Olen huomannut kyseisen lausahduksen toimivan. Vuosia sitten tapailin nykyistä poikaystävääni. Hänellä oli vaikeuksia sitoutua pidemmäksi aikaa kenenkään kanssa. Minä taas halusin seurustella... Sitä soutamista ja huopaamista, missä mies oli välillä tosissaan ja sitten taas ilmoitti ettei halua sitoutua, kesti noin puolisen vuotta. Sitten lopulta päätin etten enää roiku hänessä. Päästin siis irti. Kun mies näki minut toisen miehen seurassa baarissa hän olikin yllättäen erittäin kiinnostunut ja asiat johtivat seurusteluun sen jälkeen. Olemme vieläkin yhdessä.
Puolen vuoden seurustelun jälkeen huomasin ettei mies ole enää kiinnostunut seksistä kanssani. Kerrat vähenivät vähenemistään ja huomasin jääväni taka-alalle Internetin kaunokaisille. Yritin puhua, yritin virikkeitä ja vaikka mitä. Jopa itkin. Mikään ei auttanut. Lopulta päätin etten enää yritä. Olin valmis kokeilemaan suhdetta, jossa ei ole seksiä. Luovuin siis seksistä. Ja arvaatte varmaan... Mies innostui taas seksistä, ja minusta.
Nyt olemme puhuneet yhteenmuutosta. Hän aloitti keskustelun ja sai minut innostumaan asiasta. Mutta aina kun ehdotin jotain asuntoa, hän hylkäsi sen ja vetosi johonkin omaan syyhynsä. Minusta alkoi tuntua ettei hän haluakaan muuttaa yhteen. Miksi muuten hän ei ikinä itse ehdottanut asuntoa, ja torjui kaikki mitä minä ehdotin. Nytpä olen siis päättänyt jättää asian. En enää puhu siitä, en katsele asuntoja. Annan olla. Ei yhteenmuuton pitäisi olla tappelua ja pahaa mieltä, sen pitäisi olla iloinen asia. Katsotaanpas mihin tämä yhteenmuutosta luopuminen johtaa...
Puolen vuoden seurustelun jälkeen huomasin ettei mies ole enää kiinnostunut seksistä kanssani. Kerrat vähenivät vähenemistään ja huomasin jääväni taka-alalle Internetin kaunokaisille. Yritin puhua, yritin virikkeitä ja vaikka mitä. Jopa itkin. Mikään ei auttanut. Lopulta päätin etten enää yritä. Olin valmis kokeilemaan suhdetta, jossa ei ole seksiä. Luovuin siis seksistä. Ja arvaatte varmaan... Mies innostui taas seksistä, ja minusta.
Nyt olemme puhuneet yhteenmuutosta. Hän aloitti keskustelun ja sai minut innostumaan asiasta. Mutta aina kun ehdotin jotain asuntoa, hän hylkäsi sen ja vetosi johonkin omaan syyhynsä. Minusta alkoi tuntua ettei hän haluakaan muuttaa yhteen. Miksi muuten hän ei ikinä itse ehdottanut asuntoa, ja torjui kaikki mitä minä ehdotin. Nytpä olen siis päättänyt jättää asian. En enää puhu siitä, en katsele asuntoja. Annan olla. Ei yhteenmuuton pitäisi olla tappelua ja pahaa mieltä, sen pitäisi olla iloinen asia. Katsotaanpas mihin tämä yhteenmuutosta luopuminen johtaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun vauvakuume kovenee ;)
Joo niin ei niitä parempia miehiä olisi tarjolla? Tämä kyseinen on maailman ainoa? Mistä te naiset aina löydätte niitä miehiänne?
se on jännä että kun rakastuu niin sitä ei voikaan vain yhtäkkiä päättää että enpä olekaan enää rakastunu
on kyllä isompi juttu kuin seurustelun aloittaminen tai seksin saaminen.
Nythän se sitten viimeistään punnitaan haluaako mies sinut (ja sen yhteisen asuntolainan).
on vaikeeta. Tuo ei tuosta miksikään muutu, joudut temppuilemaan tämän miehen kanssa koko elämäsi. Eihän se mitään, jos se on sen arvoista :)
Kuka pakottaa ostamaan heti oman? Saahan sitä vuokrallakin asua...
ton kirjan ja samaa mieltä, että noin se aika usein menee.
Oli joskus kauan sitten melkoisen raastava ero exän kanssa. Kärsin ja kärvistelin ja olin epätoivonen kun tiesin ettei asiat siitä paremmiksi muutu. Lopulta pystyin luopumaan kaikesta, tyypin ajattelemisestakin.
Eikös sitten muutaman kuukauden kuluttua herra yrittänyt takaisin kaikin keinoin. En enää ryhtynyt siihen leikkiin.
Muutama vuosi sitten ajattelin että luovun parisuhteista tyystin, kun ne on niin rasittavia. Mutta sitten kohtasin nykyiseni ja olen ollut tyytyväinen.
Tämä on vähän hassu esimerkki, mutta joskus ihastun kaupassa johonkin rytkyyn pahasti, esteetikko kun olen. Olen kuitenkin aika säästäväinen ja valikoiva, joten useinmiten jätän ostamatta. Todella monta kertaa olen löytänyt sen vaatteen kirpparilta murto-osalla hinnasta, joskus vielä niin nopeasti että kyseinen vaate on vielä kauppojen valikoimassakin.
Olenkin alkanut tavallaan "luopua" kaikesta. Toisin sanoen lakannut tavoittelemasta ihmeemmin mitään, katson vain mitä eteeni putoilee ja poimin siitä sen mitä tarvitsen. Ja elämä on hirveän helppoa verrattuna aiempiin aikoihin.