hyvät ja huonot puolet

Millaisia kokemuksia au pair-aikana... kamalia, ihania, itkettäviä, naurettavia, masentavia, unelmat toteuttavia, vihastuttavia, ihastuttavia, tylsiä, jännittäviä, pelottavia, opettavaisia.. Laidasta laitaan.

Elämä muuttui aika tavalla. Tulin paljon avoimemmaksi, itsevarmemmaksi ja positiivisemmaksi. Vahvemmaksi. Sillä lailla se kokemus kulkee mukana, vaikkei ajatuksissa olisikaan. Toki myös opin, että suorastaan inhoan lapsia/lastenhoitoa.

Palaaminen Suomeen oli ihanaa. Yksi parhaista jutuista koko matkassa. Toki ensin oli kulttuurishokki ja kaikki vaikutti niin "erilaiselta" kuin mihin oli ulkomailla tottunut. Se oli myös aika pelottavaa, mutta ei kestänyt kovin kauaa.

Ehkä kannattaisi lähteä Saksaan, koska sulla on sakan opiskelu noin hyvällä pohjalla. Tuosta on tosi helppo lähtä kehittämään kielitaitoa sujuvampaan suuntaan. ':)

Mä tulin kuukausi sitten saksasta, missä olin au pairina puoli vuotta. Kokemuksena todella antoisa. Opin paljon lastenhoidosta ja muista taloustöistä, sain roppakaupalla uusia kavereita ja itseluottamus todellakin nousi.

Ensimmäiset kaksi kuukautta meni todella vauhdilla, kun kaikki oli niin uutta ja oli niin paljon opittavaa ja tutustui jatkuvasti uusiin ihmisiin. Tosin hieman yksinäistä ihan alkuaikoina oli, sillä olihan siellä jo valmiita "klikkejä", joihin minun varsinkin ujompana oli hieman vaikeaa päästä sisälle. Mutta kyllä se siitä kun oppi tuntemaan ihmiset paremmin. Muita suomalaisia siellä asuu myös ihan kiitettävästi (enimmäkseen tuli hengailtua suomalaisten kanssa siellä... )

Kolmen kuukauden jälkeen iski hillitön koti-ikävä, mutta se kyllä laantui pikkuhiljaa. Tulin käymään Suomessa lomalla vasta viiden kuukauden päästä lähdöstäni, mikä oli ehkä hieman liian pitkä aika putkeen ulkomailla. Suomessa oli olevinaan niin ihanaa että, enkä olisi takaisin halunnutkaan. Mutta sitten tutustuin Saksassa uusiin ihmisiin enkä loppujen lopuksi olisi vielä halunnutkaan kotiin :) Ensimmäiset pari viikkoa koto-Suomessa taas olivat melkoisen ankeita, koska oli tietenkin ikävä Saksassa olevia kavereita ja muutenkin sitä mitä siellä oli. Ehtiihän siinä kehittelemään itselleen ihan toisen elämän vieraaseen maahan, ja sitten kun palaa takaisin, kaikki onkin ennallaan ja pitää lähteä jatkamaan siitä, mihin jäi.

Suurin osa viihtyvyydestä lähtee siitä, millaisen perheen on sattunut saamaan ja miten kemiat sopii yhteen. Itse löysin perheeni MOLin nettisivujen kautta. Lähettelimme ahkeraan sähköposteja ja soittelimme puolin ja toisin. Minulle sattui kyllä todella reilu ja mukava perhe. Tosin on aika rankkaa asua vieraan perheen talossa ja elää heidän arkeaan, tuntui ettei yksityisyyttä olisi ollenkaan jne. Mutta nämäkin seikat voivat olla niin perhekohtaisia. Eräillä aupair-kavereillani oli jopa oma kämppä!

Kieltä oppii väkisinkin, koska sitä kuulee jatkuvasti ympärillään. Ja yleensä aupair-perhe kustantaa au pairilleen kielikurssin, ellei sellaista satu olemaan ihan ilmaisenakin paikkakunnalla.

On myös olemassa keskutelufoorumi www.suomalaiset.de, joka kannattaa katsastaa. Siellä Saksassa asuvat/asuneet suomalaiset vaihtavat kokemuksiaan Saksasta ja noin yleensä ja sieltä saa kaikkea hyödyllistä tietoa.

Italiasta minulla on sen verran kokemusta, että olin siellä kuukauden työharjottelussa. En tosin puhunut sanaakaan italiaa sinne lähtiessäni, mutta kävin viikon pituisen kielikurssin. Mutta kyllä sitä yllättävän paljon oppi ymmärtämäänkin sen kuukauden aikana.

Muutama vinkki vielä: Pidä huolta että teette edes jonkinlaisen kirjallisen työsopimuksen ja että sitä noudatetaan myös. Siihen kannattaa sopia esim palkanmaksu (maksetaanko ylityöt vapaapäivinä vai rahana, paljonko maksetaan [keskimäärin taskurahan suuruus on 280€, minulla 300€], mitä töitä sinun odotetaan tekevän, että saat palkallisia vapaapäiviä ainakin 2/työssä oltu kuukausi, kuinka pitkiä päiviä teetetään, miten esim lentojen maksu hoidetaan ym) Todella herkästi nimittäin aupairia aletaan pitää puoli-ilmaisena taloudenhoitajana joka hoitaa kaiken lasten hoidosta siivoukseen ja ruoanlaittoon.

Toivottavasti tästä oli apua:)