Tuntuuko teistä kiusatut koskaan siltä,kuin sekoaisitte?
mä sekoan...
????!!
242283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mee lääkäriin ja kerro olotilastasi, saat hengähdysaikaa ja kerättyä itsetuntoasi sairaslomalla takaisin. Samalla haet uutta työpaikkaa. Töissä iskee kuitenkin vainoharhaisuus, etkä pysty täysipainoiseen työsuoritukseen.
Puhu avoimesti tilanteestasi myös jollekin täysin työpaikan ulkopuolella olevalle ystävällesi.
Koettu on ja tunnen empatiaa. Ei oo kiva valvoa öitä ja itkeä itseensä uneen toisen ihmisen julmuuden vuoksi. Psykopaatteja löytyy yllättävistä paikoista.
että aina haetaan uutta työpaikkaa- Kuulkaa se on niin, että ongelmat on selvitettävä siellä missä ollaan, vai haluatteko että teidän peräänne huudellaan MITÄS ET HOIDA ASIOITA SILLOIN KUN OLIT TÄÄLLÄ TÖISSÄ! Voi jumankauta, OLISKOS MITÄÄN HOIDETTAVAA KUN LOPETETTAISIIN SE IHMISTEN KANSSA LEIKKIMINEN? Viekää kiusaajallenne joku lelukaupasta ostettu sätkynukke - sanokaa kiusaajallanne: siin o, leiki tällä nukella, mä en oo sun riepunukkes!
Toimippa noin,niin silloin viimeistään tulee valkoinen auto noutamaan.
Koska kiusaamista ei myönnetä tapahtuneen,niin silloin tuo räsynuken antaminen tulkitaan hulluudeksi...
Voin kuvitella miten kiusaajaporukka nauraa räkäiset naurut tuollaiselle tempaukselle:(
tulee, saavat tyhmät taas puheenaihetta! Kyllästyttää ihmisten tyhmyys! Kälistään ja kälistään asioista mutta sitten kun pitäisi itse toimia niin kuin on kälisty niin - hah hah hahaaaa. Ja aina on syyllinen se joka on siinä joukon keskellä! Hoitakoot jo viimeinkin niitä jotka ovat siinä ringissä! SAIRASTA!
Älä missään tapauksessa sekoa vaan kerää ajatuksesi ja mieti mikä elämässä on tärkeintä, mielesi rauha vaiko raha, jonka saat työstäsi ja mitä olet sen vuoksi valmis uhraamaan. Joka työpaikassa on vähintään se yksi piruparka joka kokee velvollisuudekseen terrorisoida jotain kanssakulkijaa ja samalla saastuttaa koko työyhteisön.
Ajattele, että se on terveen ihmisen reaktio sairaaseen yhteisöön. Kerää voimasi. Tee mitä voit. Sopeudu tai lähde pois.
koko työhistoriani aikana, nykyiseen.
MInun "piruparka" terrorisoi sekä työssä että yksityiselämässä.
Hän on katsonut velvollisuudekseen puuttua myös yksityiselämääni monella eri tavalla.
Mikähän tekee kiusaajasta kiusaajan, onko niillä yksi kromosomi enemmän tai vähemmän, ovat itse olleet kiusattuja, luultavasti?
No, loppusaatossa he itse kärsivät "luonnevikaisuudestaan" eniten yön hiljaisina tunteina kun särkylääkkeet ym mömmelit ei enää tehoa.
käsitys, että kiusaaja sekoaa enemmän.
Onneksi en ole näkemässä noin viiden vuoden kuluttua kun 50-kympin virstanpylväs ohittuu hänellä ja "viihdevuodet" alkaa jylläämään.
sekoamisen on löydettävä joku kiintopiste mistä pitää kiinni ja jättää kiusaajat ihan vaan huomiotta!
pitää jättää omaan arvoonsa.
Kyllä hänellekin löytyy kiusaaja vielä jostain joskus.
Pahinta kiusaajalle taitaa ollakin kun ei välitä mitään, tukehtuu omiin myrkkyihinsä ja raivoonsa.
Ei kiusaaja jaksa kovin kauan levittää itsekseen paskaa kun kukaan ei välitä. Ympäristö vaan alkaa ihmettelemään että mikä hänen ongelmansa on kun jatkuvasti pitää mollata muita ihmisiä??
Valkenee muillekin "kiusaajan" todellinen luonne(vikaisuus).
on kyllä se oma myötäilijöitten porukka ympärillään - harvemmin kiusaaja on yksin sitä paskaa levittämässä... Yleensä kiusattu on yksin! Sulla on nyt pasmat sekasin kuule! Siinäpä se onkin, kun kiusattu on yksin niin vaatii tosi paljon että jaksaa sen kaiken paskan keskellä! Ja sitten sanotaan että ei koskaan pidä luovuttaa, työpaikalla on organisaatio kiusaamisesta pääsemiseksi mutta juu, kun miten sen organisaation saat tajuamaan ja uskomaan että tää nyt ei ole vain omaa kuvitelmaa..... Eli mitä teemme organisaatioilla joiden tarkoitus on poistaa työpaikkakiusaaminen? Emme mitään......
Jouduin työpaikkakiusaamisen takia eläkkeelle n. 12 v sitten. Asiasta en tiennyt vielä silloin mitään. Unilääkkeet on vieläkin josta haluan eroon, mutta vaikeaa on. Tämä esiintyy aika ajoin varsinkin syksyin ja talvisin. Ympäristön ihmiset eristää.
Kelalta en saa pskoterapiaa, kun on eläkeläinen. Määrärahat ei riitä. Harrastuksia on. Paljon olen menttänyt rahassa, kun eläke on pienenmpi palkkaa. Matkustelut ja muut virkistäytymiset on pientä. Kuka neuvoisi minua???
Ainakin mun oli pakko luovuttaa koska mitään organisaatiota ei ollut hoitamaan asiaa. Mikähän se yleensä on muissa paikoissa? Oletin että viimeistään työterveyshuolto puuttuisi asiaan, mutta ei: lykkäsivät vain eteenpäin psykiatriselle, koska hulluhan tuo on. Luultavasti työnantaja ollut siinäkin kohtaa neuvomassa lääkäriä, kuinka toimitaan? Muutenkin tapana soitella lääkärille ja kertoa oma kantansa työntekijän terveydentilasta, ottaen huomioon, sopiiko työnantajalle tässä kohtaa olla sairaslomalla vai ei. Yleensä ei. Kuulostaa uskomattomalta mutta totta on. Kyseessä ei ole mikään kolmen ihmisen työllistämä pikkufirma vaan valtakunnallinen yritys.
Kiusattuna on yksin. Moni tietää tilanteen muttei puutu oman asemansa menettämisen pelossa. Myös pelko siitä, että joutuu itse samaan tilanteeseen kiusatun kanssa estää puolustamisen. Missä on empatia? Miten kukaan luulee, että kiusattu voi luottaa keneenkään tilanteen ollessa tämä? Kun kieltäytyy osallistumasta porukan illanistujaisiin, on omituinen. Kun haluaa olla omissa oloissaan on koppava ja olevinaan parempi kuin muut. Luottamuspula katsotaan vainoharhaisuudeksi.
Yritin keskustella asioista. Tulos nolla: mitään väärinkäytöksiä ei myönnetty, minä vaan kuvittelin..!!!! Aivan
Eli siis minulla ainakin luovuttaminen auttoi. Kun oli tullut todetuksi, ettei työpaikan ilmapiiriä voi parantaa (kukaan ei siihen ollut halukas) on pakko poistua itse, ennenkuin sairastuu pahemmin ja ehkä lopullisesti. Sairaslomiakin oli, mutta mitä ne auttaa, kun on samaan sairaaseen yhteisöön palattava. Hoitoa olisi tarvinnut nimenomaan se työpaikka.
Ehkä tilallani on nykyisin joku muu onneton, yli kymmenen vuoden aikana aina joku oli hampaissa. Sellaista siitä seuraa, kun pikkupomot valitaan suhteilla eikä pätevyyden perusteella.
organisaatio löydy näistä: työterveyshuolto (tosin siellä varmaan kehoitetaan vain kestämään), luottamusmies (joka on tietysti työnantajan puolella ja sanoo että sinä nyt vaan "koet" tilanteen jotenkin väärin), työsuojeluihmiset (juu, nekin on töissä firmassa/laitoksessa ja ilmeisesti vain siinä tapauksessa ovat halukkaita puuttumaan kun kyseessä on fyysinen asia). Joo. Näin. Ja näitten kautta se asia pitäisi hoitaa, jos jotain hoidettavaa ilmaantuu. Se on muuten kumma, että hoidettavaa ei yleensä olisi jos ihmiset tajuaisivat mikä on työpaikan idea! Helvetin ihmeellistä, että yhtä sitten vastuutetaan siitä että tämä ei hoida asioitaan - no, olisiko sitä tosiaankaan mitään hoidettavaa jos ydinasiat tajuttaisiin! Ja just ihan oikein sanottu - yritä hoitaa em. organisaatioiden kautta sitten sitä toisten aiheuttamaa hoidettavaa asiaa niin itsestäsi sielläkin tehdään syyllistä! Kohde vastaa, vastaa, vastaa, vastaa, vastaa määrittämättömiin, mutta ne toiset (heh) nepä ei koskaan joudu vastuuseen! Onkohan tässä joku kohteen ylitunnollinen omatunto kyseessä - paskaaks millään on väliä, sen kun heittää takasin niille toisille itse ihan samalla mitalla kuin ne tekevät - ai niin mutta sitähän ne provoovat, yrittävät aiheuttaa jonkun kohtauksen työpaikalla että olisi todellista syytä heittää kohde pellolle koska tämä ei osaa käyttäytyä!
mutta laitanpa kuitenkin esimerkkinä ihmisen muistin toiminnasta ja muustakin käytöksestä: Tyypillä on itku silmässä, on jäänyt yksin hirveän työmäärän kanssa, saattaa vähän tulla jo kovistelujakin ja työmäärä sen kun lisääntyy. No, saa sitten jossain vaiheessa apua ja hommat lähtee sujumaan, kohta ollaan jo niin hyvässä tilanteessa että päästään muita jeesaan. Eiks oo kivaa? No, sitten tyypin jeesaaja joutuu pulaan mutta muistaako tämä jeesattu saamaansa apua - no, eipä tietenkään! Mitä opimme tästä? No, kukaan ei välitä kuin itsestään, paitsi tietenkin siinä negatiivisen välittämisen mielessä eli valmiit ollaan kyllä repimään ihmistä rikki seikoilla ja asioilla jotka eivät näille repijöille edes kuulu tai työpaikalle, mutta mitäs siitä, se on niin kivaa kun saa toisilla pelata ja leikkiä!
vielä:
työterveyshuoltoon oltu yhteydessä, mutta ne työnantajan talutusnuorassa. (sieltähän se palkka maksetaan..ja kenties boonukset viel päälle)
luottamusmies---jos paikalla, ei ota kantaa, minkä kautta sitten suoraan liittoon, missä tiedetään mahdoton tilanne
MUUTEN MINÄ EN OLLUT SE AINOA ONGELMA!!
riitelyä ollut muistakin asioista, eivät anna periksi. Tyyli on joko my way tai highway.
Itse rauhallisesti keskustelemalla koitettu selvittää->> ei tulosta. Jos siitä on jotakin seurannut, niin se että entistä enemmän on alettu kiusata ja painostaa. Syytä irtisanomisseen ei ollut ja senverran omaan pussiin kallellaan, etteivät syyttä alkaneet potkia pois koska se olisi tullut maksamaan.
Olenkohan nyt ihan kamala paska kun jätin sen kaiken taakse ja tiedän että joku kärsii edelleen? Tein vain voitavani ja halusin säilyttää ne rippeet terveydestäni, mitä on jäljellä. Ja toipuminen tapahtuu nopeasti kun on poissa huonoa oloa aiheuttavasta ilmapiiristä. Monta kuukautta on mennyt, olo vain paranee :)
Mielenterveyden kyseenalaistaminen liittyy kiusaamiseen lähes aina. Mitäpä muuta he voivat, koska itse asia on liian hankala ja ikävä hoitaa, varsinkaan kun ei ole siihen kykyä. Tärkeintä on, että itse tiedostaa prosessin. Kiusattu alkaa usein epäillä itseään ja läheisiäänkin. Mutta muista: SINÄ et ole tulossa hulluksi ja havaintosi ovat totta. Tämä aika tuottaa narsisteja kiipijöitä pilvin pimein. Perustetaan oma firma ja tehdään kaikki sovussa siellä töitä toisiamme kannustaen. Helvetissä on kyllä tullut oltua riittävästi.
Miten työpaikallasi suhtauduttiin lähtöösi?
Oliko ilo ylimmillään vai pyytelivätkö anteeksi käytöstään,että jäisit taloon?
Mitä sanoi johtaja?
Kyselen näitä,koska suunnittelen lähtöä sairaasta yhteisöstä.
Hatunnosto sinulle,kun uskalsit lähteä,ja tsemppiä.
Ei anteeksipyyntöjä, vielä yritti pomo selitellä, ettei missään nimessä ole koskaan ollut tarkoitus kestään saada lähtemään, ei ole tarkoitettu pahaa kellekkään...ym. seliseli. Kuitenkin niin monta kertaa jäänyt valheistaan kiinni jo aiemmin, että annoin mennä ohi. Miksi ruveta puolustelemaan tuossa tilanteessa mikäli asiassa ei olisi mitään perää? Ehkä ovat juhlat järjestäneet, ehkä alkaneet etsimään seuraavaa uhria?
Nykyisestä tilanteesta en ole perillä, en ole pitänyt mitään yhteyttä mokomaan paikkaan.
Suosittelen lähtöä ennenkun tilttaa. Muista ei kannata välittää -ei nekään välitä sinusta. Tulojen suhteen arkailin pitkään, mutta aina sitä jotenkin pärjää, paremmin silloin kun on vielä ns. kaikki inkkarit kanootissa!!!
Hyvin sanottu.
"Muista ei kannata välittää,ei nekään välitä sinusta":
Mutta kun pitää vielä olla niin samperin tunnollinen ja kiltti,eikä niillä ominaisuuksilla taida nykymaailmassa pärjätä.
Älä ny edes sä sekoa kun kiusaaja on jo seonnut.
Hei
Lue oheinen:
http://www.helsinki.fi/jarj/status/arkisto/tyopaikkakiusaaminen.pdf
Siinä on tutkimus työpaikkakiusaamisen etenemisestä ja siihen kuuluu mielenterveyden kyseenalaistaminen. Kiusaaminen eteenee samalla kaavalla paikasta riippumatta, joten sekoamisen tunne kohtaa varmasti, jos kiusaaminen etenee ilman, että esimiehet siihen puuttuvat: firman ongelmat ovat lähes AINA johtajuusongelmia ja niissä työyhteisöissä, joissa on heikko ja kyvytön henkilöstöjohtaminen kiusaamistakin esiintyy enemmän. Kiusaamista ei esiintyisi jos siihen puututtaisiin. Kiusaaminen aiheuttaa masennusta, syyllisyyttä ja voimattomuutta, oman arvostelukyvyn kyseenalaistamista. Pois töistä heti sairaslomalle, ennen kuin lannistavat kokonaan. Itse katselen uutta työtä, kunhan toivun edellisestä kauhukokemuksestani. luulen, että valtion ja kuntien työpaikat ovat pahimpia, varsinkin kun valtionhallintoa ajetaan alas tätä vauhtia..
Joskus luottamusmiehet ovat kiusaajina ja työnteon mitätöijinä muun porukan mukana varsinkin ryhmäurakoissa, jos pärstä ei näitä luottisherroja satu miellyttämään. Hännystelijöille he ovat kyllä imeliä. Ihan oksettaa!
Kyllähän ne sekoajat ovat niissä kiusaajissa, mutta katselen vain huvittuneena kuinka mieleltään sairaita nämä kiusaajat ovat, lapsen asteelle jääneitä perässähiihtäjiä, joilla ei ole minkäänlaisia rakentavia ajatuksia kupolassaan.