Anteeksianto.

ilmoisna ikänä!

mielenterveyden takia kannattaa antaa anteeksi, unohtaa ei kaikkia tekoja voi koskaan.

Itse voin antaa pettämisenkin anteeksi, mutta en unohda sitä ja se taas johtaa siihen että suhde loppuu vieraissa käyntiin

sellaista tahallista satuttamismielessä tehtyy ei tarviis antaa anteeks.

sellaselle vois yrittää kääntää selkää ja antaa olla, jos sen annetaan olla.

anteeksantoo voi pyytää, ja ymmärrystä. enempää oikeestaan ei voi tehdä, se olis sit sen toisen asia miten verisesti tuntis itseensä loukatun. ehkä vois myös yrittää näyttää teoilla vilpittömyyttään, jos tuntuu et anteekspyyntö on vaan sanahelinää, varsinki jos loukattu olis kovastiki vihoissaan.

monesti käy kuitenki nii, et aika hoitaa haavoi.

mut jos olis jotai luottamusjuttui tai sellasii, saattais käydä kuitenki nii, et ei enää koskaan saa sen toisen luottamusta enää. et anteekspyyntö, hyvittelyt ja aika ei vaan riitä.

mut toi tahallisuus olis niinku ainaki tälle se taikasana. kaikille sattuu joskus jotain, et tarvii pyytää anteeks. ehkä joillekin enempi kuin toisille, mut kuitenki.

ja sit jos hölmöilee ja saa anteeks, sitä ei unohda koskaan. se on yleensä sellane koulu, et siitä oppii. anteeksanto olis osoitus lähimmäiserakkaudesta.

vielä vihanpidosta, joka kai olis sitte ton anteeksantamise exteme negaatio. et sellane olis aika kuluttavaa. mut elämään tarvii joskus vastakohtii, eikä kaikkien kans vois kuitenka koskaan tulla toimeen. eikä se tarkoittais sitä et olis jotenki epäsosiaaline tai yhteiskuntakelvoton, se on vaan toi elämä sellasta.

vihan kanavoimine olis sit se mielenkiintone prosessi. et miten vihan jotain ihmistä kohtaan sais purettuu johonki rakentavaan? tästä olis varmaan paljonki esimerkkei. tälle tulis joskus sellane kohtelisuuskohtaus, et jos joku olis yltiöv-mäinen nii vastaus siihen olis sit yltiökohtelias.