Suhteemme on uusi, viikonloppuisin mahdollista tavata, kun asumme naapurimaissa. Nyt tulee töiden vuoksi tauko, kun ei tavata kahteen viikonloppuun!! Sen jälkeen on taas suunniteltu kaksi seuraavaa viikonloppua yhdessä. Aina aamuisin saan viestin puhelimeen eli viestejä minimissään tuon kerran päivässä mutta yleensä enemmän. Puhelimessa puhumme ehkä kolmisen kertaa päivässä, enemmänkin... En edes tiedä, miksi tätä tänne kirjoitan...ikävästä luulisin... epävarmuudesta. Olisiko mies, jolla ei ole lämpimiä tunteita, noin paljon yhteydessä naiseen? Uskallanko uskoa, että hän välittää edes hitusen...vaikka kyseessä onkin yksinelämiseen tottunut sitoutumishaluton mies...Ei kai hän soittelisi ja viestittelisi pelkästä velvollisuudentunnosta, tuon ikäinen mies. Ainakin haluan uskoa, että hän haluaa olla noinkin paljon yhteydessä ikävästä ja kaipuusta. Itse olen luonteeltani sellainen, että en tuputa itseäni enkä jää ruikuttamaan. Sanakin mieheltä niin vetäydyn...
minullakin ikävä
yksinäinen ..
41087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suhteenne on uusi ihan alussa ja nyt jo pohdit onko mies tosissaan? lähettää joka aamu viestejä soittaa 3 kertaa päivässä,niin vieläkö nopeampaa vauhtia suhteen pitäisi edetä? ;-D
kai itsekin lähetät sille viestejä ja joskus soitat sille?
mä en ole mikään selvännäkijä mutta,on sellaisiakin miehiä olemassa jotka vain tykkää saada naisilta viestejä se pönkittaa niitten egoa..
Me soitellaan vaan kerran päivässä, mahtaakohan mun mies välittää musta pätkääkään ;D
..niinku ei koskaan jos silloinkaan - eli mä kysyn about kerta viikkoon, että voiko tätä suhteeks enää sanoa, ku sillä ei muka koskaan ole aikaa laittaa mitään viestiä, ei istua mesessä ei soittaa..kyllä se pistää miettiin että olenko mä sellanen maavara eli ku tulee Suomeen niin sopivasti on jo puhuttu petikaveri... äitinsä ku asuu naapurikunnassa ja mies ite 2000 km päässä..melko yksinäistä sanoisin..kaverit on sitä mieltä, että mä vain itse voin päättää jaksanko odottaa..mulla alkaa kyllä otsasuoni olla jo niin paksu, että voipi mennä sanaharkaks seukki kerta eli rakkaus on kulunu noihin pettymyksiin. Kaukosuhteessa lupaukset ja sopimukset on tärkeitä. Että molemmat tietää missä mennään. Jos jompi kumpi pettää lupauksensa ei kerran vaan useammin ja se on aina toinen joka pettää ne, niin kyllä musta pitäis jo alkaa hälärit soimaan: paskat se susta silloin välittää..ja se on abouttiarallaa sitä vaille tämäkin suhde, että alkaa olla toiset miehet kiikarissa..harmittaa ku ihmisen elämässä on menny pari kuukautta ihan haaskiin: silloinki olis voinu nauttia eri tavalla elämästä ku odottaa jotain olematonta...
tv. kanssasisar
minun mieheni on myös naapurimaassa töisä. Viikonloput kotona. Me puhutaan puhelimessa monet kerrat päivässä, lähetellään viestejä ja iltasin yleensä vielä msn:ssä. Mies saattaa lähettää kukka lähetyksi viikolla yms..
Kauhee ikävä silti kultaa kokoajan...