mä rakastan mun poikakaverii tosi paljon mut... aina kun se on tulossa meille mä masennun ja jotenkin toivon ettei se tuliskaan. mut sit kun se on meil ja saan olla sen sylissä niin olen ah niin onnellinen. mut mistä sit tää masennus??? onks mussa jotai vikaa kun en haluu nähä sitä? tää on niin turhauttavaa!!!
en tiedä mitä tehdä
tyttönen
4532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja ahdistaa, kaipaus ei ole herkkua ja haluat sen tunteen pois ja päästä helpommalla...
Mun äijä käyttäytyy just noin. Sitä ahdistaa nähä mua. Mua kiinnostais todellakin tietää et mistä se ahdistus oikeen tulee? Voiko sille tehdä mitään?
Voisiko vaan olla niin, että tarviit aikaa olla yksin(seurustella ittes kanssa)?
Paniikkihäiriö voi olla syynä tähän. Itse kärsin jonkinasteisesta paniikkihäiriöstä. Jos olen esimerkiksi menossa illalla kavereitteni kanssa ulos tai kapakkakierrokselle, toivon, että heille tulisi jotain esteitä, ettei päästäisikään lähtemään. Ja lomalle kun pitäisi lähteä toivon, etten jostain syystä voisikaan lähteä. Ja just tänään olen lähdössä lomamatkalta kotiin ja mua ahdistaa kun mun poikakaveri on kotona, jotenkin toivon, ettei se olisi siellä. Sit jos se on siellä, niin se on jees. Joskus kun olen yksin kotona, odotan, että se tulee kotiin. Sitten kun ulko-ovi avautuu, mun sydän alkaa hakata aivan täysillä ja olen paniikissa, en tiedä miksi. Pelkään uusia tilanteita, usein vietänkin aikaa kotona. Haluan olla ensimmäisenä paikalla koulussa ja juhlissa ym. jos vain on mahdollista...Ja joskus kun kutsun itse vieraita, ahdistun kun kellonaika, jolloin he tulevat lähestyy...
En koskaan kutsu tai päästä sisään tuntemattomia ihmisiä, tai ihmisiä joita en ole tuntenut kauan. Ajatus siitä, että ihminen jota en oikeastaan tunne tulisi kotiini. Mua aina pelottaa arvostelu ja mielipiteet.
Paniikkihäiriö se on, ja siihen on lääkkeitä ja apua saatavilla...
=)