Mulla on tosi mukava naispuolinen ystävä. Haluaisin suhteestamme vakavamman, mutta en tiedä mitä mieltä hän on siinä mielessä minusta. Yhdessä ollaan juhlittu, tanssittu, halailtu, nukuttu, mutta ei muuta.
Ongelma on se, milloin kertoa, ja mitä tapahtuu, jos hän ei olekaan yhtään samoilla linjoilla. Kannattako esim. suudella häntä joskus humalassa, niin mahdollisten rukkasten jälkeen voi syyttää Alkoa. Vai kertoa hänelle totuus selvimpäin, mikä ujouteni takia on tosi tuskallista.
Voiko ystäävyys olla mennyttä, jos toinen haluaa ja toinen ei, sillä minulla ei ole varaa menettää häntä.
Varmasti muilla on samanlaisia tapauksia ollut.
Ongelma on se, milloin kertoa, ja mitä tapahtuu, jos hän ei olekaan yhtään samoilla linjoilla. Kannattako esim. suudella häntä joskus humalassa, niin mahdollisten rukkasten jälkeen voi syyttää Alkoa. Vai kertoa hänelle totuus selvimpäin, mikä ujouteni takia on tosi tuskallista.
Voiko ystäävyys olla mennyttä, jos toinen haluaa ja toinen ei, sillä minulla ei ole varaa menettää häntä.
Varmasti muilla on samanlaisia tapauksia ollut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos nainen tuntee sua kohtaan pelkästään kaverillisia tunteita, niin sen paljastuksen jälkeen taitaa jutut mennä aika kiusalliseksi.
Siis eihän tosta mitään tule, että "kärvistelet" asiaa itseksesi. Mikä sinua estää kertomasta hänelle tunteistasi? Kerro suoraan hänelle totuus. Kyllä sinä keinon keksit. Sano jotain todella kaunista, tai anna se suukko. Tuskin saat "laukusta" päähäsi..Ja voihan olla hyvinkin, että hänkin on ihastunut sinuun.. Rehellisyys kannattaa aina.. Sitäpaitsi monet naiset arvostavat miehessä romanttisuutta ja avoimuutta tunteiden kanssa.. Tsemppiä.
Luin melkein kuin omia ajatuksiani, tosin olen nainen ja olen hyvin ihastunut miespuoliseen ystävääni joka haluaa olla "vain todella hyvä ystävä". Tosin hän ei halua seurustella nyt kenenkään kanssa, joten olen miettinyt miten ystävyytemme käy jos kerron hänelle tunteistani. Toisaalta, näinkään kun ei oikein jaksa olla niin ei kai se paljon pahemmaksikaan voi mennä. Olenko siinä vanhanaikainen, että en naisena uskalla suudella miestä mutta mielestäni mies voisi tehdä niin?!
tekstiviestin,että olen ihastunut...ja nyt seukataan!!Rohkeutta van kaikille!!Kannattaa!!
Onnea sinulle!
Hyvä kun uskalsit!
Kannattaa miettiä tarkkaan, kerrotko tunteistasi. Suosittelisin kyllä, että kerrot - sittenpähän tiedät. Minäkin olen samanlaisessa tilanteessa, että olen aivan mielettömän ihastunut miespuoliseen ystävääni. Periaatteeni on aina ollut, ettei kavereihin ihastuta, mutta tein kyllä jo jokin aika sitten sen virheen, että kerroin tunteistani - tosin en kasvokkain vaan huonoimmalla mahdollisella tavalla eli mesessä, mutta hän suhtautui todella huonosti ensin. Kertoi kyllä, että haluaa olla vain ystävä, mutta alkoi kiukutella ja pitää mykkäkoulua. Se jos mikä ahdisti kovasti varsinkin kun en ymmärtänyt mistä se johtui. Jostain syystä kuitenkaan välit eivät menneet poikki ja niin sanotusti jatkoimme siitä mihin ystävyys jäikin, mutta harmittihan se ja tulin surulliseksi. Mutta ihastukseni on vain syventynyt todella kovasti entisestään. Syynä ehkä on se, että vietimme muutamia iltoja yhdessä kahdestaan vielä "tunnustamisen" jälkeenkin ja meillä oli aina mukavaa. Olen nyt kertonut hänelle, että tämä ihastus ei ole kadonnut mihinkään vaan olen jo lähes rakastunut häneen. En vain mahda sille mitään, että hän tuntuu oikealta ihmiseltä. Ikinä en ole tällaisia tuntemuksia käynyt läpi kenenkään muun kohdalla. Hän kuitenkin haluaa olla vain hyvä ystävä edelleen ja kertoi että olisi kiinnostunut aivan toisesta tytöstä. Sehän särki sydämeni entisestään pienemmiksi siruiksi. Kaiken lisäksi hän muutti pois paikkakunnalta. Olen nytkin todella surullinen koko ajan, mutta osaan peittää asian melko hyvin. On kuitenkin hetkiä, jolloin tuntuu että tulee kuolema, koska on niin kova ikävä toista. Niitä hetkiä en tahdo kestää. Meillä oli hänen muuttonsa jälkeen taas pitkä yhteydenpitotauko, mutta katkaisin sen itse sen takia, että halusin vain tietää, minkä ihmeen takia hänestä ei ollut kuulunut mitään. Hän kertoi odottaneensa, että minä teen seuraavan siirron. Tiedä sitten oliko se häneltä arkuutta vai sitä, ettei hän välitä minusta. Nyt kuitenkin olemme melkein päivittäin yhteyksissä. Tämä on melkoisen ahdistavaa kun joutuu kärvistelemään sen tiedon varassa, että toinen haluaa olla vain ystävä. Olin valmis tekemään melkein mitä vain hänen vuokseen - itseasiassa taidan olla edelleen... Eikä tämä ihastus kuole mihinkään. Edes tämä välimatka ei sitä tunnu tappavan.
Kannatan myös rehellistä ja suoraa toimintaa, jotta asia ei jää vaivaamaan.Normaalisti sekä miehet että naiset osaavat suhtautua "kaapista ulos tulemiseen" hienosti.Salamyhkäisyys ja ujostelu on aivan turhaa.
olin joskus lapseni äidin (YH sillo) lapsen vahtina,kuinka ollakkaan huomasin että perskeles meikän hammasharja on täällä ja pelit ja vehkeet,siitä se lähtee.
Jos vastaan otsikon kysymykseen, niin mielestäni ei ole olamassa mitään rajamerkkiä että sen toisella puolella ei seurustella ja toisella puolella seurustellaan.
Itte oon huomannu sen että kun vaan tehdään asioita yhdessä (eli ollaan kavereita) niin sitä sitten vaan huomaa yhtäkkiä että mehän muuten ollaan tässä tavallaan seurusteltu, että missäs vaiheessa ne sormukset hankittais.
Mailma ei ole joko tai, vaan siltä väliltä ;)