olen 20 vuotias neitokainen. olen ihan normaali luonteeltani- avoin ja iloinen, reipas nuori.ystäviä minulla on, myös miespuolisia. ongelma minulla kuitenkin on, enkä tiedä, miten pääsisin siitä selville vesille... näen painajaisia! usein! ja nämä pahimmat painajaiseni kohdistuvat aina miehiin; minua ahdistellaan, minut raiskataan kylmästi tai jotain muuta vastaavaa.tämä ei ole vielä vaikuttanut minun ihmissuhteisiini, luotan kyllä ja uskallan lähestyä miehiä, mutta on tämä aika ahdistavaa! vasta näin unen, jossa eräs todella läheinen ystäväni raiskasi minut... en vähään aikaan voinut nähdä häntä, sillä uni kummitteli vielä liikaa mielessäni. tiedän, ei hän koskaan voisi tehdä minulle pahaa, mutta silti, en tiedä, mistä nämä uneni tulevat... onko jollain vastaavanlaisia kokemuksia?! miten selvisit niistä? en ole kehdannut miespuolisille ystävilleni edes näistä kertoa, sillä en tiedä, miten he suhtautuisivat sen jälkeen minuun... seurustelin 3 vuotta sitten erään minua hieman vanhemman pojan kanssa, ja kokemukseni hänen kanssaan eivät olleet mitenkään miellyttäviä! sain usein väkipakolla riuhtaista itseni hänen käsistään, sillä en haluunnut hänen koskevan minuun... hän oli muutenkin ilmeisesti henkisesti sairas, olisikohan tämä voinut vaikuttaa minuun näin?1 sillä on totta, että en vieläkään tahdo tätä entistä poikaystävääni nähdä, en! hän satutti minua liikaa... olen onnellinen, jos joku vastaa minulle ja antaa neuvoja selviytymiseen! kiitos!
osaako joku auttaa mua?!
minä pelkään...
7762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
suosittelen terapiaan hakeutumista. Täältä et löydä kuin maalikkopsykologiaa joten jos oikeasti haluat apua, käänny ammattiauttajan puoleen.
Mä olen samaa mieltä kuin tuo aikaisempi. Parempi mennä jonnekin ammattiauttajan luo.
Mutta että niitä kokemuksia, minä olen miespuolinen henkilö ja vielä hieman sinua vanhempi. Minun mielestä tuollaiset unet tytöillä ovat aika normaaleja. Unia näkee ja sehän on jonkinlainen alitajunnan muoto. Minä näen unia aikalailla monenlaisia josku painajaisia ja ne on niin todentuntuisia joskus että on eletty kyllä kauhun hetkiä joskus. En yhtään ihmettele jos nuo sinut unet/painajaiset häiritsevät. Joskus minä ajattelen jotain tapahtumaa ja en ole aivan varma oliko tämä tapahtuma tapahtunut vai olinko nähnyt unta... on joskus aika propleemallista jos nämä asiat häiritsee päivän touhuja ja sehän ei ole kiva juttu se. Usein näen ennen nukahtamista kuvia tulittavista tykeistä, sodasta, aseista, uusista asekeksinnöistä. Olen itse miettinyt samaa että mistähän on kysymys. No nämähän ovat aika harmittomia ja kun nyt on jo aikalailla vanhempi niin ajattelen vaan että katotaan nyt näitä filmin pättkiä. Nuorempana unet pelotti minuakin ja ne ohjaili joskus toimiani mutta kylläkun päivän touhut tulivat eteen niin kyllähän ne siitä häipyivät. Oliskohan tämä hyvä neuvo että työtä tekemällä ja
liikkumalla/liikunnalla monet asiat vain hautautuvat ja aika'ajoin ne vain aina pulpahtaa pintaan mutta vain harvemmin.
Kuitenkin sun kannattaa yrittää muodostaa tervettä ihmissuhdetta, olla tarkkana mihin takertuu ja jos tuntuu siltä että juttu ei kulje niin ei ku kantapäät yhteen ja eri suuntaan.
olen pahoillani, että otin asiani täällä esille... halusin vain kokeilla, olisiko täällä ihmisiä, joilla olisi samanlaisia kokemuksia itsellä, ja jos hän olisi päässyt niistä yli, niin mietn hän sen teki. mutta, ehkei täömä ollut siihen oikea paikka... ammattiavusta; en suko että tarvitsen sitä!enää... olen kyllä kulkenut terapiassa, ehkä osittain samasta syystä! kammo oli nimittäin silloin suuri kaikkia eläviä kaksilahkeisia kohtaan... en ehkä tieten tahtoen halunnut mainita tätä eka kirjoituksessani, mutta jouduin lapsena seksuaalisen väkivallan kohteekis. siksi kuljoin aikanaan terapiassa ja ehkä nämä unenikin kumpuavat sieltä, niiltä ajoilta... olen kyllä selvinnyt hyvin ja pystyn elämään jälleen " normaalia" elämää, mutta ainahan sitä jotain jää, muistuttamaan koetusta, kerran eletystä tuskasta... mutta, kuten sanottua, olen pahoillani että otin asian esille täällä! hyvää kesän jatkoa kaikille ja kiitos teille jotka vastasitte kuitenkin edes jotain...
Kuule ei sun tarvitse mitään pyydellä. Täällä saa jutella mitä vain ja anonyyminä. Mulla oli vain oma tarvre vastata tohon sun juttuun ja on kiva jos siitä oli edes hippusen jepua. On kiva että voi vaihtaa kokemuksia ei siinä ole mitään pahaa.
Jos sulla on juttuja niin tekstaile samalla nimellä ja juttu lentää....
voin kyllä tekstailla, en vaan nyt ehi! juhlat ois huomanna ja hirrveesti hommaa ois jälellä... täytekakkujen tekoa yms kivaa!8) tiedoks muuten et en oo ennen tehny kakkua, nyt pitäis sit juhliin álkaa harjotteleen! o ou... oon kai hullu ku uskallan! mut, eipä täs muu auta, jotenki nuo auttavat kädet näyttää kaikkoavan ku juhlien järjestelyä on tiedossa. on se väärin , niin väärin! siis ku on toisiks nuorin ja vanhempien sisarusten juhlat on laitettu pystyyn yhteistuumin kotona olleitten kesken... mut, eipä auta nyt täs ruikuttaa, ei ne hommat sillä etene!;) mut, skriivaillaan myöh! lämpimii kesäpäiviä sinulle! toivottelee neiti iloinen8)
Ystävä hyvä. Luulen, että nui unet kumpuavat sekä tuolta lapsuudesta, että myöhemmistä kokemuksistasi. Oletko puhunut asiasta lähimmille ystävillesi, siis siitä miten sinua kohdeltiin parisuhteessa, ja mitä lapsuuteesi on kuulunut? En tiedä, auttaisiko sinua jos kertosit asiasta kaikkein lähimmillesi. Uskotko siihen, että terapia auttaa sinua, vai menetkö sinne vain sen vuoksi, että tunnet tarvitsevasi sitä. Siitä, ei välttämättä ole apua, jos tunnet että siitä ei ole apua, luot itse sellaiset mielikuvat ettei se auta, niin silloin voi hyvinkin olla mahdollista, ettei siitä todellakaan ole apua.
Luulen, että unesi katoavat siinä tapauksessa, jos löydät rinnallesi sellaisen miehen, joka ymmärtää kohdella sinua naisena, täysivertaisena kumppanina. Näin ollen saat itsellesi kokemuksia sellaisesta mitä et edellisen kumppanin kanssa saanut kokea. Toivon, että löydät tuollaisen henkilön, joka voi auttaa sinua asiassa.
Tsemppiä.
kiitos sinulle!
terapiasta; olin 2 vuotta sitten niin todella huonossa kunnossa, että terapia oli oikeastaan minulle ainoa selvitymisen vaihtoehto. äitini puhui minut lähtemään sinne, ja, veilä tänä päivänäkin olen hänelle kiitollinen, että hän minut sinne "patisti"! tottakai, ihminen kun vain olen, ensin oli tulla ylpeys vastaan; miksi lähtisin terapiaan, kun yli kymmenen vuotta olin jo hyväksikäyttöasiaa yksin kantanut!? ja elämässä kohtuullisesti pärjännyt. kavereita oli, sillä olinhan ihanne kaveri!; hyvä kuuntelija, aina mukaan puhuttava, toisia auttava, hyväntahtoinen ihminen. mutta, vain lähimmät ystäväni huomasivat millaisessa jamassa olin!- olin ahdistunut, pelkäsin ehkä hieman tai ainakin suhtauduin varauksella joihinkin tyyppeihin. mutta, lähdin siis terapiaan, koska olin avun tarpeessa, ja todella todella halusin ulos siitä kaikesta!! ja, se auttoi, olen selvinnyt... kaikille teille, jotka tunnette tarvitsevanne apua ammatti ihmiseltä, tai vaikka vain haluatte käydä hieman juttelemassa elämää syvemmistä asioista jonkun ulkopuolisen kanssa, niin, suosittelen lämpimästi!! itselläni on ainakin sieltä vain myölnteisiä kokemuksia! tuskinpa olisin ilman hoitoa tähän saakka selvinnyt, ja vieläpä nauttinutkin elämästäni nämöä viimeiset kuukaudet! hui, tuntuu uskomattoman hienolta vieläkin, että asiat on ratkennu! mut, sori vaan, jos meni hieman jaamailuks... en jaks alkaa tekeen uuttakaan!! anonyymina tää kirjottaminen on helppoo...8) hyvää kesää!!!!!