Tuli vähän karu otsikko, mutta takuuvarmasti saa ainakin huomiota tällä palstalla :-) Heti alkuun pyydän että sheriffi vartioisi tätä keskustelua erityisen tarkasti sen arkaluontoisuuden vuoksi.
Siis, minua kiinnostaisi kuulla pakolaisuudesta. Onko täällä ketään, kenen puoliso on tullut Suomeen pakolaisena? Jos laajennetaan parisuhteesta hieman, tunnetko läheisesti ketään pakolaisena Suomeen tullutta?
Kuinka tämä pakolaisuus näkyy arkielämässä, vai näkyykö millään tavalla? Esimerkiksi puhutaanko parisuhteessanne/ystävyyssuhteessanne puolison/ystävän kotimaasta ja hänen siellä kokemistaan asioista usein?
Siis, minua kiinnostaisi kuulla pakolaisuudesta. Onko täällä ketään, kenen puoliso on tullut Suomeen pakolaisena? Jos laajennetaan parisuhteesta hieman, tunnetko läheisesti ketään pakolaisena Suomeen tullutta?
Kuinka tämä pakolaisuus näkyy arkielämässä, vai näkyykö millään tavalla? Esimerkiksi puhutaanko parisuhteessanne/ystävyyssuhteessanne puolison/ystävän kotimaasta ja hänen siellä kokemistaan asioista usein?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Puhutaanko nyt pakolaisista vai elintasopakolaisista?
Viime vuoden aikana syyskuun loppuun mennessä Suomesta haki turvapaikkaa 1784 ihmistä. Pakolaisstatuksen eli turvapaikan sai 26 ihmistä, 1.5%. Mitähän ne muut olivat?
Pakolaisista puhutaan, kuten sanoin.
Rakkautta ensisilmäyksellä.Pah.
"Pakolaisista puhutaan, kuten sanoin."
Aitoja pakolaisia on Suomessa niin vähän, että suomalaisten naisten innokkuudesta huolimatta tuskinpa kovin moni on suomitytön kanssa parisuhteeseen asti alkanut.
Pakolaisten aitous ei ollut se aihe, josta olin kiinnostunut. Joten vaikka kuinka yrität saada tästä jotakin väittelyä aikaan ja johdattaa koko keskustelun ihan väärille urille, niin minä en siihen mukaan lähde. Niin kauan kuin sinulla ei ole omakohtaisia kokemuksia pakolaisen kanssa parisuhteessa elämisestä tai ystävyydestä jätän kommenttisi huomioimatta.
Pakolaisen "aitous" liittyy asiaan erittäin olennaisesti. Niitä aitoja pakolaisia kun on Suomessa erittäin vähän.
Minun mieheni on aito turvapaikan hakija sotaisasta maasta.
Mikä olikaan pointtisi jymna?Vai mikä olikaan ap nimmari.
Haluatko kuulla sodan kauhuista,kuinka uni ei tule yöllä,kun hikeä pukkaa ja kuolema ahdistaa.
vai mikä,pelkkä uteliaisuus.
Suomalaiset niin monesti unohtavat sen että sodan keskeltä ei tulla naimia naimaan,vaan hengissä pysyminen on päälimmäinen asia.
Herkkähipiäinen sefu voi poistaa tämän sitten vapaasti,mutta missä on oikeiden pakolaisten kunnia ja ihmisarvo,kysyn minä joka luen näitä senssi moku palstaa?
Ei, en halunnut kuulla sodan kauhuista. Lähinnä kiinnosti se, millaista on elää näitä kauhuja kokeneen ihmisen puolisona. Eli kai tämä ihan puhdasta uteliasuutta sitten oli. Vastaamattahan voi tietysti jättää jos kokee aiheen arkaluontoiseksi tai koko keskustelunaloituksen typeräksi.
pakolainen, ei tahdo puhua...ehkä joskus luottamus kasvaa ja saan tietää.
Ei ole käynyt kotimaassaan yli 20 vuoteen, pitää vain kauniina muistona.
En minäkään kaikkea menisi huutelemaan, jos henki (oma, sukulaisten ja toisen) on vaarassa. Hän ei juurikaan puhu ikävistä asioista, muistelee vain hyviä, tai ainakin ääneen. Muutenkin positiivinen ajattelu ihastuttaa. Vaikka herkästi haukutaan koko suomi ja sitten kehutaan miten hyvä täällä on.
Pikkuhiljaa on huomannut minun olevan ja pysyvän (vaikka väkisin ;D)
maahan! Muut vastaavanlaisella statuksella olevat ovat turvapaikanhakijoita. Pakolaiset tulevat leirien kautta ja YK:n "hyväksynnällä" turvamaahan.
Kiitos vastauksesta!
poliittinen pakolaispassi?
kun on hyväksytty virallisesti pakolaiseksi kyseisessä tulomaassa. Siis esim. Suomessa
Tässä tietoa:
http://www.uvi.fi/netcomm/content.asp?path=8,2476,2539
matkustusasiakirja voidaan peruuttaa? Ja voidaanko sitä jatkaa kuinka kauan? 30 vuotta?
luki niin, että vanhanmalliset matkustusasiakirjat ovat voimassa enintään 10 vuotta ja nämä uudet, joissa on biotunniste, enintään 5 vuotta.
Peruuttamisesta en tiedä.
matkustusasiakirjan peruuttamisesta:
http://www.uvi.fi/netcomm/content.asp?path=8,2476,2539,2615
olen naimisissa pakolaisen kanssa ja meillä on kyllä puhetta sodasta joka päivä kahvitellessamme pyöreän pikku pöytämme ympärillä. Mieheni on kongon sodan veteraani ja häneltä on amputoitu jalka liukumiinan takia, eli aikamoiset kokemukset takana ukollani. Kyllä siinä unet menevät vaimollakin, kun niitä juttuja kuuntelee, mutta täytyyhän miehellä olla joku jolle purkautua.