Allekirjoitatko?
"Parhaat tyypit kannattaa pitää kavereina"
la.ra
622471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
tyypit on yleensä miehiä joten minä muuna niitä sit pitäis pitää jos ei kavereina.
joskus vain ne parhaat puhujat. puhe vs. teot kertoo enemmän ja "parhaatkin" voi mokata. onko siis edes olemassa "parhaita tyyppejä"? mitä sillä tarkoitetaan?
että ystävien ja muiden hyvien tyyppien kanssa ei kannata pilata suhdetta seksillä tai parisuhdeyritelmällä.
Omalla kohdallani allekirjoitan sanonnan, sillä mä en vain ole sitä tyyppiä, jolle se kumppani on "paras ystävä". Ystävät erikseen ja parisuhde omana juttunaan.
Jotkut tyypit ovat niin hyviä, että joku mussa estää ihastumasta "sillä tavalla", varmaankin varmistaakseen, että kyseinen ihminen pysyy mun elämässä.
"pidä kaverit/ystävät lähelläsi, mutta viholliset vielä lähempänä" :))
jos siis puhutaan vastakkaisesta sukupuolesta, niin niiden kanssa jo ollaan suhteiltu ainakin jossain määrin. Mistäpä mä muuten voisin tietää niiden olevan loistotyyppejä, jollen olisi ollut läheisessä kontaktissa heidän kanssaan..
Toki kannattaakin pitää kaverina, mutta mulle puolisokin on aina mitä suurimmassa määrin kaveri, ja yleensä yksi parhaimmista. Toki samanarvoisia ovat naispuoliset ystävätkin, mutta heidän kanssa ei ole niin "intiimejä" välejä, joten sen takia se (kuvitteellinen) puoliso on hiukan vielä läheisempi ystävä.
parhaimpien mieskavereiden kanssa on jo säädetty jotain ja sitten kun siitä ei ole mitään tullut on päädytty kavereiksi.
En mä ainakaan mitään pinnallisia kaverisuhteita tai siis kaverimiehiä pidä mitenkään 'parhaina tyyppeinä'. Kyllä siihen syvällisempään suhteeseen yleensä tarvitaan jotain muutakin, kuten pidempää tuntemista, suhteessaoloa, seksiäkin..
musta seksi ei välttämättä syvennä tuntemista. Ja pitkään taas voi tuntea ilman seksiäkin.
Mutta siis tässä asiassa ihmiset jakaantuvat mielestäni ainakin kahteen erilaiseen joukkoon, ja mä kuulun siihen, jossa pariudutaan yhden tyypin kanssa ja ystävystytään toisen. Toki se kumppanikin on kaveri ja ystävä, mutta ystävämielessä ei välttämättä läheisempi kuin muut.
ajattelee eri tavoin, mutta mulle seksi on yksi tärkeimmistä syventävistä tekijöistä kahden ihmisen välillä. Kyllä se lähentää paljon näitä ihmisiä ja luo ainakin jonkinlaisen siteen näiden ihmisten välille. Ja usein myös vahvistaa kiintymystä.
Naispuolisten ystävien kanssa voi olla läheisiä ilman sitä seksiäkin, mutta silloin siinä on mukana välittämistä sitä ihmistä kohtaan, joskus ehkä jonkun tason kiintymystäkin, ei samalla tavalla kuitenkaan kuin miestä kohtaan..:)
Eli sellaisia tunteita kuitenkin, joita ei koeta pinnallisissa kaveruussuhteissa.
Kyllä siihen tarvitaan sexiäkin. Miksi tarvitaan? Oikeasti, eikö ihmiset täällä pysty kommunikoimaan muuta kuin sexin välityksellä? Ihme eläimiä :)
Kyllä siinä nyt tulee hiukan sellainen olo, et "jotain" puuttuu, jos on kiva mies kaverina ja ollaan muuten suhtkoht läheisiä, mutta seksiä ei ole. Mulla ainakin olis sellainen olo, et suhde jää jotenkin vajaaksi ilman sitä suhteen syventämistä.
Mutta mä olenkin lutka ja ajattelen vain alapäälläni ja haluan nussia kaiken liikkuvan kanssa joten ei mun kommenteista kannata välittää.:)
Et voi pitää miehiä vain kavereina, pitää päästä jossakin vaiheessa testaamaan myös makuukammarin puolella? :O
mukana asiassa kuin asiassa...
Se on erottamaton osa naiseutta...
Aina ei mene nappiin Jumalallakaan :(
et kykene kaverisuhteeseen miehen kanssa.
kykenenkin. Siihen kaverisuhteeseen voi mielestäni kuulua seksikin, jos kumpikin sitä haluaa.
ole ollut ongelmia asian suhteen.;)
Ihan keskivertolapsuus oli. Liittyykö se jotenkin johonkin? Viisivuotiaana jo mun paras kaveri oli poika.
"jokin" on kyllä jotain aivan muuta kuin seksi, kaverisuhteessakin.
Vaan kukin taaplaa tyylillään.
ihmisistä ja heidän väleistään, mikä se "jokin" on. Jos heillä on muuten jo Kaikki, mutta ei seksiä, niin silloin se seksi on se puuttuva tekijä.
Ja ainahan tuollaisesta suhteesta voi kehittyä paljon muutakin. Ei sen tarvi pysyä aina 'vaan' ystävyyssuhteena.
aina kokea kaikki sen vastapuolen kanssa ennen kuin voi olla tosiystävä?
Eihän niitä silloin voi kenelläkään olla yhtään. Pitäis olla kaksoset, jotka kokis vain ja ainoastaan samat asiat koko elämänsä läpi. Harrastaisivat seksiä keskenään, saisivat lapsia ja perustaisivat perheen.
Sinulla vaan taitaa olla tuo parisuhteen haku kaveri-/ystäväpohjalta niin vakaana ajatuksena, ettet osaa siitä tässäkään keskustelussa luopua.
Minulla ainakin on todellisia ystäviä ja kavereita joiden kanssa en ole seksiä harrastanut, enkä haluakaan.
"Sinulla vaan taitaa olla tuo parisuhteen haku kaveri-/ystäväpohjalta niin vakaana ajatuksena, ettet osaa siitä tässäkään keskustelussa luopua."
Totta, en osaisi ajatellakaan aloittavani suhdetta muulta, kuin kaveripohjalta. Mielestäni se on omalla kohdallani ainoa sopiva ja itseasiassa ainoa mahdollinen tapa.
toki sitä voi kokea yhdessä paljon muutakin, kuin vaan sitä seksiä. En suinkaan tarkoita, että jos sitä seksiä on, niin kaikki perustuu vain siihen.
ihan noin tarkoittanut.
Ennemminkin tarkoitin, että onko se seksi_kin_ koettava parhaan ystävän kanssa, ennen kuin voidaan olla tosiystäviä.
Mielestäni ystävyyteen ei tarvitse kuulua seksi ja silti ollaan parhaita ystäviä.
Ystävyys voi toki johtaa parisuhteeseen ja seksiin, mutta silloin on jo kysymys jostain ihan muusta kuin pelkästä ystävyydestä.
Näitä sinun juttuja kun lukee, niin ei ole vaikeaa havaita, että tarvitset ystävyyden ennen suhdetta. Kyllä ne asiat voi silti erottaa toisistaan.
"Ennemminkin tarkoitin, että onko se seksi_kin_ koettava parhaan ystävän kanssa, ennen kuin voidaan olla tosiystäviä."
En osaa sanoa. En ole ainakaan koskaan ystävystynyt syvällisesti kenenkään miehen kanssa, jonka kanssa en ole ollut sängyssä. Ne ovat aina jääneet sellaiseksi pintapuoliseksi kaveruudeksi.
En siis omaa kokemusta asiasta, joten en voi sanoa onnistuisiko se omalla kohdallani.
Teoriassa kai se on mahdollista olla läheisiä ilman sitä seksiäkin, mutta kyllä mulle jossain vaiheessa voisi tulla olo, et enkö kelpaa miehelle tai et miksei se halua mua, jos siis itse haluaisin sitä.
Se voisi tuoda vähän jotain negatiivisia tuntemuksia väleihin ja sen kautta vaikuttaa heikentävästi ystävyyteen.
Tietysti sitten olisi eri asia, jos en itsekään haluaisi sitä miestä.. ja näitä on ollutkin, mutta ne ovat juuri jääneet vain sellaisiksi hetken kestäviksi pinnallisiksi kaveruussuhteiksi.
naispuolisia ystäviäkin on? Et kait niidenkin kanssa ole tarvinnut harjoittaa seksiä? Entäs naimisissa olevat miehet?
Itselläni ainakin miespuolisia ystäviä, enkä niiden kanssa halua sekstata. (Olen siis mies) Samoin rouviintuneita naispuolisia ystäviä löytyy, joiden kanssa en ole ollut intiimissä kanssakäymisessä, enkä koskaan ole halunnutkaan. Nykyäänhän se ei edes olisi mahdollista.
Et kai koe jotain alemmuudentuntoa, jos joku mies ei sinua seksuaalisesti haluaisikaan? Eihän kukaan halua kaikkia, vaikka mentaalipuolella muuten synkkaisikin. Ei me miehetkään mitään seksikoneita olla, vaikka joku niin uskottelisikin.
En ihan ymmärrä ajatuksenkulkuasi. Jotenkin et osaa erottaa ystävyyttä ja seksiä.
Jos mä itse haluan sitä miespuolista ystävääni, niin silloin varmasti tuntisin alemmuudentunnetta, jos hän ei haluaisi mua samalla tavalla. Mutta niinkuin aiemmin sanoin, seksi tulee mukaan jos kumpikin sitä haluaa. Ja näin on ollutkin.
"En ihan ymmärrä ajatuksenkulkuasi. Jotenkin et osaa erottaa ystävyyttä ja seksiä."
Osaan mä ne erottaa, mutta kun ei itsellä vaan ole kokemuksia ystävyydestä miehen kanssa ilman sitä seksiä. Kai sitä jotenkin tiedostamatta ajattelee niiden kuuluvan yhteen, kun ei muusta ole tietoa. Eikä näitäkään tapauksia silti ole kuin kaksi, joihin kokemukseni perustuu. Eikä toista näistä nyt varsinaisesti edes voi laskea...
että kannattais laajentaa sosiaalista verkostoa. Tämä oli sitten keittiöpsykologiaa, että ota se sillä vakavuudella :)
Avioparit ystävinä voi olla hyvä vaihtoehto.
Hyvää yötä.
Mitä jos sen avioparin kumpikin osapuoli ei halua seksiä mun kanssa? :D :D
Joo, pistetään sosiaaliset verkostot laajennukseen. Se on ihan hyvä neuvo mulle itseasiassa :)
jo paljon. Et siis käytännössä ole tuntenut puhdasta ystävyyttä (johon siis ei kuulu seksi ;)) kenenkään miehen kanssa. Kannattaa kokeilla, se tullee avartamaan maailmaasi enemmän kuin uskotkaan. :)
Kannatan tuon toisen kirjoittajan antamaa vinkkiä pariskuntiin tutustumisesta.
on kyse...
jos tulkitsen, että lutkat ovat mielestäsi parhaita tyyppejä?
ei kannata sekoittaa siihen lutkailuun mukaan lainkaan!
Muutenkaan nykyaikana ei enää kunnioiteta muita ihmisiä... :)
parhaaksi kaveriksi minulle, eikä toisinpäinkään.
Kuka nyt huonoja tyyppejä pitäis? Yleensäkin parhaat tyypit kannattaa pitää, eikä alistua huonoihin. Näin se vaan on.
heti tulee mieleen yksi mielettömän mukava mies, joka olis varmaan tosi ihana jos sen kanssa säätäis jotain. Mut on se kyllä niin ihana et parempi pitää se vaan kaverina, silloin se pysyykin mukavana eikä tarvi erotessa menettää mukavaa miestä.
Tarkoitatko että parempi on parisuhdetta alkaa säätämään niiden vähemmän mukavien miesten kanssa kun ero tulee kuitenkin?
näinhän se vissiin on.
Ihan mukavia ne vähemmän mukavatkin on, tää mies on vaan sellanen että sen juttuja jäisin oikeesti kaipaamaan jos ei nähtäis enää.
Parempi siis erota vaan näistä vähemmän mukavista.
Tämä on tämän hetken mielipide.
Tuo taitaa olla ihan realistista. Mulla on sellainen tilanne päällä justiinsa että menin naimisiin miehen kanssa, joka olisi pitänyt pitää "vain" ystävänä. Oli vain niin hyvä olla yhdessä mutta syvempää rakkautta se olikin vain mun puoleltani. Eron jälkeinen ystävyys on vaikeaa mutta toivottavasti muutaman vuoden kuluttua se onnistuu kun tunteet haalenevat puolin ja toisin.
------------
Riippuu, mitä "parhaalla" tarkoitetaan.
Ihmissuhteissa (kaikenlaisissa sellaisissa) ylipäätään lojaalius nyt ainakin on tärkeää. Oma periaatteeni on aina ollut jotain tapaan, että kaikista ei tarvitse pitää, mutta että kaikkien kanssa on tultava toimeen. Ihminen ei ole tällä pallolla vaan itsekseen ja itsensä vuoksi.
Jos ajatellaan vaikka tällasia formaalimpia ihmissuhteita, mitä nyt kaikilla ihmisillä on (työkaverit, harrastuskaverit, opiskelukaverit, puolitutut etc...), uskon, ettei niin hankalia ihmisiä juuri olekaan, etteikö niiden kanssa olis ainakin jollakin tasolla mahdollista tulla toimeen. Voi olla joitakin, joiden kanssa kemiat vaan ei kohtaa ja joiden kanssa joutuu tekemään enemmän töitä toimeen tullakseen, mutta jos tekemisissä on kuitenkin oltava, tehty työ yleensä kannattaa. Yksi asiahan, mikä ihmisen on elämässä hyväksyttävä, on se, ettei kaikki ajattele samalla tavalla, eikä itseen nähden toisin ajattelevia voi muuttaa itsensä kaltaisiksi.
Luotettavuus myös on tosi tärkeää ihmisuhteissa (ihan kaikenlaisissa, sekä läheisimmissä, että vähemmn läheisissä yhtälailla). Se, millä mä olen esimerkiksi kaikki ihanat ystävyyssuhteeni luonut, on perustunu ihan siihen, että jos yksi uskoutuu mulle, mä en juorua sen asioita muille. En edes toiselle sekä uskoutujan että mut tuntevalle ystävälle, jollen ole varma, että asia olisi ok. mulle uskoutuneelle itselleen. Ihmissuhteet on aina kahdenvälisiä, ja jos jonkun luottamuksen petät, se ihminen muistaa sen aina.
parhaast saa elinikäise kumppanin.
ystävii ja kavereit ei voi valita, mut yleensä noi jutut olis niinku sillee vastavuorosii, et ne kenstä pitää nekin ehkä pitää takas. ja jos niin olis, ne ehkä harvat säilyis sit loppuelämän tai kunnes elämän tiet jotenki omituisesti erottais.
allekirjoita.
Jos kyse on naispuolisista, niin parhaan kanssa kannattaa seurustella.
Miespuoliset kaverit on muutenkin parhaita tyyppejä.
Minulla on sanottu tuo että ei halua mitään "ystävyyttä" enempää koska kyseinen neiti sanoi pelkäävänsä mahdollisen eron seurauksia..
En kyllä ymmärrä vieläkään... Pitääkö oikeasti ennen seurustelua aloittaa jo eron pohtiminen?
ainakin pohdin niitä juttuja jo etukäteen.
Ja jos on mukava mies ja jutut käy yksiin, niin ei halua menettää sitä sitten eron myötä.
Harvemmin kuitenkaan onnistuu se kaverina olo sen sekoilun jälkeen...
Mitä luulet että hän ajattelee?
se on ihan hämillään näistä naisten jutuista niinkuin yleensäkin. Vai?
Mihin asti miehet muuten miettii suhteen silloin alkumetreillä/tutustumisvaiheessa? Seuraavaan tapaamiseen vai?
Monet naiset (huom. ei kaikki) ajattelee suhdetta jo siinä tapaamisvaiheessa tosi pitkälle. Häät, lapset, koira... talo... ym ym...
"se on ihan hämillään näistä naisten jutuista niinkuin yleensäkin. Vai?"
Ei, ei se ole hämillään, sillä on tappi otsassa.
Ajattelen ensimmäisillä treffeillä, että voisiko tuon tavata toistekin, toisilla treffeillä ajattelen että mitä muuta tämän kanssa voisi tehdä, kolmansilla että voisiko tämän esitellä muillekin.. jne..
Eli ajattelen vain seuraavaa rappusta, jos sitäkään. (ei b-rappuun viittaavia vastauksia kiitos =P)
jokkut osaa sitten nauttia elämästään, jumankauta, silloin kun on kaikki hyvin, niin murehditaan jo, että kohta rytisee kuitenkin :D
En ymmärrä yhtään =)
mäkin opin jonain päivänä ajattelemaan suhdetta tollasina rappuina. Nyt katse siintää liian kauas ja mukamas tietää tulevaisuuden. Haluaa suojella itseään -> pysyä kaverina
Toivottavasti se tappi häviää sun otsasta, sillä naiset voi myös muuttaa mieltään ja haluaakin olla muutakin kuin kavereita.
Mutta ens kerralla haluan kyl kuulla jonkun muunkin selityksen välillä =D.
No siis tulevaisuuden pohtiminen on ihan tervettä mutta luulenpa vain että pettymys ja sydänsurut ovat sitä suuremmat mitä enemmän odotat tulevalta.
Epäile sit lennossa älä etukäteen =P
kuullu tätä selitystä sit useinkin? "Ollaan vaan kavereita, kun ei kuitenkaan onnistu..."
Mä olen käyttäny sitä vaan silloin kun oikeesti on tuntunu siltä. Se syy miksi siltä on tuntunu on ollu se, että mies on mun mielestä ollu vaan pillunperässä ja mä en halua haaskata hyvän oloista kaveria pelkkään panemiseen. Etenkin kun siihen panemiseen mä tarviin usein vähän enemmän kun sen pelkän puutetilan.
Vain sen minkä mainitsin jo aiemmin, ja senkin vain kerran.
Sen olen oppinut että en jaksa kysellä syitä sen enempää kun ne harvemmin ovat niitä totuuksia. Sama se mikä se syy on, jos ei kiinnosta niin sen kyllä ymmärtää =).
Mielenkiinnosta.. Jos oletit että mies on vain pillun perässä niin miksi pidät häntä "hyvän oloisena kaverina" . Jotenkin ei tunnu itsestäni järkevältä.
sitä olla siitä huolimatta samat mielenkiinnon kohteet ja kiva jutella sen miehen kanssa. Voihan se olla hauska ja hyvää seuraa.
Mitä sitten jos se keräilee niitä rukseja sinne sängynpäätyyn, mä en vaan halua olla yksi niistä rukseista.
Mulle kävi kyllä selväksi se että sinä olet kiinnostunut hänestä kaverina.
Mutta oletko varma että miestä kiinnostaa vain kaverina oleminen?
Toisaalta.. Jos saat tältä jo kaiken tarvitsemasi niin miksi sitä enempää miettimään =).
mä sen tiedän jos se haluis olla muutakin kun kaveri. Ei se ainakaan hanttiin laittanu siinä asiassa.
Parempi etten pohdi sitä asiaa liikaa, jos sitä sen pelimiehen mainetta ei lasketa niin se olis oikeen potentiaalinen seurustelukumppani. Mietin kohta taas liian pitkälle ja vaan satutan itseni kun mut tiputetaan pilvilinnoista.
Voihan se seurustelusuhde lähteä siitä että ensin on kavereita, vai onko se väärä järjestys asioille? Ensin sekoilua ja sitten kaveri vai ensin kaveri ja sitten enemmän jos vielä kiinnostaa?
Eiköhän molemmilla tavoilla ole saatu aikaan ihan onnistuneitakin parisuhteita =).
Mutta joo.. teit mitä hyvänsä niin älä mieti liikaa.
taidan olla nyt tekemättä mitään ja miettimättä mitään. Tämä hyvä näin tällä hetkellä =)
Katse "kaveriaan" kohtaan nyt muuttua =D..
Hyvä siitä tulee =)
Lopeta yllyttäminen!
Mä olen vaarallinen yllytettynä!
=)
Jos se jossain vaiheessa pystyy osoittamaan mulle olevansa muutakin kuin panomies, niin saatan harkita asiaa uudelleen. Ainakin mä nyt tunnen sen paljon paremmin kun jos olisin siihen ensimmäiseen viettelyyn langennu. En taida langeta vielä toiseenkaan. =)
joo joo =)
Mä en ala miesten kanssa millekään ja tuntemistani naisista ei oo ollut kavereiksi.