Minkälainen nuoruus

taisi jäädä nuoruus elämättä.

kuunneltiin ;) "Becouse tonight belongs to lover"...juu.
Festareita kierreltiin, Porin Jazzeilla tavattiin aina kaikki tutut ja jammailtiin siellä täällä. Aina jollakin oli kitara mukana.

80luvulla oli jo pieni perhe ja sitä asettui aloilleen. Tyylikin muuttui juppimaiseksi (työn myötä) - mutta silti sisälläni asuu ikuinen peace and love nuori ;)
Ja näillä mennään loppuun asti.

Patti Smithiä kirjoitti:

kuunneltiin ;) "Becouse tonight belongs to lover"...juu.
Festareita kierreltiin, Porin Jazzeilla tavattiin aina kaikki tutut ja jammailtiin siellä täällä. Aina jollakin oli kitara mukana.

80luvulla oli jo pieni perhe ja sitä asettui aloilleen. Tyylikin muuttui juppimaiseksi (työn myötä) - mutta silti sisälläni asuu ikuinen peace and love nuori ;)
Ja näillä mennään loppuun asti.

Lue lisää

Tekivät tuon laulun. Provinssissa Patti aloitti Provinssissa Glorialla, jolloin jalka alkoi vipattamaan ja nuoret vanheni vanhat nuoreni.

Ja 16- vee tyttö nauroi.... viistoista veettt:)))
Heh...heh-heee!

aina viikonloppuisin jonkun luona :) Keskustelut olivat niiiiin intellektuella,(seksin lisäksi), ja musiikki oli hyvin olennainen osa kaikkea.

Kyllä me olimme kaikella tavalla pioneereja monessa asiassa... kuitenkin uskon, että nykyajan nuorisolla on vaikeampaa...

(P.S.kaulahuivi oli fritsujen takia aina kaulassa :) )

niitä oli kirjoitti:

aina viikonloppuisin jonkun luona :) Keskustelut olivat niiiiin intellektuella,(seksin lisäksi), ja musiikki oli hyvin olennainen osa kaikkea.

Kyllä me olimme kaikella tavalla pioneereja monessa asiassa... kuitenkin uskon, että nykyajan nuorisolla on vaikeampaa...

(P.S.kaulahuivi oli fritsujen takia aina kaulassa :) )

Lue lisää

Niin oli,sunnuntaina oli kaulahuivi aamusta
saakka tarpeen ja kyllä niitä usein tuli
peilistä ihailtua.Luulen minäkin,että nyky nuorisolla on vaikeempaa.Tuntuu että asenteet
on kiristyneet nyt sellaisen vapaan kauden jälkeen.
Me kai oltiin nuorina ärhäköitä ja protesti
henkisiä,jollain tasolla vallankumous suku-
polvea.Luulen että nyky nuoriso on liikaa
samaan suuntaan kävelijöitä.Me oltiin aika
yksilöllisiä kuitenkin.Sen muistan bileistä,
että ei ne kovaa kännäämistä ollut.Valkoviiniä,
Porvoon lankkua,jos muistat?Syvällisiä
keskusteluja,musiikkia ja pussailua.
Kyllä sitä jotenkin tajusi,että tässä tehdään tilaa seuraavalle nuorisolle ja heille homma helpommaksi.Joku sellainen henki siinä oli mielessä.

Äitini valitsi vaatteeni kestävyyden perusteella.

Kesälomista ei ollut tietoakaan.
14-vuotiaasta lähtien tasan tarkkaan alusta loppuun saakka lomat palkkatyössä.
17-vuotisesta lähtien myös joululomat.

Se joskus vitutti kun tilipussi täytyi viedä avaamattomana muorille ja joka helkutin penni kerjätä perustellen omaan käyttöön.

Myöhemmin helpotti palkka pankkiin systeemi.
Pääsin ruokarahasysteemiin.

Heti intin jälkeen häivyin koko helvetin huushollista Ruotsiin.

Eräs asi mistä minä olet ollut kuitenkin iloinen on,että omat lapset on olleet kiinnostuneita isän hurjasta nuoruudesta.Ja kun on siitä kertonut,on ikäänkuin palannut itsekkin niihin aikoihin.Ja eihän nyky nuoriso millään tajua,miten vähän erilaista tavaraa oli saatavilla,nykyiseen verraten.Ja onhan
se kiva lapsia naurattaa kun näyttää omaa kuvaansa nuorena,pitkät kiharat harteille saakka.Nauru
maistuu.Oltiinhan me kilttejä lopulta ja ei
energiaa tuhlattu rikkomiseen tai töhrimiseen,
vaan enemmän sellaiseen muutokseen.Rupesi
olemaan oikeeta nuoriso kulttuuria.Pussaukset
muistan minäkin ja miten siitä piti kavereille
kehusjella.Rohkeimmat nuuski sormiaan merkitsevästi,mutta se on jo toinen juttu!

noin! kirjoitti:

Äitini valitsi vaatteeni kestävyyden perusteella.

Kesälomista ei ollut tietoakaan.
14-vuotiaasta lähtien tasan tarkkaan alusta loppuun saakka lomat palkkatyössä.
17-vuotisesta lähtien myös joululomat.

Se joskus vitutti kun tilipussi täytyi viedä avaamattomana muorille ja joka helkutin penni kerjätä perustellen omaan käyttöön.

Myöhemmin helpotti palkka pankkiin systeemi.
Pääsin ruokarahasysteemiin.

Heti intin jälkeen häivyin koko helvetin huushollista Ruotsiin.

Lue lisää

..joutui myös antamaan tilipussinsa äidilleen. Sitä kummastelin, kun itse sain käyttää omasta tilistäni vaatteisiin ja loput säästöön pankkitilille. Kesätyöt aloitin 13 vuotiaana. Oma perheeni oli köyhä, kuitenkaan äitini ei koskaan vaatinut palkastani ruokarahaa. Sanoi vain, että palkkani olen ansainnut omalla työlläni, "paa säästöön". Samoin olen toiminut omien lasteni kanssa. Ammattikoulun jälkeen muutinkin kotoa pois ja siitä se alkoi oma elämä ja talous.

57 v mies kirjoitti:

Eräs asi mistä minä olet ollut kuitenkin iloinen on,että omat lapset on olleet kiinnostuneita isän hurjasta nuoruudesta.Ja kun on siitä kertonut,on ikäänkuin palannut itsekkin niihin aikoihin.Ja eihän nyky nuoriso millään tajua,miten vähän erilaista tavaraa oli saatavilla,nykyiseen verraten.Ja onhan
se kiva lapsia naurattaa kun näyttää omaa kuvaansa nuorena,pitkät kiharat harteille saakka.Nauru
maistuu.Oltiinhan me kilttejä lopulta ja ei
energiaa tuhlattu rikkomiseen tai töhrimiseen,
vaan enemmän sellaiseen muutokseen.Rupesi
olemaan oikeeta nuoriso kulttuuria.Pussaukset
muistan minäkin ja miten siitä piti kavereille
kehusjella.Rohkeimmat nuuski sormiaan merkitsevästi,mutta se on jo toinen juttu!

Lue lisää

Ne olivat viesti muille. Olen varattu ja rakastunut.
Niitä kadehdittiin ja yritettiin jopa itse jäjitellä
nipistelemällä ihoa. Oli siinä sitten selittely äidille.... ihan eri kuin kavereille. Ajatuskin läheisyydestä, pelkkä katse sai aikaan kummia kuumia väreitä. Salaperäisyyden verho kuitenkin peitti kaiken. Arkoja oltiin. Pelättiin tuomiopäivää ja PELEÄTTIIN raskautta, vaikkei mitään vaaraa niilä hyväilyillä vielä ollutkaan.
Mutta päivääkään niistä en vaihtaisi pois.

molla -53 kirjoitti:

Ne olivat viesti muille. Olen varattu ja rakastunut.
Niitä kadehdittiin ja yritettiin jopa itse jäjitellä
nipistelemällä ihoa. Oli siinä sitten selittely äidille.... ihan eri kuin kavereille. Ajatuskin läheisyydestä, pelkkä katse sai aikaan kummia kuumia väreitä. Salaperäisyyden verho kuitenkin peitti kaiken. Arkoja oltiin. Pelättiin tuomiopäivää ja PELEÄTTIIN raskautta, vaikkei mitään vaaraa niilä hyväilyillä vielä ollutkaan.
Mutta päivääkään niistä en vaihtaisi pois.

Lue lisää

Kyllä ne oli aikoja joita on kiva muistella.
Täytyy sanoa etten itse niitä tänä päivänäkään
vertaile nyky nuoriin,tähän päivään.
Enemmän pidän muistoina ja että silloin elettiin niin. En tiedä sinua,mutta itsellä menee tänäinkin ihan hyvin ja on vireyttä.Eli en ole jalkaa vetävä
pappa vielä tai periksi antanut.Elämä jatkuu.
Muistot on kultaa.Toki kun Juice ja Kirka on
poissa,kyllä se pysäyttää.Mutta en minä vanhana itseäni pidä.Kyllä täällä jalka nousee vielä.
Oikeen kivaa iltaa sinulle ja kiitos mukavasta
kirjoituksestasi!!!

noin! kirjoitti:

Äitini valitsi vaatteeni kestävyyden perusteella.

Kesälomista ei ollut tietoakaan.
14-vuotiaasta lähtien tasan tarkkaan alusta loppuun saakka lomat palkkatyössä.
17-vuotisesta lähtien myös joululomat.

Se joskus vitutti kun tilipussi täytyi viedä avaamattomana muorille ja joka helkutin penni kerjätä perustellen omaan käyttöön.

Myöhemmin helpotti palkka pankkiin systeemi.
Pääsin ruokarahasysteemiin.

Heti intin jälkeen häivyin koko helvetin huushollista Ruotsiin.

Lue lisää

Minäkin menin nelitoistavuotiaana töihin. Tein 8 h tuntista työpäivää Turussa Valmetilla, kukaan ei puuttunut pitkään työpäivään. Kotiin oli vietävä rahat. Vaatteet maksoi, ruoka ja kaikki, lähdin kotoa 15 vuotiaana. Näin nälkää, kävin kavereiden kotona syömässä, puhuin ruokatunnilla eväitä syötäessä madoista, limasta ja muusta ja sain muiden eväät, kun ruokahalun meni muilta. Se tekin minusta kuitenkin vahvan. Olen päästänyt omat lapseni LIIAN HELPOLLA..... se näkyy.

57 v mies kirjoitti:

Kyllä ne oli aikoja joita on kiva muistella.
Täytyy sanoa etten itse niitä tänä päivänäkään
vertaile nyky nuoriin,tähän päivään.
Enemmän pidän muistoina ja että silloin elettiin niin. En tiedä sinua,mutta itsellä menee tänäinkin ihan hyvin ja on vireyttä.Eli en ole jalkaa vetävä
pappa vielä tai periksi antanut.Elämä jatkuu.
Muistot on kultaa.Toki kun Juice ja Kirka on
poissa,kyllä se pysäyttää.Mutta en minä vanhana itseäni pidä.Kyllä täällä jalka nousee vielä.
Oikeen kivaa iltaa sinulle ja kiitos mukavasta
kirjoituksestasi!!!

Lue lisää

Mieheni kuoli viikkoa ennen Kirkaa... melkein ehdittiinn olla 30 vuotta naimisissa. Mutta muistot elää. Kaikki muistot, niin nuoruusvuosien kuin uudemmatkin. Elämä on sitä, että teet tästä päivästä
itsellesi ainutlaatuisen... jokaisesta päivästä...
aikaa ei kannata hukata. Kannattaa yrittää tehdä myös jokaisesta päivästä jollekkin toiselle ainutlaatuinen. Hyvää illanjatkoa kaikillen teille jotka viestin luette.

molla 53 kirjoitti:

Mieheni kuoli viikkoa ennen Kirkaa... melkein ehdittiinn olla 30 vuotta naimisissa. Mutta muistot elää. Kaikki muistot, niin nuoruusvuosien kuin uudemmatkin. Elämä on sitä, että teet tästä päivästä
itsellesi ainutlaatuisen... jokaisesta päivästä...
aikaa ei kannata hukata. Kannattaa yrittää tehdä myös jokaisesta päivästä jollekkin toiselle ainutlaatuinen. Hyvää illanjatkoa kaikillen teille jotka viestin luette.

Lue lisää

Hyvin syvästi ymmärrän sinua ja hiljaa mielessä olen tukenasi.Minulta on isä ja äiti kuolleet samaan
sairauteen molemmat.Jotain siis tajuan miltä
tuntuu menettää läheinen ja rakas.Vaikutat
tasapainoiselta ja harkitsevalta naiselta.Olet käynyt läpi vaikeat asiat.Tukea täältä sinulle koko sydämestä ja voimia.
Muistan kun pappi isän hautajaisissa tuli sanomaan,että hän valittaa kun isä on poissa.
Sanoin että isä on aina minussa niin pitkään kun elän.Sydämestäni hän ei kuole koskaan.Ja tosi se
on.Ei ole päivissä hetkeä etteikö isä jotenkin ole kaikessa mukana.Uskon että jotain sitä
sinäkin koet.
Osanottoni ja tukeni sinulle!!!!

Samaa koheltamista näkyy olevan joka paikaas.
Oli minulla autoo sellaanen suuri ameriikkalaanen, oli kesä ja lavatanssit Aulavalla.
Itte en koheltanu vaikka en mä sen viisaampi ollu ku toisetkaan, niin tuan viinaan eikä liioon kalijaan kans. Ne omat pölijyyret tein aina seleviistäpäin.
Ku likaat piti palijonki enee sellaasista pojista jokka ei haissu viinoolle.
Siinä lähellä oli sellaanen tanssipaikka mihinä järijestettihin lavatansseja myös sunnuntai ehtoosin. Niistä mä jäin melekehen aina pois ku kotona oli nuata kuorma-autoja ja lähärin aina pyhäpäivisin jo sitten ajohon. Mihin ny milloonki päin maalimaa. Joskus naapurin Anneli kesääsin piti pikkuusen kesälomaa ja lähti kyytihin, oltihin samaan ikääsiä ja hyviä kavereita. Ei me mitään riijattu, tykkäs vaan välihin nähärä maalimaa ja mun kyyriis sai ilimaasen matkan.
Oliihan se nuoruusvuoret sellaasia huolettomia ku jalaat oli isän ja äireen pöyrän alla.
Ny jälijestä käsiin sitä vasta oikeen sen asian ymmärtää. Vaikka hyviihan tämä elämä täs ny on menny jo sitten varttuneenpanakin. Tua vaimoon menetys vain on ollu kaikista koviin, ankarin koettelemus mun elämässäni, en mä kuitenkaan siitäkään oo mitenkään katkera elämälle, soon mun osani ja myllynkiveni, tällä matoosella matkalla.
terv. seppä ja pieni Tiitu-kani täältä vaan kotoa.

Akaton mies kirjoitti:

Samaa koheltamista näkyy olevan joka paikaas.
Oli minulla autoo sellaanen suuri ameriikkalaanen, oli kesä ja lavatanssit Aulavalla.
Itte en koheltanu vaikka en mä sen viisaampi ollu ku toisetkaan, niin tuan viinaan eikä liioon kalijaan kans. Ne omat pölijyyret tein aina seleviistäpäin.
Ku likaat piti palijonki enee sellaasista pojista jokka ei haissu viinoolle.
Siinä lähellä oli sellaanen tanssipaikka mihinä järijestettihin lavatansseja myös sunnuntai ehtoosin. Niistä mä jäin melekehen aina pois ku kotona oli nuata kuorma-autoja ja lähärin aina pyhäpäivisin jo sitten ajohon. Mihin ny milloonki päin maalimaa. Joskus naapurin Anneli kesääsin piti pikkuusen kesälomaa ja lähti kyytihin, oltihin samaan ikääsiä ja hyviä kavereita. Ei me mitään riijattu, tykkäs vaan välihin nähärä maalimaa ja mun kyyriis sai ilimaasen matkan.
Oliihan se nuoruusvuoret sellaasia huolettomia ku jalaat oli isän ja äireen pöyrän alla.
Ny jälijestä käsiin sitä vasta oikeen sen asian ymmärtää. Vaikka hyviihan tämä elämä täs ny on menny jo sitten varttuneenpanakin. Tua vaimoon menetys vain on ollu kaikista koviin, ankarin koettelemus mun elämässäni, en mä kuitenkaan siitäkään oo mitenkään katkera elämälle, soon mun osani ja myllynkiveni, tällä matoosella matkalla.
terv. seppä ja pieni Tiitu-kani täältä vaan kotoa.

Lue lisää

se nuoruus oli ja ei järjen häivää. Melkein hävettää tunnustaa, että aika boheemi tuli oltua ja tyttäret oli kertakäyttö kamaa. Jälkeen päin oikein hävettää ajatella miten idiootti sitä oli, mutta aika tasapaksuksi kansalaiseksi sitä kuitenkin tuli ja melkeinpä kaipaa vanhoja meneviä aikoja takaisin.

Mettäläinen kirjoitti:

se nuoruus oli ja ei järjen häivää. Melkein hävettää tunnustaa, että aika boheemi tuli oltua ja tyttäret oli kertakäyttö kamaa. Jälkeen päin oikein hävettää ajatella miten idiootti sitä oli, mutta aika tasapaksuksi kansalaiseksi sitä kuitenkin tuli ja melkeinpä kaipaa vanhoja meneviä aikoja takaisin.

Lue lisää

millaista aikaa se oli ja olen saanut kritiikkiä siitä etten "uskaltanut" olla ihan oikea hippi edes, kun huumeet jäi kokeilematta.
Nuoruuteeni sattuu enemminkin 60/70 luvun taitteeseen, olin silloin lähdössä pois Suomesta ja muutin ekaks USA;han, Woodstock-vuotena ja hapsuja oli ja isoja korviksia ja lantiofarkut ja paljaat jalat hehehe...
sitten muutin Kolumbiaan v. 70 parhaaseen hippiaikaan ja elämäni sai suuren muutoksen siellä, koska sikäläinen yhteiskunta oli vanhoillisempi. Olin uranuurtajia Calin kaduilla, shortseissa ja sandaaleissa siihen aikaan kun paikalliset tytöt käyttivät sukkahousuja ja mekkoja 30 asteen kuumuudessa!

Loput seitsenkymmentäluvusta menikin perheen perustamiseen, opiskeluun, työntekoon ja elämiseen uudessa kotimaassani.

T,
Paloma
(lensi heti kun siivet kantoivat)

Paloma.se.co kirjoitti:

millaista aikaa se oli ja olen saanut kritiikkiä siitä etten "uskaltanut" olla ihan oikea hippi edes, kun huumeet jäi kokeilematta.
Nuoruuteeni sattuu enemminkin 60/70 luvun taitteeseen, olin silloin lähdössä pois Suomesta ja muutin ekaks USA;han, Woodstock-vuotena ja hapsuja oli ja isoja korviksia ja lantiofarkut ja paljaat jalat hehehe...
sitten muutin Kolumbiaan v. 70 parhaaseen hippiaikaan ja elämäni sai suuren muutoksen siellä, koska sikäläinen yhteiskunta oli vanhoillisempi. Olin uranuurtajia Calin kaduilla, shortseissa ja sandaaleissa siihen aikaan kun paikalliset tytöt käyttivät sukkahousuja ja mekkoja 30 asteen kuumuudessa!

Loput seitsenkymmentäluvusta menikin perheen perustamiseen, opiskeluun, työntekoon ja elämiseen uudessa kotimaassani.

T,
Paloma
(lensi heti kun siivet kantoivat)

Lue lisää

Woodstockissa Ihanaa ;)
(siis, etkö edes kokeillut mitään hashista tjms.? )

mukana..... kirjoitti:

Woodstockissa Ihanaa ;)
(siis, etkö edes kokeillut mitään hashista tjms.? )

että olin jenkeissä samaan aikaan enkä mennyt;( mutakylvyt ja psykedelia jäi väliin....bah.
No jaa, eihän siihen aikaan tarvinnut edes itse kokeilla mitään, porukoissa oli savu niin sakeeta että passiivisesti tuli itsekin vaikutuksen alaiseksi.

Jep, olen polttanut maria kerran, mutta kuten ex-pressa Clinton, en vetänyt henkisauhuja:)))

T.
Paloma

kun muutin Ruotsiin v.77. Sinne sitten "juurruin" ja tapasin ruotsalaisen miehen...perustimme perheen, opiskelin ja menin töihin...80luku oli juppikulttuuria ja olkatoppaukset ja pörröpäät ym. korkokantaiset kengät alkoi tulla pukeutumiseen mukaan.
oj, sitäkin aikaa :) Hah! kuvitelkaa ne asut!

oli minullaki kirjoitti:

kun muutin Ruotsiin v.77. Sinne sitten "juurruin" ja tapasin ruotsalaisen miehen...perustimme perheen, opiskelin ja menin töihin...80luku oli juppikulttuuria ja olkatoppaukset ja pörröpäät ym. korkokantaiset kengät alkoi tulla pukeutumiseen mukaan.
oj, sitäkin aikaa :) Hah! kuvitelkaa ne asut!

Lue lisää

Ruotsissa minäkin vietin nuoruuttani. Onneksi Ymmärsin kieltäytyä huumeista, jostain kummasta syystä. Minulla oli jo sillon ja on vieläkin erittäin voimakas sellainen, nykyisin vähän ehkä harvinaisempi tunne, kuin velvollisuudentunne. Se piti minut irti huumeista ja vaikeuksista.

Kiitokset isälleni joko oli sodan käynyt mies sotilas, tappaja ja taistelija ja joka opetti sen minulle.

miljoona kirjoitti:

Ruotsissa minäkin vietin nuoruuttani. Onneksi Ymmärsin kieltäytyä huumeista, jostain kummasta syystä. Minulla oli jo sillon ja on vieläkin erittäin voimakas sellainen, nykyisin vähän ehkä harvinaisempi tunne, kuin velvollisuudentunne. Se piti minut irti huumeista ja vaikeuksista.

Kiitokset isälleni joko oli sodan käynyt mies sotilas, tappaja ja taistelija ja joka opetti sen minulle.

Lue lisää

että harvat suomalaisnuoret antautuivat täydellä sydämellä hippiyteen. Meille oli opetettu ihan vauvelista saakka että järki pitää olla mukana matkassa ja leipää ja piimää kapsäkissä jos maailmalle lähdemme.

miljoona kirjoitti:

Ruotsissa minäkin vietin nuoruuttani. Onneksi Ymmärsin kieltäytyä huumeista, jostain kummasta syystä. Minulla oli jo sillon ja on vieläkin erittäin voimakas sellainen, nykyisin vähän ehkä harvinaisempi tunne, kuin velvollisuudentunne. Se piti minut irti huumeista ja vaikeuksista.

Kiitokset isälleni joko oli sodan käynyt mies sotilas, tappaja ja taistelija ja joka opetti sen minulle.

Lue lisää

ole huumeisiin sekoittunut.

kun jäin Ruotsiin, piti olla vain kesäloma-aika, mutta se loma venyi ja venyi. Olin ollut siellä jo monena kesänä aikaisemminkin. Oli sitten se poikaystävä siellä myös, jonka takia sinne piti jäädä. Ja aika hyvä työpaikka, silloin ei ollut Suomessa niin vaan töitä saatavilla.

Vaateus oli paljon muodikkaampaa, oli kortkort-kjolar, siis minihameita ja bootsimallisia kenkiä. Asuin silloin länsirannikolla ja kaikkia vaikutteita tuli Tanskasta ja Englannista Ruotsiin. Olinhan hieno kun tulin Suomessa käymään, laiha kuin mikä ja kaikki ihmetteli vaatteitani. Serkut oli tosi kateellisia.
Nyt huvittaa katsella niitä vanhoja valokuvia, huhhuijaa.

15v töihin ruotsiin,, lastenhoitoa ja metsänistutusta kaiket vapaa ajat kesällä.

kaljalle?

tollako kirjoitti:

kaljalle?

Touvota Coleralla

millainen elämä minulla olisi ollut jos olisin mennyt avioon naapurin rikkaan sikafarmararin kanssa niinkuin vanhempani olivat suunnitelleet...
loppujen lopuksi luulen että ei siinä suuriakaan eroja olisi ollut. Lasten kasvatusta, työtä, opiskelua...nuo muutot maanosien välillä ja vieraat kielet olisivat jääneet väliin, mutta toisaalta aineellista rikkautta olisi varmaan enemmän.

Paloma.se.co kirjoitti:

millainen elämä minulla olisi ollut jos olisin mennyt avioon naapurin rikkaan sikafarmararin kanssa niinkuin vanhempani olivat suunnitelleet...
loppujen lopuksi luulen että ei siinä suuriakaan eroja olisi ollut. Lasten kasvatusta, työtä, opiskelua...nuo muutot maanosien välillä ja vieraat kielet olisivat jääneet väliin, mutta toisaalta aineellista rikkautta olisi varmaan enemmän.

Lue lisää

nyt mitään toisin? Kadutko että lähdit?

Pirre* kirjoitti:

nyt mitään toisin? Kadutko että lähdit?

mutta että tekisinkö toisin on todella vaikea kysymys. Emme koskaan tiedä etukäteen mitä tulee tapahtumaan ja jos olisin tietäntyt että jään leskeksi 34-vuotiaana ja joudun kantamaan koko vastuun lasten kasvatuksesta ja perheen toimeentulosta yksin vieraalla maalla...olisi se varmaan pannut minut ajattelemaan.

En kadu, elämäni on ollut rikas ja haastava.

T,
Paloma

Paloma.se.co kirjoitti:

mutta että tekisinkö toisin on todella vaikea kysymys. Emme koskaan tiedä etukäteen mitä tulee tapahtumaan ja jos olisin tietäntyt että jään leskeksi 34-vuotiaana ja joudun kantamaan koko vastuun lasten kasvatuksesta ja perheen toimeentulosta yksin vieraalla maalla...olisi se varmaan pannut minut ajattelemaan.

En kadu, elämäni on ollut rikas ja haastava.

T,
Paloma

Lue lisää

emme tiedäkään..

Oisiko kirjaksi asti elettyä? Kirjoitat hyvää-sujuvaa kieltä..

Pirre* kirjoitti:

emme tiedäkään..

Oisiko kirjaksi asti elettyä? Kirjoitat hyvää-sujuvaa kieltä..

mutta se ei ole tarkoitettu julkaistavaksi, vaan jonkinlaiseksi kulttuuriperinnöksi lapsilleni jotka tuntevat itsensä juurettomiksi. Tai ehkä ei sitten kuitenkaan: nykymaailmassa tällainen multikulturelli perimä tulee kai olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Aloitin "muistelmani" parikymmentä vuotta sitten asuessani uudelleen USA:ssa (ennen kuin kaikki tämä tulee jäämään unholaan) ja koska on ihmisiä ja asioita jotka ansaitsevat paremman kohtalon.

Kiitos Pirre huomaavaisuudestasi:)
T.
Paloma

Paloma.se.co kirjoitti:

mutta se ei ole tarkoitettu julkaistavaksi, vaan jonkinlaiseksi kulttuuriperinnöksi lapsilleni jotka tuntevat itsensä juurettomiksi. Tai ehkä ei sitten kuitenkaan: nykymaailmassa tällainen multikulturelli perimä tulee kai olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Aloitin "muistelmani" parikymmentä vuotta sitten asuessani uudelleen USA:ssa (ennen kuin kaikki tämä tulee jäämään unholaan) ja koska on ihmisiä ja asioita jotka ansaitsevat paremman kohtalon.

Kiitos Pirre huomaavaisuudestasi:)
T.
Paloma

Lue lisää

Minä kirjoitan myös kirjaa ja se on omaelämänkerta ja tarkoitettu omille jälkipolville.

Kirjoitan sitä muistitikkuun kahdessa aikatasossa eräänlaisen päiväkirjan tapaan, siis nykyhetkestä ja menneestä.

miljoona kirjoitti:

Minä kirjoitan myös kirjaa ja se on omaelämänkerta ja tarkoitettu omille jälkipolville.

Kirjoitan sitä muistitikkuun kahdessa aikatasossa eräänlaisen päiväkirjan tapaan, siis nykyhetkestä ja menneestä.

Lue lisää

aloitit muistelmien/päiväkirjan kirjoittamisen..?

Sillä vaan, josko mieki alkaisin, kun vielä jotain muistankin :)

Todella hyvä idea kaikkiaan Paloma ja miljoona..

P.s. mistä muuten nikkisi idea, oletko voittanut lotossa :)

miljoona kirjoitti:

Minä kirjoitan myös kirjaa ja se on omaelämänkerta ja tarkoitettu omille jälkipolville.

Kirjoitan sitä muistitikkuun kahdessa aikatasossa eräänlaisen päiväkirjan tapaan, siis nykyhetkestä ja menneestä.

Lue lisää

http://www.kolumbus.fi/mm.salo/Leikit.htm
Kiitos! Heti etsimään uusia leikkejä!

Pirre* kirjoitti:

aloitit muistelmien/päiväkirjan kirjoittamisen..?

Sillä vaan, josko mieki alkaisin, kun vielä jotain muistankin :)

Todella hyvä idea kaikkiaan Paloma ja miljoona..

P.s. mistä muuten nikkisi idea, oletko voittanut lotossa :)

Lue lisää

Minä kirjoitan kausiluonteisesti. Olen aloittanut kirjoittamisen noin 10vuotta sitten. Kirjoittaminen vie mielestäni paljon energiaa, joten ei tahdo onnistua minulla yhtäaikaa työssä käymisen aikaan. Muisteleminen on rankkaa hommaa ja siihen voi hurahtaa öitä...

miljoona kirjoitti:

Minä kirjoitan kausiluonteisesti. Olen aloittanut kirjoittamisen noin 10vuotta sitten. Kirjoittaminen vie mielestäni paljon energiaa, joten ei tahdo onnistua minulla yhtäaikaa työssä käymisen aikaan. Muisteleminen on rankkaa hommaa ja siihen voi hurahtaa öitä...

Lue lisää

kirjoittelen myös täysin kausiluonteisesti ja voi mennä kuukausia, jopa vuosi etten kirjoita mitään. Kirjoitan works ohjelmalla tietokoneeseen ja olisi ehkä aiheellista tehdä turvakopio, Laitan valokuvia mukaan mutta mun tarvii saada skannattua vanhoja kuvia jossain oikein joukko.

Lapseni muistavat isänsä ja Kolumbian vielä, mutta muistikuvat hämärtyvät koko ajan ja he olivat aika pieniä kun muutimme pois, joten haluan dokumentoida sitä aikaa ja heidän synnyinmaataan tulevia polvia varten.

Pitäisi kait ryhtyä taas kirjoittamaan ahkerammin; aika kuluu kaiken maailman turhissa chateissa ja peleissä joista todellakaan ei jää mitään pysyvää jäljelle.

T.
Paloma

Paloma.se.co kirjoitti:

kirjoittelen myös täysin kausiluonteisesti ja voi mennä kuukausia, jopa vuosi etten kirjoita mitään. Kirjoitan works ohjelmalla tietokoneeseen ja olisi ehkä aiheellista tehdä turvakopio, Laitan valokuvia mukaan mutta mun tarvii saada skannattua vanhoja kuvia jossain oikein joukko.

Lapseni muistavat isänsä ja Kolumbian vielä, mutta muistikuvat hämärtyvät koko ajan ja he olivat aika pieniä kun muutimme pois, joten haluan dokumentoida sitä aikaa ja heidän synnyinmaataan tulevia polvia varten.

Pitäisi kait ryhtyä taas kirjoittamaan ahkerammin; aika kuluu kaiken maailman turhissa chateissa ja peleissä joista todellakaan ei jää mitään pysyvää jäljelle.

T.
Paloma

Lue lisää

Kirja on jo päässä aika hyvin koottuna ja alkulausekin on valmiina. Tämä palstakirjoittelu on tällaista sormiharjoittelua, tämän avulla olen oppinut kirjoittamaan suoraan koneelle. Aikaisemmin minun piti aina kirjoittaa ensin käsin ja se on tosi työlästä.

Aikaisemmin puhuttiin pöytälaatikkokirjailijoista, mitähän me nyt sitten ollaan kun pöytälaatikkoon ei tule mitään:O

Puidenhalaaja kirjoitti:

Kirja on jo päässä aika hyvin koottuna ja alkulausekin on valmiina. Tämä palstakirjoittelu on tällaista sormiharjoittelua, tämän avulla olen oppinut kirjoittamaan suoraan koneelle. Aikaisemmin minun piti aina kirjoittaa ensin käsin ja se on tosi työlästä.

Aikaisemmin puhuttiin pöytälaatikkokirjailijoista, mitähän me nyt sitten ollaan kun pöytälaatikkoon ei tule mitään:O

Lue lisää

kuulumme samaan kategoriaan virtuaalirakastajien kanssa....kaikki mitä teemme katoaa silmänräpäyksessä virtuaaliavaruuteen kun tulee vain joku pieni sähkönkatkos ennen kuin ehdimme säästää...
Paloma

Paloma.se.co kirjoitti:

kuulumme samaan kategoriaan virtuaalirakastajien kanssa....kaikki mitä teemme katoaa silmänräpäyksessä virtuaaliavaruuteen kun tulee vain joku pieni sähkönkatkos ennen kuin ehdimme säästää...
Paloma

Lue lisää

...on osuva nimi. Mutta täytyy tallettaa muistitikulle ne hengentuotteet etteivät katoa sinne avaruuteen. Kirjoittamisen iloa vaan meille kaikille:D

Puidenhalaaja kirjoitti:

...on osuva nimi. Mutta täytyy tallettaa muistitikulle ne hengentuotteet etteivät katoa sinne avaruuteen. Kirjoittamisen iloa vaan meille kaikille:D

ja nyt tajusin vasta että puhut USB-muistista, siis memory stick:stä. Ilman muuta, niin teenkin.
(Mulla on nää nykyajan suomenkieliset termit hukassa ) Kiitos vinkistä!

T.
Paloma

miljoona kirjoitti:

Minä kirjoitan myös kirjaa ja se on omaelämänkerta ja tarkoitettu omille jälkipolville.

Kirjoitan sitä muistitikkuun kahdessa aikatasossa eräänlaisen päiväkirjan tapaan, siis nykyhetkestä ja menneestä.

Lue lisää

mullakin jahka aikaa olisi enemmän.
Eläkkeellä viimeistään.

kirjoituksistasi. Olet joko pahalla päällä -tai sit sua vaan painaa joku juttu.

mutta eiköhän meistä useampi ole joutunut työnteolla itsensä elättämään? Minä ainakin, opiskellut, tehnyt työtä, yrittänyt ja opiskellut uudelleen, tehnyt työtä ja opiskellut samaan aikaan, hoitanut perhettä ja kotia, tehnyt työtä ja taas työtä. En tiedä onko se ollut tyhmää vai viisasta, eikä ihmisen onni ole siinä miten paljon rahaa tai miten se omaisuus on hankittu tai onko sitä hankittu.

Terveisin
Paloma

Paloma.se.co kirjoitti:

mutta eiköhän meistä useampi ole joutunut työnteolla itsensä elättämään? Minä ainakin, opiskellut, tehnyt työtä, yrittänyt ja opiskellut uudelleen, tehnyt työtä ja opiskellut samaan aikaan, hoitanut perhettä ja kotia, tehnyt työtä ja taas työtä. En tiedä onko se ollut tyhmää vai viisasta, eikä ihmisen onni ole siinä miten paljon rahaa tai miten se omaisuus on hankittu tai onko sitä hankittu.

Terveisin
Paloma

Lue lisää

töitä aina sai. 14v olin mansikoita poimimassa ja tienasin kesärahat, talvet opiskeltiin - vaikkakin viikonloput seurusteltiin kaveriporukassa, vähän vanhempana 15-16v. oltiin tansseissa jne. Muistan ikäni kun Sammy Babitzin oli esiintymässä - ja mentiin takahuoneeseen pyytämään nimmaria. Se koukkasi minut syliinsä - ja suudeltiin "aivan sikana"! Ahh!! :)

Mutta se - että töitä oli - ja niitä löytyi kun/jos halusi vain tehdä.