Valehteletteko kumppanille

Valehtelen miehelleni erittäin harvoin, jos koskaan. Jos hän jotain kysyy, vastaan aina totuudenmukaisesti paitsi silloin jos esim. suunnittelen hänelle yllätystä. En oikeastaan tee koskaan mitään sellaista, mitä en haluaisi mieheni tietävän. Tämän voi tietenkin ymmärtää kadella tavalla eli joko olen kiltti tai mieheni on suvaitsevainen. Kyse on ehkä vähän molemmista. Ainoa selkeä asia, jossa hieman muuntelen totuutta on se, etten kerro seksifantasioitani, jos ne koskevat muita kun puolisoani. Ja toivon hänenkin mielummin olevan epärehellinen tässä suhteessa minulle. Muuten meillä ei mitään sellaista ole, mistä emme voisi puhua ja kaikki tekemiseni ovat tähän asti kestäneet ihan hyvin päivänvalon. Yhteistä taivalta on takana nyt 6 vuotta.

Nyt uuden suhteen myötä,molemmat olemme lähteneet tähän ihan siltä pohjalta,että mitää ei salata.Miksi pitäisi?Kumppani on sitä varten että hänelle voi kertoa kaiken,saa tukea ja turvaa,mielipiteitä ja ajatuksia jne.En ymmärrä miksi pitää lähteä suhteeseen,jos monet asiat jätetään kertomatta tai valehdellaan?

En jätä tietoisesti kertomatta, en salaile tai valehtele. Enkä oikeastaan tee mitään, mitä mies ei hyväksy (enkä siksi että hän kieltää vaan siksi etten tunne tarvetta). Mutta en myöskään tilitä joka asiasta; esimerkiksi fantasiani ovat yksityisiä, mutta niistä voidaan keskustella jos kysytään.

Vasta sitten aloin valehdella miehelleni, kun hän oli todella monta kertaa jäänyt kiinni lupaustensa pettämisestä ja valehtelusta. Itse hän sanoi niitä valkoisiksi valheiksi, mutta niiden ansioista en pysty luottamaan mieheeni. Siksi en enää itsekään tunne tarvetta olla luotettava. Koko suhteemme ei ole tietenkään niin hyvä kuin toivoisin (muutenkaan), joten mietin eroa jatkuvasti. Rehellisyys on hyvän suhteen perusta, mutta ihan kaikkia turhia ja merkityksettömiä pikku juttuja ei pidä kertoa, jos niillä pahoittaa kumppanin mielen. Isot ja tärkeät asiat (kuten esim. pettäminen) on ehdottomasti kerrottava, vaikka kuinka pahoittaisi toisen mielen. Toisella on kuitenkin oikeus tietää tärkeistä asioista.

Kun leikkaan varpaankynsiäni ja siellä kynnen sivussa on taas tosi juustot, totta kai muistan mainita siitä vaimolle että hyi miten hirveälle se haisi.

Kun tulen vessasta kerron pökäleeni ja tapahtuman kulun mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Se oli suuri ja henkilölkohtaisesti merkityksellinen tapahtuma joten totta kai hänkin on kiinnostunut.

Kun kerran kuussa alkaa suihkussa ottaa eteen työkaverinaisen mehupersekumarrusta muistellessa niin totta kai kerron tästä vaimolle kaiken aina sitä myöten miten mällini lensi hänen lempihiusharjaansa. Hehkuttelen työkaverin persettä vielä oikein tuplana suihkun jälkeenkin etten vain salaisi häneltä mitään.

Hemmoteltuani itseäni päivällä jollain erityisjutulla kerron hänelle miten ihanaa ja taivaallista se oli. Etenkin jos se on jotain sellaista mitä emme ole koskaan tehneet yhdessä.

Minä olen rehellinen suomalainen. Rehellisyys maan perii. Ainoa mitä vaan en ymmärrä on se, miksi vaimoni on niin äksy.

tullu sillon tällön päästeltyä valeita,kun ei suoraan sanottuna ole ollu muita vaihtoehtoja...

Miksi pitäisi salata?

Salasin aikoinani erään asian eikä siitä mitään hyvää koitunut..

Mielestäni parisuhteessa ei saa olla mitään salattavaa (paitsi joululahjat tms, tietysti!! tietysti ne mitä itse on saamassa jouluna!)

jos toinen salaa jotain ja se selviää niin eiköhän sitten toisellakin ole oikeus ruveta salaamaan, mutta muuten EI SAA OLLA SALATTAVAA

älä ikinä valehtele kumppanillesi hän saa sen tietää vielä jostain. jos et itse möläytä sitä sitten. mutta parempi on aina kertoa on asia kuinka vakava tai vähäpätöinen tahansa. olen itse tämän asian takia joutunut kärsimään henkilökohtaisen helvetin ja luottamuksen menetyksen. en itse enää ota yhtään mörköjä omalletunnolleni sen olen päättänyt mutta ei minuun silti enää luoteta että näin :/

Kyllä ihmisellä on ja saa olla oma ajatusmaailma ja elämä parisuhteessakin. Ei kaikkea tarvitse raportoida. Toisaalta pitää osata käyttäytyä siten, ettei varsinaisia salaisuuksia synny.

>raportoitteko kaiken mitä teette ja mitä mielessä liikuu?
En varsinaisesti raportoi ja varsinkin ajatukset harkinnan mukaan.

> Kerrotteko jo olette teheent jotakin, jota hän ei hyväksy: tupakoineet salaa, kahvitelleet ex:än kanssa, käynyt pornosivuilla, masturboinut suihkussa..
Tupakointi tai kahvittelu ei ole loppupeleissä niin paha, etteikö olisi parempi kertoa. Kiinnihän noista valehtelusta kuitenkin joskus voisi jäädä, eli olisi typerää valehdella. Pornosivut tai masturbaatio voisivat loukata ja kun kumpaakaan ei julkisesti tee, niin kertomisessakin voi olla harkitsevaisempi. Miksi loukata tahallisesti?

> Raportoitteko kavereiden jutut, ne hyvän näköiset tissit bussissa...
Ei sanasta sanaan tai tarkkoja kuvauksia, mutta toki voi kertoa mistä ollut puhe. Omia mieltymyksiä taas harkinnan mukaan ja tämä koskee tietenkin myös sitä mitä suustaan muidenkin seurassa päästää. Eli ei pidä moittia omaa puolisoakaan muille, koska ei ole syytä.

> Kerrotteko ne ällöttävät seksifantasianne, kun ette toisen naamaa jaksa, tai kun mielummin olisitte katmandussa hula-hulaamassa kanssa kuin kotona arki-iltaa viettämässä?
Seurusteluaikana kumppani piti fantasioistani, mutta nykyään niistä ei puhuta. Johtunee tietty siitä, että fantasian kohteet ovat muualla (fantasiathan ovat vain omaa piristystä arkeen) ja ehkä kumppani tietää tämän. Kysyttäessä käytetään harkintaa, koska tahallinen loukkaaminen ei ole tässäkään mielekästä. Kun toista ei jaksa, sanon tarvitsevani omaa aikaa ja yleensä saan sitä riittävästi työn ja harrastuksen kautta, eli kymmenessä vuodessa ei ole naama alkanut kyrsiä. Arki-ilta kotona on yksi parhaita asioita mitä tässä iässä voi olla.

> Vai kerrotteko säköpostisalasanaa myöten kaiken?
Kirjesalaisuus on yksi asia, jota kunnioitan ja edellytän puolin ja toisin. Kysyvälle kyllä vastataan ja kone tai kirjekuori voi jäädä auki, kun ei mitään salattavaakaan ole. Jos vaikka tässä välissä kävisin veskissä, niin kone jäisi auki ja jos puoliso tämän sattuisi lukemaan, niin kävisimme varmasti vain mukavan ja syvällisen keskustelun asioista.

>Mitä jätätte kertomatta, ja mitä salaatte ja mistä valehtelette?
Toisen turha loukkaaminen on se mitä pyrin välttämään. Eli jos kertomatta jättäminen loukkaa enemmän kuinkertominen, niin parempi kertoa itse, kuin asian esille tulo muualta. Seksifantasiat taas harvemmin muualta esiin tulevat, joten niitä on turha yksityiskohtaisesti kertoa, kuten myöskään sitä miksi joku vastaan tullut nainen miellytti silmää (jollei puolisolla ole samaa ominaisuutta).

semmonen "raportoin-kaiken-minkä-muistan" -tyyppi. muistan kyllä aika huonosti. aiika pitkälle on kaikki tullu kerrottua, mitä on mielessä ollu, eikä oo mitään niinkää pahoja salaisuuksia kuin salatupakointi. korkeintaan salaa puristelen finnejä tms.

kavereiden jutuista sen verran, että kerron, jos on jotain kiinnostavaa, ja jos muistan. kaikkia seksifantasioitani en kerro, enkä kaikkia unia, enkä yhtäkään salasanaa. salasanoja ei saa minkään allekirjoittamani sopimuksen mukaan antaa kenellekään, unissa on joskus typeriä eksiä enkä halua heitä sen enempää elämääni, että mainitsisin niitä ääneen kun en muutenkaan niitä mieti, ja fantasiat on niin yksityisiä, että ne menisivät ehkä pilalle, jos ne eivät olisi minun salaisuuksiani. valehtelen, hmm... en juuri koskaan? ei oo sillein tarvinnu, kun saa olla oma itsensä ja tällaisena on tosi hyvä olla.

muissa suhteissa (kaveri-, tuttavuus- jne.) en pysty olemaan salailematta, enkä haluakaan, sillä pidän siitä, että ulkopuoliset pysyvät muurini toisella puolella. en halua, että kuka tahansa tietää minusta mitä tahansa.