Olen ihmetellyt tässä vetovoiman lakeja. Joskus käy niin että vaikka mies olisi komea ja mukava niin ei vaan sytytä. juttu jää laimeaksi. Ilma ei väreile. Ei tee mieli kiskoa vaatteita miehen päältä ja lytätä häntä seinää vasten.
Kuinka on miehet, riittääkö teille että nainen on kivannäköinen? Sähiseekö sähkö mielestänne silloin automaattisesti?
Mistä vetovoima syntyy?
Tarvitseeko mielestänne vetovoimaa olla vai onko suhteen kannalta jopa eduksi ettei tuli ole liian polttavaa?
Kuinka on miehet, riittääkö teille että nainen on kivannäköinen? Sähiseekö sähkö mielestänne silloin automaattisesti?
Mistä vetovoima syntyy?
Tarvitseeko mielestänne vetovoimaa olla vai onko suhteen kannalta jopa eduksi ettei tuli ole liian polttavaa?
Vastaukset 60
Vanhimmat
vastauksia:
Usein riittää pelkkä ulkonäkö. Tämä riittää siihen asti kunnes nainen päättää avata suunsa. Tässä vaiheessa sähkö lisääntyy tai laskee. Mutta alkuun riittää pelkkä ulkonäkö.
Vetovoiman synnystä ei ole mitään hajua.. Ja ei semmosta asiaa olekkaan suhteessa kuin "liian polttavaa". Kyllä se liekki muuttuu hiillokseksi jossain vaiheessa.
pieni, hitaasti mutta varmasti lämmittävä liekki olla parempi kuin iso roihu heti alkuun?
Isoilla roihuilla on tapana myös sammua nopeasti.
sitten tyytymään siihen pieneen tuleen? Jos se on niin pientä että sitä hädintuskin havaitsee. Sellaista pikkukivaa tykkäämistä.
Tällä hetkellä tuntuu että sekin riittäisi.
Onhan se ainakin turvallisempaa jos ei muuta.
onko sulla hiljaista naisrintamalla? :P
Ja kaiken lisäksi tässä viimeisen kuukauden aikana ei ole oikeastaan edes kiinnostanut. Mutta kun kuu vaihtuu niin vaihtuu kyllä ajatuksetkin =). Lokakuun viikonloppukalenteri näyttää ihan lupaavalta...
alamaissa vai mitä?
Viikonloppukalenteri? Mä nautin siitä ettei ole liikaa suunnitelmia viikonlopulle.
vähän olen kyllä ollut.. Niin katsos lokakuun viikonloppukalenterissa kaikkea hauskaa viikonloppuisin...
ollut alamaissa?:)
aihe on tuttu ja turvallinen. Naiset ja niiden puute =).
Mutta mistään masennuksesta ei voi puhua. Sanotaan vain että asiat voisivat aina olla paremminkin =)
Voi sua. Tule tänne niin Emma auttaa =P
Ja taas päästiin tähän =D
Sulkkua :)
Mähän olen lupaillut etten kiusaa sua. Anteeksi lipsahdukseni X)
Mitä muuta sitä tyhmältä horolta voikaa odottaa.
Aika läpinäkyvä yritys... Kaikki jotka vähänkään ovat tällä palstalla pyörineet tunnistaa kommenttis feikiks.
Minulla oli kerran suhde mieheen, jonka kanssa meidän kemiat törmäsivät täydellisesti. Se oli kutkuttavaa, mahan pohjan ylösalaisin kääntävää, hullua, järjetöntä kemiaa. Kuulostaa ehkä hyvältä mutta lopputulos oli että suhde meni jotenkin yli äyräiden, siinä oli liikaa himoa, liikaa omistushalua....
Se on pitkä pitkä tarina ja siihen liittyy paljon muutakin mutta sen jälkeen tulin ensimmäistä kertaa elämässäni ajatelleeksi että voiko vetovoimaa tosiaan olla liikaa kahden ihmisen välillä. Se ei anna tavallaan tilaa muille asioille, mitkä ovat tärkeitä ennenkaikkea pitkässä parisuhteessa.
olisi voinut käydä ajan myötä niin että polte olisi hieman viilentynyt ja suhteesta olisi tullut tasapainoinen?
Tuo on kyllä ikuisuuskysymys. Jos mä olen oikeen ihastunut niin pilaan kaiken ihme sähläyksellä. Jos ei kauheasti innosta niin toimin järkevämmin. Mutta onko koko jutussa mitään mieltä jos ei kauheasti innosta?
Siihen tosiaan liittyi niin paljon kaikenlaista ja lopputulos oli se että me todettiin ettei voida olla yhdessä, se meni liian hulluks touhuks koko juttu :/ Me kai vaan tuotiin ne huonot puolet toisistamme esiin just sen liiallisen intohimon takia.
Intoa toki pitää olla, eihän suhteessa muuten ole mitään mieltä. Se pitää kuitenkin olla sellaista rauhallista ja lämmintä, luottamuksella höystettyä intohimoa jotta sille voi alkaa rakentaa jotain pysyvämpää. Ja tää ei tietenkään tarkota sitä että makuuhuoneen puolella olis rauhallista... :)
jossa menin ihan sekaisin. En pystynyt yöllä nukkumaan kun ajattelin sitä miestä ja panetti aivan sairaasti ja koko helvetin ajan. Jos se mies ei ollut paikalla mä vaan leikin mun sauvalla ja kuvittelin että se mies on sen sauvan tilalla.
Se meni vähän överiksi. Mutta toisaalta siinä oli sellainen epävarmuustekijä/tieto siitä ettei suhde tod.näk. onnistu joka pisti mut viel enenemmän sekaisin. Kun himoaa jotain ja sitä ei saa, huoh.
Ja hassua on etten tosiaan osaa selittää mitään yksittäistä tekijää mikä sen intohimon meidän välille toi. Jotenkin vaan tää mies tuntui tietävän ja tajuavan mun syvimmätkin ajatukset ilman että mun tarvitsi edes sanoa niitä ja se yhteys vaan tuli niin syväks. Ilmeisesti kuitenkin liian syväksi koska se meni todellakin aivan överiksi...
Mikähän tuossakin on että se mitä ei saa on se mitä haluaa vielä pahemmin? Ei tietty päde kaikkiin eikä kaikissa tilanteissa mutta olen aika monta tarinaa kuullut joissa suhteen mahdottomuus tekee sen intohimon siihen... Ollaan me ihmiset välillä niin outoja olentoja :)
se on kumma juttu. Mut mä luulen et se liittyy jotenkin ihmisen tunnemaailman kehittymättömyyteen. Kypsymätön ihminen hakee draamaa eikä edes olisi valmis oikeaan suhteeseen. Jos suhde sitten yhtäkkiä olisikin mahdollinen ja arki alkaisi niin intohimo tyssähtäisi.
Mä haluaisin olla jo sen verran kehittynyt etten enää sortuisi tuollaiseen vaan antaisin arvoa tasa-painoiselle läsnäololle.
Kiteytit tuossa olennaisen. Allekirjoitan varsinkin epävarmuustekijän panoksen.
´Kun himoaa jotain ja sitä ei saa, huoh.´ Suuri Totuus.
saanut sen miehen mutta tiet vei eri puolille maailmaa. Se oli piinaavaa. Nyt oltaisiin taas kaiketi melko lähekkäin...mutta en tiedä haluaisinko toistoa.
takia pitää oppia pelailemaan eikä saa näyttää suoraa tunteitaan.
Tuo on lapsellista pelleilyä.Toimii ehkä 13v tyttöihin ja poikiin.
Mä annan arvoa nimenomaan tasapainoiselle läsnäololle, kypsälle ja lämpimälle suhteelle. Muutenkaan en ole luonteeltani mikään "pelaaja" enkä kaipaa enempää draamaa elämääni kuin siinä on pakosta ollut. Kuitenkin tästä huolimatta ajauduin suhteeseen tämän miehen kanssa joka sai mut päästäni sekaisin...
Jos siitä jotain hyvää seurasi, niin jouduin tarkastelemaan itseäni todella läheltä ja aika rankalla tavalla. Huomasin että olen ollut aikamoinen kontrollifriikki itseni suhteen, olin siihen asti pystynyt hallitsemaan omaa elämääni (tai niin ainakin luulin) mutta yhtäkkiä huomasinkin käyttäytyväni ihan eri tavalla kuin se ihminen olisi käyttäytynyt jollaisena itseni tunsin.
Jouduin myöntämään ettei elämää pysty eikä tarvitse kontrolloida, pitää vain yrittää elää parhaalla mahdollisella tavalla ja tehdä jokaisesta päivästä hyvä päivä, arvostaa niitä ihania asioita joita on annettu. Elämässä kun tulee vastaan mitä milloinkin, sitä ei voi koskaan ennustaa mutta niinhän sen pitää ollakin.
Menipä syvälliseksi ja vielä perjantaina ;)
Mulla tuli tippa simmuun :D ja vielä perjantaina :)
Nythän mä menin ihan hämilleni jos liikutin noin paljon... :)
on harvinaisen hyviä. Lämpimiä ja viisaita.
tarinat on äärimmäisen kauniita aina. Intohimo on monesti sekä psyykkistä ja fyysistä. Kuin olisi tuntenut toisen ikänsä. Hyvä suhde onkin vähän rumempi suhde :D
Vallanhan tässä ihan punastuu...
Vaikka tämäkin suhde kariutui niin siihen mahtui paljon kauneutta ja syviä tunteita. Ehkä sitä pitäis oppia enemmän arvostamaan sitä että on saanut tuntea, on saanut kokea jotain todella hienoa. Vaikka se ei sitten olisi kestänytkään läpi elämän mutta kaikista surullisinta olisi jollei elämänsä aikana tuntisi lainkaan.
oli hyviä tietynlaisina miehinä, mutta ei elämänkumppanina. Näin minä sen otan. Olen tavannut oikeastaan kaksi tuonlaista miestä. Voin sanoa heti, että elämänkumppanini ei tule ehkä koskaan pärjäämään tuossa asiassa noille miehille. Riippuu siitä elämänkumppanista. Elinikäiset parisuhteet tehdään eri aineksista kuin nuo suhteet. Niitä ei voi verrata keskenään minusta. Muita miehiä on ollut niiden jälkeen ja tulee olemaan, mutta yhä tiedän mistä ne tietyllälailla sielunpuolikkaat ovat. Elämänkumppani ei ehkä ole samalla tavalla sielunpuolikas vain erilailla.
kun tietää, ettei tästä kuitenkaan loppujen lopuksi tule mitään, niin sen vähän aikaa voi ladata siihen suhteeseen kaiken: intohimon, rakkaudenkin. Sellaiseen suhteeseen arki ei yllä koskaan, realiteetit kylläkin.
Ihanaa hulluuttahan se on, ja jos käy todella hyvin, ystävyys jää.
Tietysti tuollainen suhdehan päättyy yleensä täydelliseen välirikkoon eli ystävyys on mahdollista (jos ylipäätään on) pitkähkön tauon, jonka aikana tunteet saavat viilentyä, jälkeen.
mun mielestä ei kannata sotkea intohimoa ja mustasukkaisuutta keskenään.
Liiallinen mustasukkaisuus on sekoitus omistushalua ja menettämisenpelkoa.
Mustasukkaisuus on itseään toteuttava ennustus, mustasukkainen ihminen käyttäytyy sitä kohdettaan kohtaan yleensä vittumaisesti syyllistäen ja maalaillen piruja seinille.
100% yhteensopivat kemiat eivät ole yhtäkuin mustasukkaisia toisistaan.
:-)
Oot täysin oikeassa, liiallinen mustasukkaisuus ei kuulu terveeseen suhteeseen eikä mustasukkaisuus tietenkään tarkoita sitä että kemiat kohtaa täydellisesti. Tuossa kuvailemassani suhteessa kaikki vaan alkoi mennä jotenkin ihan omituisille urille, jolloin mukaan tuli sairaalloinen omistushalukin, lähinnä miehen puolelta. En osaa edes selittää kaikkia niitä tunteita joita tämä suhde piti sisällään ja kaikessa ristiriitaisuudessaan se poikkeaakin täysin kaikista muista suhteistani.
myös vähän niin, että se intohimo tahtoo näyttää särmänsä, niin vihassa kuin rakkaudessakin?
Mutta mitä tarkalleen ottaen tarkoitat särmällä? Sitäkö että jos ylipäätään on intohimoa niin rakkaus on myös "tummempaa" mutta samalla tavalla se viha voi olla syvempää?
Vastasin tähän jo kerran mutta ei näköjään tullut perille. Eli mun tapauksessa se ystävyys ei onnistunut suhteen jälkeen. Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä mutta tilannetta voi verrata siihen että toinen on räjähdysaltis raketti ja toinen roihuava tuli joten ne kun pannaan yhteen niin räjähdyshän siitä väistämättä seuraa :/
vai noinko vastuuton ja "turha" työ että pystytlavertaa alvariinsa näitä?
missään tapauksessa riitä yksin. Erikoinen kombinaatio nopeaälyisyyttä, herkkyyttä, samankaltaista huumorintajua, lämpöä, seksikkyyttä ja paljon paljon muuta saattaa aiheuttaa sen sähkön sähisemisen.
Paras ja kestävin eli siis nykyinen parisuhteeni on alkanut hitaasti ja rauhallisesti (kiitos rakkaani, joka oli maltillisempi) ja vasta vähitellen roihu on yltänyt täyteen voimaansa.
Kuulostaa ihanalta!
vastata siihen, mitä erilaista naisessani on verrattuna muihin? En tosiaankaan tiedä.
Maailmasta löytyy varmaan miljoona kauniimpaa naista, jonkun muun mielestä. Mulle se oma on kuitenkin se joka sytyttää vieläkin.
Mä luulen, että se vetovoima ei synny mistään yksittäisestä tekijästä, se syntyy koko paketista.
Suhde tarvitsee kestääkseen vetovoimaa, mulle ei ainakaan kelpaa mikään haalee kaurapuuro, tulta ja sähköö pitää olla.
Pelkällä ulkonäöllä ei nainen eikä mieskään tee mitään, jos pää on perseessä. Kyllä sä nyt kaiken kokeneena tämän tiedät.
Kauneutta on niin monenlaista. Pitkänhoikka supermimmi voi kääntää katseen ja vaikka koko maailman jo silmäkulmassa vilahtaessaan. Toinen katse sitten silmiinsä: sieltä näkee heti kumpi voittaa, 1. ystävällisyys/reilumeininki vai 2. minä-olen-kaunis-tejavarsinkinjuurisinä-olette-rumia-ja-napanöyhtää. Jos 2. toteutuu, niin bye bye beautiful. Sen mukavan kanssa kipinä voi mennä hitaammin mutta yhtä varmasti, jos ei ole luontevaa. Lyhyemmin: tarpeeksi tyhmän (pinnallisenkin) kaunottaren kanssa ei innosta edes naiminen.
Tavallinen tasamaan tyttö voi aiheuttaa oivia viboja. Luontevuus, tietty rento luonnonlapseus ja iloisuus ovat kaiken a&o.
Pitää olla kipinää.
Olen vaan pistäny merkille... Ja ihanaa huomata, ettei miesten silmissä tarvitsekaan olla ihan langanlaiha malli... Kiitti sulle sun kommenteista vielä..! ^_^
kiva, jos se perustuu rehelliseen tosiasioista tulevaan vetovoimaan. Joskus voi olla epärehellistä vetovoimaa. Silloin kuvittelee toisen tietynlaiseksi ja elää mielikuvituskaverin kanssa. Vetovoima lakkaa silloin vähän ajan päästä pettymykseen.
Miten voi estää sen, että kuvittelee kenestäkään mitään? Ihminen saa tietyn kuvan jostain ihmisestä, ja omilla silmillä näkee toisen, kun ollaan yhdessä. Miten voi olla rakentamatta mitään mielikuvaa ja että ihastuu toiseen sen omana itsenään? Jos haetaan objektiivista tietoa siitä, minkälainen toinen on, pitää olla yhdessä melkein päivittäin ja varmaan vuoden ennenkuin voi sanoa pitävää tietoa toisesta.
tuo mielikuvituskaveri.
Olen tainnut itsekin syyllistyä juuri tuohon. Toisen ihmisen haluaisi vääntää omia haaveita vastaavaksi. Pettymys on suuri kun totuus paljastuu.
Nykyään koitan nähdä todellisuuden.
mä en oikeastaan tiedä, onko tuo mielikuvituskaverin kanssa oleminen vahvuutta vai heikkoutta. Vahvuutta se on siinä, että tietää minkälaisesta miehestä pitäisi. Heikkoutta siinä mielessä, että menit valitsemaan sellaisen, joka ei vastaa sitä mitä haluaa.
Olen ajatellut, että kyse vois olla siitäkin, että haluaa elää yksin. Se tietynlainen kaveri olis kiva saada, mutta jos ei sellaista saa niin muunlaiset saa jäädä. Siinä on jotain samaa kuin karkkipussin ostamisessa. Jos tekee mieli jotain tiettyä karkkia, menee kauppaan ostamaan sitä. Kaupassa on muitakin karkkeja, mutta tietää että mä haluan juuri sitä tiettyä karkkia. Houkutuksia tulee, mutta tietää pettyvänsä, jos lähtee kotiin muuan karkkipussin kanssa. Ihmissuhteissa ei vaan tiedä heti, mitä karkkia kukin karkkipussi sisältää. Musta tuntuu, että ihmissuhteista ei kannata tehdä vaikeita. Ottaa sen mikä tuntuu hyvältä ja itselle sopivalta.
Ei kai vetovoima synny mistään yksittäisestä tekijästä ihmisessä. Kokonaisuus ratkaisee. Toisaalta usein tuo vetovoima ilmenee heti tavatessa ja siitä lienee sanonta "rakkautta ensisilmäyksellä" tullutkin. Valitettavan harvoin vain tulee tällaisia vastaan. Omalla kohdallani ainoastaan kerran. Huonoa siinä on se, että kun kerran on tämän kerrassaan "ihmeellisen" ihmisen tavannut niin rima nousee saavuttamattomiin muilta ehdokkailta :(
vaikka olen ollut varattu, saanut ikäviä kaulailuja ja peffastakin on tartuttu (työnsin lasta rattaissa!) ja vapun aikaan ehdotettu yhteistä illan (yön) viettoa paljon nuorempien taholta, ÄLLÖÄ. Miks mitkään suhteet säilyis, kun aina häiritään, omasta mielestäni en "yllytä". Onneksi olen vanha ja vaivainen, pääsen häiritsijöistä eroon.
että kun kerran kokee jotain ihanaa niin vähempään ei meinaa tyytyä, ja muut yrittäjät tuntuu harmaavarpusilta.
No tunnetusti seksikkyys ja hyvä ulkonäkö ovat kaksi täysin erillistä asiaa. Toki seksikkyyteen lähes poikkeuksetta liittyy fyysinen viehättävyys, mutta kyllä seksikkyys on NIIN paljon enemmän kuin pelkkä nätti naama ja hyvä perse.
Meikäläinen tykkää flirtata ja tykkään puhua pikkutuhmuuksia. Sellaiset naiset ovat seksikkäitä, jotka vastaavat haasteeseen ja pysyvät vauhdissani. Mitä paremmin mimmi pystyy antamaan mulle vastusta esim. pöytäkeskustelussa niin sitä seksikkäämpi kyseinen neito mun silmissäni on. Mielestäni yksi seksikkäimmistä tilanteista on sellainen, jossa istun kiinnostavan naisen kanssa vierekkäin tai vastakkain, mutta emme kuitenkaan kosketa toisiamme. Pidämme keskustelussa hyvää tempoa yllä ja katselemme toisiamme sillä "tietyllä" tavalla. Siinä alkaa sitä sähköä kertymään ilmatilaan.
Naisistahan sanotaan, että heidän tärkein sukupuolielimensä on aivot ja mieli. No mä olen mies, mutta tuo sanonta taitaa päteä myös muhun. Jos mimmi ei pysty sytyttämään mua henkisesti, niin eipä homma sitten kiinnosta myöskään fyysisellä tasolla.
kaikki edelliset suhteet on perustunut puhtaaseen järkiajatteluun...järjellä ne on alkanut ja järjellä loppunut. en saa intohimoa ja seurustelua samaan lauseeseen.
puhumattakaan siitä et ihastuisin...sitä ei vaan tapahdu. siihen hommaan kasvetaan tuntemalla ja ajan kanssa. ulkonäön perusteella nussitaan...tuntemalla seurustellaan...eli se sähinästä
pelkän ulkonäön vuoksi.
"Mistä vetovoima syntyy?"
Tähän kun osaisi vastata... :(
...
Olis mies, jonka kanssa sähköä on vähän liikaakin. Levotonta ja tajuttoman jännittävää vuorovaikutusta. Voisin repiä vaatteet miehen päältä ja nauttia järisyttävästä seksistä. Mutta miten on todellisen vuorovaikutuksen ja tulevaisuuden laita?
Olis mies, jonka kanssa suhteesta vois kenties muodostua rauhallisempi, seesteisempi ja kaikin puolin tasapainoisempi. Sähköäkin on jonkin verran ja saattais ajan kuluessa sähköistyä enemmänkin.
Kumpi vai kampi vai eikö kumpikaan?
Vato aistii sähköä monesti. Jos on viksu hoikka blondi tai tumma nätti raggarityttö niin automaattisesti on sähköä.
Kivan näköinen ei kyllä riitä. Aivot pitää olla ja nätti naama ja kiltti luonne, mutta kuitenkin vähän villi. Runkkaus on halpaa ja kehittää käsivoimia, joten kehnoon ei kannata vatonkaan tyytyä.