VIIMEIN LÄHES 2 VUOTTA SITTEN ALKANUT TYÖPAIKKAKIUSAAMINEN LOPPUI! Miten? Irtisanouduin töistä ja opiskelen nyt unelma-ammattiini. Enkä hetkeäkään kadu ratkaisuani!!!1
NYT SE LOPPUI
päätöksensä tehnyt
6960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi kun itsekin uskaltaisi!!!!
Onnea paljon sinulle!!!
Kun ikää oli tullut jo 50 tai yli, niin ei uskaltanut enää tehdä sellaisia ratkaisuja.
Sitä piti vain olla ja kärsiä, kunnes pääsi johonkin putken tapaiseen.
Onneksi on se "uraputken pää" olemassa. Parempi putkessa, kuin pomon hampaissa.
Parempi putkessa kuin työtovereiden hampaissa. Näinkin voisin sanoa.
Kyllä kannattaa arvostaa itseään sen verran että ei alistu työpaikkakiusaamiselle. Minä kärsin useitä vuosia ja lopulta paloin loppuun. En enää pelännyt tulevaa vaikka ikää olikin jo hiukan yli 50v. Lähdin vain kävelemään erään mollaamisen jälkeen työpaikastani ja sanoin etten takasin enää tule. Hain sairaslomaa lopuunpalamisen vuoksi ja olinnkin yhtäjaksoisesti sairaslomalla parivuotta. Pääsin kuntoutustuen avulla kouluttautumaan ihan uuteen kivaan ammattiin. Sain voimia kivoista opiskelijatoverista ja työharjoittelusta itseluottamusta. Nyt olen mukavassa työpaikassa jossa on hyvä yhteishenki ja pomokin muistaa kiitellä kuinka hyviä työntekiöitä olemme.
Kuntasektorilla sana kulki ja vaikka harjoittelupaikassani minut oltaisiin haluttu ottaa kyseiseen yksiköön töihin mukavan luontoni takia( sain siitä hyvää palautetta) niin juorut saivat kumminkin aikaan sen ettei minua uskallettu palkata. No enpä oikeastaan hävinnyt mitään nyt minusta lähes "tapellaan" yksityispuolella ja se tuntu tosella hyvälle työnantajani on jopa valmis neuvottelemaan siitä millä saa minut pidettyä työpaikassaan.
Antaisinkin neuvon teille kiusatuille että uskaltakaa elää ihmisarvoista ja hyvää elämää ja luottakaa siihen että elämä kantaa. Kenenkään sylkykupiksi ei kannata jäädä elämä on liian lyhyt uhrattavaksi huonon työilmapiirin vuoksi.
Jos viettää liian kauan aikaa huonossa työilmapiirissä elämänilo katoaa ja tavallaan hukkaa itsensä.
aikanaan, minuakin on kiusannut työtoveri miltei kaksi vuotta.
HÄn tekee sen niin pirullisesti että sivulliset eivät käsitä kiusaamiseksi.
Sivulliset luulevat, että minä olen se "paha", sillä hän on mustamaalannut minut perusteellisesti.
Ketähän hän kiusaa sitten, kun lähden pois?
Olen ollut tähän saakka hänelle katkera mutta nyt alkaa käymään sääliksi.
Täytyy olla elämässä tukalaa kun lähes 45 vuotiaan
täytyy käyttäytyä kuin tarkkailuluokan oppilas.
Paras rangaistus hänelle taitaa olla, kun joutuu painiskelemaan itsensä, pahuutensa ja töittensä kanssa vielä 20 vuotta ennenkuin eläke armahtaa hänet siitä piinasta.