun vasta on avioelämä alkanut? voinko koskaan enää luottaa mieheeni (mieheni uskoo voivansa minuun, kun tietää mikä meidät on tähän ajanut..)? Voinko ajatella että mieheni olisi oppinut ja voisi olla joskus uskollinen, kun hän on luottamukseni niin usein pettänyt? Voinko minä elää onnellisena hyvän mieheni ja lasteni isän rinnalla, vaikka tiedän että "sielunkaverini" on jossain muualla? Seksuaalisesti en ole syttynyt miehelleni hänen viimeisimmän suhteensa jälkeen joka oli siis nuorimman lapsemme syntymän jälkeen. Mieheni kosketus melkein ällöttää, voiko siihen tulla koskaan muutosta? Kestämmekö suhteen jos emme saa fyysistä läheisyyttä?
Asiallisia vastauksia ja ehkä kokemuksia (jos kellään muulla on näin hullua ja sekavaa tilannetta ollut) toivon tähän vuodatukseen, vaikka tiedän tämän herättävän myös vihaa ja halveksuntaa. Tunteet ja järki kun ei vain aina kulje samaa matkaa..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lasten takia kannattaa kyllä todella tarkoin miettiä, pitäisikö vielä yrittää ja jatkaa avioliitossa.
Silti, en usko että miehesi kanssa pystytte koskaan aloittamaan "puhtaalta pöydältä". Pettämisen kynnys on ylitetty ja molemmilla on liian helppoa antaa kiusauksille myöten.
Mitä tulee kakkosmieheesi, unohda hänet. Olet saanut häneltä sitä, mitä omassa liitossa olet paitsi ja se hivelee. Ennen pitkää kuitenkin huomaisit, että nuo sinua jo nyt arveluttavat asiat alkavat rasittamaan. En todellakaan usko että hänen kanssaan saisit mitään pysyvää aikaan.
pienten lasten kustannuksella.se on ainakin varmaa että lapsista ei kasva tasapainoisia aikuisia jos eivät nuo hölmöilyt lopu ja tasapaino arjessa ja elämässä löydy!Ihminen ei voi elää päättämättä asioita,asioita ei vaan voi jättää roikkumaan!enttententten teelikamentten on loputtava jo lastenkin takia.He eivät voi asua puoltavuotta yhdessä kodissa ja toista toisessa.ole aikuinen,tee päätös.mielestäni vain 3asiaa ovat hyviä syitä eroon:alkoholismi,väkivalta ja uskottomuus.muut asiat ovat selvitettävissä keskustelemalla.jos olet jo palannut miehesi kanssa yhteen,eikö se ole päätös?
teidän on lähdettävä rakentamaan suhdettanne täysin puhtaalta pöydältä ja anteeksiannon kautta.kaikki muu tulee sitten aikanaan.nykyään ei ole mikään häpeä hakeutua esim.perheterapiaan tai muuhun vastaavaan.
Sinuna antaisin mahdollisuuden vielä aviomiehellesi koska muuten varmuudella pilaisit lopun elämäsi miettimällä että jos kuitenkin olisit katsonut loppuun asti, olisiko kaikki toisin.
Arki kun tulee siihen uuteenkin suhteeseen ja tilanne voi olla se että on uusi ero edessä, on toinen sitten kuinka ihana tällä hetkellä hyvänsä.
Muutama asia sinun vain täytyy ensin tehdä näiden miehiesi kanssa ennen uuden alkua; katkaiset suhteen tähän eronneeseen ja sen jälkeen tilaat ajan ammattilaiselle jonka kanssa aloitat tilanteen purkua ensin yksin ja sitten niin että miehesi on istunnoissa mukana.
Se vaatii myös sitoutumisen molemmilta käydä asiat loppuun asti läpi yhdessä ja anteeksi antoa molemmin puolin sekä rehellisyyttä.
Miehellesi kerrot myös ettet enää siedä pettämistä ja jos niin käy, kaikki on loppu.
Lapset kärsivät enemmän jos joutuvat elämään kahden epävarman aikuisen kanssa kuin että eroaisitte ja sinä lastesi kanssa aloittaisit parantumisen siitä alkaen kun muutat erilleen miehestäsi, usko pois!
..se fyysinen läheisyys kyllä palautuu aikaa myöten jos niin haluatte.Vaatii siis aikaa ja vaivaa ja tahtoa muutokseen. Ei missään suhteessä intohimo pysy ikuisesti. Sen kun ihmiset tajuaisivat olisi maailma helpompi paikka elää!
Sinulla on nyt ollut uusi ihana suhde ja tottakai silloin vanha ei tunnu miltään, se on selviö!
Koita saada itsesi tajuamaan että se juuri estää tuntemasta miestäsi kohtaan lämpimiä tunteita!
mutta tunteeni ovat kadonneet miestäni kohtaan jo ennen pukkoiluani mieheni oltua uskoton vuosikaudet. Lasten takia tekisi mieleni yrittää mutta toisaalta juuri lasten takia olen eroa ajatellut. Lapsilla ei nimenomaan ole hyvä olla kahden epävarman ja epätoivoisen vanhemman kanssa. Emme ole koskaan tapellut lasten kuullen tai muutenkin olemme yrittäneet välttää tilanteita joissa lapset joutuvat kuuntelemaan ongelmiamme, mutta vaistoaahan ne, vaikka toistaiseksi ovat hyvin tasapainoisia ja iloisia lapsia. Olemme hyvin tarkkoja siitä, millä mielellä ja miten lapsia yhdessä ja erikseen hoidamme.