Eikö toinen voi ymmärtää, että muutakin elämää on toisella kuin puhelimessa puhua ?? annoin taannoin puh numeroni eräälle naishenkilölle, jonka olen täällä tavannut. Viestejä joka päivä... iltaisin pitkiä puheluita, välillä päivisinkin. Tuntuu et koko pakka sekoaa väkisinkin. Nyt loppuu pian puheenaiheet väkisinkin, enpä tiennyt tuolloin, että siitä tämmöstä voi tulla. En viel ole tohtinut sanoo, että nyt menee kyl liian pitkälle tää homma tän puhelimen kaa. Onko niin et hään on jostain syystä vaan huvikseen puhuttava vaik ei mitään asiaa olekkaan. Eikö voi ymmärtää, että siitä tulee väkisinkin rasite toiselle, jolla on muutakin hommaa kuin läsentää illat pitkät puhelimessa. Selvää on et riskit on olemassa ku menee numeronsa antamaan, mutta ei voi liittymää vaihtaakkaan. Onko samoja kokemuksia toisilla ??
Rasite
Puhelimesta
152358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ehkä nainen yrittää pitää kiinnostusta yllä (huonoin tuloksin) ja varmistella, ettet vain aikaasi muihin naisiin tuhlaa? Voisit kokeilla jättää puhelimen auki pöydälle ja aina välillä murahdella siihen, niinkuin olisit koko ajan kuulolla.
Nainen saattaa elätellä romanttista tulevaisuuden kuvaa miten sitten myöhemmin onnellisina muistelisitte "niitä ihania alkuaikojen maratonpuheluja, kun millään ette malttanut lopettaa". Mistä niistä tietää.
Samoja on ja loppui vasta huomautettuani asiasta. Totesi itse, ettei ollenkaan ajatellut asiaa toisen kannalta heh. Nyt pari kertaa viikossa niin jää aikaa muuhunkin elämiseen.
Ei sitä ihminen aina itsekkään tajua, mut hyvä jos puhuttavaa riittää, ettei ole tuppisuu:)Luultavasti on aika räväkkä ihminen ja sil riittää puhuttavaa, sellaset jaksaa kyl puhua vaik ei aina asiaa olisikaan. Paras sanoa suoraan sille. Ei kait puheenaiheet loppua voi, aina sitä jostain puhuttavaa riittää. Kuka nyt aina viittii asiaa puhua. Toiset vaa tykkää höpöttää kaikesta maan ja taivaan välillä. Itse et taida niihin kuulua. Ite taas jaksaa puhua kavereitten kans puhelimes vaik kuin kauan, ei nyt ihan joka päivä, mut melkein:)
Hyvä selvittää ne puh asiatkin alkuvaihees missä mennään. Jos kuitenkin käy niin, ettei auttanut !! on syytä pohtia miksi tuli annettua ollenkaan. Omakokemus samasta asiasta oli todella rasittava.
Oma elämäni sekosi täysin saman asian johdosta. Treffejä ei koskaan tullut ( onneksi ) kävi hyvin selville lopuksi puhjutuissa. Nää on vaikeita asioita miks toinen rupee häiriköksi, kun pitäs paremminkin tutustua toiseen rauhassa ajan kanssa.
Aikuisten oikeesti, hyvä pointti sinänsä tässäkin asiassa on huomioida toinen osapuolikin. Nettitreffit ja puh puhuminen joka ilta parikin tuntia on kaksi eri asiaa. Se on jo epänormaalia toiselta varsinkin jos toinen kokee sen jo tuskaiseksi, eikä toinen ymmärrä vieläkään hillitä soittohalujaan. Voi olla myös tarve puhua ja kuulla jonkun ääni, jonka mukaan rakentaa jotain kuvittelu mailmaa. Yleensä ei johda edes tapaamiseen, koska toinen on jo hyvin ahdistunut hurjasta soitto rupeamasta.
Mun miesystävä,joka asuu toisella paikkakunnalla,on just tuollainen.Olemme seurustelleet jo pari vuotta. Hön odottaa,että minä istun kotona kännykkä korvalla(siis handsfreenapit korvilla) kaiket illat töistä tultuani,ja juttelen hänen kanssaan. Kotitöistä ei oikein tahdo tulla mitään.Ja kun olen hänelle siitä sanononut,että hei,mun täytyy nyt mennä,hän suuttuu hirveästi,kaikki menoni pitäisi hänelle tiedottaa.Kyllä sen ymmärrän,että hän on kovin kiintynyt minuun,mutta raja on toisen vahtimisellakin.
kannattaa sanoa heti asiat suoraan!!!joten tee asiat heti selviksi niin ehkä voit päästä vielä hänestä eroon.
Mulla on saman tapanen kokemus.kerkesin jopa 4kk seurustelemaanki sen ihmisen kaas,mutta onneks tajusin aijoos että minkä virheen olin tekemäs.
Samaa mä ajattelin että pitäiskö vaihtaa numeroa, mutta sitte ajattelin että en mä sellasen kusipään takia. Joten annan hyvän neuvon: jos ei teillä kemiat pelaa niin unohtakaa toisenna.
kyllä sä varmasti tiiät mitä tarkoitan? tai ainaki ne jotka on löytäny sen oikian?eipä sitä väkisin voi toisen kaas olla.
käytössä? Oikeastaan skype vielä pahempi ajanhukkaaja, jos ei älyä lopettaa turhia höpinöitä tahdikkaasti ./
Vahinko mikä vahinko tuli tehtyä !! Tutustua piti= siks numeron annoin. Mitä siitä seurasi ? uskomaton viestitulva, jokailtaiset soitot vaik kerroin hänelle, etten voi aina vastata. Eipä mennyt perille, työt rupes häiriintymään jopa päivisin kun soitteli. En tosiaankaan ymmärrä mitä henkilönpäässä liikkuu tai mitä hän ajattelee tämmösen puhelin rallin kanssa. No ei ainakaan sitä, jotta tekiskö se toinen jotain muutakin kun puhus puhelimessa. Lopulta en päässyt eroon muuten et kerroin tekeväni ilmotuksen häirinnästä. Ihmetteli kovasti enkö tykännyt kun soitteli 2 tunnin puheluita joka päivä, vaik hyvin tiesi ammattini ja muun tekemiseni muun muuassa iltaisin. Joten tarkkana kantsii olla matkassa, muuten voi tulla harmeja. No itsellekkin tuli kyl lopuksi selville, etten ollut tekemisissä ihan tasapainossa olevan henkilön kaa.
Nämä luettuani ilmoitan vielä tänä iltana henkilölle jonka tapasin täällä seuraavaa. Siis luovutin myös puh numeroni. Homma on nyt poikki, eläkkä soittele enää. Pystyin helposti kuvittelemaan itseni myös toisten saappaisiin, jotka ovat tätä kommentoineet. Elämäni on ollut ihan vika raiteilla sen jälkeen kun numeroni luovutin. Vaik mitä muuta tilalle, mutta nukkuakkin kyllä haluan, enkä puhelimessa turista. Nyt tiedän senkin hyvin et henkilö ei ole minua varten, joka on käynyt melkein puhelin terroristiksi ( nainen ) En missään nimessä yleistä, minulla kävi vain huono tuuri, kuin monella muulla. Jos vielä täällä jatkan, teen homman heti selväksi mikä on järkevää yhteydenpitoa ja mikä häiritsevää.
...varsinkin naisissa on ihan täysjärkisiäkin ihmisiä, joilla tosiaan on tapana jaaritella puhelimessa tuntitolkulla. Tällainen on mm. yksi kaverini (ihan fiksu ja tasapainoinen, kaunis nainen). Toinen (vastaavanlainen fiksu, koulutettu, mukava) taas laittaa jatkuvasti tekstareita jopa rasittavuuteen asti.
Jos olet mies, ja nainen on sinusta kiinnostava, sano asiallisen ystävällisesti ettet halua/ehdi noin paljon puhua, vaikka haluatkin jatkaa tutustumista - ja katso tehoaako se. Todennäköisesti kyllä. Ihan oikeasti se toinen ei välttämättä vain tajua asiaa, ei sen tarvitse mikään hullu silti olla.
Itse en työn, levon ja harrastusten vuoksi ehdi paljon puhelimessa jorista, mutta ymmärrän hyvin että jollekin voi tutustumisvaiheessa mennä tuollainen "vaihde" päälle.
Itse pidän kovasti puhelimessa puhumisesta ja tekstiviestien lähettelystä ja saannista. Aina kun olen vaihtanut numeroita jonkun kanssa, olen kertonut em. asioista ja kehottanut ilmoittamaan jos liikaa soittelen tai tekstailen. Yleensä olen puhelun alussa kysynyt, haluttaako jutella niitänäitä jonkun aikaa, tai kertonut ettei minulla ole asiaa, kunhan haluan höpötellä (enkä koskaan ole suuttunut siitä jos minulle on sanottu ettei huvita/jaksa/viitsi jutella tai on muuta tekemistä) ja välillä kysynyt häiritsenkö viesteilläni ja puheluillani. Jos siitä huolimatta ei minulle osaa sanoa että toivoisi omaakin rauhaa, en voi sitä antaa, sillä en ole ajatustenlukija. Olen myös höpöttelijä oikeassa elämässä, jonka vuoksi kehotankin ihmisiä huomauttamaan, jos puhun liikaa eli osaan olla myös hiljaa, enkä sellaisesta pyynnöstä loukkaannu.
Työskennellessäni aikoinaan sairaalassa, eräs vanha naispotilas sanoi: "Tyttö hyvä, sinähän olet kuin papukaijalla höystetty papupata!" otin sen kohteliaisuutena, sillä sama nainen kiitteli sitä että edes yksi hoitaja puhuu muutakin kuin ne pakolliset huomenet yms.
Ja vihdoinkin asian ytimeen, eli aina kannattaa pyytää nätisti toista hillitsemään puhelimenkäyttöä, kukaan normaali ja täysijärkinen ihminen ei siitä suutu.
Kaunista syksyä!
Miehetkin voi intaantua aika hulvattomaan puhelimointiin. Mä tapailin yhtä sellaista muutaman kuukauden. Jokaikinen ilta piti soittaa ja välillä soitti pitkiäkin puheluja. Tuntui, että siinä se vapaa-aika kuluu.. Lapsetkin alkas jo hermostua, että älä äiti vastaa.. Ei oo järkevän ihmisen käytöstä se. Jos seurustellaan ja tapaillaan pääasiassa viikonloppuisin, niin yhden kerran kun viikolla soitellaan, sen pitäis riittää. Pitäähän sitä elämäs olla muutakin tekemistä. Liika riippuvaisuus on epätervettä. Ehkä sen siinä alun kiihkeydessä jotenkin vielä ymmärtää, mut pitäis tasoittua suht äkkiä kuitenkin. Liekö jonkinlainen tapa yrittää hallita toista ihmistä ja hänen elämäänsä...
...Älä vastaa puhelimeen, jos on huono aika soitella. Ei siihen aina tartte vastata.