Loppuviikosta tulee vuosi täyteen avioeron vireillepanosta. Kysynkin, että onko juridisesti mahdollista ottaa lopullinen avioero ja siirtyä tuon saman kumppanin kanssa avoliittoon? Onko tämä juridisesti edes mahdollista ilman ositusta? Molemmat olisivat tuohon ratkaisuun tyytyväisiä, näin saisimme elää kaikessa rauhassa ja katsoa miten seuraavat vuodet sujuu ja jälkikasvukin olisi varmasti onnellinen.
Eli lyhyesti eroaisimme, mutta mikään muu ei muuttuisi kuin siviilisääty aviossa --> avoliitoksi?
Eli lyhyesti eroaisimme, mutta mikään muu ei muuttuisi kuin siviilisääty aviossa --> avoliitoksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siitä vain, oikeastaan parempi vaihtoehto mun mielestä. Onnea yhteiselämään avossa :)
se, että onko tuo ositus siltikin pakollista hoitaa vaikka kumpikaan ei sitä halua eikä nyt ole edes tarvetta sille? Asunto muut lainat ovat tottakai yhteisiä kuten tähänkin asti.
Kun tuo totaalinen avioero ei oo nyt ajankohtainen eikä haluttu, molemmilla vain halu kuitenkin päästä eroon nyky avioliitosta ja alkaa katselemaan uutta elämää "puhtaalta pöydältä". Kuulostanee hullulta mutta näin kaikki olisi se mitä haluamme.
Mikäs siinä. Ei siihen mitään juridista estettä ole. Tosin teidän täytyy sitten kiikuttaa se avioeron II-vaiheen paperi ennen 1 vuoden täyttymistä, jos meinaatte eron saada. Muuten homma alkaa taas alusta ja kestää puoli vuotta minimissään....
Ei sitä ositustakaan ole pakko tehdä, mutta minä kyllä sen tekisin, sillä kyllä siinä sitten aikanaan tullaan verissä päin taistelemaan, kun toinen teistä uuden kumppanin löytää ja on lähdössä. Ei se teidän elämäänne muuta muuten kuin tekee pelin selkeäki.
Ota sitten huomioon myös se, että avoliitto muuttaa keskinäistä juridita asemaanne ja talouttanne. Ettet anna toisen rahallisesti huijata - tai huijaa itse...
Eli että siis tehtäisiin ositus ja minä maksaisin toisen ulos talosta jossa yhteiselo jatkuisi entiseen malliin ? Mitäs järkeä tuossa on?
Eli onko siis tehtävä niin, että otetaan ero, tehdään ositus --> avoliittoon ja toinen tavallaan vuokralle entiseen nykyiseen kotiinsa?
Tottakai irtain on puoleksi talo velkoineen. Sitten jos oikeesti ajan mittaan ei avoliittokaan suju niin talo myyntiin tai toinen lunastaa sen itselleen. Tämä se ois se ideaalitilanne.
"--- Eli että siis tehtäisiin ositus ja minä maksaisin toisen ulos talosta jossa yhteiselo jatkuisi entiseen malliin ? Mitäs järkeä tuossa on?--- " No mitä järkeä siinä on, että avioeroatte ja jatkatte elämäänne avoliitossa kuitenkin?
"--- Eli onko siis tehtävä niin, että otetaan ero, tehdään ositus --> avoliittoon ja toinen tavallaan vuokralle entiseen nykyiseen kotiinsa?---"
No ei sitäkään tarvitse tehdä eikä se suhde miksikään vuokrasuhteeksi muutu jos ette niin halua. Avoliitossa vaan täytyy kummankin pitää huolta siitä, että molemmat osallistuvat tasapuolisesti rahalisesti liittoon. Muuten käy helposti niin, että toinen jää erossa puille paljaille, kun toinen on koonnut itselleen omaisuutta tai säästöjä...
" ---Tottakai irtain on puoleksi talo velkoineen. Sitten jos oikeesti ajan mittaan ei avoliittokaan suju niin talo myyntiin tai toinen lunastaa sen itselleen. Tämä se ois se ideaalitilanne. --- "
Ymmärrättekö, että avoliitossa tilanne on se, että jos teistä toinen sen talon maksaa ja toinen ei sijoita penniäkään, niin tyhjän päälle jää erossa. Se että ette tee ositusta erotessanne ei siis ole kovin viisasta...
Kaiken kaikkiaan tässä tapauksessa erot ja avot vaikuttaa enemmänkin taloudellisilta ratkaisuilta kuin tunteeseen ja tahtoon elää kumppaninsa kanssa tasavertaisena.
Voi hyvä luoja. Ei oikeuslaitos eikä laki sanele kuka asuu kenen kanssa. Se voi korkeintaan erottaa ihmisiä toisen pyynnöstä jos toinen on uhka tai vaara, ja siitäkin pitää olla riittävä näyttö.
Saat asua ihan kenen kanssa huvittaa. Myös entisen miehesi.
Mutta jos pääkopan sisällä ongelmana on muodollinen aviolitto, eikö suhteessa ole jokin muu pielessä kuin se että "juridinen sitoutuminen" ahdistaa.