joutuvat avioeron jälkeisessä arvomaailman uudelleenjärjestelyssä pelinappuloiksi, sen olen saanut kokea nyt kolmen vuoden jälkeen erostamme.
Nuorimmainen asuu äitinsä luona, ja hän on kääntynyt minua vastaan viimeisen vuoden aikana, siten ettei hän omien sanojensa mukaan ole pitänyt enää minua isänään pitkään aikaan.
Se kuullosti todella pahalta.
Hänen äitinsä on katkeroitunut ihmisenä, ei anna koskaan anteeksi eroomme johtaneita syitä, hänelle materialismi ja omistaminen oli koko parisuhteemme perusta, se särkyi lopulta taloudelliseen kriisiin...
Hän itse haki eroa ja lähti toisen mukaan, minä olin vain maksumies 25 vuotta.
Ilmeisesti katkeruuden ja pahansuopuutensa avulla hän saa manipuloitua lapsemmekin minua vihaamaan.
Meillä ei ole keskustelu ym. yhteyttä toistemme (ex:n)kanssa, ei vaikka kuinka yritän...
Kuinka menettelen jatkossa?
Annanko ajan kulua, veden virrata, kuun kiertää...
Nuorimmainen asuu äitinsä luona, ja hän on kääntynyt minua vastaan viimeisen vuoden aikana, siten ettei hän omien sanojensa mukaan ole pitänyt enää minua isänään pitkään aikaan.
Se kuullosti todella pahalta.
Hänen äitinsä on katkeroitunut ihmisenä, ei anna koskaan anteeksi eroomme johtaneita syitä, hänelle materialismi ja omistaminen oli koko parisuhteemme perusta, se särkyi lopulta taloudelliseen kriisiin...
Hän itse haki eroa ja lähti toisen mukaan, minä olin vain maksumies 25 vuotta.
Ilmeisesti katkeruuden ja pahansuopuutensa avulla hän saa manipuloitua lapsemmekin minua vihaamaan.
Meillä ei ole keskustelu ym. yhteyttä toistemme (ex:n)kanssa, ei vaikka kuinka yritän...
Kuinka menettelen jatkossa?
Annanko ajan kulua, veden virrata, kuun kiertää...
Vastaukset 12
Vanhimmat
antaa ajan kulua. Vähän ottaa etäisyyttä. Onko lapsi murkkuikäinen tai jotain muuta uhmaa ilmassa? Mut muista,älä koskaan sorru haukkumaan lapsen äitiä lapselle. Älä mene itse samaan lankaan. Ehkä ajan kuluttua lapsi huomaa, et sä et olekkaan niin paha. Viimeistään aikuisena. Mut jos on tilausuutta niin yritä olla isä, kuuntele ja yritä ymmärtää, ja yritä saada keskusteluyhteys. Raskasta varmaan on...Itse ehkä toimisin näin..
oppinut kauan sitten, etten lapsilleni ala toista osapuolta haukkumaan, onhan hän heidän äiti, ja mulle itsellenikin äiti oli aikoinaan tärkein ihminen, kun omat vanhempani erosivat.
Lapseni on murkkuikäinen, ja ymmärän tietenkin hänen reaktioitaan, mutta kun tekstarit tulevat kuin aikuisen käsialalla ja ajatuksella, en voi vetää muuta johtopäätöstä kuin äitinsä on astunut vahvasti mukaan kuvioihin, aika sairaalloista mielestäni, pelata peliään lapsemme kautta.
Mutta kiitos sinulle, annan ajan siis kulua.
-koirat haukkuu, karavaani kulkee-
lastensuojeluviranomaiseen yhteyttä, sillä tuo kuulostaa ja onkin lapsen manipulointia. Se vahingoittaa lastaan enemmän kuin uskotkaan.
Juu, ja se että äiti ja isä alkaa tapella viranomaisvoimin voi vaikuttaa lapseen enemmän kuin se että hoitavat asiansa keskenään. Murrosikäinen voi kokea häpeää jos ulkopuoliset sekaantuu perheen asioihin.
- nm. Kokemusta on (ex-murkku-ero-nuori)
Tuskinpa tässä exäsi asialla on. Murkkuikäiset nyt vaan ovat semmoisia. Toiset myrskyää enemmän kuin toiset. Ei sitä kaikkea niiden tekstareita nyt niin vakavasti pidä ottaa, ole sinä AIKUINEN.
Ei se sinun nuorimmaisesi nyt ihan noin manipuloitavissa ole, mikäli itse et anna lapsellesi aihetta sinua vihata. Ole isä hänelle edelleen. Se isänä oleminen ei todellakaan ole helppoa, oli sitten perheessä tai ei. Anna exän olla ja ole lapsellesi läsnä. Ota vastaan vaan kaikki tunteenpurkaukset, se on sitä kasvamista.
kyllä lapsi voi niin tehdä. ja vaikka olisi kuinka murkkuikäinen niin viesti kannattaa ottaa tosissaan. jos et voi keskustella exäsi kanssa niin yhteyttä viranomaisiin. lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. manipulointi on helppoa varsinkin nuorille. itse sen kokeneena meni vähän luottamus kumpaankin vanhempaan kun ei tiennyt mikä oli totta ja mikä ei.
viestit viestittävät jostakin, pahasta olosta ainakin ja ne olisi syytä ottaa tosissaan. Minun exän pojat tekstailevat mulle pahaa oloaan, auttaa en juurikaan voi...
Helppo neuvoja on aina antaa. (kun itsekin aikoinaan vihreitä tehnyt, tosin opiksi ottanut)
Ideaaliahan on, että jatkat ajoittaista yhteydenpitoa lapseen, mutta annat hänelle tilaa, ettet liikaa ole tyrkyllä. Olet lapselle ystävällinen, kiinnostunut hänen asioistaan ja muistat myös kertoa jotain omasta elästäsi (miten töissä on mennyt ym. neutraaleja asioita). Lähetät joulukortin, soitat synttäreillä. Tai ennen ja kysyt haluaako hän jotain lahjaksi. Voit joskus kysyä kesälomalla lähtisikö lapsi kanssasi vaikka viikoksi reissuun, tai edes muutamaksi päiväksi. lapsi vastaa mitä vastaa. Ehkä jonain päivänä hän tulee vastaan.
Katsos kun lapsi kasvaa sillä alkaa tulla mieleen että itsekin vo käyttäytyä asiallisesti eikä kuten äiti. Jos olet antanut suhteenne kuolla, on lapsella korkampi kynnys ottaa yhteyttä, eikä välttämättä sitä edes tee.
Exästäsi ei kannata välittää. Voit hyvin sulkea hänet mielestäsi ja pitää huolta vain omasta käytöksestä ja suhtautumisesta lapsiin. Äitinsä käytös voi kääntyä äitiä vastaan tulevaisuudessa. Lapsista kasvaa ajattelevaisia aikuisia. Kyllä ne oppii näkemään asioiden todellisen laidan äitinsä manipuloinnista huolimatta.
Sinuna en tekisi mitään numeroa siitä ettei lapsi kutsu sinua isäksi. Se on joko manipuloinnin tulosta tai uhmaa. Ehkä avioero ei ole hänelle aivan selvä. Olet kuitenkin hänen ainoa isänsä. Te kumpikin tiedätte sen, ja usko pois, aikanaan hän tulee sen ymmärtämään.
Kaikki aikanaan, mutta tuskallista se varmasti on.
eli puolisoita, jotka itse ovat hakeneet eroa ja menneet uuden kanssa yhteen ja sitten tekevät exänsä elämästä helvetin kaikin tavoin. Mä en todellakaan ymmärrä ex-vaimoosi!
Vaimosi tuntuu todellakin käyttävän lastanne vallan välikappaleena, enkä epäile pätkääkään, etteikö hän manipuloisi lastanne sinua vastaan.
Toivon todella, että tämä nuorimmainen on tyttö, sillä äideillä on taito saada pojat puolelleen, kertomalla isästä ikäviä asioita (valheitakin) ja ikään kuin suojelemaan itseään. Tyttö-lapset taas herkemmin epäilevät äitinsä sanoja ja hakeutuvat isänsä seuraan, mutta eihän se kaikilla näin mene.
Sinuna tekisin juuri noin, kuten tuolla joku sanoikin, että vaikka puheyhteyttä ex:n kanssa ei ole, niin älä lakkaa pitämästä yhteyttä lapseesi. Ymmärrän kyllä, että pahalta tuntuu, kun lapsesi on sanonut sinulle noin, mutta usko minua, että kyllä hän vanhempana ymmärtää, että veri on vettä sakeampaa... Tsemmpiä sulle!
ei eletyksi saa, niin sitä joku on sanonut...
Kyllä oikeasti olen antanut tilaa, aikaa, monta muutakin asiaa periksi ajan myötä, muiden lasteni kanssa asiat pelaa monin eritavoin, kuten arvelisin kuuluvankin.
Vuorovaikutus taitojahan se kysyy toimia etäisänä
pienimmäiselle tyttärelleen, sitä en kiellä, mutta oikeasti kun siihen sotkeutuu entinen puolisoni(sen pystyy hahmottamaan sähköpostiviestien sisällöstä). Ei 14v osaa vielä kaikkea terminologiaa ja niin hyvää verbaliikkaa, kyllä lapseni tunnen.
Vastassani on ex, jolla on mielenterveydellinen koulutus ja ammattitaito, ehkä siksi hän osaa manipuloinnin taidonkin.
Silmäni ovat auenneet ajan myötä tajuamaan missä mennään, mutta olen isänä tyttärelleni ja pidän yhteyttä siten kuin se on mahdollista, unohtamatta niitä merkkipäiviä ja kuulumisia, kuten ennenkin, nyt annan myrskyn asettua.
Ehkäpä exä saa kiemurrella koukussaan, minä elän omaa elämääni kaikesta huolimatta.
Meillä vähän samaa. En ole exäni kiemurteluista koskaan välittänyt. Se sapettaa sitä enemmän kuin mikään. En välitä. Jos se haluaa elää ahdistuneena se on oma asiansa.
Meidän tyttö on onneksi jo aikuinen ja näkee asiat omin silmin, ajattelee omin aivoin. Tyttö tajusi kun äiti yritti aloittaa manipuloinnin eron aikoihin. Puhui ihan peetä ja valheita minusta ja elämästäni mutta tyttö vaan nyökytteli. Sanoi että oli muka ymmärtävinään.
Tyttö kuunteli äitiään aikansa ja sanoi suorat sanat. Että mene hoitoon. Ei kai mennyt hoitoon ja sai päähän että se oli mun ajatus mitä tyttö sanoi.
Nyt ei tyttö enää pidä äitiinsä mitään yhteyttä, mikä ei ole hyvä sekään. Mutta minkäs teet jos äitins ei tajua omaa käytöstään.
Sanon tämän erolapsena, eronneena aikuisena, eronneena vanhempana. Et menetä lastasi, vaikka toinen kääntäisi lapsen sinua vastaan kuvaamallasi tavalla. Sinä voit ja sinun täytyy omalla käytökselläsi osoittaa olevasi lojaali lapsellesi.
Ajattele lapsesi parasta vaikka tämän sanat satuttavat. kun aika kuluu, lapsi kääntyy äitiään vastaan joka käännytti lapsen sinua vastaan.
Lapset tapaavat viisastua kasvaessaan. Se mitä lapsi äidiltään kuulee, on toisarvoista, se miten toimit lapsen kanssa, on tärkeintä. Jos lapsi etääntyy, pidä sinnikkäästi välejä yllä, älä missään nimessä anna periksi, älä jätä lastasi "rauhaan".
Jos tuon teet lapsi kokee sinun hylänneen hänet, eli ihan sama mitä vastaasi saat, tapaa lastasi säännöllisesti, pidä yhteyttä yllä. älä esitä välienne olevan paremmat kuin ovat.
Kaikille vanhemmille voisin sanoa että kohdelkaa lasta vertaisenanne, on paljon asioita joista lapsen kanssa voi puhua täysin aikuisesti, monia asioita joissa kysyä lapsen mielipidettä, antakaa lapselle vastuuta.
Noin lapsi kohtelee teitä kuten te kohtelette häntä, reilusti, aikuisesti ja mikä parasta tuollaisen lapsen kanssa voi ongelmien ilmetessä jutella reilusti mikä mättää ja miten paljon.
Itselläni on kaksi erittäin älykästä lasta, on hienoa katsoa miten paljon lapsi osaa omaa elämäänsä pohtia ja tarkkailla, miten täsmällinen kuva tällä on omasta elämästään.
jo 4-vuotias näkee vanhempansa sellaisena kuin nämä ovat, ei sellaisena kuin nämä esittävät olevansa.
Jos esität lapsikin esittää, eikä luottamusta suhteessa ole. Ole reilu, ole avoin, ole rehellinen. Lapselle voi olla rehellinen, täytyy ottaa huomioon vain lapsen rajallinen käsityskyky aikuisten asioita miettiessä, mutta muutoin, mikään eikä kukaan estä olemasta lapselleen se tärkeä aikuinen joka kuunteli.
Jokainen ihan jokainen meistä, lapsi, aikuinen, teini ja hirviönuori kaipaa sitä että katsotaan silmiin ja pysähdytään kuuntelemaan. Kannattaa kokeilla myös liitossa joka alkaa rakoilla.