Surullista..

mene ihastumaan työkaveriin. Itse ihastuin työkaveriin, vaikka olen varattu. Sänkyynhän siinä sitten päädyttiin jne. Lopulta jouduin kertomaan miehelleni asiasta ja lopettamaan tämän vehtaamisen tämän työkaverin kanssa. Kertominen teki kipeää, mutta en voinut asian kanssa elää. Suhde on tällä hetkellä kriisissä ja työkaverin kanssa ollaan väleissä, mut ei mitenkään sydänystäviä. Tällaiset tilanteet jättää pysyvät arvet. Tekemättömäksi en sitä saa, vaikka kuinka haluaisin.

Yksi mua nuorempi mies katseli mua minkä kerkes, en tuntenut kummempaa.. Sitten se vaan yks päivä kolahti, ihastuin ihan älyttömästi.. minulla on mies, lapset, kaikki mitä toivoa saattaa, paitsi..jokin ilmeisesti puuttuu kun sitä pitää muualta hakea...
Useamman kuukauden toisiamme katseltii, en uskonut hänen haluavan mitää sen vakavampaa en hakunnut itsekkää, luulin hänen tienneen että olen varattu, mutta.... ilmeisesti ei tiennyt.
Kaikki loppu, ehkä onneksi näin pian. Mä taisin kyllä oikeasti tykätä, sai mun pään niin sekasin ja sydämen tekemään voltteja.
Nyt sattuu niiiin paljon...

...vaan pohtia mitä voi saada ja mitä menettää. Jos on jo lapsia ja perhe, on paljon kärsijöitä. Jos elää huonossa ja pysähtyneessä suhteessa, jossa toinen on rasite ja vaan kiukutellaan, on paljon helpompaa tehdä rohkeitakin päätöksiä. Ero voi lopulta olla hyvä asia sille jäävällekin osapuolelle ja tässä vaiheessa on vielä helpompi lähteä, kun ei ole muita kärsijöitä. Työkaverit oppii kuitenkin myös tuntemaan hyvin, kun ollaan paljon tekemisissä. Tietää jo mitä on saamassa. Ikäero ei merkitse mitään.

Ihastumisen ja rakastumisen tunne nyt on niin kaikennielevää, että se nielee valitettavasti järjenkin. Kuule, annan nyt kokemuksesta sulle viisaan neuvon, jätä asia sikseen ettet joudu kärsimään turhaan eikä kumppanisikaan.
Miehiä nyt tulee ja menee, niinkuin naisiakin, mutta jokaisen kanssa arki kolahtaa jossain vaiheessa vastaan ja silloin hopeareunuksinen, kullankimalteinen kuva haihtuu kuin tuhkatuuleen.

Et pääse yli etkä ympäri tunteistasi, kun näet kyseistä ihmistä kuitenkin jatkuvasti. Nyt olisi paikallaan pitkä loma, sairasloma, vuosiloma, mikä tahansa, että saat pääsi kuntoon ensin.

Katseles nyt tarkkaan, onko omassa puolisossasi ja nykysuhteessasi niin paljon vikaa, että olisit valmis sen kaiken hajottamaan. Ja miten voit olla varma, että jos alkaisit suhteeseen tuon ihastuksesi kanssa, siinä suhteessa ei tulisi vielä pahempia juttuja eteen? Huuma on huumaa, mutta onko jotain, mitä voisit tehdä oman suhteesi parantamiseksi, jottei sinun tarvitsisi katsella muita?

Kuinka usein näette töissä? Kuinka iso firma on? Oletteko samassa työhuoneessa? Keskusteletteko paljon? Kuinka vakava suhteesi on tähän "ihastukseen" sekä mieheesi? Jos nykyinen suhteesi on vakava, suosittelen vaihtamaan työpaikkaa.

Itselleni kävi näin 1.5 vuotta sitten. Tunnustin miehelleni ja hän jätti minut muutaman päivän päästä. Erosta asti olen tuntenut itseni surulliseksi ja haluasin niin kovasti hänet takaisin, mutta aikaa kun ei saa takaisin.