Tänään se tapahtui!
Sain kuulla että taas kerran anopilla oli pelkästään asiaa miehelle eli hänen pojalleen oikein päivälliskutsu.
Mieheltäni sain kuulla että kutsu koski vain häntä.
No mua alkoi ihmetyttää tää viime aikojen ainainen ravaaminen omassa lapsuudenkodissa. Sitä ennen oli pitkä aika ettei oltu tekemisissä.
Minua ei kutsuttu sain kuulla vielä anopiltakin kun kysyin ja soitin mistä on kyse. Sillä asun niin kaukana ja hänen poikansa pääsee helposti sinne.
No tuli sitten sanottua muutama totuuskin samalla kun anoppi alkoi niin ärsyttämään. Kuten ei tarvi muutenkaan odotella mua kylään vastaisuudessa.
Tuo anoppi kun oli muutenkin pahoittanut mieltäni.
Niin jos ei kelpaa niin antaa olla.
Monien juhlien aikana olen saanut kuunnella ilkeyksiä häneltä joita mieheni ei usko äitinsä sanoneen minulle.
Löin sitten luurin korvaan kun se ei kuunnellu yhtään vaan yritti väittää vastaan ettei muka ollut tarkoittanu mitään pahaa yms.
Sitten vastaajassa oli viesti että pitäs soittaa takasi. Mutten soittanut. En halunut kuunnella sanoja, jotka ei tarkoittanut mitään. Sillä ihmisen teot tekevät asian harvinaisen selväksi.
Sanat ovat vain korulauseita.
Sain kuulla että taas kerran anopilla oli pelkästään asiaa miehelle eli hänen pojalleen oikein päivälliskutsu.
Mieheltäni sain kuulla että kutsu koski vain häntä.
No mua alkoi ihmetyttää tää viime aikojen ainainen ravaaminen omassa lapsuudenkodissa. Sitä ennen oli pitkä aika ettei oltu tekemisissä.
Minua ei kutsuttu sain kuulla vielä anopiltakin kun kysyin ja soitin mistä on kyse. Sillä asun niin kaukana ja hänen poikansa pääsee helposti sinne.
No tuli sitten sanottua muutama totuuskin samalla kun anoppi alkoi niin ärsyttämään. Kuten ei tarvi muutenkaan odotella mua kylään vastaisuudessa.
Tuo anoppi kun oli muutenkin pahoittanut mieltäni.
Niin jos ei kelpaa niin antaa olla.
Monien juhlien aikana olen saanut kuunnella ilkeyksiä häneltä joita mieheni ei usko äitinsä sanoneen minulle.
Löin sitten luurin korvaan kun se ei kuunnellu yhtään vaan yritti väittää vastaan ettei muka ollut tarkoittanu mitään pahaa yms.
Sitten vastaajassa oli viesti että pitäs soittaa takasi. Mutten soittanut. En halunut kuunnella sanoja, jotka ei tarkoittanut mitään. Sillä ihmisen teot tekevät asian harvinaisen selväksi.
Sanat ovat vain korulauseita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..itselläni oli anoppi jonka kanssa aloin tulla juttuun vasta ku eka lapsi synty. Sitten kelpasin miniäksi. Vaan anoppi otti ja kuoli. Harmi silleen.. ois ollu välillä kiva antaa lapset sen hoitoon. Mun lapsista se tykkäs oikeesti. Mut appiukko on paska. Anopin kuoltua alko syyttely milloin mistäkin. Minä ja mieheni ei osattu tehdä mitään oikein. Haukku meitä pitkin kyliä. Joskus jälkeenpäin oon miettiny, et miks mun mies ei noussu isäänsä vastaan ja sanonu suoria sanoja sille, ei ehkä uskaltanu. Vaimon ja lasten kustannuksella oltiin hiljaa. Totuus on tämä: En ole appiukon kanssa missään tekemisissä. Lapsilleni olen opettanut, että hän ei ole mitään, häntä ei tarvitse tervehtiä. Hyvin on lapset oppini päähänsä mieltäneet.
Neuvon vain anoppeja ja appeja: Jos miniä / vävy on vastenmielinen, niin yrittää tulla hänen kanssaan toimeen ja hyväksyä hänet. Jos miniä/vävy on yhtä kovaluonteinen ku minä, ja anoppi/appi ei tätä hyväksy, niin tulee vielä päivä jolloin anoppi/appi huomaan jääneensä yksin. Ei käy kylässä omat lapset eikä lastenlapset.
Sinun tilanteessa toimit mielestäni oikein. Harmi vaan, ettei miehesi ymmärrä, että kaikenkeskellä Sinä olet hänelle se tärkein ihminen. Äiti kyllä pärjää ilman poikaakin. Ja jos välit on kunnossa, voi poika toki käydä äitiä tarvittaessa auttamassa.
..toimeen oman anoppini kanssa yhtään. saimme ukon kanssa muksun, jota sitten loppujen lopuksi anoppi näki vain jos ukko lähti käymään. tiedän omasta kokemuksesta miltä tuntuu kun oma äiti kieltää tapaamasta isovanhempia, enkä halunnut sitä tuskaa tuottaa omalle jälkikasvulle. ei sinne anoppilaan itse ole pakko mennä, voi jäädä kotiin juoman kupin kuumaa kaikessa rauhassa.
Nykyään olemme kyllä tuon ukon kanssa eronneet, mutta sen anopin kanssa en vieläkään tule toimeen. eikä sellaista ihmistä ole pakko itse tavata, joka tuottaa vain mielipahaa. mutta älä kosta sitä omille muksuillesi.
mieheni kanssa muksun anoppi vaatisi abortin, koska olen pilannut silloin pojan elämän. ja en sovi äidiksi monesta syystä, joiden luottelemiseen menisi kuukausi. kaiken lisäksi olen kätilö ammatiltani. vauvakuume on kova, mutta miehen kanssa haluttaisiin olla vuosi asuttu yhdessä ennen kuin "hankitaan". seurusteltu ollaan 1,5 vuotta.
ei se mun lapsia pidä ihmisinä, niinku ei mua eikä mun miestäkään. Ei lapset sen luokse halua mennä, muiden miehen sukulaisten luokse lapset menee kyl mielellään. Olen sen aina juhliin kutsunu ja on se niihin tullu, mut koitan olla niinku sitä ei olis. Kättelen kyllä, niin tekee lapsenikin. Mut ei ne mitään siinä ihmisessä menetä, se on polttanu välinsä kaikkien omien lastensa kanssa ja sisarustensa kanssa.
sävelet, mutta toisinpäin. Miniä kutsuu kyllä omaa sukuaan päivällisille ja kylään, meitä ei. Muistaa kyllä aina käydessään kertoa, kuinka on laittanut ruokaa heille. Niin, käy kyllä meillä piipahtamassa kun pojan kanssa on pakko. Oman suvun kanssa tehdään ulkomaan reissut, meiltä tullaan vain tarvittaessa hakemaan rahaa. Omiltaan kun ei voi pyytää kun ei kuulemma ole, vaikka reissuihin riittää aina. Meillä vaan ei lomiinkaan ole rahaa...että sillee täällä.
Aikuinen ihmine ei paisko luuria korvaan vaikka ärsyttäisi.
Miehesi selvästi arvostaa äitiäsi, ja ei osaa tehdä valintaa vaimon ja äidin välillä. Miksi edes pitäisi?
Voisitko yrittää miehesi vuoksi joustaa ja käyttäytyä kuin aikuinen? Ei sun anopistas tarvii pitää eikä anoppis susta, mutta kun rakastatte samaa miestä? Pakko tehdä kompromissi!!!
Kohtuutonta sinunkaan odottaa, että sua rakastettaisi. Ei kaikkia voi rakastaa. Turha siitä loukkaantua. Hyvinkin voi olla, että anoppisi ei ole ilkeillyt sinulle, vaan sinä tulkitset asian niin, että voit loukkaantua siitä ja sitten kiukkuat miehellesi, joka haluaa olla molempien puolella. Sopikaa hyvät naiset, tuosta ei hyvä seuraa!
Koska et varmasti tiedä minkälainen juttu tuokin on. Sivusta oli pakko sanoa tää, tiedän itsekin mitä tuon tapainen käytös on anopilta.. Kyllä sen anopin täytyy olla näyttämättä oman pojan puolisolle näitä ikäviä puoliansa! Olet melko varmasti itse anoppina ja haluat alistaa tällä samalla tavalla poikasi vaimoa, Eikö? Etkö sinäkään hyväksy oman lapsen lentämistä pesästä, ja syytät siitä hänen tulevaa puolisoa! Nimenomaan tälläsillä pikku teoilla...
Molemmille samat säännöt, pitäisi aikuisten ihmisten tajuta asian laita, ilman mitään virallista valintapäätöstä, ilman edes mitään suurta riitaa. Vaimo on aina äitiä tärkeämpi.
Vai pitäiskö tuon anopinkin vain hyväksyä, että miehensä äiti, anopin anoppi, on aina häntä tärkeämpi? Tuntuu, että pahimmat anopit puhuvat vain omista miniöistään, eivätkä omista anopeistaan. Niistä, joka ovat jo kuolleet, tai liki 90-vuotiaita. Ehkä siirtävät niitä huonoja kokemuksia nyt miniöiden niskaan, koska itse ovat kokeneet saman, ja nyt on tilaisuus pomottaa.
Kumma, että vaaditaan miniältä sitä aikuismaista käytöstä, anoppiin verrattuna, vaikka anoppi se on vanhempi, ja iältään useita vuosikymmeniä "aikuisempi".
Ja kyllä, aikuisen ihmisen pitäisi osata valita vaimon ja äidin välillä, jos asia siihen menee. Ei se minusta ole kovinkaan suuri valinta. Vai haluaako kyseinen ihminen, joka ei kykene valitsemaan, halua valita, vain parhaimmat puolet kahdesta maailmasta?
Jos tarkastellaan, mitataan asiaa ihan vuosissa, niin äidin kanssa poika on jo viettänyt erittäin suuren osan elämästään, ennen vaimon kuvaan tuloa. Pitäisikö äidin edelleen saada olla keskeisessä roolissa pojan elämässä, vielä tämän avioliittovuosina? Ei saa tehdä päätöksiä, ettei äiti vain loukkaannu?
Eikö äitiys ja lapsuus lopu siis koskaan?
Eikä se äidinrakkaus aina ole rakkautta, se on usein, eräissä tapauksissa myös tukahduttavaa. Kaikki äidit eivät ole lämpimiä, edes omia lapsiaan kohtaan, ja käyttävät valtaansa väärin, mutta äitimyyttiähän ei saa kritisoida. Siitähän tässä on kyse, useimmissa paha-anoppi-esimerkeissä, minun mielestäni.
Tuli mielenkiitoisia kommenteja. Kiitos niistä!
Haluan päättää keskustelun tähän koska sain mielestäni tarpeeksi kommenteja ja lisäksi uusia näkökantoja.
Vielä lisää kerran tähän soppaan yhden asian joka muutti lisää käsitystäni asioista saa minut jopa siihen tulokseen että olin oikeassa tästä anopista. Anoppi oli soittanut äidilleni mustanmaalatakseen minut ja ehkä halusi kostaa äidille mun käytöstä.
Halusi saada oman äitinikin mua vastaan. Aika törkeetä! Se anopin käytös meni kyllä jo liian pitkälle.
Nyt se lehmä saa tosiaan tuntea nahoissaan koska pian hänen poikansa ei sekään halua nähdä omaa äitiänsä. Sen verran on jo syitä.
Oma äitini ei koskaan tekisi vävylle tuollaista mitä olen saanut kestää omalta anopiltani että oikein yrittää saaada kaikkein tärkeimmän ihmisen omaa lastaan vastaan siis oman äitinnsä tytärtä vastaan.
Enpä ole ennen tuota kokenut.
Koko miehen suku saa painua kuuseen!
Niin tässä viime viikkojen aikana ja pian tapahtuman jälkeen mieheni kyllä tajusi asioiden oikean laidan kerrottuani mitä hän teki äidilleni.
Hän ei halua tavata sukuaan enää. Hänen puolestaan saavat olla koska loukkasivat myös aviomiehelleni tärkeää ihmistä.
Minun perheeni on auttanut meitä elämässä tosi paljon. Miehen perhe päinvastoin vaikeuttanu haukkumalla ja syylistämällä minua.
Onneksi ei tullut avioeroa. Jota anoppi olisi varmaan halunnu.
Kävikin anopin harmiksi toisinpäin eli menetti poikansa ja minut jota sai aina joka asiasta syylistää.
Miten paljon parempaa elämä on jo ollut ilman suhdesotkua ja ainaista mielipahaa kyläilyn jälkeen sekä riitoja niistä johtuen miehen kanssa.
Kun ei voinu ymmärtää van kuvittelin muka kaiken.
Se ei ollutkaan kuvittelua ja mieheni oli jo aistinut jotain säröjä vierailujen aikana ja viime joulu oli kauhea. Meitä ei oikeastaan huomattu paljon ollenkaan olimme kuin ilmaa.
Nyt sitten elämään uutta elämää.
Voi sitä elää näinkin. Jos sitä olisi jatkunu vielä niin ei tiedä vaikka olisi tullut pahemminkin käyny kenties jouluna räjähtäny asia.