Olen nelikymppinen nainen. Elän avoliitossa miehen kanssa, joka on ihan jees, mutta kun eletään ihan kämppis-linjalla. Ei ole suutelua, ei halauksia, seksiä äärimmäisen harvoin. Tullut vaan mieleen, että valuukohan tässä elämä ihan hukkaan. Olen haalinut harrastuksia paljon, koska en viitsi kotonakaan aikaa paljon viettää ahdistavassa ilmapiirissä. Lapsia ei ole.
Olen miettinyt vakavasti eroa, toisaalta pienellä palkallani joudun taloudelliseen ahdinkoon poismuuttaessani, mutta ei näinkään haluaisi elää. Toisaalta ei jaksaisi mitään sinkkuruljanssia enää näillä kymmenillä aloittaa alusta.
Onko kukaan ikäistäni ollut samassa tilanteessa ja mihin ratkaisuun päädyitte? Jos erositte, kuinka on elämä sujunut sinkkuna?
Olen miettinyt vakavasti eroa, toisaalta pienellä palkallani joudun taloudelliseen ahdinkoon poismuuttaessani, mutta ei näinkään haluaisi elää. Toisaalta ei jaksaisi mitään sinkkuruljanssia enää näillä kymmenillä aloittaa alusta.
Onko kukaan ikäistäni ollut samassa tilanteessa ja mihin ratkaisuun päädyitte? Jos erositte, kuinka on elämä sujunut sinkkuna?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse erosin 3v. sitten ja muutin lapseni 7v. kanssa asumaan vuokrakolmioon. Vaikka taloudellinen asemani heikkeni enemmän kuin uskalsin ajatellakaan, tein oikean ratkaisun.
Arvomaailmani on ja koostuu paljosta muusta kuin rahasta ja sen määrästä,
ja kun niistä alku hankaluuksista selvisin, olen voinut nauttia elämästäni lapseni kanssa hyvillä mielin ja onnellisena.
On jokaisen oma asia mitkä syyt on pysyä suhteessa jossa on onneton. Itselläni se ei ollut raha, eikä tule olemaan ja hyvin olen pärjännyt.
Ei kannata väkisin roikkua.Mulla sama juttu aiemmin.Nyt sinkkuna ja ikää on 37v. Parisuhde tervetullut kun on tullakseen.Kyllä tämä sinkkuna olo välillä on raskastakin ollut,monesta syystä.Epäsäännöllisempi elämä,kodinhoito huonompaa,epäterveellistä ravintoa,seksi satunnaista.Kaikeen tottuu,oli sinkku tai ei.
Tuota minulla on juuri nyt parisuhteessa: kodinhoito huonoa, sillä en viihdy enää kotona, epäterveellisempi ravinto kyllä, sillä mies ei pidä terveellisestä ruoasta, seksi hyvin satunnaista, kyllä. Eli ei enää voisi kait huonontua tilanne noilta osin.
Olen himpun verran alle nelikymppinen ja erosin puolisen vuotta sitten 15 vuotta kestäneestä suhteesta. Mies oli ihan hyvä, emme vain sopineet toisillemme. Olimme lähinnä kämppiksiä, joten tiedän mistä puhut! Ei satunnaista suukkoa kummempaa ollut enää aikoihin, seksistä puhumattakaan.
Taloudellisesti on tullut tiukempaa,olen karsinut kaiken ylimääräisen hömpän pois ja pärjään ihan hyvin.
Antaisin sinulle kuitenkin neuvon, että älä lähde uuteen suhteeseen ennen kuin olet käsitellyt vanhan pois alta. Itse tein näin ja nyt kun itse päätin uuden suhteen sen mahdottomuuden vuoksi olen taas aivan rikki, enkä tiedä miten jaksan.
Uskon, että jossakin on kuitenkin se oikea vielä minullekkin, en kuitenkaan halua juuri nyt ketään.
Sen olen kyllä päättänytkin, että ihan heti ei mitään suhdetta viritellä. Nautin jonkin aikaa yksinolosta.
Niin minäkin ajattelin ensin, että en varmasti halua uutta suhdetta heti, mutta eipä sitä koskaan tiedä miten elämä yllättää.
Purettuani nyt tämän uuden suhteen tajuan samalla surevani myös vanhaa parisuhdetta, eli en kuitenkaan ollutkaan käsitellyt kaikkia eron vaiheita läpi. Uskallan jopa tunnustaa, että hiukan kaduttaa kun annoin pitkän suhteen loppua. Vai käynkö nyt läpi jotain uutta vaihetta?
Varmaan oli vielä käsittelemättä vanha suhde, kun aloitit laastarisuhteen...
Jotenkin helvetin tuttu tilanne)=