Mitä ihmettä teen? Olen aivan hukassa. En saa sitä pois mielestä, ei onnistu oikein mikään kun ajattelin sitä.
Kesällä minulla oli juttua vanhemman miehen kanssa. Hän on 26v ja minä 19v. En tiedä, mihin se juttu oikein loppujen lopuksi kaatui.. Ehkä kokemattomuuttani olin epävarma ja oletin, että tunteet ovat yksipuolisia eli että minä tykkään paljon ja myös näytin sen. Hänestä en ollut niinkään varma, että oliko hän edes puoliksi tosissaan.
Juttu jäi tavallaan roikkumaan eikä sitä viety mitenkään päätökseen. Ei se ehtinyt kunnolla alkaakaan edes. Jos nyt olisi sama tilanne, todellakin kysyisin että missä mennään.
Nyt muutaman kuukauden jälkeen hänestä saattaa tuntua oudolta, jos menen jutustelemaan. Haluaisin kuitenkin asialle selvyyden ja viedä sen jotenkin päätökseen, että voin jatkaa eteenpäin. Hänessä oli sitä jotakin ja se kolahti. Ei tätä voi sanoa rakkaudeksi, mutta välitän hänestä edelleen.
Olin hänen luonaan kerran yötä eikä hän painostanut mihinkään. Oli siis herrasmies eikä vongannut niin kuin useimmat. Kai hän olisi minuun ottanut yhteyttä, jos välittäisi? Toisaalta olen kuullut, että hän on hieman epävarma naisten kanssa.. Mutta alkoi tuntua silloin siltä, että jos yhteydenpito on vain yksipuolista niin toista saattaa ahdistaa.
Meillä oli hyvät hetkemme, hän sai minut nauramaan puolella sanalla ja viihdyin hänen seurassaan. Juuri sellaisen miehen haluan. Ehkä hän oli pelimies, ehkä ei kuitenkaan pahimmasta päästä (useammin hän oli seurustellut kuin harrastanut yhdenyönjuttuja). Menetin hänelle kuitenkin osan sydäntäni, tyhmä ja hyväuskoinen kun olen. Kukaan ei ole tuntunut hänen jälkeensä niin hyvältä enkä muita huomaakaan.
Ihmissuhteet on niin hankalia. Sydänsuruilta ei voi välttyä.. :(
Koska asia vaivaa minua, haluan jutella hänen kanssaan. Mitä olette mieltä? Ei taida olla mitään menetettävää.
Kesällä minulla oli juttua vanhemman miehen kanssa. Hän on 26v ja minä 19v. En tiedä, mihin se juttu oikein loppujen lopuksi kaatui.. Ehkä kokemattomuuttani olin epävarma ja oletin, että tunteet ovat yksipuolisia eli että minä tykkään paljon ja myös näytin sen. Hänestä en ollut niinkään varma, että oliko hän edes puoliksi tosissaan.
Juttu jäi tavallaan roikkumaan eikä sitä viety mitenkään päätökseen. Ei se ehtinyt kunnolla alkaakaan edes. Jos nyt olisi sama tilanne, todellakin kysyisin että missä mennään.
Nyt muutaman kuukauden jälkeen hänestä saattaa tuntua oudolta, jos menen jutustelemaan. Haluaisin kuitenkin asialle selvyyden ja viedä sen jotenkin päätökseen, että voin jatkaa eteenpäin. Hänessä oli sitä jotakin ja se kolahti. Ei tätä voi sanoa rakkaudeksi, mutta välitän hänestä edelleen.
Olin hänen luonaan kerran yötä eikä hän painostanut mihinkään. Oli siis herrasmies eikä vongannut niin kuin useimmat. Kai hän olisi minuun ottanut yhteyttä, jos välittäisi? Toisaalta olen kuullut, että hän on hieman epävarma naisten kanssa.. Mutta alkoi tuntua silloin siltä, että jos yhteydenpito on vain yksipuolista niin toista saattaa ahdistaa.
Meillä oli hyvät hetkemme, hän sai minut nauramaan puolella sanalla ja viihdyin hänen seurassaan. Juuri sellaisen miehen haluan. Ehkä hän oli pelimies, ehkä ei kuitenkaan pahimmasta päästä (useammin hän oli seurustellut kuin harrastanut yhdenyönjuttuja). Menetin hänelle kuitenkin osan sydäntäni, tyhmä ja hyväuskoinen kun olen. Kukaan ei ole tuntunut hänen jälkeensä niin hyvältä enkä muita huomaakaan.
Ihmissuhteet on niin hankalia. Sydänsuruilta ei voi välttyä.. :(
Koska asia vaivaa minua, haluan jutella hänen kanssaan. Mitä olette mieltä? Ei taida olla mitään menetettävää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on takuulla vielä messissä.:-)
pelimies? :o en oikeen ota selvää siitä.. :/