Pistin juuri miehen, ts. poikaystäväni pihalle. esikoisemme syntyy parin kuukauden päästä, mutten kestä huonoa suhdettamme enää.
Olen kantanut yksin vastuun käytännön järjestelyistä eli maksanut omalta osaltani viulut miehen ollessa pääasiallisesti persaukinen. Hän lintsaa opinnoistaan, ei käy töissä eikä siis osallistu lääkäri- ym. rskauden aiheuttamiin hoitokustannuksiin, vaikka esittääkin neuvolassa innokasta isää.
Myönnetään, että lapsi ei ollut suunniteltu. Hän sai alkunsa tilanteessa, jossa olin jo päättänyt katkaista toimimattomaksi tajuamani suhteen.
Pelko tulevasta sai takertumaan epäkypsään velttoilijaan ja olemaan ylioptimistinen.
Raskauden aikana olen saanut kuulla jatkuvaa nimittelyä ja marinaa: olen läski (55kg), haiseva ja velvoitettu kestämään hänen murjotustaan ja oikkujaan. Jos hänellä on huono päivä, saan siitä taatusti osani. Syntymäpäivääni hän juhlisti kysymällä, mitä juhlimista siinä on, että pääsin tunkeutumaan ulos äitini pers...tä.
Olen sanonut useasti, etten suostu jatkamaan suhdetta ja jos hän jatkaa epäkunnioittavaa käytöstään (minkä hän tietenkin tekee) jätän hänet pois laskuista myös yhteisen lapsemme isänä . En aio jakaa huoltajuutta suurisuisen moukan kanssa.
Mies näkee tämän kiristämisenä. Hänen mukaansa perhe-elämään kuuluu "naljailu", eli henkinen väkivalta on hänen mielestään täysin hyväksyttävää. Meillä on ollut riitoja, joissa on ollut myös fyysistä väkivaltaa. Tänään hän löi minua päähän ja nenästäni alkoi tulla verta. Olen 8. kuukaudella raskaana.
Häpeän ja masennuksen tunne on valtaisa. Lupasin pienelle mahassani, että suojelen häntä huonoilta vanhemmilta, ts. itseltäni ja hänen "isältään". Välillä olen niin väsynyt ja onneton, että suunnittelen jopa itsemurhaa lapsen synnyttyä. Mikä auttaisi?
Olen kantanut yksin vastuun käytännön järjestelyistä eli maksanut omalta osaltani viulut miehen ollessa pääasiallisesti persaukinen. Hän lintsaa opinnoistaan, ei käy töissä eikä siis osallistu lääkäri- ym. rskauden aiheuttamiin hoitokustannuksiin, vaikka esittääkin neuvolassa innokasta isää.
Myönnetään, että lapsi ei ollut suunniteltu. Hän sai alkunsa tilanteessa, jossa olin jo päättänyt katkaista toimimattomaksi tajuamani suhteen.
Pelko tulevasta sai takertumaan epäkypsään velttoilijaan ja olemaan ylioptimistinen.
Raskauden aikana olen saanut kuulla jatkuvaa nimittelyä ja marinaa: olen läski (55kg), haiseva ja velvoitettu kestämään hänen murjotustaan ja oikkujaan. Jos hänellä on huono päivä, saan siitä taatusti osani. Syntymäpäivääni hän juhlisti kysymällä, mitä juhlimista siinä on, että pääsin tunkeutumaan ulos äitini pers...tä.
Olen sanonut useasti, etten suostu jatkamaan suhdetta ja jos hän jatkaa epäkunnioittavaa käytöstään (minkä hän tietenkin tekee) jätän hänet pois laskuista myös yhteisen lapsemme isänä . En aio jakaa huoltajuutta suurisuisen moukan kanssa.
Mies näkee tämän kiristämisenä. Hänen mukaansa perhe-elämään kuuluu "naljailu", eli henkinen väkivalta on hänen mielestään täysin hyväksyttävää. Meillä on ollut riitoja, joissa on ollut myös fyysistä väkivaltaa. Tänään hän löi minua päähän ja nenästäni alkoi tulla verta. Olen 8. kuukaudella raskaana.
Häpeän ja masennuksen tunne on valtaisa. Lupasin pienelle mahassani, että suojelen häntä huonoilta vanhemmilta, ts. itseltäni ja hänen "isältään". Välillä olen niin väsynyt ja onneton, että suunnittelen jopa itsemurhaa lapsen synnyttyä. Mikä auttaisi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
nimittäin mulla on mies samanlainen luuseri,käy kyllä töissä ja salilla mutta aina on peraukinen ja hussaa omiin menoihin rahat,eikä perheelle.Sit oon saanu niitä oikkuja kestää mielettömästi ja oon jo aivan katki.Mutta nyt meillä on eron hetki ja toisaalta harmittaa ettei aikasemmintapahtunu kun lapset on saanu nähä aivan liian paljon ikävää.Kyllä sä selviät yksinkin pienen kanssa ja uskon että helpommin kun tollasen miehen kanssa,josta ennenpitkää on vaan harmia.Iteki aijon 3 lapsen kanssa pärjätä yksin ja koskaan en ota ketään vierelle saman katon alle.Luottamus ja usko miehiin on mennyt.
Tuli itellekin ihan paha olla kun luin juttusi. Miehesi on kuin kopio mun exästä, joten tunnen tuskasi... :( Voin vaan sanoa, että onnea suurelle ja elämäsi viisaimmalle päätökselle!!! Kun itse katkaisin suhteeni, olin yrittänyt melkein kaks vuotta sinnitellä siinä toivossa, että hän muuttuu, mutta eipä sellaiset kusipäät miksikään muutu. Olin sen jälkeen 3 vuotta sinkkuna, kun en luottanut sen jälkeen keneenkään ja ero teki todella kipeää vaikka olikin elämäni paras päätös. Se että asuttiin samassa kaupungissa ja puhelin numeroni oli sama ei helpottanut eroprosessia yhtään. Vasta kun muutin sen 3 vuoden jälkeen toiseen kaupunkiin, vaihdoin numeroni ja katkaisin kaikki suhteeni häneen ja yhteisiin ystäviimme (muutama on edelleen, mutta he ovat puolellani ja eivät kerro minusta mitään hänelle), alkoi elämä taas hymyillä ja pystyin alottamaan alusta. Se masennus ja pelko tulevasta ja itsemurha-ajatukset häviää ajan kanssa, ihan totta. Sinun kannattaisi nyt olla lähellä ystäviäsi ja vanhempiasi. Kerää ympärillesi kunnon tukiverkosto, joihin voit luottaa ja ketkä auttavat sinua pahimman ajan yli ja auttavat vauvan kanssa. Jos vaan suinkin pystyt, muuta pian pois sellaiseen paikkaan mistä hän ei löydä sinua. Vaihda puhelin numerosi ettei hän voi sua terrorisoida sua sen kautta. Kerrasta kaikki poikki. Se on minun paras neuvoni. Sitten sinulla on mahdollisuus keskittyä vauvan tuloon rauhassa ilman riitoja exäsi kanssa. Tarvitset nyt rauhaa ja turvallisen ympäristön pikkuisesi kanssa. Jos mietit millainen isä hän olisi, niin se vastaus on jo sinulla, kyllä sä sen jo tiedät itse. Ei se toivomalla miksikään muutu. Se kohtelisi lastanne samalla tavalla kun sua ellei pahemmin - kun kerta on väkivaltaankin taipuvainen. Sinuna suojelisin pikkusta viimeiseen asti tollaselta juntilta. Sä voit miettiä asiaa uudelleen, sitten kun lapsesi vähän kasvaa ja itse olet päässyt eron yli, että haluatko, että lapsesi tutustuu isäänsä. Jossain vaiheessa vanhempana hän kysyy isästään, niin silloin sinun kannattaa kertoa totuus. Jokaisella ihmisellä on oikeus tietää vanhemmistaan. Kun kerrot hänelle rehellisesti miksi lähdit, hän ymmärtää kyllä päätöksesi, koska rakastaa sinua. Sitten kun hän tietää totuuden, hän saa itse päättää, haluaako hän etsiä isänsä ja tutustua siihen. Tuskinpa haluaa. Sä olet fiksu nainen, pidä kiinni päätöksestäsi vaikka se kuinka tekisi kipeää ja pelottaisi. Ajattele nyt vain itseäsi ja pikkuistasi. Kyllä se tuska helpottaa. Anna itsellesi aikaa. Aika parantaa haavat. Voimia sulle!
mitä tilanteessasi pitikin eli potkinut typerän poikaystäväsi pellolle!
Sano viranomaisille, ettet halua lapsesi isyyttä selvitettävän. Silloin mies ei saa mitään oikeuksia lapseen. (Hyvin harva mies rupeaa riitelemään isyydestä ja haastaa tällaisessa tilanteessa oikeuteen.)
Saat kunnallisen elatustuen ja yksinhuoltajakorotuksen lapsilisään ja tarvittaessa varmaan muutakin tukea. Parempi yksin kuin huonon kumppanin kanssa. Toivottavasti vanhempasi (ja mahdolliset sisaruksesi) antavat sinulle täyden tukensa.
Omalla 21-vuotiaalla tyttärelläni on yksivuotias poika, ja heillä on mennyt oikein hyvin.
Ole kiltti usko minua ja hae sellainen. Lääkärintodistus pahoinpitely jäljistä ja poliisilaitokselle. Puhu neuvolassa asiasta, soita sinne ja kerro tilanne, sieltä voivat auttaa myös!
Hän voi vaikka kiukuspäissään joskus vielä ravistella lapsen hengiltä kun se itkee. Sen näkee jo siitä että hän hakkaa sinua kun olet raskaana!
Upeaa, että löysit itsestäsi tarmoa idiootin pois potkimiseen. Yritä pitää tarmo yllä pienokaisen synnyttyäkin. Olette varmasti parempi ja tasapainoisempi perhe ilman tuota niljaketta.
Parisuhteeseen EI kuulu henkinen eikä fyysinen väkivalta. Yhdessä ollaan, koska halutaan ja viihdytään yhdessä. Oikea perhe tekee työtä tehdäkseen sen muut jäsenet onnelliseksi, sitä kautta myös itsensä. Ex-siippasi ajatus parisuhteesta on tääysin nurinkurinen. Jos tuollaisia kommentteja sinulle - tulevan lapsensa äidille - heittää, on hän pahasti vinksahtanut. Koska idioottimaisuuden lisäksi hän on vielä taloudellinen riesa, on hyvä, että pääsit eroon hänestä.
Nyt olet siis kääntänyt uuden, paremman sivun elämästäsi. Keskity nyt ensin itsesi hoitoon, jos sinä voit hyvin, voi vauvasikin hyvin. Tuollaisen kohtelun jälkeen itsetunnon kohotuskuuri on paikallaan. Hemmottele vähän itseäsi, jos se on mahdollista. Jalkahoito tai niska-hartiahieronta helpottaa oloa henkisesti ja fyysisesti.
Onko sinulla ystäviä, joilla on pieniä lapsia? Nyt olisi hyvä hetki vahvistaa sosiaalista verkostoa tapaamalla ystäviä ja sukulaisia. Vauvan synnyttyä on mukavaa, kun käy vierailijoita ja pääsee kyläilemään vauvan kanssa. Ei missään nimessä kannata hautautua kotiin, silloin on riskinä synnytyksen jälkeinen masennus tai baby blues.
Esimerkiksi perhevalmennus on hyvä paikka solmia suhteita samassa tilanteessa oleviin, jos sellaisia järjestetään paikkakunnallasi. Heti vauvan synnyttyä kannattaa ilmoittautua vauvauintiin, vauvajumppaan tai muskariin, jotta varmasti mahtuu mukaan. Ajatus voi tuntua vielä kaukaiselta, mutta ryhmät täyttyy nopeasti ja niihin voi hyvinkin olla useamman kk jonot. Niissä tutustuu myös muihin äiteihin. Vaikka nyt ajatus uusiin ihmisiin tutustumisesta tuntuisi hankalalta, vauva on loistava yhteinen puheenaihe ja siitä riittää juttua vaikka kuinka.
Vauvasi antaa sinulle voimaa jatkaa synnytyksen jälkeen. Pieni ihminen on pian sinusta riippuvainen ja rakastaa sinua ehdoitta sellaisena kuin olet. Äidinvaistosi herää ennemmin tai myöhemmin ja todennäköisesti viimeistään silloin saat voimaa järjestää elämän parhain päin teille kahdelle, eikä itsemurha-ajatukset toivottavasti enää tule mieleen.
Puhu neuvolassa ajatuksistasi ja pyydä apua, jos vauvan hoito tuntuu raskaalta. Jollei sukulaisesi tai ystäväsi voi auttaa, löytyy neuvolan kautta varmasti muita tahoja, jotka auttavat.
Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista loppuraskauteen. Tästä on suunta enää ylöspäin, suurimmasta pahan mielen aiheuttajasta kun pääsit jo eroon.
Pieni vauvasi jäisi biologisen isänsä armoille!!!
hanki sille miehelle lähestymiskielto ja hakeudu lähimpään turvakotiin sieltä takuulla autetaan sinut alkuun elämääsi lapsen kanssa ja asunnon hankinnassa ja saat sieltä vertaistukea pidä lippu korkealla jo ihan tulevan lapsesi ja ennenkaikkea itsesi takia ,koska lapsesi tulee olemaan riippuvainen sinusta kaikkea hyvää sulle voimia
Kiitos teille tuntemattomille tuestanne.
Soitin Kriisipuhelimeen ja sain sen jälkeen rauhoituttua. Sitä kautta voin saada lyhytkestoista terapia-apua kokemaani. Samoin kerroin ihan reilusti läheisille sukulaisille, missä menemme. Mitä sitä enää miestä suojelemaan: hän mokasi! Apua saa,kun ymmärtää pyytää.
Tällä hetkellä tunnen lähinnä välinpitämättömyyttä paskamaista miestä kohtaan. Hän on jaksanut syyllistää ja räyhätä kotonani niin kauan, että nykyinen hiljaisuus tuntuu ihanalta!
Varmasti hän on vielä tekemisissä kanssani, olemme puhuneet tapahtuneen jälkeen ja totesin todella ykskantaan, ettei hän voi odottaa minulta enää MITÄÄN. Teoilla on seurauksensa, eikä hänellä ole enää minkäänlaista oikeutta vaatia anteeksiantoa tai teennäistä sovintoa.
Nyt pitäisi vain ratkaista lopuraskauden kuviot, tukihenkilö ja muut käytännön asiat. Enin kuitenkin lepään ja kokoan ajatuksiani. On ollut todella tärkeä tajuta, etten ole yksin. Huono mies on pitänyt minua koko ajan ilman tukea ja todellista rakkautta. Sitä mitä ei ole ollutkaan voi tuskin kaivata.Tämän tajuaminen on tietysti ollut kova pettymys, mutta peli on tuskin menetetty. Tästä voi suunta muuttua vain parempaan ja elämä uudistua. Aion pysyä hengissä jo senkin vuoksi!