Moi!
Oon menny naimisiin ulkomaalaisen miehen kans viime kesänä. Hän ei voi tulla Suomeen, joten ollaan kaukosuhteessa jo kolmatta vuotta. Onhan tää kaukosuhde sillei rankkaa ja kallistakin, mut on tässä hyviäkin puolia! :D Mä en oo mikään kovin innokas ruuanlaittaja, ja mun mies taas on sitä mieltä (yllättäen) että naisen pitää ehdottomasti osata laittaa ruokaa ja kokkailla kotona joka päivä. No mä oon opiskelija ja lisäks mulla on kiva työ ja harrastuksia sekä ihania ystäviä, joten en ehtis mitenkään!
Mun mies kun on toisesta kulttuurista, missä se naisen asema on vähän toisenlainen, niin hän on tietty tosi auktoriteettinen mua kohtaan ja käskis mua ihan miten sitä huvittaa, niin mun mielestä on kiva, kun saan vielä toistaiseksi tehdä mitä huvittaa eli esimerkiks soittaa kitaraa neljä tuntia koulun jälkeen ja sit lähtee leffaan kavereitten kans vaik kahden viikon tiskit lojuis tiskipöydällä.
Sit musta on hauskaa ostaa ihana uus paita ja korkokengät, vaik sen jälkeen rahaa jäiskin ruokaan vaan pari euroo. Ei mua haittaa vaik en söis lämmintä ruokaa viikkoon.
Mä en halua telkkaria, mut mun mies haluaa ja varmasti hankkiskin sellaisen jos yhdessä asuttais, sehän kaikesta päättää. Nautin vielä telkkarittomasta elämästä niin kauan kuin mahdollista! :) Kuuntelen myös hevimusaa päivittäin, mitä mieheni ei sietäisi.
Elän kiireestä huolimatta aika letkeää opiskelijaelämää, rahat on tiukilla, mut ei se raha oo kaikki kaikessa. Puhelinlaskuihin menee 100-200 euroa kuussa, ulkomaanpuheluita enimmäkseen tietysti.
Miestäni käyn tapaamassa noin puolen vuoden välein, saan kokea ensihuuman yhä uudelleen, se aika jonka olemme yhdessä, on aina tosi kiihkeää ja romanttista ;D Odotan sitä innolla ja shoppailen ihania alusvaatteita ym. joita sitten esittelen miehelleni.
Tääl Suomessa mulla on ihanat vanhemmat ja sisaruksia, ystäviä paljon! :) En oo yksinäinen. Se mitä kaipaan, on juttuseuraa ja läheisyyttä lähinnä iltaisin, olis myös kiva nukkua rakkaani kainalossa vaikka joka yö. Mut ehtiihän sitä sitten myöhemmin. Nyt käyn koulun loppuun eli reilut pari vuotta ja sit muutan mieheni kotimaahan. Sellaset ois suunnitelmat.
Tulipa pitkä kirjoitus, tuskin kukaan jaksaa lukea :D Mut tää olikin lähinnä siks, et halusin itse jäsennellä ajatuksiani monikulttuurisesta kaukosuhteesta, sen hyvistä ja huonoista puolista, ja sanoa ihmisille, että nauttikaa elämästä tässä ja nyt!!! Yksin tai yhdessä, mutta teillä on vaan tää yks elämä! Ei kannata koko ajan miettiä että "sitten kun ollaan taas yhdessä oon onnellinen ja tehdään sitä ja tätä" jne.. Ei kannata flegmaattisena odottaa jälleennäkemistä, vaan käyttää sekin aika hyödyksi, kun voi nauttia yksin olosta ja omien läheistensä seurasta! Mä voisin sanoa että mulla on elämä, ja mieheni on vain osa sitä.
Nyt voisin kysyy itseltäni, et miks sit menin naimisiin, jos kerran yksinelo maistuu näin makealta... No mä vaan rakastan mun miestä niin paljon, että tuntui siltä, etten kenenkään muunkaan kanssa halua olla. Ja onhan meidän suhde kestäny pitkää välimatkaa niin kauan, et ehkä se on niin vahvaa sorttia, että kannattaa pitää onnestaan kiinni :)
Kertokaa muutkin kokemuksianne, miten avio-onni toteutuu monikulttuurisessa suhteessa, kun kumppani on kaukana, ja miten olette suhteenne pitäneet kasassa välimatkasta huolimatta.
Hyvää syksyä kaikille, nautitaan pimenevistä illoista ja tunnelmoidaan :)
Oon menny naimisiin ulkomaalaisen miehen kans viime kesänä. Hän ei voi tulla Suomeen, joten ollaan kaukosuhteessa jo kolmatta vuotta. Onhan tää kaukosuhde sillei rankkaa ja kallistakin, mut on tässä hyviäkin puolia! :D Mä en oo mikään kovin innokas ruuanlaittaja, ja mun mies taas on sitä mieltä (yllättäen) että naisen pitää ehdottomasti osata laittaa ruokaa ja kokkailla kotona joka päivä. No mä oon opiskelija ja lisäks mulla on kiva työ ja harrastuksia sekä ihania ystäviä, joten en ehtis mitenkään!
Mun mies kun on toisesta kulttuurista, missä se naisen asema on vähän toisenlainen, niin hän on tietty tosi auktoriteettinen mua kohtaan ja käskis mua ihan miten sitä huvittaa, niin mun mielestä on kiva, kun saan vielä toistaiseksi tehdä mitä huvittaa eli esimerkiks soittaa kitaraa neljä tuntia koulun jälkeen ja sit lähtee leffaan kavereitten kans vaik kahden viikon tiskit lojuis tiskipöydällä.
Sit musta on hauskaa ostaa ihana uus paita ja korkokengät, vaik sen jälkeen rahaa jäiskin ruokaan vaan pari euroo. Ei mua haittaa vaik en söis lämmintä ruokaa viikkoon.
Mä en halua telkkaria, mut mun mies haluaa ja varmasti hankkiskin sellaisen jos yhdessä asuttais, sehän kaikesta päättää. Nautin vielä telkkarittomasta elämästä niin kauan kuin mahdollista! :) Kuuntelen myös hevimusaa päivittäin, mitä mieheni ei sietäisi.
Elän kiireestä huolimatta aika letkeää opiskelijaelämää, rahat on tiukilla, mut ei se raha oo kaikki kaikessa. Puhelinlaskuihin menee 100-200 euroa kuussa, ulkomaanpuheluita enimmäkseen tietysti.
Miestäni käyn tapaamassa noin puolen vuoden välein, saan kokea ensihuuman yhä uudelleen, se aika jonka olemme yhdessä, on aina tosi kiihkeää ja romanttista ;D Odotan sitä innolla ja shoppailen ihania alusvaatteita ym. joita sitten esittelen miehelleni.
Tääl Suomessa mulla on ihanat vanhemmat ja sisaruksia, ystäviä paljon! :) En oo yksinäinen. Se mitä kaipaan, on juttuseuraa ja läheisyyttä lähinnä iltaisin, olis myös kiva nukkua rakkaani kainalossa vaikka joka yö. Mut ehtiihän sitä sitten myöhemmin. Nyt käyn koulun loppuun eli reilut pari vuotta ja sit muutan mieheni kotimaahan. Sellaset ois suunnitelmat.
Tulipa pitkä kirjoitus, tuskin kukaan jaksaa lukea :D Mut tää olikin lähinnä siks, et halusin itse jäsennellä ajatuksiani monikulttuurisesta kaukosuhteesta, sen hyvistä ja huonoista puolista, ja sanoa ihmisille, että nauttikaa elämästä tässä ja nyt!!! Yksin tai yhdessä, mutta teillä on vaan tää yks elämä! Ei kannata koko ajan miettiä että "sitten kun ollaan taas yhdessä oon onnellinen ja tehdään sitä ja tätä" jne.. Ei kannata flegmaattisena odottaa jälleennäkemistä, vaan käyttää sekin aika hyödyksi, kun voi nauttia yksin olosta ja omien läheistensä seurasta! Mä voisin sanoa että mulla on elämä, ja mieheni on vain osa sitä.
Nyt voisin kysyy itseltäni, et miks sit menin naimisiin, jos kerran yksinelo maistuu näin makealta... No mä vaan rakastan mun miestä niin paljon, että tuntui siltä, etten kenenkään muunkaan kanssa halua olla. Ja onhan meidän suhde kestäny pitkää välimatkaa niin kauan, et ehkä se on niin vahvaa sorttia, että kannattaa pitää onnestaan kiinni :)
Kertokaa muutkin kokemuksianne, miten avio-onni toteutuu monikulttuurisessa suhteessa, kun kumppani on kaukana, ja miten olette suhteenne pitäneet kasassa välimatkasta huolimatta.
Hyvää syksyä kaikille, nautitaan pimenevistä illoista ja tunnelmoidaan :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Verrattain uusi hauska ilmiö harrastuksena tämä avioliitto kaukosuhteena.
Hohhoija;)
kivahan se on kun nauttii elämästä. Tosiasiat ovat kuitenkin tosiasioita. Elämä muuttuu kuitenkin jonain päivänä, ja sitten onkin muutosten aika. Huoleton sinkkuelämä päättyy.
On siinä miehelläsi suodattamista boheemista vaimostaan, joka ei tiskaa, ei kokkaa, juoksee leffoissa ja elää huolettomasti rahojen kanssa, voi olla shokki miehelle :)
"On siinä miehelläsi suodattamista boheemista vaimostaan, joka ei tiskaa, ei kokkaa, juoksee leffoissa ja elää huolettomasti rahojen kanssa, voi olla shokki miehelle :)"
Kun on muutosten aika, ehkä elämän tyylikin muuttuu. Ihmiset kun aikuistuvat iän myötä.
jotkut eivät aikuistu koskaan :/
Tää viesti ei taida olla aivan totta ja uskon, että joku ulkkisvastainen mies on tämän kirjoittanut. :)
Tai sitten kirjoittaja on kyllä hyvin lapsellisenomainen... se näkyy selkeästi kirjoitustyylistä!
Minua et ainakaan huijaa tekstilläsi.
Juu en mennyt lankaan minäkään. Sinänsä ihan hauska teksti. Hyvin on yritetty eläytyä jonkun muun rooliin. Heheh.
Ihan tosi juttu tämä on! Hassua, että joidenkin mielestä vaikuttaa keksityltä, ei tää mun mielestä edes ole niinkään erikoista! Voin olla lapsellisen oloinen, ihan sama, ikää on kuitenki 21 :D
Jos tuo tarina on tosi niin voi voi vaan.
Ja moi moi vaan, tervemenoa eikä takasin tuloa.
Itse kannat vastuun elämästäsi,äläkä tule tänne parkumaan kun kaikki menee vituiksi.
Tuo muslimin vaimona oleminen on just sun kaltasille tyhmyreille ihan oikea koulu,opitte elämästä edes jotain.
... että kaikki ulkomaalaiset miehet on muslimeja?? Mun on ainakin kristitty :) Enkä usko että menee vituiksi mikään, mulla kun on sellainen elämänasenne, ettei ihan pienet vastoinkäymiset mun elämää kaada. Positiivisella asenteella vaan :)
Kaukosuhde on hiton hyvä juttu. Ei tarvitse ottaa miestä jokapäiväiseksi riesaksi, mutta aina on tuttu rakas odottamassa, kun lomalle pääsee lähtemään. Ihanaa ja romanttista.
Näinhän se menee ;) Kaukosuhteissa on hyvät puolensa! Ne hetket kun ollaan yhdessä, ovat juhlaa, eikä arki pilaa suhdetta ;)
...ihanaa, miten toiset osaa olla positiivisiikii täs elämässä. Nautitaan elämästä juuri nyt "eikä viidestoista päivä".....
Ja haluan rohkaista muitakin nauttimaan elämästä parhaansa mukaan! :)