Mut jätettiin muutama päivä sitten.asun edelleen saman katon alla ex-avovaimon kanssa ja ensi viikolla pitäsi alkaa etsimään uutta asuntoa.
On se kummaa kun joskus sitä ajattelee että tämä on nyt se suhde joka kestää koko loppuelämän..mutta ei.
alkushokki oli kova kun sain kuulla että me ei enää jatketa..itkeä tirautin iso mies puhelimessa kun soitin kaverille asiasta.
Ehdittiin olla noin 2,5 vuotta yhdessä mutta silti tämä oli paljon kovempi shokki kuin 10 vuotta kestäneestä edellisestä liitosta eroaminen..siitä eroamista olin saanut työstää pitkään sen liiton aikana ehkä juuri siksi.
Mun poika edellisestä liitosti lohdutti mua sanoin että nyt sulla on isi ainakin valinnanvaraa..heh..olen myös siitä iloinen että pääsen kotikaupunkiin takaisin missä mulla asuu 3 lasta..se on suuri ilo tähän asiaan.Pitää vain järjestää järkevästi meidän yhteisen lapsen tapaaminen joka ei vielä isin katoamista ymmärrä.
Olen myös läheisriippuvainen enkä ole koskaan osannut asua yksin...saa nähdä kuinka nyt käy.
Tiedän myös sen että suru kestää vielä ja rakastan tulevaa exääni suunnattomasti..mutta hän on päätöksensä tehnyt eikä usko siihen että suhde onnistuisi vaikka yrittäisikin vielä..minä vain kuulemma vieraannuin hänestä enkä ole sama ihminen jonka joskus tapasi..rehellinen keskustelu olisi ehkä tähänkin auttanut mutta sitä vain ei tullut tehtyä ja tässä sitä ollaan.
Sairauskin painaa minulla päälle ja tämä on myös osasyy miksei hän jaksanut enää..hän itse myönsi että hänestä ei ollutkaan siihen vaikka luuli olevansa niin vahva.
Tästä opin nyt ainakin sen vaikka löytää enkelin niin se voi hajota siruiksi käteen...sellaista se elämä vain on.
Nyt minä ymmärrän ainakin paremmin mitä sydänsuruilla tarkoitetaan..yksinäisyys tulee varmasti tekemään tuloaan...haikailu..tästä jää vain kipeä muisto.
kuulemma rakkaus ei hylkää..mutta se taitaa potaskaa sittenkin..minulle sanottiin jos todella rakastaa toista niin rakkaus kestää aina kaikki karikot..onko tämäkin vain luuloa.
Minä annoin kaikkeni tässä parisuhteessa...suunnattomsati rakkautta hellyyttä...miljoonia suukkoja ja haleja..olin rakkautta tulvillaan..tein aina aamupalan..se sai mut aina hyvälle mielelle..näin olisin tehnyt hautaan asti.
Nyt se kaikki vain katoaa..se on niin surullista.
Suruaika täytyy vain käydä läpi..käpertyä peiton alle ja vain surra.
On se kummaa kun joskus sitä ajattelee että tämä on nyt se suhde joka kestää koko loppuelämän..mutta ei.
alkushokki oli kova kun sain kuulla että me ei enää jatketa..itkeä tirautin iso mies puhelimessa kun soitin kaverille asiasta.
Ehdittiin olla noin 2,5 vuotta yhdessä mutta silti tämä oli paljon kovempi shokki kuin 10 vuotta kestäneestä edellisestä liitosta eroaminen..siitä eroamista olin saanut työstää pitkään sen liiton aikana ehkä juuri siksi.
Mun poika edellisestä liitosti lohdutti mua sanoin että nyt sulla on isi ainakin valinnanvaraa..heh..olen myös siitä iloinen että pääsen kotikaupunkiin takaisin missä mulla asuu 3 lasta..se on suuri ilo tähän asiaan.Pitää vain järjestää järkevästi meidän yhteisen lapsen tapaaminen joka ei vielä isin katoamista ymmärrä.
Olen myös läheisriippuvainen enkä ole koskaan osannut asua yksin...saa nähdä kuinka nyt käy.
Tiedän myös sen että suru kestää vielä ja rakastan tulevaa exääni suunnattomasti..mutta hän on päätöksensä tehnyt eikä usko siihen että suhde onnistuisi vaikka yrittäisikin vielä..minä vain kuulemma vieraannuin hänestä enkä ole sama ihminen jonka joskus tapasi..rehellinen keskustelu olisi ehkä tähänkin auttanut mutta sitä vain ei tullut tehtyä ja tässä sitä ollaan.
Sairauskin painaa minulla päälle ja tämä on myös osasyy miksei hän jaksanut enää..hän itse myönsi että hänestä ei ollutkaan siihen vaikka luuli olevansa niin vahva.
Tästä opin nyt ainakin sen vaikka löytää enkelin niin se voi hajota siruiksi käteen...sellaista se elämä vain on.
Nyt minä ymmärrän ainakin paremmin mitä sydänsuruilla tarkoitetaan..yksinäisyys tulee varmasti tekemään tuloaan...haikailu..tästä jää vain kipeä muisto.
kuulemma rakkaus ei hylkää..mutta se taitaa potaskaa sittenkin..minulle sanottiin jos todella rakastaa toista niin rakkaus kestää aina kaikki karikot..onko tämäkin vain luuloa.
Minä annoin kaikkeni tässä parisuhteessa...suunnattomsati rakkautta hellyyttä...miljoonia suukkoja ja haleja..olin rakkautta tulvillaan..tein aina aamupalan..se sai mut aina hyvälle mielelle..näin olisin tehnyt hautaan asti.
Nyt se kaikki vain katoaa..se on niin surullista.
Suruaika täytyy vain käydä läpi..käpertyä peiton alle ja vain surra.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä erosin myöskin vasta suhteesta jonka luulin kestävän, ajattelin vielä, että tämä on suhde joka kestää kaikki ne karikot joita aikaisemmat suhteeni ei kestäneet. Toisin kävi, mies jätti minut kolme kuukautta sitten.
Edelleenkin on päällä suruaika, edelleen paha olo vähän väliä, mutta kyllä tämä alkaa jo helpottamaan siitä ensishokista.
Näin viime yötä unta hänestä, tämä päivä onkin ollut sen takia vähän alaviereinen. Kaikki muistot satuttaa vielä, mutta kyllä ne joku päivä on kauniita ja ihania muistoja. Eikä ne enää sitten satu.
Näin käy myös sinulle, jonakin päivänä voit ajatella ilolla muistojasi tuntematta surua. Ero on aina pitkä ja kivinen tie jos itse ei ole halunnut erota, mutta kyllä siitä selviää. Aikaa se vie mutta, niin valitettavaa kuin se onkin, muu siihen ei auta.
Hirmusti voimia sulle, tuskasi on varmasti kova nyt mutta sinä selviät!!
sulkeutuu, avautuu toinen.
Luulenpa, että kun olet surusi läpikäynyt, elämääsi astuu uskomaton nainen, joka on odottanut sinunlaistasi miestä pidempään. :)Ja varmasti olet ansainnut mukavan, kiltin naisen tekstistäsi päätellen. :)
Älä huoli, kyllä se aurinko paistaa risukasaankin. :)
Pakko kirjoittaa, koska hiljattain kokenut saman. Tosin suhde kesti vähemmän aikaa minulla, mutta usko siihen "oikeaan" oli vahva. Nyt erosta aikaa 7 vikkoa, hankalaa on ollut. Aluksi en kyennyt mihinkään, elämä oli kadottanut merkityksensä ja usko rakkauteen oli olematon. Nyt pikku hiljaa olen päässyt taas jollain lailla kiinni elämään, olen pystynyt pitämään hauskaa ilman, että ajattelisin koko ajan exääni ja ikävöisin. Valehtelematta 5 viikkoa näin lähes joka yö unia hänestä, ja pettämisestä. Meidän kun suhteen loppumiseen vaikutti ehkä kolmas osapuolikin.... en tiedä, en saanut selvyyttä asiaan, mutta vahva epäilys asiasta on. Toivon sinulle jaksamista, uskon että löydät sinäkin ajan kanssa uskon vielä uudelleen rakkauteen ja hymyilet auringon kanssa kilpaa joku päivä! Voimia tässä arjen harmaudessa tarvitaan... Tässä on vielä paljon työstettävää.
En välttämättä menisi sanomaan ihan noinkaan.. Nykyään elämässä on vaikea löytää aitoa rakkautta ja tuntuu, että ihmiset ei välitä toisistaan.. Eletään jossain helvetin haavemaailmassa ja sit valitetaan kun se "oikea" ei tulekaan kohdalle missä mättää!! Kriteerit kumppanin suhteen ovat aika monella ihmisellä nykyään ihan jostain ulkoavaruudesta tempaistuja! Yhen illan juttuja helpompi saada, mutta kun aletaan puhumaan loppuelämän kumppanista niin kriteerit kohoaa pilviin..Ei voi kuitenkaan yleistää, mutta näin on näreet nykypäivänä! Olisiko syytä katsella peiliin välissä:)