No niin ystävät. Aika rientää ja olen nyt löytänyt oman asunnon. Aivan loistava olo kun ei tarvitse asustella kavereiden nurkissa. Vaikeina hetkinä on mielestäni syytä ajatella eron syitä välillä toisinkin päin... Mitäs jos minä olisin ollut se, joka kyllästyi jne.. En tosiaan olisi jäänyt suhteeseen, joka ei antanut sitten niin yhtään mitään... Outoa. Tänään saan asunnon avaimet. Aurinko paistaa, vaikka ulkona sataa vettä :)
Uusi alku
Suru-Pekka
2836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
.uusi elämä alkaa kun saat kämpän kondikseen ja asetut paikallesi!alku aina hankalaa,lopussa kiitos seisoo vai miten se sananlasku menikään.
itse ollut omillani pari kuukautta ja päivä päivältä voin paremmin.tietty noita juttuja ja menneitä pitää käydä läpi ja sitten katse eteenpäin.ehkä sinäkin ens kerralla muokkaat nimimerkkiäsi toiseen suuntaan..tsemppiä!
Tuttu tunne. Kyllä se aika aina...tai ainakin melkein aina, parantaa. Itselläni on joka päivä kanssa pikkasen parempi olo.
Totta se on että vaikeeta välillä tekee, varsinkin illat ja yksin nukkumaan meneminen on pahinta. Silloin ikävä on kovimmillaan.
Mutta minua on helpottanut ajatus siitä että tuolla jossain on sitten (toivonmukaan) se ihanuus minullekkin.
Rakkaus toista kohtaa ei varmaan milloinkaan hellitä, mutta sehän kuuluu vain elämään. Ylämäkiä ja alamäkiä täynnä. Erot kuuluu elämää, ja se on vain hyväksyttävä.
Kaikille tooosi paljon tsemppiä, jaksamisia ja haleja....:):)