Alkuun vähän taustaa:
Olen seurustellut avokkini kanssa kohta 3 vuotta, josta yhdessä ollaan asuttu n.2 vuotta.
Kuitenkin yhteenmuuton jälkeen asiat ovat alkaneet menemään alamäkeä. Ensimmäisen yhdessä asumisvuoden aikana seksi alkoi hiipua suhteessa. Toisen vuoden aikana hävisi kaikki muukin hellyys ja äksyily ja kiukku tuli tilalle.
Tällä hetkellä tilanne on se että seksiä ei ole harrastettu viimeisen vuoden aikana kuin yhden kerran. Suudelmia on mahdoton saada, pieniä pusuja ja halejakin saa pyytää kymmeniä kertoja ennekuin sellainen irtoaa.
Molemmilla on vakio työ ja yhteistäkin aikaa ihan riittävästi. Vapaa-ajat kuluu yleensä siihen että jos ei olla yhteisten kavereiden seurassa ni sitten ollaan kotona. Avokki yleensä katsoo telkkari tai surffailee tietokoneella, yhdessä ei ole kuulemma mitään tekemistä muuta kuin tv:n katselu.
Hoidan kotona yleensä kaikki kotityöt(avokkini saattaa tyyliin 1-3 kertaan kk:ssa pestä pyykkiä, laittaa ruokaa tai siivota). Joudun myös hoitamaan/maksamaan kaikki perheen ruokaostokset koska avokki ei suostu käymään kaupassa.
En ymmärrä mikä tähän suhteeseen on mennyt, itse yritän olla aktiivinen ja yrittänyt saada keskutelua aikaan, mutta turhaan. (avokkini ei halua keskustella mistään asioista)
Minusta on alkanut tuntumaan että tätä suhdetta ei pidä kasassa omalta puoleltani kuin yhteinen asunto(vuokra) ja kaksi kissaamme.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Avokki kun ei ole keskustelu haluinen, että voisi edes yrittää selvittää asioita puhumalla, en vaan jaksa enää...
Toinen asia mikä ahdistaa on yhteiset kaverit ja lähes kaikkiin olen tutusnut kihlattuni kautta. Muutin aikoinaan hänen kotipaikkakunnalle, koska koulut olivat kesken.
Olen muutaman hyvän kaverini kanssa asiasta noin alustavasti puhunut, että jos ero tulee...
Kaverit ovat tukeneet ja sanoneet että en jää yksin vaikka olenkin ulkopuolelta kuvioihin tullut...
Yleensä saa kuulla / lukea että naiset ovat tässä tilanteessa, mutta nyt asia on toisinpäin...
Olen seurustellut avokkini kanssa kohta 3 vuotta, josta yhdessä ollaan asuttu n.2 vuotta.
Kuitenkin yhteenmuuton jälkeen asiat ovat alkaneet menemään alamäkeä. Ensimmäisen yhdessä asumisvuoden aikana seksi alkoi hiipua suhteessa. Toisen vuoden aikana hävisi kaikki muukin hellyys ja äksyily ja kiukku tuli tilalle.
Tällä hetkellä tilanne on se että seksiä ei ole harrastettu viimeisen vuoden aikana kuin yhden kerran. Suudelmia on mahdoton saada, pieniä pusuja ja halejakin saa pyytää kymmeniä kertoja ennekuin sellainen irtoaa.
Molemmilla on vakio työ ja yhteistäkin aikaa ihan riittävästi. Vapaa-ajat kuluu yleensä siihen että jos ei olla yhteisten kavereiden seurassa ni sitten ollaan kotona. Avokki yleensä katsoo telkkari tai surffailee tietokoneella, yhdessä ei ole kuulemma mitään tekemistä muuta kuin tv:n katselu.
Hoidan kotona yleensä kaikki kotityöt(avokkini saattaa tyyliin 1-3 kertaan kk:ssa pestä pyykkiä, laittaa ruokaa tai siivota). Joudun myös hoitamaan/maksamaan kaikki perheen ruokaostokset koska avokki ei suostu käymään kaupassa.
En ymmärrä mikä tähän suhteeseen on mennyt, itse yritän olla aktiivinen ja yrittänyt saada keskutelua aikaan, mutta turhaan. (avokkini ei halua keskustella mistään asioista)
Minusta on alkanut tuntumaan että tätä suhdetta ei pidä kasassa omalta puoleltani kuin yhteinen asunto(vuokra) ja kaksi kissaamme.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Avokki kun ei ole keskustelu haluinen, että voisi edes yrittää selvittää asioita puhumalla, en vaan jaksa enää...
Toinen asia mikä ahdistaa on yhteiset kaverit ja lähes kaikkiin olen tutusnut kihlattuni kautta. Muutin aikoinaan hänen kotipaikkakunnalle, koska koulut olivat kesken.
Olen muutaman hyvän kaverini kanssa asiasta noin alustavasti puhunut, että jos ero tulee...
Kaverit ovat tukeneet ja sanoneet että en jää yksin vaikka olenkin ulkopuolelta kuvioihin tullut...
Yleensä saa kuulla / lukea että naiset ovat tässä tilanteessa, mutta nyt asia on toisinpäin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
luulen, että ero on ainoa järkevä ratkaisu. Ei tuo tilanne ainakaan parempaan suuntaan mene, jos ei edes keskusteluyhteyttä ole. Luulenpa, että moni nainen kyllä arvostaisi sinun kaltaista miestä, hyviäkin suhteita on, Lähde kaveri kälppimään..
ja menoks.ei teillä sentään yhteistä asuntolainaa ole vaan vuokrakämppä.
Melkein kuin olisin itse kirjoittanut tuon viestin.
Paitsi, että meillä on mies tuollainen. Molemmat käydään töissä, mutta kotityöt kuuluu mulle. Toki mies joskus tekee jotain - tyhjää astianpesukoneen kerran viikossa. Oma-aloitteista siivousta en ole ikinä nähnyt. Olen puhunut asiasta monta kertaa nätisti ja lopulta vähemmän nätisti :) Tykkään siististä kodista ja lopulta minä sitten siivoan yksin. Mies istuu yleensä koko illan tietokoneella eikä hänelle saa puhua! Jos erehdyn "häiritsemään" herraa, seuraa kauhea syyttely: Hän ei saa kuulemma ikinä olla rauhassa ja viettää "omaa aikaa". En nykyään koskaan valita siitä, jos hän menee vaikka kavereiden luo tai pelaa tietokoneella. Joskus suhteen alussa saatoin tehdä niin, mutta yritin ottaa opikseni. Nykyään olen vain erehtynyt puhumaan tai kysymään jotain...miten hirveä akka olenkaan. Olen yrittänyt kaikkeni, että tämä suhde toimisi. Yrittänyt puhua nätisti ja "järkevästi" Mikään ei vaan auta. Lopputulos on aina hirveä riita, jossa minä olen paha ja itsekäs ja kaikki on sitten lopulta mun syytä.
Miksi haluat pilata elämäsi moisen k*pään kanssa?!?
Hanki itselles elämä, ei tollasesta äijästä todellakaan tule olemaan kuin harmia! Tiedätkös, maailmassa on ihan oikeasti mukavia ja tasa-arvoiseen yhteiseloon pystyviä miehiä...olet varmasti ansainnut yhden sellaisen:-)
hei!
en tiedä käytkö vielä lukemassa vastauksia täällä. Mutta kun luin sinun teksiä niin sydän alkoi hakkaamaan. Tuntuu kuin olisi omasta suhteesta lukenut. Meillä seurustelua kohta 2.5vuotta ja suurin osa ollaan asuttu yhdessä.
Avopuolison lähes koko vapaa-aika menee tietokoneella olemiseen ja pelaamiseen tai tv:n katselemiseen. Olen pyytänyt että tehtäis yhdessä asioita, keskusteltais. Pahinta on että en saa yhtään hellyyttä, pusut ja halit tuntuu väkinäisiltä ja tulevat yleensä vain pyynnöstä tai minun aloitteesta. Rakastelemme todella harvoin kerran kuussa tai jopa kahdessa nykyään. Miehellä ei kiinnosta, eikä ole halua rakastella minun kans. Sanoo sen suoraan.
Rakastan miestäni enemmän kuin mitään muuta, enkä tahtoisi erota. Vaikeudet suhteessa ovat ajaneet meidät tähän tilaan. Haluaisin niin tosissani yrittää, mutta tuntuu että mies ei enää jaksa vaikka sanoo ettei halua erota ja tahtoo yrittää.
Alkuaikoina meidän suhde oli niin täydellinen ja oltiin tosi rakastuneita, en ymmärrä miten tähän tilanteeseen ollaan jouduttu. Kun jatkuvasti tulen torjutuksi ja kun mies ei enää tahdo minua niin tuntuu ettei jaksa enää yrittää.. En tiedä mitä pitäis tehdä, erota ja ottaa kissat kainaloon ja lähteä. Ei, sitä en haluais. Kunpa vain asiat sais kuntoon jotenkin. Rakastan häntä niin paljon!
-n21-