Miten teillä syömishäiriöisillä on mennyt perheessä asuminen? Vai onko sellaisia ylipäätään? Mulla ahistaa ku perhe kattoo ku syön kun viimestä päivää ja sen jälkeen ne viel ihmettelee et minne niiden herkut kaapista katoaa. En kuitenkaan onneksi oksentele, mutta hirveetä tämä on. Enkä ole löytänyt vielä paikkaa missä urheilla vaikka olen ollut täällä jo yli 2 kuukautta. Alkaa ahdistaa tämä lihominen!
Kohtalotovereita?
Kohtalotovereita?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla on vahan samoja kokemuksia. Olen aika paljon paivisin yksin kotona, ja viihdyn ihan liikaa jaakaapilla. Taalla on hirveasti kaikkia herkkuja, mita sitten "maistelen", eli syon joskus ihan hulluna. Ei tasta tuu mitaan, joten oon paatynyt siihen, etta pitaa alkaa ostaa itse itselleen terveelliset ruuat kaupasta. Sille ei kuitenkaan voi mitaan, etta taalla on kaapit taynna houkutuksia, joita en pysty vastustamaan. Paino on noussut, inhottaa.
minkäs teet kun kaapista löytyy sipsiä, karkkia, muffinsseja jne. nii pakko kai niitä on vähä herkutella :> ja ku ei oo viel omasta pussista pois mut kaikkihan ne tietty vyötäröllä sit näkyy, eipä oo joskus muutakaan tekemistä ku syödä :D
"Eipa oo joskus muutakaan tekemista kuin syoda"
Onpas sinulla helppo au pairin tyo!! Toivottavasti talla perhella ei ole lapsia joista huolehtia ja leikkia heidan kanssaan.
" ja varsinkaan kun ei ole omasta pussista pois.." Kamala asenne!!
Miten se on, luuletko, etta isanta perheestasi on hauskaa kayda toissa ja ansaita kovalla tyolla rahaa ja ostaa loputtomasti ruokaa vain sen takia, ettei sinulla olisi tylsaa??
Tiedän tarkalleen mistä puhut, olen itse samassa tilanteessa. Onneksi olen ollut jo pitkään "terveenä", mutta vieläkin mulla on herkkyys ruuan perään, joka näkyy ajoittaisena ahmimisena ja paastoamisena. Tässä pari neuvoa, joita voisit yrittää kokeilla:
-Täsmäsyöminen, eli säännölliset ruokailuajat, pidä huoli siitä, ettei nälän tunnetta tule, koska silloin ahmimista tapahtuu helpoiten. Muista ruokaillessa oikea lautasmalli, syö paljon hedelmiä ja vihanneksia.
- Syö herkkuja joko joka päivä pikkiriikkisen tai sitten pidä yksi tietty herkkupäivä. Riippuu ihan ihmisestä kumpi sopii paremmin. Itselleni ei sovi totaalikieltäytyminen herkuista, alkaa tehdä niitä mieli entistä enemmän. Joillekin voi kuitenkin sopia tuo!
- Tiedostatko sen, minkä takia ahmit? Tylsyyteen? Tunteisiin? Koeta keksiä jotain korvaavaa tekemistä. Jos kuitenkin jonakin päivänä sorrut ahmimaan, älä paastoa! Itse olen koittanut pitää liikuntapuolta yllä ihan vaan kävelylenkkejä tekemällä, välillä tanssahtelen MTV:n tahtiin yms.
Yksin asuessaan oli vielä suht koht helppo ahmia tai paastota, mutta "vieraan" perheen nurkissa eläessä se on kieltämättä aika kiusallista. Syömishäiriöstä ei kuitenkaan pääse eroon sormia napsauttamalla, eikä omia käyttäytymismalleja voi muuttaa yhtäkkiä, vain siksi että asuinpaikka muuttuu. Tsemppiä hirveästi sulle!!
Jep jep aika vittumaista tuo kun tekee mieli vaan syoda ja syoda kun on tylsa hetki, meikalainen tosin ostaa omat herkkunsa, koska ois liian kiusallista selitella perheelle et oho soimpas kaikki teidan donitsit tai jtn... Joo makin oon varmaan lihonu jo talla reissulla, mut kayn kuitenkin salilla neljasti viikkoon nii se kuluttaa jonkin verran. Tsemia vaan kaikille
Meilla kun on pitkat matkat supermarketteihin niin ostan sitten kerralla enemman vahan vierasvaraa ja vaikka lahjaksi. Se ottaa eniten paahan kun vieraiden tullessa otan keksi- tai muffinsipaketin ja sitten huomaan, etta kaikkia on yksi jaljella. Etta syokaa sitten kaikki ja pistakaa paketti roskiin. Itse oletan, etta paketissa on jotain jaljella kun se on kaapissa eika sita itse ole avannut.
Ollaan kylla yritetty olla ymmartavaisia, kun aupparit nayttaa vahan syovan koti-ikavaansakin, mutta muistakaa kohtuus.
Onpa joskus kaynyt niin, etta kalliit kasin tehdyt konvehdit vain havisivat, vaikka olivat lahjafoliossa rusetteineen kaikkineen.
käypi ihan vihaksi toi sinun teksti. YMMÄRRÄTKÖ sinä et jos on syömishäiriö niin ei sitä tahallaan vedä herkkukaappiasi tyhjäksi. tulee vaan pakonomainen tarve, eikä sitä voi estää.
ihan vaan aupparisi puolesta pyytäisin sinua piilottamaan nämä kallisarvoiset herkkusi sitten vaikka vaatekaappiisi, ettei niitä vahingossa tule syödyksi. tai laita niihin lappu et nämä on sitten vieraille.
meille sana kohtuus ei ole niin yksiselitteistä. mun kohtuullinen päiväannokseni on megapussi karkkia. kenties et halua edes kuulla mitä syön kun oikeesti naksahtaa päässä!
Eihän tuollaisesta pidä suuttua. Ymmärrän host-äidin pointin oikein hyvin. Hänhän on ne herkut maksanut ja tarkoittanut ne nimenomaan vieraille, jotka tulee kylään.
Oli syömishäiriö tai ei, niin yksi juttu minua kyllä hieman ihmetyttää: miksi pitää syödä toisten keksit ym. ?? Etenkin jos ne on vieraille tarkoitettu?
Itse kun olin Au Pairina, niin en todellakaan mennyt kaapille syömään herkkuja, koska se olisi tuntunut varastamiselta.
Au Pairiuteni aikana jopa laihduin, kun vain söin säännöllisesti ja kävin joka päivä yhden kävelylenkin tekasemassa ja sitten viikonloppusin saatoin esim. käydä ravintolassa syömässä.
Ja tosiaan... Jos te tiedätte, että teillä on syömishäiriö, niin miksi ette hae asiaan apua?! Kuten tiedät, se on vakavaa ja vaikka tekisit joitakin asioita vain kun et pysty hillitsemään itseäsi, niin miksi et hae apua? Ammattilaiset on sitä varten.
Itselläni, jos olisi joku mielisairaus tai syömishäiriö tai mikä tahansa niin kyllä pyytäisin apua välittömästi. Omalla hengellä ja terveydellä ei pidä leikkiä!
Anteeksi tämä teksti. Kuulostaa varmaan kauhealta saarnalta, mutta vaikken sinua tai muita tunnekaan, niin kauhistuttaa vain teidän puolesta. Jos ette ajattele itseänne, niin ajatelkaa edes niitä pieniä lapsia, joita hoidatte. Millainen esimerkki te olette?
Joten äkkiä ammattilaisen puheille, hop-hop!
Ymmärrän täysin teitä jotka syötte päivisin kaappeja tyhjäksi herkuista.. itse laihduin sinä aikana kun olin aupairina.. en ehtinyt syömään koska koko aika piti juosta lasten perässä.. mutta kyllä kannattaa joku kohtuus pitää siinä herkkujen syömisessä..
Mun mielestä tekstisi on aivan kamala! Et voi/saa verrata syömishäiriötä mielisairauteen. Ajattele myös, että nämä nuoret tytöt ovat yksin maailmalla. Eipä heistä kukaan varmasti hakeudu ammattiauttajalle ulkomailla.
Tsemppiä teille tytöt/pojat jotka olette au pairina. Itse lihoin 10 kg vuoden aikana, äkkiä ne lähti sitten kotona pois. Itsellänikin oli ahmimiskohtauksia joista elävästi muistan sen kun söin kokonaisen limpun voilla ja marmelaadilla....örff vähän huono olo sen jälkeen :-P Mutta tosiaan yritin välttää muuten perheen kaapista syöntiä koska hävetti ahmia.
Mutta muistakaa myös nauttia au pair ajastanne!
Ymmarran hyvin minkalaista on taistella syomishairion kanssa.
Juuri taman takia haluan suojella omia lapsiani silta kirolta. En tosiaankaan haluaisi perheeseeni ketaan antamaan vaaristynytta kuvaa syomisesta tai suhteesta ruokaan.
Jos taistelet syomishairion kanssa, eiko se oli parempi selvittaa ennen kuin lahdet pois kotoa ulkomaille, silloinhan juuri stressi ja epavarmuus tulevasta hyokkaa? Stressin alla helppo pakokeino on juuri alkaa kontrolloimaan syomistaan tai ahmia.
Eras au pairini karsi ulkonaosta paatellen syomishairiosta ja vaikka laitoin ruokaa, se ei hanelle kelvannut. Vahan myohemmin oltiin kuitenkin syomassa jotain muuta. Ja paivina jolloin minulla ei yksinkertaisesti ollut pitkan tyopaivan jalkeen ollut aikaa alkaa kokkaamaan ruokia, jota han olisi syonyt, vihjailtiin etta "Onko minulle mitaan syotavaa" .
Takaisin aiheeseen kuitenkin, jos au pairilla on syomishairio, varsinkin bulimia, hanen pitaisi sitten kylla itse ostaa ruokansa jota ahmii - harvalla on varaa ostaa ruokaa joka paiva niita maaria, mita syomishairioinen pystyy ahmimaan.
Eika se ole todellakaan reilua. Mita jos asuisit yksin omassa asunnossa, kuka silloin ruoat kustantaisi?
"Et voi/saa verrata syömishäiriötä mielisairauteen"
Syömishäiriö on nimenomaan mielisairaus, psyykkisistä syistä johtuva ongelma syömisen kanssa.