Ero tuli vuosi sitten pitkästä suhteesta. Sen jälkeen ollut irtosuhteita joitakin, en osannut huolehtia itsestäni... Elämä oli niin sekaisin. Näitä palstoja kun lukee, niin tulee kyllä selväksi ettei kelpaa enää kenellekään. Parisuhteessa olen täysin uskollinen kumppani ja haluanisin elämältä vielä paljon. Mutta kai se oli sitten tässä, eikä ikää vielä edes 30...
Jään loppuelämäkseni yksin...
*kyynel*
102493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä se aurinko sinullekin vielä paistaa.
Muista pitää itsestäsi huoli.
-ap-
...eiköhän sunkin risukasaan aurinko joskus paista...
Mikset kelpaisi? Mikä sussa vikana? Ne irtosuhteetko ajaa kunnon miehet pois?
täällä:( Ei minussa mitään vikaa ole. Hyvin pärjään yksinkin, mutta kun oli elämältä niin paljon odotuksia, kunnes eräänä päivänä revittiin koko maa jalkojen alta...
ap
*iso kyynel*
vielä seurustellu. oon ihan normaali nainen ja enkä pahan näköinenkään, mutta ei vaan ole tullu vastaan sitä oikeaa ihmistä tähän mennessä. kaikki muut kaverit harrastaa yhen yön juttuja ym mut mä oon päättäny et kunnioitan itteeni niin paljon että odotan sen oikean ihmisen ja sit annan mennä täysillä. Kuulostaako hullulta? Ihan sama mitä mieltä muut on, mut on ihana kun ei tartte ryypätä että unohtais kaikki paskat muistot ja yhen yön jutut!!:) uskon että mulla on vielä loppuelämä aikaa nauttia. ;)
Niin minäkin jäin yksin, olen vanha ja meille tuli ero pitkästä suhteesta (kestänyt 30 v). Mies löysi uuden ja lähti. Elämä tuntuu yksinäiseltä ja kuljen eteenpäin vain sekuntti kerrallaan. Missän ei näy valoa vaikka on ihanat lapset ja kotikin vielä toistaiseksi. Luopuminen tuottaa tuskaa, mutta tällä hetkellä suurin tunne on viha, koska elämä petti mua. Odotan päivää, kun aurinko paistaa ja nään kaiken uusin silmin. Voimia myös sulle.
Tuskinpa jäät yksin, mutta se mitä sinun kannattaa tehdä on että haet apua itsellesi! Keskusteluterapiasta ammattilaisen kanssa on varmasti hyötyä jos tunnet olosi huonoksi. Elämä opettaa joskus rankalla kädellä, irtosuhteet eivät ole koskaan mikään ratkaisu, mutta jos ei niistä ole tauteja tullut niin tuskinpa elämäsi ihan pielessä on. Muista kunnioittaa ja rakastaa itseäsi tarpeeksi ettet enää jatkossa mahdollisen kriisin sattuessa tee semmoista mitä myöhemmin kadut. Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisikin käydä läpi kriisejä ja vaikeita asioita jotta saisivat elämänkokemusta, ilman sitä ei selviä seurusteli sitten tai ei. Itselläni oli ollut kriisejä ja vaikeita asioita koko nuoruuteni, mutta irtosuhteita en koskaan harrastanut. Lopulta löysinkin kumppanin jolla oli hieman samantapainen menneisyys ja tulevaisuutemme näyttää oikein lupaavalta. Selviät kyllä vaikka olisitkin maassa tällä hetkellä. Muista että rukouksessa on voimaa, etsivä löytää!
taatusti ollut elämä niin sekaisin kuin minulla oli joskus 14-20-vuotiaana, eli jos minäkin olen selvinnyt, niin kyllä sinä selviät.
Turha alkaa syyllistämään itseään mistään. Mikä on ollut niin on ollut. Et olisi tehnyt niin, jollei olisi tullut eroa. Ihminen kriisissä käyttäytyy joko ylensyömällä, juomalla, masentumalla, makaamalla kotona tai harrastamalla irtosuhteita. Valitse noista nyt se vähiten "pahin". Minullakin olisi ollut ns. tavallinen sähläysnuoruus, jos en olisi jäänyt totaalisen yksin avioeroissa ja muussa. Mutta hikarista tulikin hurjimus ja alamäkeä mentiin aika lujaa...Onneksi joku sisäinen voima alkoi ravistelemaan ylöspäin, et hei, sä olet lahjakas ihminen. Miksi sä tuhoat itseäsi kaiken aikaa? Mulla oli vaan niin paha olo, etten nähnyt metsää puilta. Halusin vain kuolla.
-----
Itse en ole pettänyt vaikka olisi mieli tehnyt. Välillä toi ukko on tehnyt sellaisia temppuja minulle, että elämä on hetken heilahdellut. Mutta aikansa kutakin.