Onko ns. iskemiskynnys suurempi mitä tutumpi kohde on?
Iskusta
sarvikuonokas
381634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 24 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 24 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
mitä enemmän tunteita sitä kohtaan jo on.
Nää mun kirjoitusvirheet tulee aina omiin aloituksiin =D..
eli "SITÄ suurempi mitä tutumpi..."
mä olen voittanut mun ylpeyden synnin, voin aivan mainiosti esim. ruikuttaa miestä takaisin jos siltä tuntuu. Aivan turha miettiä kehtaako jotain. Jos pakit saa niin sittempä tietää, eikä tarvitse arpoa loppuelämäänsä että mitä jos silloin olisin tehnyt jotain.
Vaikka mies olisi ollut se jättävä osapuoli?
Jos olet niin onko tullut onnistumisia?
Jos mies on jättänyt niin ei tule mieleenkään ehdotella enää. Se on moi. Jos mies sellaisessa tilanteessa haluaa jotain myöhemmin niin perustelut saa olla painavat ja yrityksen kova. Onnistuminen ei ole silti taattua. Riippuu paljon mun fiiliksistä.
Itse olen useimmiten saanut miehen takas, joskus en.
Missä se toinen Emma on joka teki hauskoja aloituksia, kirjoitti flirttailevaan sävyyn ja käytti runsaasti hymiöitä? Koskakohan hän tulee takaisin?
Emmasta on moneksi...
Kaipaat ilmeisesti pikku flirttiä...
Ei sun mun takia kannata vaihdetta vaihtaa..
Jatkakaa...
mikäs mun tyylissä nyt on vikana?!
Perseeseen ammuttu karhu kun vertaa entiseen =)
enhän mä edes ole viesteillyt tänne, miten muka voin olla kiree.
No tuu antaa mulle munaa.
Henki saattais lähtee :S
et kunto loppuis kesken...
Joo ei se sulle varmaan riittäis =)
pitäisi jaksaa?
Pelkuri...
sitä pelkää nolaavansa itsensä, jos toinen ei olekaan kiinnostunut.
Tietysti tuttujen välillä kaikki voi käydä ihan itsestäänkin.
Eihän sitä nyt kavereita saa lyödä, eikä muitakaan.
Mä oon niin huono iskemään oikein ketään mutta voisin kuvitella että tutumpaa olis ehkä vaikeampi iskeä. Jos tunne ei olisikaan molemminpuolinen, vois se jäädä hiertämään välejä vaikka oon kyllä sitäkin mieltä että jos toisesta tykkää niin kyllähän se pitäis pystyä sanomaan.
Ääh, emmätiiä, mä en tiedä iskemisestä tuon taivaallista. Kommentoikoot ne paremmin ketkä hallitsee tän taitolajin :)
mulla ainaki. Ei haluu pilata sitä olemassa olevaa kaverisuhdetta.
Ja roskakuskin viisaus pätee "kuormasta ei pidä syödä"
Tutun yrittämisestä aiheutuva mahdollinen epäonnistuminen jää leijumaan pitkäksi aikaa..
aattele sitä seuraavaa tapaamista kavereiden ympäröimänä illanistujaisissa. Molemmat varmaan on ihan elementissään :D
Etenki ku joku siinä välissä utelee, "Kuinkas se nyt tolleen? Työ oisitte niin hyvä pari"
Ja sit alkaa se kavereiden naittamisoperaatio.
Tulevaisuus on taattu =D
teidän mielestä naispuolisen kaverin kanssa ei voi alkaa suhteeseen, vai?:(
Mikä teidän mielestä sitten on parempi lähtökohta suhteelle, kuin kaveruus/ystävyys?
Paneminen vai?
Rakkaus ensisilmäyksellä. Se alkaa kolista kun metrinen koivuhalko. Se on miusta hyvä alku
Silloin se myös todennäköisesti loppuu ihan yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Ei nuo 'kolinasuhteet' usein kauaa kestä..
Itse uskon, että se kolahdus voi tulla myöhemminkin. .
Eipähän tartte luimistella kaveriporukassa. Ja tottakai siinä on riskinsä kun hyppää kolina suhteeseen, mut parempi seki ku olla vaan yhdessä kaveripohjalta.
voihan siltä kaveripohjalta edetä vaikka mihin. Enkä mä ainakaan ole koskaan välittänyt siitä mitä muut kaverit ajattelee. Ei ne ole siinä "suhteessa" vaan siinä on vaan ne kaksi ihmistä ja ne muut on melko lailla ulkopuolisia.
kaverisuhdetta oot sitten seurannu tai käyny läpi?
Kyllä se vaan parisuhteen päättyessä repii sitä joukkoa... been there done that. Saattaa se yhdistävä voima kadota kokonaan.
itselläni kokemusta, etten tietenkään voi yleistää... Ja meillä nyt ei suhde edes ehtinyt alkaa..
joten ei se voinut silloin päättyäkään....
(Itselleni lohdutukseksi vain tuo loppukommentti.)
Ymmärsinkö oikein?
Meidän kaveriporukka hajos oikeastaan siihen ku yks kaveripari eros ja toinen alko seukkailla. :D jäätiin vaan me sinkut keskenään...
ollenkaan, jos nyt seurustelusuhde vaan lasketaan, niin sellaisesta ei ole kaverin kanssa kokemusta.
Kai se riippuu, miten tiivis kaveriporukka se on. Jos hiukankin hajanaisempi, niin kestää varmaan ihan hyvin kaikki eroamiset ja suhteen aloitukset.
no joo siis kaveripiiri ja porukka on vähän erijuttuja. Kyllähän ne tytöt tuttujen kesken on vaihtunu ja vielä ovat pojat toisilleen päivää sanoneet, mut oikein tiivis kaveriporukka tuskin sulattaa sitä seurustelujuttua. Tai siis ei siinä mitään, mut se eroaminen sotkee pahasti.
puoltaa jopa testit. Esim. kibbutseilla kasvaneet lapset pokaavat hyvin harvoin kumppaninsa lähipiiristä. Kait kovin tutun ihmisen alkaa äkkiä liittämään sukulaisiin. Tässä kohtaa en tunnusta olevani poikkeus.
Asia on päinvastoin. On helpompi lyödä tuttua, koska tietää, ettei se tee ilmoitusta poliisille.
paitsi tietysti kännissä voi tapahtua mitä vaan. En mä tiiä, jos tapaat jonkun pantavan näköisen eukon ja niihin ite panohommiin ei sit kuitenkaan koskaan päästä niin hyvin äkkiä mulla ainakin menee seksuaalisessa mielessä maku koko eukosta. Liika tuttuus ei oo hyvästä noissa hommissa.
se kynnys oli muutenkin alhainen.
On se kynnys korkea kun on tarpeeksi kiinnostunut ja vähäsen tuttukin. Mulle kävi huonosti, kun tulkitisin toisen ajatuksia ja viestintää väärin. Keräsin pitkään rohkeutta ja otin ratkaisevan askeleen ja lähestyin kundia viattomin lausahduksin. Siinä se sit jysähti tajuntaan että VOI EI...Vastakaiku ei ollut se mitä odotin vaan se mitä pelkäsin. Nyt pitää vaan itselle jotenkin vaan saada tajuntaan että unohda se mies. Aika vaikeeta. Toinen on kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja mua ahistaa :(
Olin monta vuotta ihastunut yhteen kaveriin ja lopulta rohkaisin itseni tekemään aloitteen. Tiesin kyllä, ettei jutusta kaveruutta enempää tule koskaan kehittymään, koska tosiaan oltiin tunnettu jo kauan eikä toisen osapuolen taholta ollut aistittavissa mitään "sähköä". Ajattelin vaan, että kun saan selväsanaisen torjunnan, niin on helpompi irrottautua ihastuksesta ja ehkä joskus jopa kiinnostua jostain toisesta ihmisestä. Kaveruuden menetys ei siinä vaiheessa enää paljoa merkinnyt, kun itseltä alkoi mennä mielenrauha.
Kävikin sitten niin, etten suoria pakkeja saanutkaan, kaveri kait kiltteyttään antoi hiukan toivoa... Worst case scenario sen kannalta, että olin tosiaan toivonut saavani tappavan iskun tunteilleni. Ei siinä sitten auttanut muu, kuin tehdä itse itselleen selväksi, ettei tästä koskaan tule mitään, siirry eteenpäin. Onneksi elämäntilanteet muuttuivat molemmilla siten, ettei enää nähty yhteisen kaveripiirin vuoksi tmv. Oli helpompi unohtaa.