Tällainen olisi tilanne. Olen 34v mies ja asustellut ja työskennellyt jo yli 10 vuotta pääkaupunkiseudulla, vaikka olenkin kotoisin Tampereelta.
Olen nyt seurustellut reilun vuoden 28 vuotiaan ihanan opettajanaisen kanssa jota rakastan ja jolla on edellisestä epäonnistuneesta suhteesta reipas 7 vuotias tytär.
No, ongelma on se, että tulen hyvin konservatiivisesta ja jopa hieman uskonnollisesta kodista (itse olen avoin ja liberali). Tiedän, että nykyisen kumppanini yh-status on rasite äidilleni, isälleni, siskolleni, sedilleni, tädeilleni ja elossa oleville isovanhemmilleni.
Kuinka tällaisesta tilanteesta voisi selvitä. Kertokaa kokemuksista.
Olen nyt seurustellut reilun vuoden 28 vuotiaan ihanan opettajanaisen kanssa jota rakastan ja jolla on edellisestä epäonnistuneesta suhteesta reipas 7 vuotias tytär.
No, ongelma on se, että tulen hyvin konservatiivisesta ja jopa hieman uskonnollisesta kodista (itse olen avoin ja liberali). Tiedän, että nykyisen kumppanini yh-status on rasite äidilleni, isälleni, siskolleni, sedilleni, tädeilleni ja elossa oleville isovanhemmilleni.
Kuinka tällaisesta tilanteesta voisi selvitä. Kertokaa kokemuksista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Etsitkö itsellesi eukkoa vai suvulle miniää? Kumpi vaihtoehdoista tuntuu sinusta tärkeämmältä? Tässä tilanteessa molempia vaihtoehtoja et voi valita.
Sinä elät omaa elämääsi ja sukusi omaansa. Ymmärrän, että SINÄ olisi menossa naimisiin tämän naisihmisen kanssa, ei siis sukusi.
Tee kuten hyväksi koet, jätä suvun mielipiteet omaan arvoonsa.
joka on asunut ja työskennellyt jo 10 vuotta näinkin kaukana sukulaisistaan, voi kuitenkin olla heissä niin kiinni, että tekee tällaisesta asiasta kärpäsestä härkäsen?
Vaikka omasta mielestäsi oletkin avoin ja liberaali, pohjimmiltaan olet, ilm. kasvatuksesi tuloksena, jäänne menneiltä ajoilta.
Jos olet suvustasi noin riippuvainen, niin opettajanaisesi on kyllä kanssasi helisemässä. Ymmärtäisin, mikäli olisit nuorempi, mutta tuossa iässä moinen itsenäisyyden puuttuminen ei lupaa hyvää mahdolliselle tulevalle avioliitolle.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, että kyselet netistä kuinka tuollaisesta tilanteesta voisi selvitä.
Joko kerrot asian perheellesi suoraan, ilman minkäänlaista nöyristelyä ja hyväksynnän kerjäämistä, tai lopetat seurustelun, ettei tämä naisesi enää enempää haaskaa vuosiaan, jos päätätkin pysyä sukusi talutushihnassa.
Minun hyvän ystäväni poika oli sinua kymmenisen vuotta nuorempi, ollessaan samanlaisessa tilanteessa. Nainen oli häntä vielä kuutisen vuotta vanhempi. Pojalla ei ollut rohkeutta viedä häntä kotiinsa. Lopulta nainen meni yksin. Esittäytyi ja hänet kutsuttin kahville, jolloin hän kertoi seurustelleensa heidän poikansa kanssa jo pitemmän aikaa.
Ei se tuleville appivanhemmille mikään maailmanloppu ollut. Naisen lapsesta tuli heille melkein lapsenlapsi, joka nyt on jo aikuinen.
Uskon, että appivanhemmille kuitenkin tuotti haikeutta se, ettei yhteisiä lapsia koskaan tullut. Ymmärsin, että uraihmisenä tälle naiselle riitti yksi lapsi ja poika suostui siihen. Hienotunteisina ihmisinä appivanemmat eivät kuitenkaan ole ikinä siitä mitään puhuneet.
Päätät mitä päätät, niin tee päätöksesi pian. Ei lastenhankintaakaan kovin pitkälle kannata siirtää, mikäli sellainen ajatus yleensä mielessänne on.
Ajattelevatpa vanhempasi ja muu sukusi aluksi asiasta mitä tahansa, niin tuskinpa he nyt sentään välejä katkaisevat. Jos niin tekevät, niin taitaa se uskonnollisuus olla vain tekopyhyyttä.
Huomio. Kumppanillasi on oikeus ajatella, että hän on ennen sukua sinun arvoasetelmassasi.
Jos ei ole, ei kannata ajatella suhteen jatkamista. Hänellä on oikeus tuntea olevansa nro 1, eikä juuri ja juuri siedetty vaimoke arvostelevan ja jumalisen suvun keskellä.
Älä vie arkaillen tai anteeksipyydellen häntä koetukselle vastahakoiseen porukkaan. Esittele hänet ylpeänä ja arvostaen.
Heittäköön se eka kiven, joka on siihen tarpeeksi synnitön itse. Ja tee selväksi seuraukset, jos kivet heitetään!!
Haet siis selvästi hyväksyntää suhteellesi perheeltäsi ja tiedät, ettet tule sitä saamaan, joska konservatiiviseen/uskonnolliseen perheeseen ei "äpärää" voida ottaa! (anteeksi ruma sana)
Sinulla on siis selvästi kaksi vaihtoehtoa (1) jatkat nykyistä seurustelusuhdattasi, jota olet ilm. harkitsemassa viedä pidemmälle? kihlat/avioliitto? tai (2) panet suhteesi poikki, koska kuuntelet perhettäsi
Paskaaks välität mitä vanhempas sanoo. Itse käyn kaksi kertaa vuodessa vanhempieni tykönä ja jos kuuluisi napinaa kumppanista niin harventaisin tuostakin.
Älä sinä kunnon perheen poika vaan sekaannu yh-muijaan!
Äitisi on oikeassa ja ajattelee "mammanpojan" parasta.
kyllä osaa suhtautua uskonnon ja sivistyksen arvoittamalla tavalla/TAI SITTEN SE JOUTAA HELVETTIIN.
Muista sitten jatkossa seistä vaimosi rinnalla, jos sukusi puolelta tulee ongelmia. Mieti myös oletko itse tarvittaessa valmis katkaisemaan välit sukuusi, kuitenkaan vaimoasi syyttelemättä.
Sukusi kanssako sinä sitä parisuhdetta aiot viettää? Otatko heidät sänkyynkin mukaan?
sekä naisen että suvun kannalta.Turha laittaa välejä sukuunsa poikki jos suhde ei sitten toimikkaan...Usein naiset (ja miehet) tuovat edellisen suhteen ongelmat uuteen suhteeseen, enkä puhu vain lapsesta joka on se pienin "ongelma", tai ei ongelma ensinkään.Puhun nyt siis 27-vuotiaana yksinhuoltajana, joka tietää että vielä tässä vaiheessa ei kannata mitään vakavaa edes miettiä...Sitten kun suhde on vakaalla pohjalla esittelisin naisen tyttärineen suvun vähiten konservatiiviselle ihmiselle ja ehkäpä peräti tämän naisen kotona.Näin sukuun "lähtisi sana" omillaan toimeentulevasta fiksusta naisihmisestä, jolla on fiksu tytär ja olet korviasi myöten rakastunut tähän naiseen;)siis tietenkin jos asia on vielä näin.