Kertokaa nyt mitä minun pitäisi tehdä?
Avioliittoa takana vajaa 20 v, lapset teini-iässä.
Parisuhde muuttunut kovin arkiseksi, mutta en ole
muuta osannut kaivata, eikä varsinaista hakua ole
päällä ollut.
Puoli vuotta sitten työperäisessä illanvietossa
sitten vastaan tulee nainen, jonka kanssa juttu
sujuu heti, tanssimista, suutelua, ei sen enempää.
Seuraavana päivänä soiteltiin ja molemmin
puolin kauhisteltiin miten näin pääsi käymään.
Naisella kovin samankaltainen elämäntilanne,
mies, lapsia. Sovittiin että kahvilla käydään
ja kasvotusten asia sovitaan ja unohdetaan...
katin paskat, hetken jutustelun jälkeen söimme
jo toistemme huulia.
Ajatuksena oli, että kai aika tämän hoitaa, mutta
ei tunnu ainakaan vielä tapahtuvan. Pettämisen
puolelle olemme jo lipsuneet, yhteisiä hotelliöitä.
Yhdessä olemme epätoivoisesta tilanteesta puhuneet,
kumpikaan ei haluaisi luopua, mutta kuitenkin niin
paljon pelissä, ei ole rohkeutta kummallakaan
ollut tahoillaan kertoa asiasta.
Mitä siis tehdä, kaksoiselämä muuttuu entistä
epätoivoisemmaksi, auttakaa...
Avioliittoa takana vajaa 20 v, lapset teini-iässä.
Parisuhde muuttunut kovin arkiseksi, mutta en ole
muuta osannut kaivata, eikä varsinaista hakua ole
päällä ollut.
Puoli vuotta sitten työperäisessä illanvietossa
sitten vastaan tulee nainen, jonka kanssa juttu
sujuu heti, tanssimista, suutelua, ei sen enempää.
Seuraavana päivänä soiteltiin ja molemmin
puolin kauhisteltiin miten näin pääsi käymään.
Naisella kovin samankaltainen elämäntilanne,
mies, lapsia. Sovittiin että kahvilla käydään
ja kasvotusten asia sovitaan ja unohdetaan...
katin paskat, hetken jutustelun jälkeen söimme
jo toistemme huulia.
Ajatuksena oli, että kai aika tämän hoitaa, mutta
ei tunnu ainakaan vielä tapahtuvan. Pettämisen
puolelle olemme jo lipsuneet, yhteisiä hotelliöitä.
Yhdessä olemme epätoivoisesta tilanteesta puhuneet,
kumpikaan ei haluaisi luopua, mutta kuitenkin niin
paljon pelissä, ei ole rohkeutta kummallakaan
ollut tahoillaan kertoa asiasta.
Mitä siis tehdä, kaksoiselämä muuttuu entistä
epätoivoisemmaksi, auttakaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
ero tulee epäilyksien kautta teidän puolisoiltanne vielä.Oletko valmis eroon?
Puolisot varmaan kärsii, siitä syyllisyys mieltä kalvaakin. Molempien puolesta.
Eroon valmiuttani en tiedä, ei ole kokeumuksia moisesta. Aika erilleen itse olen vaimoni kanssa ajautunut, toisella osapuolella ilmeisesti suhde oli paremmalla tolalla. Pitäisikö nyt olla epäitsekäs ja pelastaa naisen avioliitto? Vai ottaa riski ja menettää kaikki?
Vastausta varmaan täältäkin yritän hakea, epätoivoistako?
seksiä?
Kun taas nainen kenen kanssa petätte puolisoitanne saa kahdelta mieheltä penistä? Sinun oma vaimosi on ihan ilman seksiä. Johtuuko tuleva eronne siitä?
vähänkin välität vaimostasi ja hänen seksihaluista. Vai oletko valmis eroamaan vaimostasi?
Miten kauan olette ollet yhdessä vaimosi kanssa?
Onko teillä lapsia?
Täällä ei ilmeisesti ole tapana lukea viestiketjuja alusta ennen vastaamista, harjoittelen vasta tavoille täällä.
Itse itseäni lainaten vastaan kysymyksiin:
"Avioliittoa takana vajaa 20 v, lapset teini-iässä. "
Ja kun tuo seksi-aspekti tuli esiin, niin ei minusta varmastikaan riitä kahden naisen seksitarpeita tyydyttämään, mutta avioliitossamme seksi on sangen harvinaista, tilanne ajautunut sellaiseksi kauan ennen tämän kyseisen naisen kohtaamista. Itse aikanaan lopetin vonkaamisen, kun tarpeeksi monta kertaa tuli torjutuksi (päänsärkyjä, väsymystä jne...), varmaan vikaa yhtä paljon ollut minussa, mutta tilanne siis, että minä tässä seksin puutteesta olen liitossani kärsinyt. Tilanne ei ole tuntunut vaimoani häiritsevän ja itse olen sitten tyytynyt oman käden apuun. Ennen kuin kyseisen naisen siis tapasin.
Eroon valmiudestani en edelleenkään ole varma, vaimon kanssa kuitenkin lapset hankittu ja jonkinlaista välittämistä häntä kohtaan kuitenkin tunnen, onko se velvollisuudentuntoa vai mitä, sitä en pysty tarkentamaan.
Mitähän vastauksia täältäkin kuvittelin saavani??? Valitsin varmaan väärän aihealueen.
rakkaussuhdetta, te molemmat tarvitsette sitä. Pitäkää vain suhteenne KAIKILTA salassa.
Miten onnistuu pidemmän päälle salassa pitäminen?
Rajoittaa suhdetta aika tavalla, aina pitää piileksiä ja lymyillä, kehitellä mahdottomia koukeroita yhteisten hetkien aikaansaamiseksi.
Millä tyynnytellä omatuntoa?
Onko omakohtaista kokemusta, jonka pohjalta voit neuvoa?
minulla vähän samanmoinen tilanne; ikää 31v ja salarakkaalla 38v. Kummallakin lapsia, yht.viisi alle 10v. Suhde alkoi kummankin ollessa työporukalla reissussa. Tarkoitus ei ollut iltaa enempää, mutta näin on vain vierähtänyt toista vuotta. Salaa ollaan nähty "koulutuspäiväillä", ei asuta samalla paikkakunnalla. Kieroilu on kovaa, ja paljon pelissä. Kovin tarvitaan toisia pelkästään jutteluun ja yhdessä oloon, sekä seksi on taivaallista;) Kummankaan puolisot ei epäile mitään. Itse olen suhteessani etääntynyt jo ennen tämän miehen tapaamista, hänellä asiat vissiin olleet aika ok. Tuska, ikävä ym on kovaa ja raastavaa. Tästä ei vaan voi päästää irti.Itse olisin valmis tekemään päätöksiä, mutta katsellaan...voimia
Toisaalta lohduttaa kuulla että maailmasta löytyy kohtalotovereita. Toisaalta epätoivo kasvaa jos te olette jo toisella vuodella menossa, pitkä tie itsellä kuljettavana :-(
Paljon on tosiaan pelissä, kieroilua, valheita. Välillä tuntuu ettei pää kestä. Kumpikin meistä synkimpinä hetkinä ollut lopettamassa juttuamme, mutta ei siitä ole sitten mitään tullut, irtipäästäminen tuntuu mahdottoman vaikealta. Päivä kerrallaan toistaiseksi ollaan sovittu...
kiitos, ja voimia sinnekin
...tahtotila. Sinä et selvästikään tahtonut rakastaa kumppaniasi. Ajelehdit tahdottomana nössönä avioliittoa läpi, etkä estellyt, kun sitä koeteltiin ulkopuolelta. Sinulla oli vapaus valita, ollako uskollinen vai pettäjä. Mieti, minkälaista ihmistä itse arvostat ja miten lähelle sellainen sinä olet. Sitten voit miettiä, että mitä voit tehdä, että vastaisit ihannesinua.
Minä en aio kertoa, mitä sinun pitäisi tehdä. Ei niitä ratkaisuja voi sulle kukaan valmiina tarjota. Sinun on itse tehtävä päätökset - vai eikö elämäsi olekaan sinun? Ja jos neuvoisinkin, mitä tehdä, niin et kuitenkaan uskoisi minua, koska et tulisi pääsemään siinä ollenkaan niin helpolla, kuin mitä haluaisit.
Oikeastaan en usko, että pystyt mihinkään suuriin päätöksiin yksin, pettäjän luonne kun on siinä mielessä heikko, että vastuunkantaminen raatorehellisyys on täysin mahdotonta.
Aika vahvasti päättelet että MINÄ päätin olla rakastamatta. En tosin paljoa valottanut tilanteen taustoja, mutta vieraantuminen
aviopuolisostani on tapahtunut pikkuhiljaa vuosien varrella. Ja minä koen rakkautemme kyllä hiipuneen jo ennen kuin tapasin kyseisen naisen. Ja sitä ennen ei minulla salasuhteita ole ollut.
Ja en tahdo yksin kunniaa tästä ottaa, toki rakkauteen tarvitaan kaksi osapuolta, joten osani minullakin varmaan asiaan oli.
Valinnan vapauttani en toki kiistä, mutta tuo ulkopuolinen koetteleminen koskettaa yhtälailla minua kuin tapaamaani naista. Hänen liittonsa
taisi kuitenkin olla paremmalla tolalla, joten minä kai tässä se hänen avioliiton rikkoja taidan olla.
Asennoitumisestasi tulkitsen, ettet täysin ymmärtänyt tilannetta minun kannaltani, joten olet aivan oikeassa siinä, että en sinun neuvojasi uskoisikaan, enkä välttämättä halua kuullakaan. Kiitos kuitenkin vaivautumisestasi vastaamaan, ja toivon että säilyt vahvaluontoisena vastuunsa kantavana rehellisenä ihmisenä.