Must know soinnut

masentava ohje...150 sointua aluksi...pah ;D Less is more.Alotat vaan C-duurista ja siitä sävellaji kerrallaan pikkuhiljaa,ni hyvä tulee. ;D

Kyllä pitkälle riittää duuri, molli, seiska ja molliseiska, kevyessä pop/rock/blues/iskelmä -musiikissa. Jos jaksaa opetella muutaman barre-otteen, niin niillä samoilla otteilla hoituvat nuo kaikki, siirtämällä sitä samaa otetta otelaudalla.

Nuottikirjatkaan eivät ole mitään raamattuja. Minulle on tullut se käsitys, että niissä on paljon "tulkintoja" siitä, miten biisi on alunperin soitettu. Ota kaksi eri nuottikirjaa, ja huomaat ehkä, että soinnutukset ovatkin erilaisia. Monessa kohtaa voi vielä keventää siitä "varovasti kevennetystä", ellei kuulosta pahalta. Jos joku kummallinen sointu tuntuu välttämättömältä, niin opettelee sen sitten.

Se on toinen juttu, jos pitäisi mennä kylmiltään säestämään jotain iskelmästaraa Peräsyrjälän tanssilavalle, ja siitä vaan lukea soinnut kirjasta. Silloin on tietenkin etua siitä, että osaa kaikki vastaantulevat soinnut nikottelematta.

Mitä tulee siihen, että soinnut olisi osattava soittaa vähintään kahdesta kohtaa otelautaa, niin johonkin paikkaan sopii avosointu, jossakin jytisee barret paremmin, joten on niitä molempia hyvä osata. Mutta ei nyt välttämättä ihan noista kaikista.

Olen soittanut sentään jo noin 35 vuotta, enkä vieläkään muistaisi jotain "dimmejä" lunttaamatta sointutaulukosta. Teen sen sitten jos tarvii.

Vanha Kettu kirjoitti:

Kyllä pitkälle riittää duuri, molli, seiska ja molliseiska, kevyessä pop/rock/blues/iskelmä -musiikissa. Jos jaksaa opetella muutaman barre-otteen, niin niillä samoilla otteilla hoituvat nuo kaikki, siirtämällä sitä samaa otetta otelaudalla.

Nuottikirjatkaan eivät ole mitään raamattuja. Minulle on tullut se käsitys, että niissä on paljon "tulkintoja" siitä, miten biisi on alunperin soitettu. Ota kaksi eri nuottikirjaa, ja huomaat ehkä, että soinnutukset ovatkin erilaisia. Monessa kohtaa voi vielä keventää siitä "varovasti kevennetystä", ellei kuulosta pahalta. Jos joku kummallinen sointu tuntuu välttämättömältä, niin opettelee sen sitten.

Se on toinen juttu, jos pitäisi mennä kylmiltään säestämään jotain iskelmästaraa Peräsyrjälän tanssilavalle, ja siitä vaan lukea soinnut kirjasta. Silloin on tietenkin etua siitä, että osaa kaikki vastaantulevat soinnut nikottelematta.

Mitä tulee siihen, että soinnut olisi osattava soittaa vähintään kahdesta kohtaa otelautaa, niin johonkin paikkaan sopii avosointu, jossakin jytisee barret paremmin, joten on niitä molempia hyvä osata. Mutta ei nyt välttämättä ihan noista kaikista.

Olen soittanut sentään jo noin 35 vuotta, enkä vieläkään muistaisi jotain "dimmejä" lunttaamatta sointutaulukosta. Teen sen sitten jos tarvii.

vaan tosiasioita. Sävellajit kolmeen ylennykseen ja alennukseen asti pitää vähintäänkin tunnistaa, jotta nuotit voi tarvittaesssa transponoida laulajan äänialalle sopivammiksi. Luettelossa oli vain yleisimmät duuri- ja mollisävellajit (ja niiden rinnakkaissävellajit).

Vastaavasti sointujen rakenne pitää tietää, jotta voi päätellä millä jonkun soinnun voi korvata. Soinnustahan voi aina jättää joitakin ääniä pois, mutta ei soittaa sointuun kuulumattomia "vääriä" ääniä.

"Kun hätä on suurin, on dimi lähellä"

eikä turhaa kirjoitti:

vaan tosiasioita. Sävellajit kolmeen ylennykseen ja alennukseen asti pitää vähintäänkin tunnistaa, jotta nuotit voi tarvittaesssa transponoida laulajan äänialalle sopivammiksi. Luettelossa oli vain yleisimmät duuri- ja mollisävellajit (ja niiden rinnakkaissävellajit).

Vastaavasti sointujen rakenne pitää tietää, jotta voi päätellä millä jonkun soinnun voi korvata. Soinnustahan voi aina jättää joitakin ääniä pois, mutta ei soittaa sointuun kuulumattomia "vääriä" ääniä.

"Kun hätä on suurin, on dimi lähellä"

Taito nopeaan transponointiin ei ole huono asia, vaan kadehdittava. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että sen tarve riippuu siitä, missä ja kenen kanssa joutuu soittelemaan.

Jos treenaa itselleen trubaduuriohjelmistoa tai tutun porukan kanssa bändissä, niin aikaa sointujen säätämiseen on enemmän, eikä sitä tarvitse enää lavalla tehdä (paitsi jos joku mokaa ja aloittaa väärästä sävellajista ja muiden pitäisi yrittää pysyä mukana).

Jos taas joutuu säestämään tuntematonta laulajaa tai jammailemaan julkisesti, niin silloin on tarpeen, että osaa homman "lennossa".

Vanha Kettu kirjoitti:

Taito nopeaan transponointiin ei ole huono asia, vaan kadehdittava. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että sen tarve riippuu siitä, missä ja kenen kanssa joutuu soittelemaan.

Jos treenaa itselleen trubaduuriohjelmistoa tai tutun porukan kanssa bändissä, niin aikaa sointujen säätämiseen on enemmän, eikä sitä tarvitse enää lavalla tehdä (paitsi jos joku mokaa ja aloittaa väärästä sävellajista ja muiden pitäisi yrittää pysyä mukana).

Jos taas joutuu säestämään tuntematonta laulajaa tai jammailemaan julkisesti, niin silloin on tarpeen, että osaa homman "lennossa".

tahansa, niin täytyy tietää mitä tekee, eikö niin? Ainakin siitä on käsittääkseni apua. Ei ne nuotit ole ain omallekaan äänelle sopiviksi kirjoitettu.

kuinka paljon kirjoitti:

tahansa, niin täytyy tietää mitä tekee, eikö niin? Ainakin siitä on käsittääkseni apua. Ei ne nuotit ole ain omallekaan äänelle sopiviksi kirjoitettu.

Tarkoitus oli vaan rohkaista aloittelijaa, ettei säikähtäisi näistä mainituista ainakin 150 soinnusta. Täällä on viisaampia neuvojia, joten taidan vetäytyä.

Mutta kun en ole tietänyt, mitä teen, niin olen päässyt vasta Microvoxiin ja Finnvoxiin levyttämään, Suomen Top Ten'iin, tanssilavoille, festareihin, Suosikkiin, Soundiin, jopa Reginaan, televisioon ja tietenkin radioon. Niin, ja kirjaan "JeeJeeJee, Suomalaisen Rockin historia".

Mutta opetelkaapa ne 150 sointua ja 1500 variaatiota niistä, niin kenties pääsette pidemmälle.