Olen itse aikoinani joutunut luopumaan avioliitostani ilman omaa tahtoani. Ei minulta kysytty tahdotko erota. Maistraatista vaan tuli paperi allekirjoitettavaksi. Miksi avioeron saa niin helposti ja vaan toisen tahdosta. Avioliitto solmitaan kun MOLEMMAT sanovat TAHDON. Ei siis vain kun toinen sanoo tahdon.
Miksei avioliittoa voisi myös purkaa kun virallinen taho kysyy molemmilta tahdotko Sinä erota ja molemmat tahtovat? Silloin myöskin ero astuisi voimaan heti niinkuin avioliitokin.
Ei elämä ole aina kivaa, eikä pidäkään olla. Toiset vaan haaveilevat ja kuvittelevat jossakin muualla ja jonkun muun kanssa, kuin oman puolison, olevaa elämää autuaaksi ja onnelliseksi ja siitä syystä on monia lähimmäisiä jotka joutuvat kärsimään toisen itsekkyydestä.
Miksei avioliittoa voisi myös purkaa kun virallinen taho kysyy molemmilta tahdotko Sinä erota ja molemmat tahtovat? Silloin myöskin ero astuisi voimaan heti niinkuin avioliitokin.
Ei elämä ole aina kivaa, eikä pidäkään olla. Toiset vaan haaveilevat ja kuvittelevat jossakin muualla ja jonkun muun kanssa, kuin oman puolison, olevaa elämää autuaaksi ja onnelliseksi ja siitä syystä on monia lähimmäisiä jotka joutuvat kärsimään toisen itsekkyydestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
avioliitossa, jossa puolisosi olisi pakolla ja sydän muualla?
Hah hah taitaa vaan äijää vituttaa kun eukko on löytänyt paremman...
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, vaikka itse olenkin se jättäjä.
Liian helposti tulee ero, mikäli vain toinen haluaa. Jonkinlainen terapia tms pitäisi olla pakollinen ennen eroa. Pikaeron saisi vain määrätyissä tapauksissa, kuten väkivalta, alkoholismi ja aviorikos (joka ei enää ole edes rikos).
Minä todellakin kuvittelin, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Niinpä jätin mieheni, jonka kanssa olin aviossa neljännesvuosisadan. Ei hänessä varsinaista vikaa ollut, minä vain kyllästyin ja tajusin ettei meillä ole enää mitään annettavaa toisillemme.
Kun tässä vaiheeessa astui uusi mies kuvioihin, niin se vasta olikin menoa... Pois tieltä risut ja männynkävyt !
Entisen mieheni jätin ilman hänen tahtoaan, ilman mitään sovittelua... ja jätin kärsimään ja ihmettelemään.
Kun uuden kanssa intohimo laantui, ei juuri mitään jäänyt jäljelle. Eli huonompaan vaihdoin. Sen seurauksena menetin myös sukulaiset ja ystävät.
Harkitkaa ihmiset, harkitkaa !
Mutta jos elämänne on tosi kurjaa, älkää antako pelon estää. Hyppy tuntemttomaan on ollut myös monen pelastus paremalle elämälle.
Sukulaiset ja ystävät ei olleet Ystäviä lainkaan jos kumppanivalintasi vaikuttaa suhteeseesi heihin. Hyvä vaan kun menivät. Onneksi mun perhe ja suku on tukenut kaikessa mitä olen elämässä tehnyt, hyvässä ja pahassa.
Jep. Hienoa. Jos puolisos olis väkivaltanen juoppo ja pelkäisit henkesi puolesta, mutta puoliso ei myönnä avioeroa. Sekö olisi oikein?