Apua mustasukkaisuuteen !!!!!

Kiitokset vastauksesta ! Olet oikeassa tuosta menettämisestä. Tiedossa on myös, että mustis tulee omista ajatuksista, ei välttämättä toisen käyttäytymisestä. Mustiksen aiheuttaman asian tulkitsee omalla sairaalla tavalla. En kuitenkaan usko että hän haluaa minun olevan NÄIN mustasukkainen. Epäilen että nuo riidat eivät kovin nautinnollisia ole, kummallekkaan... Tiedän että tuntuu hyvältä kun toinen on mustasukkainen, hänelläkin sitä joskus ilmenee, mutta ei näin vahvana kuin minulla. Ongelma on myös se, että minä saan hänet aina vakuutettua, ettei ole mitään syytä (eikä todellakaan ole)ja sanon asiat aina suoraan.

Hänen kertoessaan, hän joutuu "ristikuulusteluun", jolloin hän ensin kertoo asian yhdellä tavalla. Kun mustis menee ohi ja joskus myöhemmin asia tulee ilmi, sama juttu voi olla ihan toinen. Se vain lisää epäluuloa, koska ensimmäinen versio ei ollutkaan se oikea. Näin ei käy aina ja ymmärrän hänen suojelureaktion, mutta ne jäävät vaivaamaan. Eikä todellakaan auta luottamuksen syntyyn.

Itse olen tottunut sanomaan asiat suoraan ja niinkuin ne koin, en selittele, heittele epämääräisyyksiä jne. Odotan sitä myös häneltä, mutta tähän mennessä ei ole oikein onnistunut.

Kyllä me aiomme molemmat hakea apua, yhdessä ja erikseen ja edellinen kirjoittaja mainitsikin nämä julkiset palvelut. Jatkokysymyksenä ihan että onko parisuhdekursseista ollut apua tai jostain yksityisestä parisuhdeneuvojasta tai muusta keinosta jolla joku on saanut luottamuksen itseensä, kumppaniin ja suhteeseen ?

mustanaamio kirjoitti:

Kiitokset vastauksesta ! Olet oikeassa tuosta menettämisestä. Tiedossa on myös, että mustis tulee omista ajatuksista, ei välttämättä toisen käyttäytymisestä. Mustiksen aiheuttaman asian tulkitsee omalla sairaalla tavalla. En kuitenkaan usko että hän haluaa minun olevan NÄIN mustasukkainen. Epäilen että nuo riidat eivät kovin nautinnollisia ole, kummallekkaan... Tiedän että tuntuu hyvältä kun toinen on mustasukkainen, hänelläkin sitä joskus ilmenee, mutta ei näin vahvana kuin minulla. Ongelma on myös se, että minä saan hänet aina vakuutettua, ettei ole mitään syytä (eikä todellakaan ole)ja sanon asiat aina suoraan.

Hänen kertoessaan, hän joutuu "ristikuulusteluun", jolloin hän ensin kertoo asian yhdellä tavalla. Kun mustis menee ohi ja joskus myöhemmin asia tulee ilmi, sama juttu voi olla ihan toinen. Se vain lisää epäluuloa, koska ensimmäinen versio ei ollutkaan se oikea. Näin ei käy aina ja ymmärrän hänen suojelureaktion, mutta ne jäävät vaivaamaan. Eikä todellakaan auta luottamuksen syntyyn.

Itse olen tottunut sanomaan asiat suoraan ja niinkuin ne koin, en selittele, heittele epämääräisyyksiä jne. Odotan sitä myös häneltä, mutta tähän mennessä ei ole oikein onnistunut.

Kyllä me aiomme molemmat hakea apua, yhdessä ja erikseen ja edellinen kirjoittaja mainitsikin nämä julkiset palvelut. Jatkokysymyksenä ihan että onko parisuhdekursseista ollut apua tai jostain yksityisestä parisuhdeneuvojasta tai muusta keinosta jolla joku on saanut luottamuksen itseensä, kumppaniin ja suhteeseen ?

Meillä se ainakin toimi ja mustasukkaisuus saatiin inhimilliselle tasolle.

Keskustelu "ulkopuolisen " ammattiauttajan kanssa ( ei tuomitse, pyrki hakemaan sitä miten korjataan tilanne ) Meidän ongelma oli että minä pyrin "kaunistelemaan " tilannetta ( toisen miehen kiinostusta, Itse en ollut kiinostunut )jotta mieheni ei olisi saanut kohtausta.

Meni varmaan vuoden kun molemat tajusimme ettei merkitystä ole sillä kuinka moni muu on kiinostunut puolisosta, vaan sillä kenestä me olemme kiinostuneita. Töitä joudumme edelleen tekemään ja opettelemaan yhteistä kieltä.

Tsemppiä teille.

mustanaamio kirjoitti:

Kiitokset vastauksesta ! Olet oikeassa tuosta menettämisestä. Tiedossa on myös, että mustis tulee omista ajatuksista, ei välttämättä toisen käyttäytymisestä. Mustiksen aiheuttaman asian tulkitsee omalla sairaalla tavalla. En kuitenkaan usko että hän haluaa minun olevan NÄIN mustasukkainen. Epäilen että nuo riidat eivät kovin nautinnollisia ole, kummallekkaan... Tiedän että tuntuu hyvältä kun toinen on mustasukkainen, hänelläkin sitä joskus ilmenee, mutta ei näin vahvana kuin minulla. Ongelma on myös se, että minä saan hänet aina vakuutettua, ettei ole mitään syytä (eikä todellakaan ole)ja sanon asiat aina suoraan.

Hänen kertoessaan, hän joutuu "ristikuulusteluun", jolloin hän ensin kertoo asian yhdellä tavalla. Kun mustis menee ohi ja joskus myöhemmin asia tulee ilmi, sama juttu voi olla ihan toinen. Se vain lisää epäluuloa, koska ensimmäinen versio ei ollutkaan se oikea. Näin ei käy aina ja ymmärrän hänen suojelureaktion, mutta ne jäävät vaivaamaan. Eikä todellakaan auta luottamuksen syntyyn.

Itse olen tottunut sanomaan asiat suoraan ja niinkuin ne koin, en selittele, heittele epämääräisyyksiä jne. Odotan sitä myös häneltä, mutta tähän mennessä ei ole oikein onnistunut.

Kyllä me aiomme molemmat hakea apua, yhdessä ja erikseen ja edellinen kirjoittaja mainitsikin nämä julkiset palvelut. Jatkokysymyksenä ihan että onko parisuhdekursseista ollut apua tai jostain yksityisestä parisuhdeneuvojasta tai muusta keinosta jolla joku on saanut luottamuksen itseensä, kumppaniin ja suhteeseen ?

Kuin myös, kiitos yhteydenpidosta! Joo, mustis onkin aihe, joka ei saisi vallita puolisoiden välillä. Liika on aina liikaa, totta.
Ei varmaankaan avosi halua, et varmaan itsekään haluaisi, jos avosi olisi aiheetta LIIAN mustasukkainen. MUTTA, meillä kaikilla on se oma raja, jota ei saa ylittää, mustiksena olemisessa ja mustista tuntevana, eikö!

Mietinkin, että varmaan puhumalla avoimesti ja jopa noita ammattiapuja käyttäen voitte onnistua löytämään tuon keskitien, joka sopii molemmille ilman noita mainitsemiasi voimakkaita erimielisyyksiä, jotka heittelehtivät aitoja tunteita väärälle puolelle.

Mielestäni aika tekee monissa asioissa oman tehtävänsä, en tiedä, onko se hyväksi läheskään aina, mutta ratkaisua ainakin helpottaa, on se ratkaisu yhdessä oleminen, tai eroon päätyminen.

Olisinpa oikea parisuhdeasiantuntija, niin ehkä osaisin neuvoa ja opastaa Sinua eri lailla:)

A

mustanaamio kirjoitti:

Kiitokset vastauksesta ! Olet oikeassa tuosta menettämisestä. Tiedossa on myös, että mustis tulee omista ajatuksista, ei välttämättä toisen käyttäytymisestä. Mustiksen aiheuttaman asian tulkitsee omalla sairaalla tavalla. En kuitenkaan usko että hän haluaa minun olevan NÄIN mustasukkainen. Epäilen että nuo riidat eivät kovin nautinnollisia ole, kummallekkaan... Tiedän että tuntuu hyvältä kun toinen on mustasukkainen, hänelläkin sitä joskus ilmenee, mutta ei näin vahvana kuin minulla. Ongelma on myös se, että minä saan hänet aina vakuutettua, ettei ole mitään syytä (eikä todellakaan ole)ja sanon asiat aina suoraan.

Hänen kertoessaan, hän joutuu "ristikuulusteluun", jolloin hän ensin kertoo asian yhdellä tavalla. Kun mustis menee ohi ja joskus myöhemmin asia tulee ilmi, sama juttu voi olla ihan toinen. Se vain lisää epäluuloa, koska ensimmäinen versio ei ollutkaan se oikea. Näin ei käy aina ja ymmärrän hänen suojelureaktion, mutta ne jäävät vaivaamaan. Eikä todellakaan auta luottamuksen syntyyn.

Itse olen tottunut sanomaan asiat suoraan ja niinkuin ne koin, en selittele, heittele epämääräisyyksiä jne. Odotan sitä myös häneltä, mutta tähän mennessä ei ole oikein onnistunut.

Kyllä me aiomme molemmat hakea apua, yhdessä ja erikseen ja edellinen kirjoittaja mainitsikin nämä julkiset palvelut. Jatkokysymyksenä ihan että onko parisuhdekursseista ollut apua tai jostain yksityisestä parisuhdeneuvojasta tai muusta keinosta jolla joku on saanut luottamuksen itseensä, kumppaniin ja suhteeseen ?

Ongelma, siis mustasukkaisuus on sinun, mutta se miten toinen siihen vaikuttaa, merkitsee paljon.
Kirjoitit "Hänen kertoessaan, hän joutuu "ristikuulusteluun", jolloin hän ensin kertoo asian yhdellä tavalla. Kun mustis menee ohi ja joskus myöhemmin asia tulee ilmi, sama juttu voi olla ihan toinen. Se vain lisää epäluuloa, koska ensimmäinen versio ei ollutkaan se oikea. Näin ei käy aina ja ymmärrän hänen suojelureaktion, mutta ne jäävät vaivaamaan. Eikä todellakaan auta luottamuksen syntyyn."
Mustasukkaisen kumppani, koska rakastaa ja välittää, selittää helposti selittämästä päästyään, kaikilla mahdollisilla eri tavoilla jotka tarkoittavat ja kuvaavat samaa asiaa (vaikka tietenkin mustasukkaisen mielestä mikään niistä ei ole oikea, ei ensimmäinen eikä oikeastaan viimeinenkään hetken miettimisen jälkeen). Tarkoitus on hyvä, mutta mitä enemmän selityksiä, sen enemmän "ruokaa" mustasukkaisuudelle, ikävä kyllä. Ja mitä erilaisimmilla tavoilla asiat on selitetty, sitä enemmän mustasukkainen mieli löytää lisää kysymyksiä, heti ja myöhemmin. Ei itseasiassa ole kysymys siitä, että sinä sanoisit asioita sen suoremmin kuin kumppanisikaan, vaan nimenomaan siitä, ettet selittele tai heittele epämääräisyyksiä. Mikä aiheuttaa sen, että "pakotat" kumppanisi uskomaan kerralla =ei jää tilaa/"ruokaa" mustasukkaisuudelle. Se, taas mikä saa aikaan selittelyt ja "epämääräisyydet" on sinun reaktiosi, joita kumppanisi yrittää em. tavoilla lieventää. Ilmeisesti ymmärrätkin asian olevan näin, silloin kun "mustiskohtaus" ei ole päällä?
Pariterapia auttaa jonkin verran, mutta samaan aikaan te molemmat tarvitsette yksilöterapiaa, eikä suhteen jatkuminen silti ole taattu. Mitä pidempään tilanne jatkuu, sen vaikeampaa sieltä on "luovia" pois. Mustasukkaisella mielellä kun on taipumus sitä mukaa kun normaali suhde etenee, kehittää lisää syitä mustasukkaisuuteen (menettämisen pelko "normaalissa" suhteessa saa ihmisen käyttäytymään erityisen rakastavasti, huomioivasti jne. pitääkseen kumppanin luonaan, mustasukkainen taas haluaa kahlita).
Mikä sitten olisi toimiva ratkaisu asiaan? Askel askeleelta luottamuksen kasvattaminen "väkisin" on yksi. Molemmilla omia menoja, omia kavereita ja ehdoton luottamus. Mustiksen pitää itse muistaa olla itsekin kunnolla, koska usein (ikävä kyllä) mustasukkainen on se, joka suhteessa pettää/kiinnostuu/katselee muita ja kun itse toimii näin, on vaikea uskoa ettei toinen näin tekisi. Eli omaan pussiin puhtaat jauhot.Vähitellen, kun huomaa ettei se toinen siitä vierestä olekaan kadonnut, luottamus kasvaa ja olo helpottuu, erittäin hitaasti tosin.
Toinen erittäin tärkeä asia on miettiminen. Sinun tulisi miettiä ennen "ristikuulustelua" onko sinulla todella syytä kysyä? Hyvä apu on on myös opetella ajattelemaan objektiivisesti= mitä ajattelisit jos kuulisit jonkun muun pitävän vastaavia kuulusteluja syyttömälle ihmiselle? Eli mieti ja rakenna ennen kuin tuhoat.
Kolmas, ja ehkä kaikkein tärkein, on tyttöystäväsi käsissä ja ehkä kaikkein vaikein toteuttaa. Kun sinulle iskee "mustispuuska" tulisi hänen yksinkertaisesti kieltäytyä selittelemästä vaikka kuinka uhkailisit/rukoilisit. Eli jos sinä kysyt jotakin, vastaa hän siihen lyhyesti ja ytimekkäästi, selittämättä sen enempää, etenkin nyt, kun kaikki asiat on luultavasti jo ruodittu läpi. Jos hän tapaa ystävänsä Jussin, sanoo hän sinulle yksinkertaisesti tavanneensa Jussin (tähän mennessä aivan varmasti tiedät kuka "Jussi" on ja mistä he yleensä puhuvat ja se saa riittää). Ja vanhat aiheet ovat luku sinänsä...tehkää sääntö, että kun asia on kerran tapeltu, siihen ei enään palata ja piste. Jos sinä lipsut asiasta, on tyttöystävälläsi oikeus näpäyttää ja sanoa että asia on jo käsitelty eikä hän suostu siitä enään keskustelemaan ja piste.
Pitkä kirjoitus....luottamus sinänsä on asia, joka asuu ihmisessä itsessään, toisilla se on "synnyinlahja" eikä sitä horjuta mikään, toisilla sitä ei ole koskaan ollutkaan eikä koskaan tule olemaan (eli ts. toinen ihminen ei lopulta voi kovinkaan paljon vaikuttaa sinun luottamukseesi/epäluottamukseesi). Molempien piirteiden kanssa voi opetella elämään tai sitten muuttaa itseään. Kaikki muutos ei tapahdu "henkisen kasvun" kautta, sillä usein, vaikka ymmärrämme jonkin asian, emme kuitenkaan pysty sitä sisäistämään, koska vanhat tavat ovat tiukassa. Siinä syy minkä takia mustasukkaisuudesta harvemmin parannutaan siinä suhteessa missä on oltu mustasukkaisia. Toki mikään ei ole mahdotonta, mutta se vaatii myös paljon itsekuria.
Siinä muutamia ohjeita joita kuulin mustasukkaisesta ihmisestä erottuani, kun kysyin mitä olisin voinut tehdä toisin ja perehdyin muutenkin enemmän mustasukkaisuuteen luonteenpiirteenä.

noodi kirjoitti:

Ongelma, siis mustasukkaisuus on sinun, mutta se miten toinen siihen vaikuttaa, merkitsee paljon.
Kirjoitit "Hänen kertoessaan, hän joutuu "ristikuulusteluun", jolloin hän ensin kertoo asian yhdellä tavalla. Kun mustis menee ohi ja joskus myöhemmin asia tulee ilmi, sama juttu voi olla ihan toinen. Se vain lisää epäluuloa, koska ensimmäinen versio ei ollutkaan se oikea. Näin ei käy aina ja ymmärrän hänen suojelureaktion, mutta ne jäävät vaivaamaan. Eikä todellakaan auta luottamuksen syntyyn."
Mustasukkaisen kumppani, koska rakastaa ja välittää, selittää helposti selittämästä päästyään, kaikilla mahdollisilla eri tavoilla jotka tarkoittavat ja kuvaavat samaa asiaa (vaikka tietenkin mustasukkaisen mielestä mikään niistä ei ole oikea, ei ensimmäinen eikä oikeastaan viimeinenkään hetken miettimisen jälkeen). Tarkoitus on hyvä, mutta mitä enemmän selityksiä, sen enemmän "ruokaa" mustasukkaisuudelle, ikävä kyllä. Ja mitä erilaisimmilla tavoilla asiat on selitetty, sitä enemmän mustasukkainen mieli löytää lisää kysymyksiä, heti ja myöhemmin. Ei itseasiassa ole kysymys siitä, että sinä sanoisit asioita sen suoremmin kuin kumppanisikaan, vaan nimenomaan siitä, ettet selittele tai heittele epämääräisyyksiä. Mikä aiheuttaa sen, että "pakotat" kumppanisi uskomaan kerralla =ei jää tilaa/"ruokaa" mustasukkaisuudelle. Se, taas mikä saa aikaan selittelyt ja "epämääräisyydet" on sinun reaktiosi, joita kumppanisi yrittää em. tavoilla lieventää. Ilmeisesti ymmärrätkin asian olevan näin, silloin kun "mustiskohtaus" ei ole päällä?
Pariterapia auttaa jonkin verran, mutta samaan aikaan te molemmat tarvitsette yksilöterapiaa, eikä suhteen jatkuminen silti ole taattu. Mitä pidempään tilanne jatkuu, sen vaikeampaa sieltä on "luovia" pois. Mustasukkaisella mielellä kun on taipumus sitä mukaa kun normaali suhde etenee, kehittää lisää syitä mustasukkaisuuteen (menettämisen pelko "normaalissa" suhteessa saa ihmisen käyttäytymään erityisen rakastavasti, huomioivasti jne. pitääkseen kumppanin luonaan, mustasukkainen taas haluaa kahlita).
Mikä sitten olisi toimiva ratkaisu asiaan? Askel askeleelta luottamuksen kasvattaminen "väkisin" on yksi. Molemmilla omia menoja, omia kavereita ja ehdoton luottamus. Mustiksen pitää itse muistaa olla itsekin kunnolla, koska usein (ikävä kyllä) mustasukkainen on se, joka suhteessa pettää/kiinnostuu/katselee muita ja kun itse toimii näin, on vaikea uskoa ettei toinen näin tekisi. Eli omaan pussiin puhtaat jauhot.Vähitellen, kun huomaa ettei se toinen siitä vierestä olekaan kadonnut, luottamus kasvaa ja olo helpottuu, erittäin hitaasti tosin.
Toinen erittäin tärkeä asia on miettiminen. Sinun tulisi miettiä ennen "ristikuulustelua" onko sinulla todella syytä kysyä? Hyvä apu on on myös opetella ajattelemaan objektiivisesti= mitä ajattelisit jos kuulisit jonkun muun pitävän vastaavia kuulusteluja syyttömälle ihmiselle? Eli mieti ja rakenna ennen kuin tuhoat.
Kolmas, ja ehkä kaikkein tärkein, on tyttöystäväsi käsissä ja ehkä kaikkein vaikein toteuttaa. Kun sinulle iskee "mustispuuska" tulisi hänen yksinkertaisesti kieltäytyä selittelemästä vaikka kuinka uhkailisit/rukoilisit. Eli jos sinä kysyt jotakin, vastaa hän siihen lyhyesti ja ytimekkäästi, selittämättä sen enempää, etenkin nyt, kun kaikki asiat on luultavasti jo ruodittu läpi. Jos hän tapaa ystävänsä Jussin, sanoo hän sinulle yksinkertaisesti tavanneensa Jussin (tähän mennessä aivan varmasti tiedät kuka "Jussi" on ja mistä he yleensä puhuvat ja se saa riittää). Ja vanhat aiheet ovat luku sinänsä...tehkää sääntö, että kun asia on kerran tapeltu, siihen ei enään palata ja piste. Jos sinä lipsut asiasta, on tyttöystävälläsi oikeus näpäyttää ja sanoa että asia on jo käsitelty eikä hän suostu siitä enään keskustelemaan ja piste.
Pitkä kirjoitus....luottamus sinänsä on asia, joka asuu ihmisessä itsessään, toisilla se on "synnyinlahja" eikä sitä horjuta mikään, toisilla sitä ei ole koskaan ollutkaan eikä koskaan tule olemaan (eli ts. toinen ihminen ei lopulta voi kovinkaan paljon vaikuttaa sinun luottamukseesi/epäluottamukseesi). Molempien piirteiden kanssa voi opetella elämään tai sitten muuttaa itseään. Kaikki muutos ei tapahdu "henkisen kasvun" kautta, sillä usein, vaikka ymmärrämme jonkin asian, emme kuitenkaan pysty sitä sisäistämään, koska vanhat tavat ovat tiukassa. Siinä syy minkä takia mustasukkaisuudesta harvemmin parannutaan siinä suhteessa missä on oltu mustasukkaisia. Toki mikään ei ole mahdotonta, mutta se vaatii myös paljon itsekuria.
Siinä muutamia ohjeita joita kuulin mustasukkaisesta ihmisestä erottuani, kun kysyin mitä olisin voinut tehdä toisin ja perehdyin muutenkin enemmän mustasukkaisuuteen luonteenpiirteenä.

Soon moro ! Kiitokset neuvoista, ohjeista ja kokemuksista. Yritän hiukan vastailla tällä viestillä kaikille. Ninnille ensinnäkin täydet pisteet vellomisen tulkinnasta. Luulen että tarvin mustis tunnetta siihen että testaan olenko oikeassa ajatuksissani ja haluaisin tietenkin että olen oikeassa. Sehän vahvistaisi itsetuntoani joka on heikko, koska luulen olevani muita huonompi seksissä (pikku mui), enkä myöskään ole ulkonäöllisesti mitenkään seksikäs, mitä nyt on kehuttu kroppaa, mutta noin miehisellä varustuksella mitattuna tunnen olevani muita mitättömämpi. En tiedä, siinä on kyse jotenkin sellaisesta maskuliinisesta pornahtavasta ajattelutavasta. Pitää olla iso ja paksu kampe että nainen on tyytyväinen.

Kuitenkin olen useimmiten pystynyt naiset myös seksuaalisesti tyydyttämään, keinojahan löytyy eikä se patukka sisään-systeemi ole tosiaan se ainoa tapa harrastaa seksiä, sehän me kaikki tiedetään. Pystyn myös tyydyttämään avopuolisoni ihan täysillä ja meillä on monipuolinen ja virikkeellinen seksielämä. Olen kuullut hänen kertovan ystävilleen että olen parasta MYÖS seksuaalisesti kaiken muun ohella. Hänelllä kun noita kokemuksia on kymmeniä, onneksi en tiedä tarkkaa määrää : ) Mithän yritän peittää ? Epävarmuutta, huonoa itsetuntoa, huomion kaipuuta, osittain omia ajatuksia kuten noodi kirjoitti. Osa häneen kohdistuvista syytöksistä on omia ajatuksia, kokemuksia ja kerrottuja tarinoita. Esimerkkinä entisen naisystävän sisko yritti saada minut sänkyyn, siinä onnistumatta. Ajattelen nykyisen haluavan oman siskonsa miehen kanssa seksiä...loogista eikö vain.

En tosiaan koe olevani kovin haluttu naisten parissa, olen ihan mukiinmenevän näköinen. Se miten olen yleensä naiset saanut rakastumaan itseeni on heidän huomioon ottaminen, keskustelut, heidän itsetuntonsa vahvistaminen ja yllätys yllätys..seksielämä. Mutta en ole sellainen että naiset katsoisivat minuun sillä silmällä välittömästi. Sehän se ärsyttääkin ! Kun tuntuu että tuo ulkonäkö on se ainoa kriteeri nykyään ja se on ollut myös nykyisellä kriteerinä ja hän myön on sanonut ihastelevansa hyvännäköisiä miehiä. Kuitenkaan olematta heistä kiinnostunut sen enempää tai että se olisi minulta pois. Eipä tuo oikein taho upota ajatuksiin.

Miksi minun huomio ei riitä ? Miksi minun ulkonäkö ei riitä ? Hakevatko kaikki naiset hyväksyntää ja testausta viehätysvoimastaan myös muilta miehiltä kuin omalta ? Kumma kyllä itse en hae sitä hyväksyntää muilta naisilta, sen takia on niin vaikea hyväksyä sitä naiseni puolelta.

Nimim. nainen kirjoitti, hänen käytöksestään kun muut miehet olivat hänestä kiinnostuneita.Hän kaunisteli asioita. Tuo pitää paikkaansa meidänkin suhteessa. Naiseni on erittäin hyvännäköinen ja seksikäs. Miehet huomaavat hänet helposti ja häntä on isketetty kun en ole ollut paikalla. Hän on kaunistellut asioita ja omaa osuuttaan asiassa ja siitä ollaan riidelty ja paljon.

Olenko enemmän riippuvainen hänestä kuin hän minusta ? Sekö saa aikaan sen että en kaipaa muiden naisten hyväksyntää. Hän riittää mulle kaikin tavoin. Hän puolestaan voi varmuudella olla kiinnostunut muista tyypeistä, koska tietää että saisi melkein kenet vaan.

Hän sanookin että minun tulisi olla ylpeä siitä, että hänet huomataan ja minä olen se joka saa olla hänen kanssaan. Ei kukaan muu.

Noodi ! Taidat olla ajatustenlukija. En ihan ole joka asiassa samaa mieltä, mutta suurimmaksi osaksi. Ensinnäkin ruokaa mustikselle on hyvin ilmaistu ja niinhän se on. Mikään selitys ei riitä, varsinkaan kun aina löytää kysyttävää ja epäilyttävää, mielikuvitus vain rajana. Olemme puhuneet asiasta ja olen pyytänyt häntä olemaan rehellinen ja kertomaan asiat suoraan, tuntuis se minusta kuinka kipeältä tahansa . Ei ole auttanut ja hän on jäänytkin monesti "kiinni" näistä selittelyistä. Hän sanookin että kun sinulle ei uskalla mitään sanoa... Jotenkin vain tuntuu että kerralla rehellisesti kerrottu on pitemmän päälle parempi kuin usein muunneltu ja kaunisteltu juttu.

En koe pakottavani häntä uskomaan minun selityksiä. Syy tähän on se, että tiedän miten mustasukkainen ihminen käyttäytyy, enkä halua käyttäytyä samalla tavalla. Tai ainakin toimin niin kuten haluaisin minua kohtaan toimittavan mustisjutuissa.

Kyse on myös kahlitsemisesta,rajoittamisesta, välttämisestä joutumaan mustistilanteisiin. Olemme käyneet yhdessä ravintoloissa muutaman kerran, ei ongelmaa. Hän on käynyt 2-3 kertaa yksin ja yksi tapaus on meidän riesamme, hänen sievistellessä asioita, jättäessään kertomatta kaikkea, muistamattomuutta ja valkoisia valheita tällä laivareissulla. Emme tosiasiassa halua edes ravintolaan, tarkoitan myös sanaa ME. Se aika on molemmilla ohitse ja viihdymme kolmestaan (hänellä poika aikaisemmasta suhteesta josta en ole mustasukkainen) yhdessä. Hän kuitenkin sanoo ettei uskalla katsoa normaalisti miehiä ja ihmisiä, välttääkseen mustiskohtaukset. Oiskohan tuo hallitsemista ja kahlitsemista. Olen pyytänyt häntä käyttäytymään ihan normaalisti, etten huomaisi mitään "epänormaalia". Tämä saisi sitten taas syyn mustasukkaisuuteen.

Tuo miettiminen askarruttaa. Onko mulla syytä kysyä ? Kysyminen tulee siitä tulkinnasta, mitä koen kun epäilen hänen kiinnostuksen olevan muualla kuin minussa l. siinä MINUN mielestä hyvännäköisessä kaverissa. Enkä tiedä onko hän syyllinen vai syytön ennen kuin kysyn asiaa häneltä. Sen jälkeen asia joko unohdetaan tai sitten aletaan vellomaan mustiksen tunteessa ja kysellään kaikki maan ja taivaan väliltä. Tarkentaisitko Noodi hiukan, mitä tarkoitat ?

Kolmas neuvosi on tosiaan vaikeinta pitää, koska osaan kysyä tosi juonikkaasti ja kautta rantain. Hän vastaa niihin tietämättä mihin ne johtavat. Sitten hän ei voi kuin alkaa selittelemään, sehän on hänen ensimmäinen puolustusreaktionsa minun hyökkäykseen. Olemme tehneet sopimuksia ettei puhuta vanhoista, mutta minä en ole niistä sopimuksista pitänyt vaan jotenkin sairaalla tavalla ne kiehtovat. Haluaa tietää ei halua tietää. Oikeastaan haluaa että se tieto ei ole mulle vaarallinen tai vahingollinen.

Olet oikeassa tuosta synnynnäisestä luottamuksesta tai ainakin se tulee jostain lapsuudesta. Olen ollut kaikissa suhteissa mustasukkainen, nyt ensimmäinen kerta kun olen hakenut hoitoa ja yrittänyt kehittää itseäni paremmaksi kestämään noita kohtauksia. Ei ole valitettavasti onnistunut.

Mustasukkaisuus on havaittu, myönnetty sen olemassaolo, tiedostettu mistä ja miten se tulee, miten pitäisi itseä kehua ja rakastaa saadakseen paremman itsetunnon. En todellakaan pysty sitä sisäistämään, kuten sanoit vanhat tavat ovat pysyäkseen. Itsekuria se vaatii ja sitä ei tosiaankaan ole löytynyt. Kun saan jonkin ajatuksen päähäni, en saa sitä muuten pois kun heittämällä sen päin puolisoani ja siitä keskustelemalla. Siitä seuraa sitten iso riita tai se katoaa, tullakseen ehkä joskus vahvempana esille. En hallitse ajatuksiani tarpeeksi että pystyisin heittään ne huonot ajatukset taka-alalle. Pitäisi elää tässä ja nyt unohtaen eilinen ja turhaa pelätä että minut jätetään huomenna ja avovaimoni löytää paremman.

Enivei, kiitokset mielipiteistä ja ohjeista. Olemme riidelleet näiden keskustelujen aikanakin, oikeastaan emme ole saaneet vielä niitä asioita käsiteltyä, jotka saivat minut kirjoittamaan tälle keskustelupalstalle. Olemme päättäneet hakea ammattiapua, yksilö- ja ryhmäterapiana.

Toivottavasti näistä keskusteluista on ollut apua niille, jotka kärsivät mustasukkaisuudesta sekä aiheuttajina että uhreina. Ei se kannata. Se tuhoaa ei rakenna. Kunpa sisäistäisin sen...ja osaisin käyttäytyä sen mukaan.

Olemme edelleenkin avoimia kaikille neuvoille ja mielipiteille. Kiitokset kaikille !

mustanaamio kirjoitti:

Soon moro ! Kiitokset neuvoista, ohjeista ja kokemuksista. Yritän hiukan vastailla tällä viestillä kaikille. Ninnille ensinnäkin täydet pisteet vellomisen tulkinnasta. Luulen että tarvin mustis tunnetta siihen että testaan olenko oikeassa ajatuksissani ja haluaisin tietenkin että olen oikeassa. Sehän vahvistaisi itsetuntoani joka on heikko, koska luulen olevani muita huonompi seksissä (pikku mui), enkä myöskään ole ulkonäöllisesti mitenkään seksikäs, mitä nyt on kehuttu kroppaa, mutta noin miehisellä varustuksella mitattuna tunnen olevani muita mitättömämpi. En tiedä, siinä on kyse jotenkin sellaisesta maskuliinisesta pornahtavasta ajattelutavasta. Pitää olla iso ja paksu kampe että nainen on tyytyväinen.

Kuitenkin olen useimmiten pystynyt naiset myös seksuaalisesti tyydyttämään, keinojahan löytyy eikä se patukka sisään-systeemi ole tosiaan se ainoa tapa harrastaa seksiä, sehän me kaikki tiedetään. Pystyn myös tyydyttämään avopuolisoni ihan täysillä ja meillä on monipuolinen ja virikkeellinen seksielämä. Olen kuullut hänen kertovan ystävilleen että olen parasta MYÖS seksuaalisesti kaiken muun ohella. Hänelllä kun noita kokemuksia on kymmeniä, onneksi en tiedä tarkkaa määrää : ) Mithän yritän peittää ? Epävarmuutta, huonoa itsetuntoa, huomion kaipuuta, osittain omia ajatuksia kuten noodi kirjoitti. Osa häneen kohdistuvista syytöksistä on omia ajatuksia, kokemuksia ja kerrottuja tarinoita. Esimerkkinä entisen naisystävän sisko yritti saada minut sänkyyn, siinä onnistumatta. Ajattelen nykyisen haluavan oman siskonsa miehen kanssa seksiä...loogista eikö vain.

En tosiaan koe olevani kovin haluttu naisten parissa, olen ihan mukiinmenevän näköinen. Se miten olen yleensä naiset saanut rakastumaan itseeni on heidän huomioon ottaminen, keskustelut, heidän itsetuntonsa vahvistaminen ja yllätys yllätys..seksielämä. Mutta en ole sellainen että naiset katsoisivat minuun sillä silmällä välittömästi. Sehän se ärsyttääkin ! Kun tuntuu että tuo ulkonäkö on se ainoa kriteeri nykyään ja se on ollut myös nykyisellä kriteerinä ja hän myön on sanonut ihastelevansa hyvännäköisiä miehiä. Kuitenkaan olematta heistä kiinnostunut sen enempää tai että se olisi minulta pois. Eipä tuo oikein taho upota ajatuksiin.

Miksi minun huomio ei riitä ? Miksi minun ulkonäkö ei riitä ? Hakevatko kaikki naiset hyväksyntää ja testausta viehätysvoimastaan myös muilta miehiltä kuin omalta ? Kumma kyllä itse en hae sitä hyväksyntää muilta naisilta, sen takia on niin vaikea hyväksyä sitä naiseni puolelta.

Nimim. nainen kirjoitti, hänen käytöksestään kun muut miehet olivat hänestä kiinnostuneita.Hän kaunisteli asioita. Tuo pitää paikkaansa meidänkin suhteessa. Naiseni on erittäin hyvännäköinen ja seksikäs. Miehet huomaavat hänet helposti ja häntä on isketetty kun en ole ollut paikalla. Hän on kaunistellut asioita ja omaa osuuttaan asiassa ja siitä ollaan riidelty ja paljon.

Olenko enemmän riippuvainen hänestä kuin hän minusta ? Sekö saa aikaan sen että en kaipaa muiden naisten hyväksyntää. Hän riittää mulle kaikin tavoin. Hän puolestaan voi varmuudella olla kiinnostunut muista tyypeistä, koska tietää että saisi melkein kenet vaan.

Hän sanookin että minun tulisi olla ylpeä siitä, että hänet huomataan ja minä olen se joka saa olla hänen kanssaan. Ei kukaan muu.

Noodi ! Taidat olla ajatustenlukija. En ihan ole joka asiassa samaa mieltä, mutta suurimmaksi osaksi. Ensinnäkin ruokaa mustikselle on hyvin ilmaistu ja niinhän se on. Mikään selitys ei riitä, varsinkaan kun aina löytää kysyttävää ja epäilyttävää, mielikuvitus vain rajana. Olemme puhuneet asiasta ja olen pyytänyt häntä olemaan rehellinen ja kertomaan asiat suoraan, tuntuis se minusta kuinka kipeältä tahansa . Ei ole auttanut ja hän on jäänytkin monesti "kiinni" näistä selittelyistä. Hän sanookin että kun sinulle ei uskalla mitään sanoa... Jotenkin vain tuntuu että kerralla rehellisesti kerrottu on pitemmän päälle parempi kuin usein muunneltu ja kaunisteltu juttu.

En koe pakottavani häntä uskomaan minun selityksiä. Syy tähän on se, että tiedän miten mustasukkainen ihminen käyttäytyy, enkä halua käyttäytyä samalla tavalla. Tai ainakin toimin niin kuten haluaisin minua kohtaan toimittavan mustisjutuissa.

Kyse on myös kahlitsemisesta,rajoittamisesta, välttämisestä joutumaan mustistilanteisiin. Olemme käyneet yhdessä ravintoloissa muutaman kerran, ei ongelmaa. Hän on käynyt 2-3 kertaa yksin ja yksi tapaus on meidän riesamme, hänen sievistellessä asioita, jättäessään kertomatta kaikkea, muistamattomuutta ja valkoisia valheita tällä laivareissulla. Emme tosiasiassa halua edes ravintolaan, tarkoitan myös sanaa ME. Se aika on molemmilla ohitse ja viihdymme kolmestaan (hänellä poika aikaisemmasta suhteesta josta en ole mustasukkainen) yhdessä. Hän kuitenkin sanoo ettei uskalla katsoa normaalisti miehiä ja ihmisiä, välttääkseen mustiskohtaukset. Oiskohan tuo hallitsemista ja kahlitsemista. Olen pyytänyt häntä käyttäytymään ihan normaalisti, etten huomaisi mitään "epänormaalia". Tämä saisi sitten taas syyn mustasukkaisuuteen.

Tuo miettiminen askarruttaa. Onko mulla syytä kysyä ? Kysyminen tulee siitä tulkinnasta, mitä koen kun epäilen hänen kiinnostuksen olevan muualla kuin minussa l. siinä MINUN mielestä hyvännäköisessä kaverissa. Enkä tiedä onko hän syyllinen vai syytön ennen kuin kysyn asiaa häneltä. Sen jälkeen asia joko unohdetaan tai sitten aletaan vellomaan mustiksen tunteessa ja kysellään kaikki maan ja taivaan väliltä. Tarkentaisitko Noodi hiukan, mitä tarkoitat ?

Kolmas neuvosi on tosiaan vaikeinta pitää, koska osaan kysyä tosi juonikkaasti ja kautta rantain. Hän vastaa niihin tietämättä mihin ne johtavat. Sitten hän ei voi kuin alkaa selittelemään, sehän on hänen ensimmäinen puolustusreaktionsa minun hyökkäykseen. Olemme tehneet sopimuksia ettei puhuta vanhoista, mutta minä en ole niistä sopimuksista pitänyt vaan jotenkin sairaalla tavalla ne kiehtovat. Haluaa tietää ei halua tietää. Oikeastaan haluaa että se tieto ei ole mulle vaarallinen tai vahingollinen.

Olet oikeassa tuosta synnynnäisestä luottamuksesta tai ainakin se tulee jostain lapsuudesta. Olen ollut kaikissa suhteissa mustasukkainen, nyt ensimmäinen kerta kun olen hakenut hoitoa ja yrittänyt kehittää itseäni paremmaksi kestämään noita kohtauksia. Ei ole valitettavasti onnistunut.

Mustasukkaisuus on havaittu, myönnetty sen olemassaolo, tiedostettu mistä ja miten se tulee, miten pitäisi itseä kehua ja rakastaa saadakseen paremman itsetunnon. En todellakaan pysty sitä sisäistämään, kuten sanoit vanhat tavat ovat pysyäkseen. Itsekuria se vaatii ja sitä ei tosiaankaan ole löytynyt. Kun saan jonkin ajatuksen päähäni, en saa sitä muuten pois kun heittämällä sen päin puolisoani ja siitä keskustelemalla. Siitä seuraa sitten iso riita tai se katoaa, tullakseen ehkä joskus vahvempana esille. En hallitse ajatuksiani tarpeeksi että pystyisin heittään ne huonot ajatukset taka-alalle. Pitäisi elää tässä ja nyt unohtaen eilinen ja turhaa pelätä että minut jätetään huomenna ja avovaimoni löytää paremman.

Enivei, kiitokset mielipiteistä ja ohjeista. Olemme riidelleet näiden keskustelujen aikanakin, oikeastaan emme ole saaneet vielä niitä asioita käsiteltyä, jotka saivat minut kirjoittamaan tälle keskustelupalstalle. Olemme päättäneet hakea ammattiapua, yksilö- ja ryhmäterapiana.

Toivottavasti näistä keskusteluista on ollut apua niille, jotka kärsivät mustasukkaisuudesta sekä aiheuttajina että uhreina. Ei se kannata. Se tuhoaa ei rakenna. Kunpa sisäistäisin sen...ja osaisin käyttäytyä sen mukaan.

Olemme edelleenkin avoimia kaikille neuvoille ja mielipiteille. Kiitokset kaikille !

Yritän jotenkin jäsennellä ja olla harppomatta aiheessa...ainakin yritän siis ;) Kirjoitus on siis lähinnä yleistystä, ja jokainenhan meistä poikkeaa toisistaan joillakin ajatuksin, tavalla tai toisella.

Kirjoituksestasi lukee selvästi kuinka vertailet itseäsi muihin, miksi? _Kukaan_ ei ole samanlainen kuin sinä, kukaan ei kykene täyttämään sinun paikkaasi...koska sinä olet ainulaatuinen ja uniikki sinä, miksi ihmeessä haluaisit siis olla muuta kuin sinä olet? Tai miksi pidät muita parempina tai huonompina?Sanotaan että ihminen on hiomaton timantti, sinä olet sinä ja voit hioa itsestäsi täydellisen itsesi.
Seksistä on varmasti turha sanoa, että miehen peniksen koolla on vain kaksi ratkaisevaa tekijää, rumasti sanoen, jos penis on puolikkaan pikkurillin kokoinen, se ei tuo "täyttävää" tunnetta naiselle, ja jos se on kuin tykki, sillä ei yksinkertaisesti tee mitään, se sattuu, suuseksi on naiselle hikistä hommaa, anaaliseksiä ei tulisi mieleen kokeilla sitä ensimmäistäkään kertaa. Mutta se faktoista, ne tiedät kyllä itsekin, miksi et siis sisäistä niitä?

Ja seksikkyys...on itseasiassa naisen ominaisuus, ei samalla tavalla miehen. Jokaikistä kaunista ihmistä (miestä tai naista) katsotaan, sen enempiä ajattelematta/tuntematta, koska ihminen pitää kauniiden asioiden katselemisesta, oli kyseessä sitten ihminen tai kukkamaljakko. Ei yksinkertaisesti ole olemassa miestä, joka saisi edes 50% naisista _pään kääntymään_ kulkiessaan kadulla, päinvastoin kuin keskinkertainenkin nainen taas saa jo pukeutumisellaan kääntymään 70% miehistä päät...miksikö näin? Siksi, että nainen on kaunis ja seksikäs olento ulkoisesti, mitä mies taas on helpommin sisäisesti. Ja samoin mies on olentona visuaalisempi kuin nainen. Sen takia nainen hurmaa ulkonäöllään ja mies puheillaan/teoillaan. Eli kirjoituksesi perusteella, olet siinä suhteessa täydellinen.

Hmmm...Kysyit hakevatko kaikki naiset hyväksyntää ja testausta viehätysvoimastaan myös muilta miehiltä kuin omalta? Vastaus on ei. Nainen ei _hae_ huomiota, eikä testaa viehätysvoimaansa muihin miehiin, mutta tuntee tietynlaista hyvää oloa tullessaan huomatuksi. Naisen ja miehen ero asiassa kärjistetysti: kun nainen katsoo miestä, mies helposti ajattelee, onko nainen mahdollisesti kiinnostunut ja "saisiko" naisesta muutakin kuin katseita, ja saattaa jäädä miettimään naista pidempäänkin,kun taas nainen ajattelee, että "kivaa, mua katsotaan", heilauttaa hiuksiaan, hymyilee itsekseen, kävelee pois ja unohtaa koko tapahtuman. Siis kärjistetysti näin. Mustasukkaisuus asiassa taas... Kumppanisi on täysin oikeassa asian suhteen, "normaalissa" suhteessa (tosin pieni mustasukkaisuus löytyy lähes jokaiselta ihmiseltä jonka kumppania katsotaan) asia on nimenomaan niin, että mies on ylpeä naisestaan kun toinen mies katsoo, vastaavassa tilanteessa voisit hyvin ajatella, että "ähäkutti, tämä nainen rakastaa _minua_", hymyillä miehelle hilpeästi (jos haluat ärsyttää häntä) ja kävellä tyttöystäväsi kainalossasi ohi. Kirjoitit myös, että kumppanisi _voisi_ varmuudella olla kiinnostunut muista, koska hän saisi kenet tahansa...siinä taas asian ydin.. _miksi_ hän haluaisi jonkun muun, koska rakastaa sinua ja haluaa _sinut_?

En ole ajatustenlukija...on vain niin, että mustasukkaisuus on diagnosoitu sairaudeksi, jota olen tutkinut sekä hlökohtaisesta kiinnostuksesta johtuen menneisyydestäni sekä sen jälkeen opiskelujen tiimoilta, ja usein mustasukkaisten ihmisten ajatuskuviot ovat yllättäen lähes identtiset.

Sanot ettet koe pakottaneesi kumppaniasi uskomaan selityksiäsi..ja vastaat asiaan samalla itse:"Syy tähän on se, että tiedän miten mustasukkainen ihminen käyttäytyy, enkä halua käyttäytyä samalla tavalla. Tai ainakin toimin niin kuten haluaisin minua kohtaan toimittavan mustisjutuissa." Aivan...tyttöystävälläsi taas ei ole tätä tietämystä, tai hän ei muista sitä (koska kirjoitit hänenkin olleen mustasukkainen, jonkinlainen tunne tilanteesta on olemassa). Voitte tietenkin tehdä "kokeen" jos siltä tuntuu, se johtaa melko varmasti riitaan, mutta toisaalta se saattaa avata näkemystä toisesta molemmille. Seuraavan kerran kun tyttöystäväsi on mustasukkainen sinulle, vastaa kuten hän sinulle ja hän taas uskaltautuu ottamaan "vapauden saada" mustiskohtaus. Toisen tunteita tilanteissa ei voi todella tietää jos ei ole niitä itse kokenut. Tällainen "koe" sinänsä on aina riski, mutta voi auttaa myös asioissa eteenpäin. Kun asetut toisen "tilaan" eli käytösmalliin, aat aavistuksen miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy, ja miltä tilanne toiselta puolelta tuntuu. Pakottaminen sinänsä ei ole sananmukaisesti pakottamista, vaan ajamista toinen tilanteeseen, jossa osoitetaan sekä sanoin että eleillä, että asiasta ei enempää keskustella, keino joka vie äkkiä toiselta halut jatkaa kysymyksiä.
Palaatko muuten vanhoihin juttuihin, jos uusissa ei ole tarpeeksi "purtavaa"? Eli tavallaan haet sitä "ruokaa" varastosta, ja näin riittää taas "polttoainetta" asioiden "selvittämiseen"?

Kirjoitit myös...että mustasukkaisuus on havaittu, myönnetty jne. asia josta usein mainitaan, että se "pitäisi" tehdä. Sinänsä totta, mutta asiassa on se heikompi puoli, että monella ihmisellä näiden "tunnustusten" tekeminen kääntää asian päälaelleen, tavallaan antaa "luvan" olla mustasukkainen, kun se nyt on tunnustettu. Monta kertaa ennen näitä "tunnustuksia" mustasukkaisuuden kynnys on korkeampi, ja mustasukkainen käytös lievempää (tietty häpeä), kun tuntuu ettei ole oikein oikeutta siihen.

Pyysit tarkentamaan kysymystä, ja kirjoitit taas asian ytimeen: "Kysyminen tulee siitä tulkinnasta, mitä koen kun epäilen hänen kiinnostuksen olevan muualla kuin minussa l. siinä MINUN mielestä hyvännäköisessä kaverissa" päääpiste kohdassa _sinun_ mielestäsi hyvännäköisessä kaverissa, mutta mikä on kumppanisi mielipide? Vaikka kaveri olisi kuinka hyvännäköinen, mitä kuvittelet katseen tarkoittaneen? Ja tuntuuko todella aiheelliselta kysyä siitä? Ja lähinnä tarkoitin kysymyksellä sitä, että...ajattele esimerkiksi mitä itse ajattelisit, jos tyttöystäväsi kyselisi jatkuvasti vastaavia? Kärjistettynä, jos hän kyselisi jatkuvasti esim.mitä pidät jokaisen vastaantulevan naisen rinnoista, tuntuisivatko kysymykset aiheellisilta ja järkeviltä ylipäänsä?

Näyttää siltä, että olet itseasiassa edistymässä asiassa, tiedät jo, miten voisit ajatella, vaikka et siihen kokonaisvaltaisesti vielä pysty. Kuten sanottu, Roomaa ei rakennettu päivässä, riippuen mustiskohtausten tiheydestä, jokainen tilanne mistä ennen on tullut kohtaus, eikä nyt tule, on aina yksi askel eteenpäin josta on syytä olla ylpeä. Suosittelisin että sen sijaan kun nyt välttelette "mustistilanteita", menkää useammin paikoille missä niitä tapahtuu, vieras on aina vaarallinen, mutta kun vieraaseen tutustuu, vaaran tunne hälvenee -ajan kanssa. Mitä enemmän välttelette tilanteita, sen vaarallisemmilta ne tuntuvat, ja kun tilanteita joka tapauksessa tulee aina vastaan, niin miksi et sen sijaan opettelisi selviytymään niistä?

Tällä hetkellä teidän molempien käytöstänne ohjaa pitkälle mustasukkaisuus... oletko ajatellut miksi kumppanisi kaunistelee asioita ja käyttäytyy kuten käyttäytyy? Veikkaan olevan kyse myös hänen puoleltaan pitkälle siitä, että hän ei halua menettää _sinua_, joten teitä on siis kaksi, jotka eivät halua menettää toisiaan, ja kuitenkin lähes fanaattisesti pelkäävät menettävänsä...miksi?

Vanhat tavat eivät ole pysyäkseen, ihminen on alati muuttuva olento, niin ajatuksiltaan, tunteiltaan, kuin ulkonäöltäänkin. Oikotietä onneen ei ole, ikävä kyllä. Sen takia muutoksia on "helpoin" toteuttaa askel kerrallaan, ajatus ajatukselta...rankka matka, mutta elämä on sen arvoinen. Ensi askeleisiin kuuluu antaa itselleen erilaisia "lupia" kuten lupa olla olematta mustasukkainen, lupa olla selittelemättä, lupa olla pelkäämättä jne. Jos odotat isoa harppausta, sitä pahemmin petyt, elämä ei muutu huomenna, eli anna itsellesi ennen kaikkea aikaa. Mustasukkaisuus on äärimmäisen raadollinen tunne, sekä mustikselle itselleen, että kohteelle, useimmiten paljon raaempi mustikselle, joka ottaa itselleen valtavan tehdävän miettiä, määrätä, vahtia ja valvoa/kuulustella, olla luottamatta ja epäillä, vääntää ja kääntää asioita kuin serpentiiniä suuntaan ja toiseen koskaan sitä varsinaista tulosta löytämättä.

En tiedä missä päin asutte, mutta vaihtoehtoina ovat lähinnä kirkon perhepalvelut (ja koska perheessä on lapsi, pääsette lapsettomien ohi jonossa vaikka ette olisi avioliitossa) ja mielenterveystoimisto, jossa käytte psykologin juttusilla, joka taas tekee kartoituksen ja neuvoo asiassa eteenpäin (yleensä yksityiselle, josta korvataan osa) tai sitten suoraan yksityiselle. On olemassa esimerkiksi mustasukkaisuuden uhrit ry. joka on tarkoitettu sekä mustasukkaisille itselleen (mustasukkainen on myös "sairautensa" uhri) sekä kohteille. Mustasukkaisuudesta irti pääseminen tai sen helpottuminen saattaa vaatia intensiiviterapiaa jopa 3 vuotta (intensiiviterapia= keskustelua psykologin kanssa 3-5krt/vko) eikä sitä tule missään nimessä jättää kesken, vaikka olo olisi kuinka "parantunut".
Hoitoa tarvitsette te molemmat, koska kumppanisi ei käyttäydy "normaalisti" vaan siten, millaisen "normin" mustasukkaisuus suhteessanne on muokannut, ja sinä itse, koska kärsit mustasukkaisuudestasi.
Sinulle suosittelen, että kokeilisit itsetunnon kohotusta tekemällä asioita, mitä tahansa. Aloita tuhannen palan palapeli ja tunne ylpeyttä sen kasaamisesta. Kaikki mikä vaatii keskittymistä ja vaivannäköä, tuo onnistuessaan aina pienen lisän itsetuntoon, oli kuinka "pienestä" asiasta tahansa kyse...ja kesken ei lopeteta ;) Jokainen kerta, kun tunnet onnistumista itsestäsi, näkyy se myös suhteessasi.
Kumppanillesi ehdottaisin, että kertoisit hänelle, ettei hän ole menettämässä sinua, vaikka kieltäytyisikin selittelemästä asioita. Pyydä häntä joskus kun aloitat tivaamisen, sanomaan samoin, mitä hän vastaisi vastaavassa tivaustilanteessa jollekin toiselle henkilölle, johon ei ole tunnesidonnainen (esim. työkaveri, kaverin kaveri tms.), vastauksesta jäävät selittelyt puuttumaan luultavimmin kokonaan. Ja sinun tehtäväsi taas on uskoa mitä sanotaan. Hölmö ei ole se jolle valehdellaan (se kun usein on se päällimmäinen pelko, että valehdellaan, petetään tms.) vaan se joka valehtelee, eli sinulla ei todellisuudessa ole pienintäkään syytä olla uskomatta, muista se.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla millaisesta tilanteesta teillä on ollut kysymys ja miten olette sitä selvittäneet?

Paljon väsynyttä tekstiä sunnuntaipäivän ratoksi ;)

mustanaamio kirjoitti:

Soon moro ! Kiitokset neuvoista, ohjeista ja kokemuksista. Yritän hiukan vastailla tällä viestillä kaikille. Ninnille ensinnäkin täydet pisteet vellomisen tulkinnasta. Luulen että tarvin mustis tunnetta siihen että testaan olenko oikeassa ajatuksissani ja haluaisin tietenkin että olen oikeassa. Sehän vahvistaisi itsetuntoani joka on heikko, koska luulen olevani muita huonompi seksissä (pikku mui), enkä myöskään ole ulkonäöllisesti mitenkään seksikäs, mitä nyt on kehuttu kroppaa, mutta noin miehisellä varustuksella mitattuna tunnen olevani muita mitättömämpi. En tiedä, siinä on kyse jotenkin sellaisesta maskuliinisesta pornahtavasta ajattelutavasta. Pitää olla iso ja paksu kampe että nainen on tyytyväinen.

Kuitenkin olen useimmiten pystynyt naiset myös seksuaalisesti tyydyttämään, keinojahan löytyy eikä se patukka sisään-systeemi ole tosiaan se ainoa tapa harrastaa seksiä, sehän me kaikki tiedetään. Pystyn myös tyydyttämään avopuolisoni ihan täysillä ja meillä on monipuolinen ja virikkeellinen seksielämä. Olen kuullut hänen kertovan ystävilleen että olen parasta MYÖS seksuaalisesti kaiken muun ohella. Hänelllä kun noita kokemuksia on kymmeniä, onneksi en tiedä tarkkaa määrää : ) Mithän yritän peittää ? Epävarmuutta, huonoa itsetuntoa, huomion kaipuuta, osittain omia ajatuksia kuten noodi kirjoitti. Osa häneen kohdistuvista syytöksistä on omia ajatuksia, kokemuksia ja kerrottuja tarinoita. Esimerkkinä entisen naisystävän sisko yritti saada minut sänkyyn, siinä onnistumatta. Ajattelen nykyisen haluavan oman siskonsa miehen kanssa seksiä...loogista eikö vain.

En tosiaan koe olevani kovin haluttu naisten parissa, olen ihan mukiinmenevän näköinen. Se miten olen yleensä naiset saanut rakastumaan itseeni on heidän huomioon ottaminen, keskustelut, heidän itsetuntonsa vahvistaminen ja yllätys yllätys..seksielämä. Mutta en ole sellainen että naiset katsoisivat minuun sillä silmällä välittömästi. Sehän se ärsyttääkin ! Kun tuntuu että tuo ulkonäkö on se ainoa kriteeri nykyään ja se on ollut myös nykyisellä kriteerinä ja hän myön on sanonut ihastelevansa hyvännäköisiä miehiä. Kuitenkaan olematta heistä kiinnostunut sen enempää tai että se olisi minulta pois. Eipä tuo oikein taho upota ajatuksiin.

Miksi minun huomio ei riitä ? Miksi minun ulkonäkö ei riitä ? Hakevatko kaikki naiset hyväksyntää ja testausta viehätysvoimastaan myös muilta miehiltä kuin omalta ? Kumma kyllä itse en hae sitä hyväksyntää muilta naisilta, sen takia on niin vaikea hyväksyä sitä naiseni puolelta.

Nimim. nainen kirjoitti, hänen käytöksestään kun muut miehet olivat hänestä kiinnostuneita.Hän kaunisteli asioita. Tuo pitää paikkaansa meidänkin suhteessa. Naiseni on erittäin hyvännäköinen ja seksikäs. Miehet huomaavat hänet helposti ja häntä on isketetty kun en ole ollut paikalla. Hän on kaunistellut asioita ja omaa osuuttaan asiassa ja siitä ollaan riidelty ja paljon.

Olenko enemmän riippuvainen hänestä kuin hän minusta ? Sekö saa aikaan sen että en kaipaa muiden naisten hyväksyntää. Hän riittää mulle kaikin tavoin. Hän puolestaan voi varmuudella olla kiinnostunut muista tyypeistä, koska tietää että saisi melkein kenet vaan.

Hän sanookin että minun tulisi olla ylpeä siitä, että hänet huomataan ja minä olen se joka saa olla hänen kanssaan. Ei kukaan muu.

Noodi ! Taidat olla ajatustenlukija. En ihan ole joka asiassa samaa mieltä, mutta suurimmaksi osaksi. Ensinnäkin ruokaa mustikselle on hyvin ilmaistu ja niinhän se on. Mikään selitys ei riitä, varsinkaan kun aina löytää kysyttävää ja epäilyttävää, mielikuvitus vain rajana. Olemme puhuneet asiasta ja olen pyytänyt häntä olemaan rehellinen ja kertomaan asiat suoraan, tuntuis se minusta kuinka kipeältä tahansa . Ei ole auttanut ja hän on jäänytkin monesti "kiinni" näistä selittelyistä. Hän sanookin että kun sinulle ei uskalla mitään sanoa... Jotenkin vain tuntuu että kerralla rehellisesti kerrottu on pitemmän päälle parempi kuin usein muunneltu ja kaunisteltu juttu.

En koe pakottavani häntä uskomaan minun selityksiä. Syy tähän on se, että tiedän miten mustasukkainen ihminen käyttäytyy, enkä halua käyttäytyä samalla tavalla. Tai ainakin toimin niin kuten haluaisin minua kohtaan toimittavan mustisjutuissa.

Kyse on myös kahlitsemisesta,rajoittamisesta, välttämisestä joutumaan mustistilanteisiin. Olemme käyneet yhdessä ravintoloissa muutaman kerran, ei ongelmaa. Hän on käynyt 2-3 kertaa yksin ja yksi tapaus on meidän riesamme, hänen sievistellessä asioita, jättäessään kertomatta kaikkea, muistamattomuutta ja valkoisia valheita tällä laivareissulla. Emme tosiasiassa halua edes ravintolaan, tarkoitan myös sanaa ME. Se aika on molemmilla ohitse ja viihdymme kolmestaan (hänellä poika aikaisemmasta suhteesta josta en ole mustasukkainen) yhdessä. Hän kuitenkin sanoo ettei uskalla katsoa normaalisti miehiä ja ihmisiä, välttääkseen mustiskohtaukset. Oiskohan tuo hallitsemista ja kahlitsemista. Olen pyytänyt häntä käyttäytymään ihan normaalisti, etten huomaisi mitään "epänormaalia". Tämä saisi sitten taas syyn mustasukkaisuuteen.

Tuo miettiminen askarruttaa. Onko mulla syytä kysyä ? Kysyminen tulee siitä tulkinnasta, mitä koen kun epäilen hänen kiinnostuksen olevan muualla kuin minussa l. siinä MINUN mielestä hyvännäköisessä kaverissa. Enkä tiedä onko hän syyllinen vai syytön ennen kuin kysyn asiaa häneltä. Sen jälkeen asia joko unohdetaan tai sitten aletaan vellomaan mustiksen tunteessa ja kysellään kaikki maan ja taivaan väliltä. Tarkentaisitko Noodi hiukan, mitä tarkoitat ?

Kolmas neuvosi on tosiaan vaikeinta pitää, koska osaan kysyä tosi juonikkaasti ja kautta rantain. Hän vastaa niihin tietämättä mihin ne johtavat. Sitten hän ei voi kuin alkaa selittelemään, sehän on hänen ensimmäinen puolustusreaktionsa minun hyökkäykseen. Olemme tehneet sopimuksia ettei puhuta vanhoista, mutta minä en ole niistä sopimuksista pitänyt vaan jotenkin sairaalla tavalla ne kiehtovat. Haluaa tietää ei halua tietää. Oikeastaan haluaa että se tieto ei ole mulle vaarallinen tai vahingollinen.

Olet oikeassa tuosta synnynnäisestä luottamuksesta tai ainakin se tulee jostain lapsuudesta. Olen ollut kaikissa suhteissa mustasukkainen, nyt ensimmäinen kerta kun olen hakenut hoitoa ja yrittänyt kehittää itseäni paremmaksi kestämään noita kohtauksia. Ei ole valitettavasti onnistunut.

Mustasukkaisuus on havaittu, myönnetty sen olemassaolo, tiedostettu mistä ja miten se tulee, miten pitäisi itseä kehua ja rakastaa saadakseen paremman itsetunnon. En todellakaan pysty sitä sisäistämään, kuten sanoit vanhat tavat ovat pysyäkseen. Itsekuria se vaatii ja sitä ei tosiaankaan ole löytynyt. Kun saan jonkin ajatuksen päähäni, en saa sitä muuten pois kun heittämällä sen päin puolisoani ja siitä keskustelemalla. Siitä seuraa sitten iso riita tai se katoaa, tullakseen ehkä joskus vahvempana esille. En hallitse ajatuksiani tarpeeksi että pystyisin heittään ne huonot ajatukset taka-alalle. Pitäisi elää tässä ja nyt unohtaen eilinen ja turhaa pelätä että minut jätetään huomenna ja avovaimoni löytää paremman.

Enivei, kiitokset mielipiteistä ja ohjeista. Olemme riidelleet näiden keskustelujen aikanakin, oikeastaan emme ole saaneet vielä niitä asioita käsiteltyä, jotka saivat minut kirjoittamaan tälle keskustelupalstalle. Olemme päättäneet hakea ammattiapua, yksilö- ja ryhmäterapiana.

Toivottavasti näistä keskusteluista on ollut apua niille, jotka kärsivät mustasukkaisuudesta sekä aiheuttajina että uhreina. Ei se kannata. Se tuhoaa ei rakenna. Kunpa sisäistäisin sen...ja osaisin käyttäytyä sen mukaan.

Olemme edelleenkin avoimia kaikille neuvoille ja mielipiteille. Kiitokset kaikille !

luettuani äsken vastauksesi, tuli tunne, että olet ripustautunut naiseesi..
elätkö elämääsi vähän niinkuin hänen kauttaan?

olet viisas ihminen, mielipiteesi ovat kypsiä ja mietittyjä.
olet oikealla polulla juuri nyt,
siis te molemmat, koska haluatte pelastaa ja parantaa suhteenne.
niin sen pitää mennäkin. tsemppiä :))

noodi kirjoitti:

Yritän jotenkin jäsennellä ja olla harppomatta aiheessa...ainakin yritän siis ;) Kirjoitus on siis lähinnä yleistystä, ja jokainenhan meistä poikkeaa toisistaan joillakin ajatuksin, tavalla tai toisella.

Kirjoituksestasi lukee selvästi kuinka vertailet itseäsi muihin, miksi? _Kukaan_ ei ole samanlainen kuin sinä, kukaan ei kykene täyttämään sinun paikkaasi...koska sinä olet ainulaatuinen ja uniikki sinä, miksi ihmeessä haluaisit siis olla muuta kuin sinä olet? Tai miksi pidät muita parempina tai huonompina?Sanotaan että ihminen on hiomaton timantti, sinä olet sinä ja voit hioa itsestäsi täydellisen itsesi.
Seksistä on varmasti turha sanoa, että miehen peniksen koolla on vain kaksi ratkaisevaa tekijää, rumasti sanoen, jos penis on puolikkaan pikkurillin kokoinen, se ei tuo "täyttävää" tunnetta naiselle, ja jos se on kuin tykki, sillä ei yksinkertaisesti tee mitään, se sattuu, suuseksi on naiselle hikistä hommaa, anaaliseksiä ei tulisi mieleen kokeilla sitä ensimmäistäkään kertaa. Mutta se faktoista, ne tiedät kyllä itsekin, miksi et siis sisäistä niitä?

Ja seksikkyys...on itseasiassa naisen ominaisuus, ei samalla tavalla miehen. Jokaikistä kaunista ihmistä (miestä tai naista) katsotaan, sen enempiä ajattelematta/tuntematta, koska ihminen pitää kauniiden asioiden katselemisesta, oli kyseessä sitten ihminen tai kukkamaljakko. Ei yksinkertaisesti ole olemassa miestä, joka saisi edes 50% naisista _pään kääntymään_ kulkiessaan kadulla, päinvastoin kuin keskinkertainenkin nainen taas saa jo pukeutumisellaan kääntymään 70% miehistä päät...miksikö näin? Siksi, että nainen on kaunis ja seksikäs olento ulkoisesti, mitä mies taas on helpommin sisäisesti. Ja samoin mies on olentona visuaalisempi kuin nainen. Sen takia nainen hurmaa ulkonäöllään ja mies puheillaan/teoillaan. Eli kirjoituksesi perusteella, olet siinä suhteessa täydellinen.

Hmmm...Kysyit hakevatko kaikki naiset hyväksyntää ja testausta viehätysvoimastaan myös muilta miehiltä kuin omalta? Vastaus on ei. Nainen ei _hae_ huomiota, eikä testaa viehätysvoimaansa muihin miehiin, mutta tuntee tietynlaista hyvää oloa tullessaan huomatuksi. Naisen ja miehen ero asiassa kärjistetysti: kun nainen katsoo miestä, mies helposti ajattelee, onko nainen mahdollisesti kiinnostunut ja "saisiko" naisesta muutakin kuin katseita, ja saattaa jäädä miettimään naista pidempäänkin,kun taas nainen ajattelee, että "kivaa, mua katsotaan", heilauttaa hiuksiaan, hymyilee itsekseen, kävelee pois ja unohtaa koko tapahtuman. Siis kärjistetysti näin. Mustasukkaisuus asiassa taas... Kumppanisi on täysin oikeassa asian suhteen, "normaalissa" suhteessa (tosin pieni mustasukkaisuus löytyy lähes jokaiselta ihmiseltä jonka kumppania katsotaan) asia on nimenomaan niin, että mies on ylpeä naisestaan kun toinen mies katsoo, vastaavassa tilanteessa voisit hyvin ajatella, että "ähäkutti, tämä nainen rakastaa _minua_", hymyillä miehelle hilpeästi (jos haluat ärsyttää häntä) ja kävellä tyttöystäväsi kainalossasi ohi. Kirjoitit myös, että kumppanisi _voisi_ varmuudella olla kiinnostunut muista, koska hän saisi kenet tahansa...siinä taas asian ydin.. _miksi_ hän haluaisi jonkun muun, koska rakastaa sinua ja haluaa _sinut_?

En ole ajatustenlukija...on vain niin, että mustasukkaisuus on diagnosoitu sairaudeksi, jota olen tutkinut sekä hlökohtaisesta kiinnostuksesta johtuen menneisyydestäni sekä sen jälkeen opiskelujen tiimoilta, ja usein mustasukkaisten ihmisten ajatuskuviot ovat yllättäen lähes identtiset.

Sanot ettet koe pakottaneesi kumppaniasi uskomaan selityksiäsi..ja vastaat asiaan samalla itse:"Syy tähän on se, että tiedän miten mustasukkainen ihminen käyttäytyy, enkä halua käyttäytyä samalla tavalla. Tai ainakin toimin niin kuten haluaisin minua kohtaan toimittavan mustisjutuissa." Aivan...tyttöystävälläsi taas ei ole tätä tietämystä, tai hän ei muista sitä (koska kirjoitit hänenkin olleen mustasukkainen, jonkinlainen tunne tilanteesta on olemassa). Voitte tietenkin tehdä "kokeen" jos siltä tuntuu, se johtaa melko varmasti riitaan, mutta toisaalta se saattaa avata näkemystä toisesta molemmille. Seuraavan kerran kun tyttöystäväsi on mustasukkainen sinulle, vastaa kuten hän sinulle ja hän taas uskaltautuu ottamaan "vapauden saada" mustiskohtaus. Toisen tunteita tilanteissa ei voi todella tietää jos ei ole niitä itse kokenut. Tällainen "koe" sinänsä on aina riski, mutta voi auttaa myös asioissa eteenpäin. Kun asetut toisen "tilaan" eli käytösmalliin, aat aavistuksen miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy, ja miltä tilanne toiselta puolelta tuntuu. Pakottaminen sinänsä ei ole sananmukaisesti pakottamista, vaan ajamista toinen tilanteeseen, jossa osoitetaan sekä sanoin että eleillä, että asiasta ei enempää keskustella, keino joka vie äkkiä toiselta halut jatkaa kysymyksiä.
Palaatko muuten vanhoihin juttuihin, jos uusissa ei ole tarpeeksi "purtavaa"? Eli tavallaan haet sitä "ruokaa" varastosta, ja näin riittää taas "polttoainetta" asioiden "selvittämiseen"?

Kirjoitit myös...että mustasukkaisuus on havaittu, myönnetty jne. asia josta usein mainitaan, että se "pitäisi" tehdä. Sinänsä totta, mutta asiassa on se heikompi puoli, että monella ihmisellä näiden "tunnustusten" tekeminen kääntää asian päälaelleen, tavallaan antaa "luvan" olla mustasukkainen, kun se nyt on tunnustettu. Monta kertaa ennen näitä "tunnustuksia" mustasukkaisuuden kynnys on korkeampi, ja mustasukkainen käytös lievempää (tietty häpeä), kun tuntuu ettei ole oikein oikeutta siihen.

Pyysit tarkentamaan kysymystä, ja kirjoitit taas asian ytimeen: "Kysyminen tulee siitä tulkinnasta, mitä koen kun epäilen hänen kiinnostuksen olevan muualla kuin minussa l. siinä MINUN mielestä hyvännäköisessä kaverissa" päääpiste kohdassa _sinun_ mielestäsi hyvännäköisessä kaverissa, mutta mikä on kumppanisi mielipide? Vaikka kaveri olisi kuinka hyvännäköinen, mitä kuvittelet katseen tarkoittaneen? Ja tuntuuko todella aiheelliselta kysyä siitä? Ja lähinnä tarkoitin kysymyksellä sitä, että...ajattele esimerkiksi mitä itse ajattelisit, jos tyttöystäväsi kyselisi jatkuvasti vastaavia? Kärjistettynä, jos hän kyselisi jatkuvasti esim.mitä pidät jokaisen vastaantulevan naisen rinnoista, tuntuisivatko kysymykset aiheellisilta ja järkeviltä ylipäänsä?

Näyttää siltä, että olet itseasiassa edistymässä asiassa, tiedät jo, miten voisit ajatella, vaikka et siihen kokonaisvaltaisesti vielä pysty. Kuten sanottu, Roomaa ei rakennettu päivässä, riippuen mustiskohtausten tiheydestä, jokainen tilanne mistä ennen on tullut kohtaus, eikä nyt tule, on aina yksi askel eteenpäin josta on syytä olla ylpeä. Suosittelisin että sen sijaan kun nyt välttelette "mustistilanteita", menkää useammin paikoille missä niitä tapahtuu, vieras on aina vaarallinen, mutta kun vieraaseen tutustuu, vaaran tunne hälvenee -ajan kanssa. Mitä enemmän välttelette tilanteita, sen vaarallisemmilta ne tuntuvat, ja kun tilanteita joka tapauksessa tulee aina vastaan, niin miksi et sen sijaan opettelisi selviytymään niistä?

Tällä hetkellä teidän molempien käytöstänne ohjaa pitkälle mustasukkaisuus... oletko ajatellut miksi kumppanisi kaunistelee asioita ja käyttäytyy kuten käyttäytyy? Veikkaan olevan kyse myös hänen puoleltaan pitkälle siitä, että hän ei halua menettää _sinua_, joten teitä on siis kaksi, jotka eivät halua menettää toisiaan, ja kuitenkin lähes fanaattisesti pelkäävät menettävänsä...miksi?

Vanhat tavat eivät ole pysyäkseen, ihminen on alati muuttuva olento, niin ajatuksiltaan, tunteiltaan, kuin ulkonäöltäänkin. Oikotietä onneen ei ole, ikävä kyllä. Sen takia muutoksia on "helpoin" toteuttaa askel kerrallaan, ajatus ajatukselta...rankka matka, mutta elämä on sen arvoinen. Ensi askeleisiin kuuluu antaa itselleen erilaisia "lupia" kuten lupa olla olematta mustasukkainen, lupa olla selittelemättä, lupa olla pelkäämättä jne. Jos odotat isoa harppausta, sitä pahemmin petyt, elämä ei muutu huomenna, eli anna itsellesi ennen kaikkea aikaa. Mustasukkaisuus on äärimmäisen raadollinen tunne, sekä mustikselle itselleen, että kohteelle, useimmiten paljon raaempi mustikselle, joka ottaa itselleen valtavan tehdävän miettiä, määrätä, vahtia ja valvoa/kuulustella, olla luottamatta ja epäillä, vääntää ja kääntää asioita kuin serpentiiniä suuntaan ja toiseen koskaan sitä varsinaista tulosta löytämättä.

En tiedä missä päin asutte, mutta vaihtoehtoina ovat lähinnä kirkon perhepalvelut (ja koska perheessä on lapsi, pääsette lapsettomien ohi jonossa vaikka ette olisi avioliitossa) ja mielenterveystoimisto, jossa käytte psykologin juttusilla, joka taas tekee kartoituksen ja neuvoo asiassa eteenpäin (yleensä yksityiselle, josta korvataan osa) tai sitten suoraan yksityiselle. On olemassa esimerkiksi mustasukkaisuuden uhrit ry. joka on tarkoitettu sekä mustasukkaisille itselleen (mustasukkainen on myös "sairautensa" uhri) sekä kohteille. Mustasukkaisuudesta irti pääseminen tai sen helpottuminen saattaa vaatia intensiiviterapiaa jopa 3 vuotta (intensiiviterapia= keskustelua psykologin kanssa 3-5krt/vko) eikä sitä tule missään nimessä jättää kesken, vaikka olo olisi kuinka "parantunut".
Hoitoa tarvitsette te molemmat, koska kumppanisi ei käyttäydy "normaalisti" vaan siten, millaisen "normin" mustasukkaisuus suhteessanne on muokannut, ja sinä itse, koska kärsit mustasukkaisuudestasi.
Sinulle suosittelen, että kokeilisit itsetunnon kohotusta tekemällä asioita, mitä tahansa. Aloita tuhannen palan palapeli ja tunne ylpeyttä sen kasaamisesta. Kaikki mikä vaatii keskittymistä ja vaivannäköä, tuo onnistuessaan aina pienen lisän itsetuntoon, oli kuinka "pienestä" asiasta tahansa kyse...ja kesken ei lopeteta ;) Jokainen kerta, kun tunnet onnistumista itsestäsi, näkyy se myös suhteessasi.
Kumppanillesi ehdottaisin, että kertoisit hänelle, ettei hän ole menettämässä sinua, vaikka kieltäytyisikin selittelemästä asioita. Pyydä häntä joskus kun aloitat tivaamisen, sanomaan samoin, mitä hän vastaisi vastaavassa tivaustilanteessa jollekin toiselle henkilölle, johon ei ole tunnesidonnainen (esim. työkaveri, kaverin kaveri tms.), vastauksesta jäävät selittelyt puuttumaan luultavimmin kokonaan. Ja sinun tehtäväsi taas on uskoa mitä sanotaan. Hölmö ei ole se jolle valehdellaan (se kun usein on se päällimmäinen pelko, että valehdellaan, petetään tms.) vaan se joka valehtelee, eli sinulla ei todellisuudessa ole pienintäkään syytä olla uskomatta, muista se.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla millaisesta tilanteesta teillä on ollut kysymys ja miten olette sitä selvittäneet?

Paljon väsynyttä tekstiä sunnuntaipäivän ratoksi ;)

Miten seksikkyys voi olla naisen ominaisuus??? Haloo.

Minä monien muiden naisten tavoin olen katsellut miehiä "sillä silmällä", aina hyvännäköisen tai muuten charmantin yksilön osuessa kohdalle ja kuolannut perään. Noin vertauskuvannollisesti. Enkä todellakaan kuolaa vain sen tähden, että mies on hyvännäköinen vaan juuri sen takia, että hänessä on SEKSIÄ. Tapauksesta riippuen kehittelen aihetta vieläkin pidemmälle.

joku kirjoitti:

Miten seksikkyys voi olla naisen ominaisuus??? Haloo.

Minä monien muiden naisten tavoin olen katsellut miehiä "sillä silmällä", aina hyvännäköisen tai muuten charmantin yksilön osuessa kohdalle ja kuolannut perään. Noin vertauskuvannollisesti. Enkä todellakaan kuolaa vain sen tähden, että mies on hyvännäköinen vaan juuri sen takia, että hänessä on SEKSIÄ. Tapauksesta riippuen kehittelen aihetta vieläkin pidemmälle.

olet huomannut olevasi erilainen kuin valtaosa. Lainaus kirjoituksestani johon vastasit: "Kirjoitus on siis lähinnä yleistystä, ja jokainenhan meistä poikkeaa toisistaan joillakin ajatuksin, tavalla tai toisella."

Koska aiheena oli mustasukkaisuus, ja tekstit hyvinkin pitkiä (jotka oletan sinun lukeneen siis kokonaan ennen vastaamista), voisin kuvitella sinulla olevan jotakin mielessäsi aiheen suhteen? Mikäli olet parisuhteessa ja siinä esiintyy mustasukkaisuutta, voisi äkkiä päätellä (ehkä väärin) että sinä olet se mustasukkainen osapuoli, johtuen nimenomaan omasta tavastasi ajatella (omat ajatustapamme muokkaavat tunteitamme ja olettamuksiamme toisten ajatuksista, toisille ihmisille on hyvin vaikea ymmärtää olevan olemassa monia erilaisia ajatustapoja asioiden suhteen, ja tästä seuraa usein ongelmia ihmissuhteissa, kun pelätään kumppanin ajatusten liikkuvan samoja ratoja kuin omien).
Mutta koska vastauksesi tarkoitus oli ilmeisimmin ainoastaan tuoda julki sinun ja mielestäsi monien muiden naisten olevan erilaisia kuin useimmat (ilmaisu "monet muut" perustuu yleensä omaan tuttava- ja kokemuspiiriin, joka ei kuitenkaan ole verrattavissa esim. monissa tutkimuksissa käytettyihin tuhansiin, joissakin asioissa jopa miljooniin ihmisiin ja heidän "ajatus-ja toimintamalleihinsa"), etenkin erilaisia kuin seurustelevat "perusyksiköt", lienee parempi jättää ruotiminen tähän.

noodi kirjoitti:

Yritän jotenkin jäsennellä ja olla harppomatta aiheessa...ainakin yritän siis ;) Kirjoitus on siis lähinnä yleistystä, ja jokainenhan meistä poikkeaa toisistaan joillakin ajatuksin, tavalla tai toisella.

Kirjoituksestasi lukee selvästi kuinka vertailet itseäsi muihin, miksi? _Kukaan_ ei ole samanlainen kuin sinä, kukaan ei kykene täyttämään sinun paikkaasi...koska sinä olet ainulaatuinen ja uniikki sinä, miksi ihmeessä haluaisit siis olla muuta kuin sinä olet? Tai miksi pidät muita parempina tai huonompina?Sanotaan että ihminen on hiomaton timantti, sinä olet sinä ja voit hioa itsestäsi täydellisen itsesi.
Seksistä on varmasti turha sanoa, että miehen peniksen koolla on vain kaksi ratkaisevaa tekijää, rumasti sanoen, jos penis on puolikkaan pikkurillin kokoinen, se ei tuo "täyttävää" tunnetta naiselle, ja jos se on kuin tykki, sillä ei yksinkertaisesti tee mitään, se sattuu, suuseksi on naiselle hikistä hommaa, anaaliseksiä ei tulisi mieleen kokeilla sitä ensimmäistäkään kertaa. Mutta se faktoista, ne tiedät kyllä itsekin, miksi et siis sisäistä niitä?

Ja seksikkyys...on itseasiassa naisen ominaisuus, ei samalla tavalla miehen. Jokaikistä kaunista ihmistä (miestä tai naista) katsotaan, sen enempiä ajattelematta/tuntematta, koska ihminen pitää kauniiden asioiden katselemisesta, oli kyseessä sitten ihminen tai kukkamaljakko. Ei yksinkertaisesti ole olemassa miestä, joka saisi edes 50% naisista _pään kääntymään_ kulkiessaan kadulla, päinvastoin kuin keskinkertainenkin nainen taas saa jo pukeutumisellaan kääntymään 70% miehistä päät...miksikö näin? Siksi, että nainen on kaunis ja seksikäs olento ulkoisesti, mitä mies taas on helpommin sisäisesti. Ja samoin mies on olentona visuaalisempi kuin nainen. Sen takia nainen hurmaa ulkonäöllään ja mies puheillaan/teoillaan. Eli kirjoituksesi perusteella, olet siinä suhteessa täydellinen.

Hmmm...Kysyit hakevatko kaikki naiset hyväksyntää ja testausta viehätysvoimastaan myös muilta miehiltä kuin omalta? Vastaus on ei. Nainen ei _hae_ huomiota, eikä testaa viehätysvoimaansa muihin miehiin, mutta tuntee tietynlaista hyvää oloa tullessaan huomatuksi. Naisen ja miehen ero asiassa kärjistetysti: kun nainen katsoo miestä, mies helposti ajattelee, onko nainen mahdollisesti kiinnostunut ja "saisiko" naisesta muutakin kuin katseita, ja saattaa jäädä miettimään naista pidempäänkin,kun taas nainen ajattelee, että "kivaa, mua katsotaan", heilauttaa hiuksiaan, hymyilee itsekseen, kävelee pois ja unohtaa koko tapahtuman. Siis kärjistetysti näin. Mustasukkaisuus asiassa taas... Kumppanisi on täysin oikeassa asian suhteen, "normaalissa" suhteessa (tosin pieni mustasukkaisuus löytyy lähes jokaiselta ihmiseltä jonka kumppania katsotaan) asia on nimenomaan niin, että mies on ylpeä naisestaan kun toinen mies katsoo, vastaavassa tilanteessa voisit hyvin ajatella, että "ähäkutti, tämä nainen rakastaa _minua_", hymyillä miehelle hilpeästi (jos haluat ärsyttää häntä) ja kävellä tyttöystäväsi kainalossasi ohi. Kirjoitit myös, että kumppanisi _voisi_ varmuudella olla kiinnostunut muista, koska hän saisi kenet tahansa...siinä taas asian ydin.. _miksi_ hän haluaisi jonkun muun, koska rakastaa sinua ja haluaa _sinut_?

En ole ajatustenlukija...on vain niin, että mustasukkaisuus on diagnosoitu sairaudeksi, jota olen tutkinut sekä hlökohtaisesta kiinnostuksesta johtuen menneisyydestäni sekä sen jälkeen opiskelujen tiimoilta, ja usein mustasukkaisten ihmisten ajatuskuviot ovat yllättäen lähes identtiset.

Sanot ettet koe pakottaneesi kumppaniasi uskomaan selityksiäsi..ja vastaat asiaan samalla itse:"Syy tähän on se, että tiedän miten mustasukkainen ihminen käyttäytyy, enkä halua käyttäytyä samalla tavalla. Tai ainakin toimin niin kuten haluaisin minua kohtaan toimittavan mustisjutuissa." Aivan...tyttöystävälläsi taas ei ole tätä tietämystä, tai hän ei muista sitä (koska kirjoitit hänenkin olleen mustasukkainen, jonkinlainen tunne tilanteesta on olemassa). Voitte tietenkin tehdä "kokeen" jos siltä tuntuu, se johtaa melko varmasti riitaan, mutta toisaalta se saattaa avata näkemystä toisesta molemmille. Seuraavan kerran kun tyttöystäväsi on mustasukkainen sinulle, vastaa kuten hän sinulle ja hän taas uskaltautuu ottamaan "vapauden saada" mustiskohtaus. Toisen tunteita tilanteissa ei voi todella tietää jos ei ole niitä itse kokenut. Tällainen "koe" sinänsä on aina riski, mutta voi auttaa myös asioissa eteenpäin. Kun asetut toisen "tilaan" eli käytösmalliin, aat aavistuksen miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy, ja miltä tilanne toiselta puolelta tuntuu. Pakottaminen sinänsä ei ole sananmukaisesti pakottamista, vaan ajamista toinen tilanteeseen, jossa osoitetaan sekä sanoin että eleillä, että asiasta ei enempää keskustella, keino joka vie äkkiä toiselta halut jatkaa kysymyksiä.
Palaatko muuten vanhoihin juttuihin, jos uusissa ei ole tarpeeksi "purtavaa"? Eli tavallaan haet sitä "ruokaa" varastosta, ja näin riittää taas "polttoainetta" asioiden "selvittämiseen"?

Kirjoitit myös...että mustasukkaisuus on havaittu, myönnetty jne. asia josta usein mainitaan, että se "pitäisi" tehdä. Sinänsä totta, mutta asiassa on se heikompi puoli, että monella ihmisellä näiden "tunnustusten" tekeminen kääntää asian päälaelleen, tavallaan antaa "luvan" olla mustasukkainen, kun se nyt on tunnustettu. Monta kertaa ennen näitä "tunnustuksia" mustasukkaisuuden kynnys on korkeampi, ja mustasukkainen käytös lievempää (tietty häpeä), kun tuntuu ettei ole oikein oikeutta siihen.

Pyysit tarkentamaan kysymystä, ja kirjoitit taas asian ytimeen: "Kysyminen tulee siitä tulkinnasta, mitä koen kun epäilen hänen kiinnostuksen olevan muualla kuin minussa l. siinä MINUN mielestä hyvännäköisessä kaverissa" päääpiste kohdassa _sinun_ mielestäsi hyvännäköisessä kaverissa, mutta mikä on kumppanisi mielipide? Vaikka kaveri olisi kuinka hyvännäköinen, mitä kuvittelet katseen tarkoittaneen? Ja tuntuuko todella aiheelliselta kysyä siitä? Ja lähinnä tarkoitin kysymyksellä sitä, että...ajattele esimerkiksi mitä itse ajattelisit, jos tyttöystäväsi kyselisi jatkuvasti vastaavia? Kärjistettynä, jos hän kyselisi jatkuvasti esim.mitä pidät jokaisen vastaantulevan naisen rinnoista, tuntuisivatko kysymykset aiheellisilta ja järkeviltä ylipäänsä?

Näyttää siltä, että olet itseasiassa edistymässä asiassa, tiedät jo, miten voisit ajatella, vaikka et siihen kokonaisvaltaisesti vielä pysty. Kuten sanottu, Roomaa ei rakennettu päivässä, riippuen mustiskohtausten tiheydestä, jokainen tilanne mistä ennen on tullut kohtaus, eikä nyt tule, on aina yksi askel eteenpäin josta on syytä olla ylpeä. Suosittelisin että sen sijaan kun nyt välttelette "mustistilanteita", menkää useammin paikoille missä niitä tapahtuu, vieras on aina vaarallinen, mutta kun vieraaseen tutustuu, vaaran tunne hälvenee -ajan kanssa. Mitä enemmän välttelette tilanteita, sen vaarallisemmilta ne tuntuvat, ja kun tilanteita joka tapauksessa tulee aina vastaan, niin miksi et sen sijaan opettelisi selviytymään niistä?

Tällä hetkellä teidän molempien käytöstänne ohjaa pitkälle mustasukkaisuus... oletko ajatellut miksi kumppanisi kaunistelee asioita ja käyttäytyy kuten käyttäytyy? Veikkaan olevan kyse myös hänen puoleltaan pitkälle siitä, että hän ei halua menettää _sinua_, joten teitä on siis kaksi, jotka eivät halua menettää toisiaan, ja kuitenkin lähes fanaattisesti pelkäävät menettävänsä...miksi?

Vanhat tavat eivät ole pysyäkseen, ihminen on alati muuttuva olento, niin ajatuksiltaan, tunteiltaan, kuin ulkonäöltäänkin. Oikotietä onneen ei ole, ikävä kyllä. Sen takia muutoksia on "helpoin" toteuttaa askel kerrallaan, ajatus ajatukselta...rankka matka, mutta elämä on sen arvoinen. Ensi askeleisiin kuuluu antaa itselleen erilaisia "lupia" kuten lupa olla olematta mustasukkainen, lupa olla selittelemättä, lupa olla pelkäämättä jne. Jos odotat isoa harppausta, sitä pahemmin petyt, elämä ei muutu huomenna, eli anna itsellesi ennen kaikkea aikaa. Mustasukkaisuus on äärimmäisen raadollinen tunne, sekä mustikselle itselleen, että kohteelle, useimmiten paljon raaempi mustikselle, joka ottaa itselleen valtavan tehdävän miettiä, määrätä, vahtia ja valvoa/kuulustella, olla luottamatta ja epäillä, vääntää ja kääntää asioita kuin serpentiiniä suuntaan ja toiseen koskaan sitä varsinaista tulosta löytämättä.

En tiedä missä päin asutte, mutta vaihtoehtoina ovat lähinnä kirkon perhepalvelut (ja koska perheessä on lapsi, pääsette lapsettomien ohi jonossa vaikka ette olisi avioliitossa) ja mielenterveystoimisto, jossa käytte psykologin juttusilla, joka taas tekee kartoituksen ja neuvoo asiassa eteenpäin (yleensä yksityiselle, josta korvataan osa) tai sitten suoraan yksityiselle. On olemassa esimerkiksi mustasukkaisuuden uhrit ry. joka on tarkoitettu sekä mustasukkaisille itselleen (mustasukkainen on myös "sairautensa" uhri) sekä kohteille. Mustasukkaisuudesta irti pääseminen tai sen helpottuminen saattaa vaatia intensiiviterapiaa jopa 3 vuotta (intensiiviterapia= keskustelua psykologin kanssa 3-5krt/vko) eikä sitä tule missään nimessä jättää kesken, vaikka olo olisi kuinka "parantunut".
Hoitoa tarvitsette te molemmat, koska kumppanisi ei käyttäydy "normaalisti" vaan siten, millaisen "normin" mustasukkaisuus suhteessanne on muokannut, ja sinä itse, koska kärsit mustasukkaisuudestasi.
Sinulle suosittelen, että kokeilisit itsetunnon kohotusta tekemällä asioita, mitä tahansa. Aloita tuhannen palan palapeli ja tunne ylpeyttä sen kasaamisesta. Kaikki mikä vaatii keskittymistä ja vaivannäköä, tuo onnistuessaan aina pienen lisän itsetuntoon, oli kuinka "pienestä" asiasta tahansa kyse...ja kesken ei lopeteta ;) Jokainen kerta, kun tunnet onnistumista itsestäsi, näkyy se myös suhteessasi.
Kumppanillesi ehdottaisin, että kertoisit hänelle, ettei hän ole menettämässä sinua, vaikka kieltäytyisikin selittelemästä asioita. Pyydä häntä joskus kun aloitat tivaamisen, sanomaan samoin, mitä hän vastaisi vastaavassa tivaustilanteessa jollekin toiselle henkilölle, johon ei ole tunnesidonnainen (esim. työkaveri, kaverin kaveri tms.), vastauksesta jäävät selittelyt puuttumaan luultavimmin kokonaan. Ja sinun tehtäväsi taas on uskoa mitä sanotaan. Hölmö ei ole se jolle valehdellaan (se kun usein on se päällimmäinen pelko, että valehdellaan, petetään tms.) vaan se joka valehtelee, eli sinulla ei todellisuudessa ole pienintäkään syytä olla uskomatta, muista se.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla millaisesta tilanteesta teillä on ollut kysymys ja miten olette sitä selvittäneet?

Paljon väsynyttä tekstiä sunnuntaipäivän ratoksi ;)

No niin, on muutama päivä mennyt, ennen kuin ehti miettimään vastauksianne. Työasiat kun pitää ehtiä myös hoitaa, valitettavasti työt haittaavat tärkeämpiä asioita.

Seksin faktoista sen verran, että avoni on alussa puhunut aika avoimesti seksistä. Kokemuksistaan ja haluistaan, mistä pitää, mistä ei. Hän on seurauksia arvaamatta, ihan vilpillisesti kertonut niistä ja sieltä on sitten tullut korviini sellaista tietoa, mitä en olisi halunnut kuulla. Tieto luo tuskaa.

Ensimmäinen kirjoittaja oli ihan oikeassa että ollaan "sairaita" kun niistä on kerrottu. Ei ne tosiaan kuuluisi uuteen suhteeseen, mutta osan voi lukea ihmisen käyttäytymisestä ja puheista, ikään kuin rivien välistä suhteen jatkuessa ja joskus puheet ajautuvat niihin vaikka tarkoitus ei olisikaan. Hän käyttäytyi aluksi ikään kuin kerskaillen suhteillaan, kokemuksillaan ja seksuaalisuudellaan. Hänen mottonsa oli yksinkertainen: Jos seksi pelaa suhde pelaa...

Joten kaiken sanomisen jälkeen on hyvin vaikea, faktoista huolimatta, sisäistää noodin kirjoittamia faktoja, koska hän on ilmaissut oman mielipiteensä peniksen koosta, sivulausesssa kylläkin. Siitä huolimatta, vaikka tiedän että hän nykyään nauttii seksistä kanssani niin vertailu tulee usein kuviin. Sen kanssa sai sillä lailla, miksei minun kanssa ? Toisaalta olen huono ottamaan niitä kehuja ja positiivisia asioita vastaan seksissä, vaikka tiedän että se on nautittavaa, kokonaisvaltaista kanssani ja on paljon sellaista mitä hän ei ole koskaan kokenut muiden kanssa ja hän saa tyydytyksen seksistä kanssani.

Ne negatiiviset ajatukset kun ovat niskan päällä, miksiköhän ? Pikku mui taisi kysyä elänkö elämääni hänen kauttaan, olenko ripustautunut häneen. En ole. Ensinnäkin olemme kaukosuhteessa. Hän on Suomessa minä ulkomailla ja näemme ehkä kerran kuukaudessa. Toisekseen meillä on esim. omat rahat ja omat asunnot vielä jäljellä. Olemme muuttamassa parin kuukauden kuluttua yhteen ja odotamme sitä osaksi suhteemme vakauttajaksi. Tunne-elämässä olen häneen "ripustautunut" l. rakastan häntä älyttömästi (hyvä sana, välillä sopii älyttömään käyttäytymiseen.)En kuitenkaan sillä lailla että olisin valmis viemään suhteemme äärimmäisyyksiin ja kiusaamaan itseäni ja häntä niin että olemme kohta psyykkisesti hajalla. Osaamme molemmat irrottaa jos tarve vaatii. Mustis ei ole rakkautta, se on omistamista, vapauden riistoa ym.

Silloin kun kaikki on hyvin, yleensä silloin kun olemme yhdessä, tunne on loistava ja kaikki pelaa. Riidat ja mustikset tulevat melkein aina kun olemme erossa.

Hyvin pitkälle suhteessa kaikki toimii kun itseluottamus, itsetunto ja moraali ovat kunnossa. Mustiksen aikana kaikki nämä ovat jossain alitajunnan takana, umpiossa josta niiden on äärettömän (taas ! : ) ) hankala löytää tietään ulos.

Seksikkyydestä olen samaa mieltä molempien kanssa. Se on katsojan silmissä. Seksikkyyttä voi löytyä ulkonäöstä, sanoista, käyttäytymisestä, olemuksesta ja ajatuksista, erikseen ja yhdessä.

Kysyit noodi meidän syytämme riitaan ja miten olemme sitä selvittäneet. Tässä tullaan tuohon viehätysvoiman ja kiinnostuksen hakemiseen.

Kyse on yhdestä avoni viettämästä laivareissusta suhteemme alussa. Hän oli siellä työporukan naisten kanssa ja oli ihan ok päästää hänet sinne. En ollut vielä silloin yhtään mustasukkainen hänestä. Kysellessäni sitten puhelimessa miten reissu oli mennyt, hän vastasi että hyvin. Reissun aikana hän ei paljon pitänyt minuun yhteyttä vaan laitteli viestin silloin tällöin.

Jotenkin vain vaistosin että kaikki ei ollut kuten hän oli kertonut ja kävikin ilmi että hän oli mm. tanssinut siellä (hän aluksi kielsi sen) nuoren pojan kanssa. Poika oli tullut häntä hakemaan ja hän oli kieltäytynyt, sitten hänellä oli tullut sääli että olisiko pitänyt sittenkin mennä kun ei kukaan muukaan ei mennyt tanssimaan sen pojan kanssa. Noh hän oli mennyt kaverinsa kanssa täydelle tanssilattialle ja yht'äkkiä se poika oli tanssinut heidän kanssaan. Ihmettelin vaan sitten että miten se poika löysi hänet täpötäydestä tanssilattiasta ja tiesi että avollani olikin halua tanssia hänen kanssaan eka pakeista huolimatta. Avoni ei ollut hakenut sitä tanssimaan, eikä tiennyt miten se poika sinne eksyi. Avoni kaveri oli lähtenyt ja he olivat tanssineet kahdestaan. Avoni ei vain aluksi maininnut että he tanssivat hitaita se vaan tuli jonkun asian yhteydessä selville.

Hitaita tanssiminen ei ollut avoni mielestä hauskaa vaan hän oli jättänyt pojan eka tanssin jälkeen ja mennyt etsimään kaveriaan. Edelleen ihmettelin että hänellä oli tullut sääli ja sitten hän kuitenkin jättää pojan tanssilattialle, siinä on minusta sääli kaukana ??? Mielestäni voi tanssia jonkun kanssa kunhan kertoo siitä reilusti ja ilman mitään salailuja.

Hänen kaverinsa oli kadonnut ja avoni oli etsinyt häntä ravintolasta. Hänellä oli ollut vientiä ennen tätä eka miestä, mutta se oli sitten loppunut kun hän oli jäänyt yksin ?

Hän oli istuskellut pöydässä ja odottanut kaveriaan saapuvaksi kun oli nähnyt hyvännäköisen miehen kulkevan ohi. Hän sanoi kiinnostuneensa siitä että huomaisikohan tuo kaveri hänet uudestaan. Istuessaan pöydässä vielä vähän aikaa hän oli jatkanut kaverinsa etsintää ja mennyt kierroksellaan samaan suuntaan kuin se mies. He olivat taas huomanneet toisensa kun hän oli miehen kohdalla ja kun avoni oli kävellyt miehestä ohi, hän oli vielä kääntynyt katsomaan taakseen, katsoisiko mies häntä edelleen. Mies oli katsonut ja ehtinyt viittoa tyttöystävääni pöytään ja hän oli mennyt uteliaisuuttaan pöytään kysymään mitä asia koski. He olivat kuulemma jutelleet vain vähän aikaa ja sitten se mies oli pyytänyt häntä mukaansa. Hän oli kieltäytynyt ja lähtenyt suoraan hyttiinsä. Ok.

Hänen selityksensä asiasta vain muuttui jatkuvasti. Hän tuli vessasta ja meni katsoon vielä kierroksen kun se mies viittoi häntä pöytään. Hän ei ollut istunut pöydässä, oli istunut pöydässä. Hän ei ollut nähnyt miestä aikaisemmin, oli nähnyt aikaisemmin.Hän oli jutellut miehen kanssa, ei ollut jutellut. Hän oli mennyt miehen luo sen takia kun hän luuli että miehellä oli ollut tietoa kadonneesta ystävästä. Kun kysyin että mistä se tiesi avoni ystävästä niin se olikin ollut vain tälläinen "meriselitys" Ei se voinut mitenkään tietää kaverista, mutta hän vain oli ajatellut niin kun hän meni sen luo.
Avoni myönsi, että se oli hyvännäköinen tyyppi ja kuulemma olisi voinut mennä sänkyyn sen kanssa jos ei olisi seurustellut, ollut laivalla ja olisi ollut sillä tuulella. Ihmettelin vain että on kaveri kiinnostanut tosi paljon, kun avoni on halunnut tietää onko se kaveri kiinnostunut hänestä vai ei.

Kaveri oli yrittänyt äkkiä iskeä häntä, ja he eivät jutelleet kuin ihan muutaman sanan. Silti hän voi sanoa, että tietyistä ulkoisista tekijöistä huolimatta, kaverista riippumattomista tekijöistä (laiva, seurustelu, sillä tuulella) hän olisi voinut mennä sen kanssa sänkyyn.

Ihmettelen sitä että hän kiinnostui kaverista noin paljon. Vertasin tietenkin meidän tapaamista jolloin hän oli vapaa, ei hakenut mitään miestä kun tavattiin, katseeni oli ollut ärsyttävää tuijotusta, eikä hän ollut kiinnostunut ennen kuin tein aloitteen. Tässä tapauksessa hän seurusteli, miehen katse oli miellyttävää, mutta ei hän siltikään mitään sieltä hakenut ??? Tämä tietysti syö itsetuntoani. Mielestäni jos on kiinnostusta muihin miehiin tai naisiin ero ajatuksen ja teon välillä pienenee l. riski pettämiseen on suurempi.

Lisää löylyä asiaan tuli kun hän ei muistanut kenen kanssa oli ollut aamiaisella. Hänen piti soittaa kaverilleen ja kysyä sitä...Kaverin mukaan hän oli ollut samaan aikaan aamupalalla muiden kanssa. Hän ei ollut omien sanojen mukana humalassa, joten sekään ei ole syy muistamattomuuteen.

Miten olemme asioita selvitelleet ? Riitelemällä asiasta aina silloin tällöin. Kun tarina aina muuttui, löytyi aina uutta kysyttävää. Tuli lisää kerrottavaa, josta taas uusia kysymyksiä, taas tarina muuttui, taas kysymykset uudestaan ja testaten muistiko hän mitä oli aikaisemmin kertonut. Mulle tuli vaan mieleen että hän keksi tarinan, kertoi sen, sitten ei enää muistanut tarkemmin mitä oli keksinyt. Tuli uusia tarinoita, kun ei muistanut mitä oli viimeksi puhunut, ja taas juttu muuttui ja kysymyksiä sateli minulta lisää.

En saanut sitä suoraa vastausta kysymyksiini kerralla ! Sitä mitä odotin. Ikäänkuin se ajatus olisi mennyt pirstaleiksi minkä ensimmäisellä kerralla olin ajatellut. Sitten uusi ajatus, joka hajosi taas jne.

Mielestäni asiat eivät menneet laivalla loogisesti. Kaveri jätti, vaikka hän oli jäänyt diskoon vain hänen takia.Miksi hän jätti avopuolisoni yksin. Kaveri kertoi minulle että hän oli lähtenyt vessan tullut sieltä ja etsinyt avoani ja ilmeisesti heillä oli mennyt tiet ristiin ja ystävätär oli jatkanut matkaa yökerhoon. Hänellä oli ensin vientiä vaikka kaveri oli ollut mukana, sitten ei ollut kun oli yksin jne. ?

Vertailu; Siitä että hän testasi viehätysvoimaansa, kuten avoni sen ilmaisi. Miksi se mies? Eikö minun huomio ja mielenkiinto riittänytkään ? Mitä siinä miehessä oli mitä minussa ei ollut. Se oli hyvännäköinen, piste. Hän kiinnostui miehestä vaikka seurusteli, hän ei ollut kovin kiinnostunut minun ensivaikutelmasta vaikka oli silloin vapaa. Vertailu, itsetunto, mustis.

Olen myös käynyt hypnoosissa ja yrittänyt päästä eroon tästä tapauksesta mustiksesta. Kun kävimme yhdessä,tunsin että terapeutti ei ollut neutraali. Hän oli selvästi avoni puolella kun keskustelimme ryhmässä. Ehkä hän huomasi ettei mulla ollut mitään syytä ja kuvittelin turhia, mutta tunsin olevani painostettu. En saanut siten luottamusta tähän terapeuttiin. Yritämme uudelleen : )

Lisäksi vielä vastaus tuohon "uuteen ruokaan..." Vanhat suhteet ovat jääneet vähemmälle viime aikoina mustiksesta. Kyllä sieltä aina löytyy sitä uutta kysyttävää l. ruokaa jos ei meidän suhteen aikana tapahtuneessa ole särvintä tarpeeksi. Sitä jotenkin haluaa tietää, ei halua tietää. Haluaa että se kuva mikä on ihmisestä olemassa vahvistuu, vastaus on minun mielelle myönteinen. MUTTA jos se sitten on kielteinen niin vitutus ja pettymys kuvan särkemiseen ovat suuria.

Tällöin niitä lisäkysymyksiä sitten taas alkaa miettimään. Kysymyksiä asettelee niin kauan, että jossain vaiheessa siinä mustiksen aiheessa tulee se positiivinen kuva todeksi. Siltikin sieltä kysymyksien "puolivälistä" taas löytää uusia mieltä askarruttavia kysymyksiä. Tuntuu loputtomalta tieltä.

Olet oikeassa, sitä ruokaa riittää loputtomiin. Mielikuvitus ruokkii ajatuksia kiitettävästi ja logiikka jotenkin täydentää mielikuvitusta, se antaa luvan olla oikeassa. Siis mulle on aikaisemmin näin käynyt, kaverit on noin tehneet, olen kuullut kun jollekkin on käynyt näin etc. Sieltä sitä ruokaa löytyy.

Olet Noodi maininnut, että sinä olet tutustunut mustikseen henkilökohtaisista syistä. Mikä on sinun tarinasi ? Mielelläni lukisin siitä ja uskoisin että voisin ottaa siitä oppia. Miten sinä mustiksen koit, miten se ilmeni, mistä hän oli mustis ?, miten toinen puoli käyttäytyi, mitä Teitte asian eteen ja auttoiko se yhtään?

Näistä jutuista tahtoo tulla romaaneja, mutta siltikin niissä jää paljon kertomatta. Tämä on yksipuolinen selostus minun mustiksestani, siinä ei ole otettu huomioon avopuolisoni mielipidettä. Hänen tulkintansa antaisivat aivan uuden näkökulman mustiksestani. Hänen käsityksensä puuttuu, se on yhtä tärkeä kuin minun. Valitettavasti hänellä ei ole nettiyhteyttä, eikä hän voi osallistua keskusteluun. Toisekseen, tarkoituksenani oli vain kysyä toisten kokemuksia avusta mustikseen.

Tämä on vähän rönsyillyt alkuperäisestä ajatuksesta, mutta olen saanut paljon tietoa ja apua mustiksen käsittelyyn. Olen edelleenkin aistit valmiina lukemaan yhtä viisaita ajatuksia kuin tähänkin saakka olen vastaanottanut.

Tästä taisi tulla ennätys : = )