Mut jätettiin muutama päivä sitten.asun edelleen saman katon alla ex-avovaimon kanssa ja ensi viikolla pitäsi alkaa etsimään uutta asuntoa.
On se kummaa kun joskus sitä ajattelee että tämä on nyt se suhde joka kestää koko loppuelämän..mutta ei.
alkushokki oli kova kun sain kuulla että me ei enää jatketa..itkeä tirautin iso mies puhelimessa kun soitin kaverille asiasta.
Ehdittiin olla noin 2,5 vuotta yhdessä mutta silti tämä oli paljon kovempi shokki kuin 10 vuotta kestäneestä edellisestä liitosta eroaminen..siitä eroamista olin saanut työstää pitkään sen liiton aikana ehkä juuri siksi.
Mun poika edellisestä liitosti lohdutti mua sanoin että nyt sulla on isi ainakin valinnanvaraa..heh..olen myös siitä iloinen että pääsen kotikaupunkiin takaisin missä mulla asuu 3 lasta..se on suuri ilo tähän asiaan.Pitää vain järjestää järkevästi meidän yhteisen lapsen tapaaminen joka ei vielä isin katoamista ymmärrä.
Olen myös läheisriippuvainen enkä ole koskaan osannut asua yksin...saa nähdä kuinka nyt käy.
Tiedän myös sen että suru kestää vielä ja rakastan tulevaa exääni suunnattomasti..mutta hän on päätöksensä tehnyt eikä usko siihen että suhde onnistuisi vaikka yrittäisikin vielä..minä vain kuulemma vieraannuin hänestä enkä ole sama ihminen jonka joskus tapasi..rehellinen keskustelu olisi ehkä tähänkin auttanut mutta sitä vain ei tullut tehtyä ja tässä sitä ollaan.
Sairauskin painaa minulla päälle ja tämä on myös osasyy miksei hän jaksanut enää..hän itse myönsi että hänestä ei ollutkaan siihen vaikka luuli olevansa niin vahva.
Tästä opin nyt ainakin sen vaikka löytää enkelin niin se voi hajota siruiksi käteen...sellaista se elämä vain on.
Nyt minä ymmärrän ainakin paremmin mitä sydänsuruilla tarkoitetaan..yksinäisyys tulee varmasti tekemään tuloaan...haikailu..tästä jää vain kipeä muisto.
kuulemma rakkaus ei hylkää..mutta se taitaa potaskaa sittenkin..minulle sanottiin jos todella rakastaa toista niin rakkaus kestää aina kaikki karikot..onko tämäkin vain luuloa.
Minä annoin kaikkeni tässä parisuhteessa...suunnattomsati rakkautta hellyyttä...miljoonia suukkoja ja haleja..olin rakkautta tulvillaan..tein aina aamupalan..se sai mut aina hyvälle mielelle..näin olisin tehnyt hautaan asti.
Nyt se kaikki vain katoaa..se on niin surullista.
Suruaika täytyy vain käydä läpi..käpertyä peiton alle ja vain surra.
On se kummaa kun joskus sitä ajattelee että tämä on nyt se suhde joka kestää koko loppuelämän..mutta ei.
alkushokki oli kova kun sain kuulla että me ei enää jatketa..itkeä tirautin iso mies puhelimessa kun soitin kaverille asiasta.
Ehdittiin olla noin 2,5 vuotta yhdessä mutta silti tämä oli paljon kovempi shokki kuin 10 vuotta kestäneestä edellisestä liitosta eroaminen..siitä eroamista olin saanut työstää pitkään sen liiton aikana ehkä juuri siksi.
Mun poika edellisestä liitosti lohdutti mua sanoin että nyt sulla on isi ainakin valinnanvaraa..heh..olen myös siitä iloinen että pääsen kotikaupunkiin takaisin missä mulla asuu 3 lasta..se on suuri ilo tähän asiaan.Pitää vain järjestää järkevästi meidän yhteisen lapsen tapaaminen joka ei vielä isin katoamista ymmärrä.
Olen myös läheisriippuvainen enkä ole koskaan osannut asua yksin...saa nähdä kuinka nyt käy.
Tiedän myös sen että suru kestää vielä ja rakastan tulevaa exääni suunnattomasti..mutta hän on päätöksensä tehnyt eikä usko siihen että suhde onnistuisi vaikka yrittäisikin vielä..minä vain kuulemma vieraannuin hänestä enkä ole sama ihminen jonka joskus tapasi..rehellinen keskustelu olisi ehkä tähänkin auttanut mutta sitä vain ei tullut tehtyä ja tässä sitä ollaan.
Sairauskin painaa minulla päälle ja tämä on myös osasyy miksei hän jaksanut enää..hän itse myönsi että hänestä ei ollutkaan siihen vaikka luuli olevansa niin vahva.
Tästä opin nyt ainakin sen vaikka löytää enkelin niin se voi hajota siruiksi käteen...sellaista se elämä vain on.
Nyt minä ymmärrän ainakin paremmin mitä sydänsuruilla tarkoitetaan..yksinäisyys tulee varmasti tekemään tuloaan...haikailu..tästä jää vain kipeä muisto.
kuulemma rakkaus ei hylkää..mutta se taitaa potaskaa sittenkin..minulle sanottiin jos todella rakastaa toista niin rakkaus kestää aina kaikki karikot..onko tämäkin vain luuloa.
Minä annoin kaikkeni tässä parisuhteessa...suunnattomsati rakkautta hellyyttä...miljoonia suukkoja ja haleja..olin rakkautta tulvillaan..tein aina aamupalan..se sai mut aina hyvälle mielelle..näin olisin tehnyt hautaan asti.
Nyt se kaikki vain katoaa..se on niin surullista.
Suruaika täytyy vain käydä läpi..käpertyä peiton alle ja vain surra.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ajattele sinulla on lapset,tapailet heitä
ja nautit heidän seurastaan.Katselet sitten
ajan kanssa jos löydän rinnallesi jonkun.
erossa ei koskaan ole vain yksi osapuoli. jotain "vikaa" on myös tässä toisessa. Ei voi syyttää vain toista ja olla että minussa ei ollut mitään vikaa. Jos näin luulee, pitää mennä peilin eteen ja katsoa itseensä.