Miksi olet edelleen sinkku?

-Olen liian vanha.
-liian lyhyet jalat
-liian leveä perse
-liian roikkuvat rinnat
-ilme ryppyjä otsassa
-liian puhelias
-liian vaalea
-liian iso ääni
-en ole akateeminen
-liikaa kavereita
-liikaa lapsia
-liian iso koti ja piha
-liian vaativa miesten suhteen
-liian feministinen
-ujo uudessa seurassa


Olen ihan liikaa näillä markkinoilla. =D

En ollut elämäni miehen elämän nainen.

Selitys on hyvinkin yksinkertainen.

Ei ole oikeaa löytynyt.
Olen ronkeli.
Olen vähän verkkainen näissä asioissa.
En itse koe olevani minkään näköinen.
Muitten silmissä olen pelottava vaikka todellisuus on aivan jotain muuta.
Tarvitsen omaa aikaa.
Olen liian helppo/mukava/kunnollinen mies.

Kuitenkin luonteeltani olen useamman naisen ihannemies ja monet naisystäväni ihmettelevät suuresti miksi olen sinkku ?

Jaa, hyvää pohdintaa..

- olen hiukan kyynistynyt avoliittoni loppumisen jälkeen (4vuoden suhde)
- olen kronkeli (tavallinen pertti perusinsinööri on liian iisi ??)
- kaipaan omaa aikaa, mutta alussa olen liiankin omistushaluinen (yritän tässä muuttaa tapojani!)
- mietin olisiko naisparisuhde mulle kuitenkin parempi vaihtoehto
- en osaa iskeä baarissa, enkä niissä muutenkaan liiku tarpeeksi.
- kuljen ihmisten ilmoilla yleensä katse maassa ;)

Olen liian ronkeli.EI kiitos miehille jotka eivät osaa pestä käsiään wc reissun jälkeen,vaihtaa vaatteitaan muuta kuin käskemällä.Kulkevat aina samoissa "mattinykäs vaatteissa".Silmälasit ovat pullonpohjat.Ne miehet jotka osaavat tapoja ja ymmärtävät pukeutumisen ja käyttäytymisen päälle ovat yleensä jo varattuja.SILLÄ vaimot opettavat heidät...

-omituisen näkönen pärstä
-tunnen itseni niin rumaksi, etten halua kenenkään tulevan lähelle
-olen nirso
-haluan nauttia vapaudesta, tulla ja mennä miten lystää ilman selityksiä
-ahdistun liiasta yhteydenpidosta/roikkumisesta
-olen omituinen, itsepäinen, itseäinen, arka, epäluulonen
-en pidä siitä että ihmiset tunkee liian lähelle

Omasta mielestäni:
- olen liian passiivinen, eli en aina toimi silloin kun pitäisi toimia
- en ole erityisen sosiaalinen persoona vieraassa seurassa
- pyrin yleensä aina käyttäytymään asiallisesti ja fiksusti ja analysoin mielessäni liikaa asioita
- en ole riittävän itsevarma ottaakseni sen mitä haluan
- olen tutustunut vääränlaisiin naisiin

Muiden mielestä:
- en tee asian eteen mitään (mielestäni osittain totta, enemmänkin voisi yrittää)
- olen liian kranttu (mielestäni ei pidä paikkaansa)

Olen siis mies, alle 30v, n. 2 vuotta sinkkuna, takana yksi pitkä avoliitto.

Ystävien mielestä:
-Vaadin liikaa, liian nirso

Itse:
-Ottaisin heti jos joku tervejärkinen mies alle 50 olisi kiinnostunut, mutta kun ei ole edes niitä-en löydä ketään edes netistä. Olen siis ihan ok näköinen, nätiksikin kehuttu.
-ei-suomalainen, liian outo
-en käy baareissa

APUA!!!
-liian vanha (40)Miksi 40-v kelpaa vain 50-60-v?

en ole löytänyt hengenheimolaista, yhtä älykästä ja sielukasta ihmistä kuin minä. Olen myös vaativa.

Voisin tietysti selitellä, että en ole vaan tavannut oikeaa
ihmistä, tai muuta lässynläätä, mutta en jaksa selitellä,
vaan sorrun nyt ennemmin realismi/pessimismi -linjalle:

Olen keskimääräistä lyhyempi ja ujohko mies. Pituuteni takia suuri(n)
osa naisista ei kiinnostu lainkaan ja minä en yleensä kiinnostu
niistä jotka kiinnostuvat. En ole mitenkään rohkea naisten
suhteen, joten en yleenä iske naisia edes viihteellä ollessani.

Olen kyllä ihan hyvännäköinen kasvoiltani, kohtuullisen
älykäs ja korkeasti koulutettu, mutta itseluottamukseni
ei ole riittävän korkealla. En ole mikään kotikissa tai
"nörtti", vaan harrastelen kaikenlaista erikoisempaakin ja
innostun uusista asioista.

Jollain tavalla olen myös sinkkuuntunut, eli olen niin tottunut
elämään yksin, että on vaikea rikkoa rutiineita kun alkaa tapailemaan
jotain. Toinen sitten turhautuu siihen, kun hän haluaisi nähdä useammin,
enkä osaa antaa riittävästi aikaa suhteen rakentamiseen.
Olen siis kaiken lisäksi itsekäs.

luonne, eipä siihen muita syitä tarvita.

Tosissaan en ole koskaan edes yrittänyt, kun halua ja tarvetta siihen ei ole ollut.

Tässähän niitä syitä tulikin jo, lisäksi sitten se, että miehet tahtovat pettää... Mutta kukaan ei ole täydellinen :D

-Etsin tietynlaista miestä (mieleltään ja urheilullinen pitää olla) olen siis nirso...

-Vedän puoleeni hulluja miehiä (siis oikeesti hulluja)

-Olen todella kaunis (muilta kuultua), en silti omaa mitään kovin suurta itseluottamusta, eli en uskalla mennä miehille juttelemaan. Mua ei siis miehet tuu iskemään, koska luulevat varmaan että olen varattu tai että saavat pakit.

-Yleensäkään ei tunnu sellaisia miehiä enää nykyään löytyvän jotka olisivat normaaleja (normaali on ei yli-innoka/liian mustasukkainen/ei omaa elämää/omia kavereita) ja sit on se toinen vastakohta => jonkinasteinen sitoutumiskammoinen mies...sitä kultaista keskitietä ei vaan ole löytynyt...

En kerta kaikkiaan pääse edes tutustumaan miehiin sillä seksuaalinen vetovoima on välillämme liian voimakasta. Miehet katsovat minua kyllä pitkään, jotkut jopa himoiten, mutta sanomaan ei tulla mitään. Ja jos joku sanoo että mikset mene itse juttelemaan, no sitäkin on kokeiltu, mutta turhaan, karkuun lähdetään. En enää edes jaksa yrittää, eikä ole mitään mielenkiintoakaan juosta miesten perässä kun ikääkin alkaa jo olemaan sen verran. Yhden illan suhteita kyllä riittäisi, mutta niistä en ole tippaakaan kiinnostunut.

N24, seukannut viimeksi 5v sitten. Yli 3kk suhteita 0.

Syitä:

-huono itsetunto
-en ole sinut kroppani kanssa (alastomuuskammo)
-masennus, eristäytyminen (en käy vapaa-ajalla "missään")
-syömishäiriö (elämäntapani/tottumukseni ei sovi yhteen tiiviin ihmissuhteen kanssa)
-suorituspelko seksissä (en osaa kaikkea mitä pitäisi ja niin kuin pitäisi)
-olen tottunut olemaan aina yksin ja kynnys suhteen aloittamiseen on korkea
-passiivisuus (en itse tee aloitteita), torjuva asenne (kun joku lähestyy)
-olen aika rikki enkä oikeastaan halua ketään lähelleni

Mulla on ollu huono säkä naisten kanssa, pakko myöntää. Tapailemani naiset ovat olleet kyynisiä, täydellisyyden tavoittelijoita, prinsessatautisia, kypsymättömiä jne.
Mutta toisaalta eihän se tarvi kun kerran kolahtaa niin voi unohtaa noi kaikki muut.

Tutut ovat sanoneet, että minulla on ollut käsittämättömän huono tuuri miesasioissa, ja olenpa huomannut sen itsekin.

Mitä kauemmin asun itsekseni, sen vähemmän edes haluaisin ketään näitä ympyröitä sotkemaan. Aiemmin ajattelin, että joku kaukosuhde olisi kiva, mutta satunnainenkin yhdessäasuminen tuntuisi kyllä vapaudenriistolta. Ei miestä minulle, kiitos, siitä ei hyvä seuraisi. ;)

Niin, 43 vuotta on kohta takana, ei yhtään avo- eikä avoliittoa, ja lyhyehköt seurustelusuhteetkin ovat kaatuneet yllättäen seurustelukumppanin vihaiseen vaimoon. 8(

Omasta mielestäni:

-Olen söpö, en seksikäs
-Lyhyt
-Vain perusnätti
-Aina äänessä
-Omistan miesmäisiä kiinnostuksenkohteita
-En harrasta yhdenyönjuttuja
-En ole anorektikko
-Olen läheisyyskammoinen

Mitä olen muilta kuullut:

-En hymyile juurikaan
-Olen liian fiksu
-Olen ujo ja siksi joskus ylpeän näköinen

Olen ollut kerran naimisissa sairaalloisen mustasukkaisen ukon kanssa. Eron jälkeen tosi pitkä suhde, mutta viina tärkeempi miehelle eli ero, sen jälkeen tosi vaikee suhde väkivaltaisen miehen kanssa, sit muutaman kuukauden kokeilu lapsellisen miehen kanssa, ero. Sit ei mitään. Enkä enää jaksa yrittää, aina sama pettymys.

Haluaisin kyllä hellyyttä, rakkautta ym.kun olen itse sellainen hellyydenkipeä ja niin pitää olla toisenkin ja muutenkin... mutta ei uskalla lähteä enää yrittämään. Siksipä siksi sinkku:)

Vaikka kysyntä on runsasta, niin

- ujostan naisia
- en tee aloitteita
- olen nirso

nm.
hyvännäköinen akateeminen 6 vuotta ilman seksiä

Omasta mielestäni olen sinkku vielä (tai ehkä paremmin, syitä miksi minua ei tulla iskemään), koska:

- olen mies

Olen mies ja 28v. Aika yksinkertaisia ovat syyt sinkkuuteni. En oikeastaan koskaan tee aloitteita. On sitä varmasti kaveritkin joskus ihmetelleet.

Torjutuksi tuleminen syö liikaa sisäisesti. Pahimpina sellaiset näennäisen asialliset torjunnat, joista aistii seuraavaa: Tuo, minun kanssa, kahville (tai minne tahansa), ei ikinä.

Jos ei itse tee aloitetta, niin ei sitä kyllä tee kukaan muukaan. Joten en edes kunnolla tutustu naisiin. Puhumattakaan seurustelusta.

Tietysti jossain portugalin kurssilla on myös sinkkunaisia ja vaikka keskustelua saankin aikaan, niin ei siitä pysty mitään kiinnostusta havaitsemaan tai kehittelemään mitään.

Ajan kuluksi olen käynyt muutaman kerran myös paritanssikurssilla (valssia, tangoa), vaikka en tanssimisesta juurikaan välitä. Positiivista palautettakin olen saanut jopa oman ikäluokan naisilta. Mutta entäs sitten. Ei se vielä mitään tarkoita.

Lisäksi ärsyttävää tässä on se, että lähes päivittäin näen kiinnostavia naisia, joihin mielelläni tutustuisin. Vaan en tutustu.

- Olen tavallinen äijä
- En juo viinaa
- En ole uskovainen
- En viihdy baareissa
- Olen erähenkinen, pidän luonnosta
- Pidän älykkäästä huumorista
- Eri tieteenalat kiinnostavat minua, luen mielelläni kaikenlaisia tieteenalan julkaisuja.
- Muistan turhan hyvin kaikenlaista nippelitietoa ja korjailen yleensä toisten puheita.
- jätän yleensä keskustelut muille ja kuuntelen mieluummin tai sitten evvk
- Kuuntelen mielelläni kaikenlaista musiikkia, kelpaa raskas hevi kuin klassinenkin.
- En kiinnitä paljoakaan miten pukeudun, tietenkin aina tilanteen mukaan.
- En jaksa pintaliitoa
- En seuraa televisiosta mitään turhanpäiviäsiä hömppäsarjoja, Bigbrotherit, sinkkunaiset, fst, csi, yms. välitön kanavan vaihto tai telkku kiinni.
- Osaan tehdä ruokaa, kaikenlaista.
- Pakkia on vyötärölle siunaantunut hyvin, elintaso näkyy.
- Olen välillä aika nörtti
- Liian vilkas mielikuvitus, huumoria liikaa (tai muille liikaa siis)
- Ei kiinnosta perinteinen farmarivolvo/3lasta/asuntovelka/mullaparempiautokuinnaapurilla/meininki.
- Vihaan kaikenlaista turhaa kulutusta, kulutusjuhlaa yleensäkkin ja välinpitämättömyyttä ympäristöäkohtaan
- pidän tavallisista suomalaisista naisista ilman pakkelia ja ylenpalttista tälläytymistä. Ne ovat valitettavan harvassa.

Siinä mielestäni pari seikkaa joidenka takia olen mielestäni edelleenkin sinkku (32v) mies.

Yhteenvetona voidaankin todeta, että olette kaikki kehäraakkeja.

että olen yksinkertaisesti liian tyhmä seurustelemaan.

- Ruma naama.
- Läski.
- Sukupuoleltani olen mies.

Keskimmäinen on korjattavissa ja on korjattava, mutta ensimmäinen ja viimeinen aika pahoja virheitä.

En ole varma haluanko enää mitään vakavampaa suhdetta. Kaikkiin aikaisempiin suhteisiin olen joutunut pettymään tai ainankaan en ole niihin halunnut jääda, enkä taakse päin kaihoten ole katsellut. Olen ehkä tottunut liikaa omaan vapauteeni ja siihen, että voin tehdä mitä vain.

Viime vuonna minulla oli suhde miehen kanssa, jonka mielestä kaikki vapaa-aikani ja harrastukseni olisi tullut jakaa hänen kanssaan, ystäväni olivat hänen mielestään ääliöitä kaikki tynni ja työmatkojanikin olisi saanut olla vähemmän...en siis todellakaan halua ketään sanelemaan minulle sääntöjä siitä, kuinka minun tulisi elämääni elää ja kenen kanssa aikaani viettää. Voi olla itsekästä jonkun mielestä, mutta mielestäni miehellä, joka ei ollut halukas avioliittoon tai edes ajattelemaan jälkikasvua, ei yksinkertaisesti ole minkäälaista oikeutta tulla sanelemaan mitä minun pitäisi elämälläni tehdä.

Hyvä liitto on kompromissi molemmilta puolilta. Ja jos kompromissia ei löydy niin miksi vakiintua tälläisen henkilön kanssa?

Voisin vielä kuvitella mahdollisesti meneväni yhteen miehen kanssa, jolla on oma elämä ja ystävät ja näitä voisimme sitten sekoitella omaan elämääni ja katsoa mitä tuleman pitää.

Mutta, ehkä olen:
- liian vaativa
- liian älykäs
- liian itsenäinen
- liian arka uusien suhteiden luomisessa
- liian laiska etsimään uutta suhdetta
- teen päätökseni miehen sopivuudesta minulle liian nopeasti
- liian mukavuudenhaluinen
- en ole enää nuori
- pidän työstäni ja harrastuksistani sekä ystävistäni, enkä ole valmis luopumaan näistä ihan hevillä
- tunnen oman arvoni ihmisenä vaikken mikään AnnePohtamo olekaan

Mieheen liittyviä:

- en voi sietää alkoholi- tms. riippuvuusongelmaisia
- valehtelu on punainen vaate, jota tarvitsee näyttää vain kerran
- kaikki narsismiin viittavaa on ehdoton turn off
- miehen tulee olla nähnyt maailmaa muutakin kuin kotikylänsä
- miehen tulee olla jokseenkin älykäs ja koulutettu
- miehen tulee olle hyvä sängyssä ja tykätä seksistä muuallakin ja muulloinkin kuin lauantaina saunan jälkeen peiton alla
- miehellä tulee olla mielenkiintoa tavata ystäviäni ja tutustua myös muuten ainankin pintapuolin elämääni
- miehen tulee ymmärtää olevansa kumppani, ja tajuta että me molemmat tuomme oman tärkeän osamme suhteeseemme, joka muodostaa kokonaisuuden
- ....

Että sellaista...iloinen ja onnellinen olen jos vielä kumppanin löydän mutta hyvin menee näinkin.

- mukavuutta rakastava
- ihmissuhteisiin pettynyt
- en enää käy juurikaan viihteellä
- liian suorasanainen ja ehkä pelottava
- toisaalta olen arka iskemään toista
- olen menestynyt ja vaadin sitä toiseltakin
- haluan kunnollisen partnerin
- viihdyn myös hyvin yksin

Ensinnäkin; en koskaan ole edes seurustellut. Teoriassa olen siis ollut sinkku vuodesta 1985 lähtien.

Tämä taas johtuu siitä että imagoni on päin helvettiä, en ollut yläasteella kuumaa kamaa, en ollut lukiossa kuumaa kamaa, en ole nykyisessäkään opinahjossa kuumaa kamaa.

Tämän johdosta kokemuspisteet ovat nollissa. Telkkarista olen suhteilua korkeintaan nähnyt eikä sitä lasketa käytännössä.

Helpottamaan ainaista puutettani kehitin ajatusmallin että naiset ovat paskoja, eikä paskaan kukaan haaskaa aikaansa paitsi lannoite-myyjät ja heille siitä maksetaan.

Näin kun olen vihainen ja imago-ongelmista kärsivä nuori mies, en omaa mitään mahdollisuuksia saatika mitään tunnetta joka ajaisi parisuhteeseen (poislukien alkukantainen lisääntymisvietti)

Naiset ovat siis pahoja ja minä olen paska, lyhyesti mutta ytimekkäästi.

Jos tietäisin, tuskin olisin enää sinkku!

Uskoisin olevani todella hyvä kumppani, ja vaatimukseni suhteen laadusta & keskinäisestä arvostuksesta ovat aika korkealla. Kiinnostukseni herää harvoin ja silloinkin liian hitaasti. Siinä vaiheessa kun totean jonkun niin kiinnostavaksi, että haluaisin pyytää treffeille, on jo liian myöhäistä.

Luontaisen tuttavapiirin vääristynyt sukupuolijakauma ei yhtään auta asiaa... on todella hankalaa päästä edes juttelemaan haluamiensa yksilöiden kanssa. Tasokkaat nuoret naiset taitavat tuntea arvonsa, ja he eivät
ole erityisen avoimia tuntemattomien miesten tutustumisyrityksille. Toisaalta ne jotka ovat avoimia, päätyvät nopeasti pois sinkkumarkkinoilta - ah, pariutumisen maailma on täynnä mahdottomuuksia.

Lyhyesti sanottuna: en löydä kaipaamaani juttuseuraa, ja olen liian ylpeä aloittaakseni juttelua tarjolla olevien kanssa. Jos mulle tulisi joku tyttö juttelemaan niin en olisi ihan yhtä nirso :)

en ikinä käy missään, kun ei tällä paikkakunnalla ole kavereita. Eikä miehet tuu kotiovelle.. Silloin harvoin kun oon baarissa niin ainoastaan tosi känniset miehet uskaltaa lähestyä mua ja mä en hirveesti niille lämpene. Ja sitten kun ei ittellä oo pokkaa mennä ketään iskemään..:/ Nyt vois ottaa niitä vinkkejä vastaan mistä itseasias vois löytää miehen ettei enää tarvis sinkkuilla??

1.vain ok näkönen
2.169cm lyhyt
3.mies

Haluan paneskella erilaisia naisia ja muutenkin viettää poikamieselämää vielä parisen vuotta.
Parin vuoden kuluttua otan sitten avioliittoon tähtäävän parisuhteen. Halukkaista naisista ei ole pulaa.

Siksi, etten ole mistään löytänyt vapaata miestä, joka olisi

- kivannäköinen
- fiksu
- lukenut
- hyväkroppainen
- hauska
- sosiaalinen
- luotettava
- sitoutumishaluinen
- tarpeeksi pitkä
- täyspäinen
- kiinnostunut minusta muutenkin kuin yhden yön huvina

Ei se mitään, alan tässä pikkuhiljaa totutella ajatukseen, että elän sitten loppuelämäni sinkkuna ja hankin lapsen yksin.

myöskin aika "friikihtävä", mutta silleen huonollla tavalla.

olen rinkelihevonen

Leikin naisten kanssa kunnes kyllästyn

Mielummin yksin kuin huonossa suhteessa. Parempi olla ihmisen kanssa, jonka kanssa synkkaa.

Koulukiusaaminen, syrijntä,
se ettei kukaan ole koskaan rakastanut minua omana-itsenäni.
t. 30v R-mies

Sinkkuna 6 vuotta. Fyysiset syyt
-fimoosi
-kovaa vauhtia kaljuuntuva päälaki.

Henkiset syyt:
--arka. En ole tehnyt koskaan aloitetta naiselle.
-itsetunto ongelmat.

Joskus kaverit houkuttelee ulos naisten isku mielessä. En yllättäen innostu. Ne käskee kysymään treffeille naisia niin, että nainen itse on vieressä. Jotenkin sitä on niinku halolla päähän lyöty, jos nainen osoittaa kiinnostusta. Sitä tilannetta jää pitkäks aikaa kertaamaan omassa päässä. Olen siis sössinyt viehättävienkin naisten lähestymistä. Olen siis susi ruma

Oma mielipide
-Liian rikki
-Liian tottunu omaan tilaan
-Vaadin 100% luotettavuutta, kerrankin tulee olo et valehtelee ni se on siinnä
-Oon huono puhumaan vakavista asioista
-Tuomitsen helposti
-En ymmärrä rahan tarvetta enkä omaa taloudellisia tavotteita
-Oon liian suora
-Liian pitkä
-Ahdistun helposti, jonka aikana työnnän kiinnostavan miehen ulos elämästä..
-Vihaan sosiaalisia tilanteita (yli 5 ihmistä liikaa)
-En luota
-Liian varovainen ja potenttiaaliset kyllästyy, tai luulee että vedätän.
-Liian ujo
-Liian mukavuuden haluinen
-En osaa sitoutua, siis oon kyllä 1 miehen tyttö.. Mut homma menee jäihin seurustelu leiman jälkee..
-En edes etsi kumppania

Muitten mielipiteet
-Liian nirso
-Hämmästelee miks oon sinkku
-Oon vaan nuori

No suurin syy tämänhetkiseen sinkkuuteen on se, että en jatkuvasti ja aktiivisesti hae mitään/ketään. Johtunee siitä, etten vaan jaksa. Kirjoittelen ennemmin vaikka täällä.

Toinen syy on varmaan, että olen tottunut elämään yksin. En enää halua mitään hirveän kiihkeää alkukiimaa, vaan tasaisen rauhallista lähtöä. Tosin en odottele puolta vuotta seksiäkään, että nostan kytkintä myös, jos fyysinen puoli jää vaisuksi.

Kolmas syy lienee kohdan kaksi suoraan sanominen. Puhun kaikesta suoraan ja oikeilla termeillä. Moni sanoo alussa pitävän siitä, mutta toisaalta ei sitten pidäkään.

Neljäs syy on sopivan vastaan tulemattomuus. Mukavia ihmisiä olen tavannut, mutta epäluuloisia. Ihmiset pelkää toisiaan. Tai sitten eivät luota itseensä. Mutta ei se ole minun ongelma.

Viides syy on tämä nykytila. Olen siihen tyytyväinen. Koen olevani onnellinen. Miksi sitä radikaalisti muuttamaan? Tavoitteet tulee nykyään muualta. Seuraavaksi aion parantaa omaa terveyttä ja siinä riittää haastetta taatusti tovin ajaksi.

NIIN MKSI KÖHÄN NIIN SITÄ EN KERRO, MITÄ OLEN JOUTUNU KESTÄMÄÄN., SINKUT PALJAANA ÄRSYTTÄVÄ, EN KERRO MUUTA, nainen 63v

olen liian komea mies niin naiset ei usko et he kelpaisi minulle

On huono itseluottamus ja minulla on vaikeaa luottaa muihin ihmisiin. Harva kiinnostuu ja vielä harvempi pysyy kiinnostuneena. Personalisuuteni on omasta mielestä ihan ok, mutta kehitettävää olisi siinäkin. Olen välillä liian negatiivinen tai "vastarannan kiiski", sekä osaa ihmisistä ärsytän puheillani ja toiminnallani.

Passiivinen, väsähtänyt, kipinä kateissa, eiköhän noissa syitä ihan riittämiin

Olen nirso, eikä hän halua olla kanssani. Siinäpä se pitkälti olikin.

Sain juuri käsiteltyä eroni pitkästä parisuhteesta eikä minulla ole tällä hetkellä mielenkiintoa tai energiaa rakentaa uutta, mutta en kulje laput silmien sivuilla, kuten ravihevoset tekevät. Minulle riittää säännöllinen loistava seksi.