ettei suhteen lopettamiseen löydä selvää syytä.
Ex avovaimoni kysyi syytä lopettamiseen.
Tuntui vain, että kuorma on liian raskas kanettavaksi kun pitäisi jäädä aikaa omillekkin lapsille edellisestä liitosta. Tuntui, että tämä nykyinen uusioperhe vie kaiken energian ja rahat.
Eikä muutenkaan tuntunut oikealta vaikka selviä riitoja ei ollut. Ei riitoja niin ei mitään vikaa.
Hän oli minua 10 vuotta vanhempi (nainen) ja sekin alkoi hieman vaivata vaikka en sitä halunnut myöntää itselleni. Naiset ovat kuitenkin erilaisia ja toiset miehet ikuisia poikia jolloin suurempi ikäero vain lisäsi ongelmia.
Kiva nainen, mutta ei tuntunut oikealta elämänkumppaniksi. Asuimme yhdessä 3 vuotta ja loppuajan erillään työpaikkojen vuoksi ( hänen ansiostaan). Silloin tuntui, että on oikea aika ottaa etäisyyttä. Otin etäisyyttä, mutta hän tivasi syytä. Sanoin ettei tunnu oikealta.
En ollut valmis pistämään kaikkea peliin tähän suhteeseen. En halua pitää häntä mitenkään huonona. Varmasti on paljon miehiä jotka haluaisivat hänen laisensa vaimon. Hän on loistava kokki ja kodin hengetär, mutta kemiat eivät vain meillä toimineet. Hänen mielestä toimivat oikein hyvin, mutta ei minun. Siis luotin vaistoihini ja päätin suhteen, vaika en selvää syytä löytänytkään. Pitäisikä vain jatkaa ja taistella sisäistä ääntään vastaan. Ajattelin, että on oltava rohkea ja kuunneltava vaistojaan niin silloin elämä on parempi molemmille.
Onko kellään tälläisiä kokemuksia.
Ex avovaimoni kysyi syytä lopettamiseen.
Tuntui vain, että kuorma on liian raskas kanettavaksi kun pitäisi jäädä aikaa omillekkin lapsille edellisestä liitosta. Tuntui, että tämä nykyinen uusioperhe vie kaiken energian ja rahat.
Eikä muutenkaan tuntunut oikealta vaikka selviä riitoja ei ollut. Ei riitoja niin ei mitään vikaa.
Hän oli minua 10 vuotta vanhempi (nainen) ja sekin alkoi hieman vaivata vaikka en sitä halunnut myöntää itselleni. Naiset ovat kuitenkin erilaisia ja toiset miehet ikuisia poikia jolloin suurempi ikäero vain lisäsi ongelmia.
Kiva nainen, mutta ei tuntunut oikealta elämänkumppaniksi. Asuimme yhdessä 3 vuotta ja loppuajan erillään työpaikkojen vuoksi ( hänen ansiostaan). Silloin tuntui, että on oikea aika ottaa etäisyyttä. Otin etäisyyttä, mutta hän tivasi syytä. Sanoin ettei tunnu oikealta.
En ollut valmis pistämään kaikkea peliin tähän suhteeseen. En halua pitää häntä mitenkään huonona. Varmasti on paljon miehiä jotka haluaisivat hänen laisensa vaimon. Hän on loistava kokki ja kodin hengetär, mutta kemiat eivät vain meillä toimineet. Hänen mielestä toimivat oikein hyvin, mutta ei minun. Siis luotin vaistoihini ja päätin suhteen, vaika en selvää syytä löytänytkään. Pitäisikä vain jatkaa ja taistella sisäistä ääntään vastaan. Ajattelin, että on oltava rohkea ja kuunneltava vaistojaan niin silloin elämä on parempi molemmille.
Onko kellään tälläisiä kokemuksia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ettet saanut tarpeeksi huomiota suhteessa! Olet katkera siitä ja nyt hiton ylpeä kun sain laitettua suhteen poikki. Siis olet luuseri!
...että arvostat naista ja hänen kanssaan on mukavaa, MUTTA havahduit siihen, että häntä ei voi esitellä ylpeänä kaupungilla ja toisaalta olet ehkä saanut nyt huomiota nuoremmilta naisilta? Tunnet olosi riistetyksi kun energia ja rahat menee ja tunnepuolellakin se liekki ei leimua...siis on tylsää ja rakkautta ei ole, vaikka kiintymys periaatteessa on?
Jos edellinen suhde janottaa niin koita jo päättää mitä haluat elämässä, mutta jos suuntaat eteenpäin niin on itsellesi ehkä parempi että et kulissielämää vietä vaan olet reilusti yksin ja annat kumppanillesi mahdollisuuden löytää vielä sen oman ja oikean.
Vinkkinä vielä: naisellesi antamasi vastaus ei riitä joten kirjoita vaikka kirje missä kerrot tuntermuksistasi laajemmin.
Sinun tulisi päättää, mitä todella haluat.. sillä muulla tavalla vain kidutat toista. Ja mitä tuohon aikaan ja rahaan ja energiaan tulee: aikaa löytyy sille mille sitä tahtoo löytyvän, rahaa kului/kuluu varmaankin molemmilta, eikä vain sinulta ja energiaa.. jaa-a, sitäkin käyttää siihen mihin haluaa. Entisten lasten tapaaminen tuskin on mikään ongelma, ellei siitä sellaista itse halua tehdä.. ehkä sinä vain et ole valmis ottamaan vastuuta asioista? Että kun kuormaa tulee, niin siitä on helppo hankkiutua eroon, ei huolta lapsista, ei parisuhteesta kun voi itsekkäästi elää vain itselleen, ajattelematta muita ja on rahaakin taas millä mällätä. Se jos sinut onnelliseksi tekee ja elämäsi tyydyttäväksi niin, mikäs siinä, silloin teet/teitkin täysin oikein kun annat naiselle mahdollisuuden löytää paremman kumppanin.
Ei kysymys ole siitä, että en ottaisi vastuuta elämästä. Olen huolehtinut omista lapsistani aina.
Tämän naisen kanssa ei vain tuntunut siltä, että haluaisin ottaa vastuuta. Kyllä naisella saa olla lapsia ja voin ottaa siitä vastuuta, mutta sen pitää tuntua oikealta ja siltä, että itse tahtoo.
Olisko parempi valehdella itselleen ja toiselle rakkautta. Monimutkainen juttu, mutta tunteilleen ei voi mitään. Jos suhde ahdistaa ja tuntuu tylsältä pitkään, ei se voi olla oikea. Ei ole velvolisuutta jatkaa vain toisen takia. On pakko olla sen verran itsekäs, se on tervettä.
Tekisitkö itse tunteitasi vastaan?
Alussa ei aina tiedä mihin suhde johtaa.
Tiedän, että on tyhmää muuttaa yhteen liian aikaisin, mutta joskus niin vain käy. Elämä opettaa, en tee niin enään.
Parempi silloin lopettaa koko suhde, siitä olen samaa mieltä.. ja jahkailematta ja toista kiduttamatta eli välittömästi, sillainhan se on molemmille parempi.
kyseessä on vanhempi nainen jolla on kiire vakintua ja saada nuori mies pihteihin.
Mies joka korvaa lasten isän ja rahoittaa perheen kulut. Nuorta miestä on kiva esitellä.
Jos mies ahdistuu niin kyseessä ei tarvitse olla itsekäs ja lapsellinen mies vaan normaali reaktio epäonnistuneesta suhteesta. Jos kemiat toimii niin ei tälläisiä ongelmia tule. Naiset on erilaisia ja vanhempi nainen on aina riski jos aatellaan suhdetta pidemällä tähtäyksellä.
JOS EI TUNNUT OIKEALTA NIIN EI TUNTEILLEEN MITÄÄN VOI. EI SITÄ VÄKISIN VAIN TOISEN TAKIA KANANNATA OLLA.