saman vertainen miehen lapsien kaa? Saako hän yhtä paljon rakkautta kuin lapset? Jo melkein 6 kk tapailtu, mutten ole hänelle niin arvokas, ett haluaa olla mun kaa enempi. En jaksa olla tällaisessa suhteessa, tarvin enemmän häneltä. Aina vain kakkonen.
voiko uusi nainen
olla koskaan
262322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"saman vertainen miehen lapsien kaa? Saako hän yhtä paljon rakkautta kuin lapset? Jo melkein 6 kk tapailtu, mutten ole hänelle niin arvokas, ett haluaa olla mun kaa enempi. En jaksa olla tällaisessa suhteessa, tarvin enemmän häneltä. Aina vain kakkonen.
"
Minulla ei ole lapsia, mutta aika selvää lienee että ne tulevat aina ykkösenä. Siksipä en tapaile yksinhuoltajia.
joka on siis LÄHEISRIIPPUVUUS, eikä todellakaan oletetun puolison lapset.
kumpikaan teistä ei kykenisi tasapainoiseen parisuhteeseen/perheeseen jossa ei todellakaan ole tarvetta jaella tärkeys numeroita.
Kummallekkaan en suosittele suhteen perustamista ennen tietynlaista kypsymistä,(kypsymistä ulos itsekkyydestä) ja itsenne tasapainoista "löytämistä"
Olette "pommeja" parisuhde markkinoilla.
Voi sentään sua hölmöä! Miten sitt luokittelisit sen, ei vain tiitä aika mulle tai...Mitä? Läheisriippuvaisuutta ku näkee vain pari kertaa viikossa miesystäväänsä! Eiköhän normaalisti seurustelevat ihmiset halua nähdä enempikin? Mikä ihmeen psykologi luulet oikein olevan?!
No haloo? Se kaveri ei vain ole sulle se oikea, etkä sinä hänelle. Koitahan jo tajuta se.
Edelleenkään en usko sen johtuvan lapsista.
Itse olen uusperheellinen, eikä meillä tuollaisia ongelmia lainkaan.
Niin, hän ei vain rakasta mua, tykkää musta vain, se kai se on. On lapsia tai ei, mulle ei ole tilaa tarpeeksi hänen elämässään. Nytkin terttisin niin paljon hänen sylii ja tukee, mutt hän ei ole täällä mun luona. Huom! En ala nyt marttyyriks tai muuta vastaavaa, kaikki vain on niin sekaisin.
kyllä selkiytyvät, eivätkä ole niin sekaisin. Taidat olla aika nuorikin vielä.
Enkä kovin nuori enää ole, väärin kummassakin. Ehkä selviytyvät, ehkei...
Ja pitää muuten paikkansa, osui kohdalle ja uppos kerran... ei uppoa toista kertaa, lol
Toinenkin lapseton kommentoi. On ymmärrettävää, että tuntuu kurjalta, jos ei mielestään saa tarpeeksi huomiota. Se sen sijaan ei ole ymmärrettävää, että aikuinen (?) ihminen ryhtyy kilpasille toisen lasten kanssa. Eikö se nyt ole aika itsestään selvää, että lapset menevät hiljattain alkaneen suhteen edelle. Jos nyt sitten pitää asia kilpailuna ottaa. Parempi olisi ymmärtää, että lapset ovat ja tulevat aina olemaan osa isänsä/äitinsä elämää.
En ole sellaisesta puhunut mitään, enkä alkaisikaan. Samantien voisin luovuttaa. Ehkä pitää vain hankkii oma lapsi, mies ei sitte olis lastani tärkeempi...
alunperin oli se, et sä et saa niin paljon aikaa kuin miehen lapset, niin selvästi koitat olla kilpasilla lasten kanssa.
Suhteen edetessä käy niin, et sä saat myös antaa aikaa hänen lapsilleen, siinä missä isäkin, mikäli aiot jatkaa. Ja jos rakastat miestä, niin mielelläshän sä oot myös hänen jälkikasvunsa kanssa.
niiden muksujenkin kaa, mutt ne tapaamiset yleensä ovat ex-vaimon luona. En nyt sinne ala tungeksii. Ja jos kilpasille aikoisin, sen huomais.
Tapailet siis miestä, jolla ei ole sulle aikaa, koska sen pitää tavata lapsiaan ex-vaimonsa luona? Oletko varma, että mies ylipäätään on eronnut?
Juuri tämän vuoksi lapselliset miehet saavat minun puolestani jäädä yh:ille.Minä säästän itseni sille miehelle joka on samassa tilanteessa kin itsekin eli lapseton. Paras suhde lähtee samoilta viivoilta.Mutta tää on vain mun mielipide
Jokaiselle järjelliselle vanhemmalle lapset ovat numero yksi, aina ja ikuisesti. Puoliso, olkoon lasten toinen vanhempi tai joku muu, on aina toinen, ykkönen yhdessä niin kauan kuin noiden kahden välillä ei tarvitse valita. Valintatilanteessa lapset voittavat.
Lapset ovat miehen omaa verta, hänen perheensä ja sukuaan, sinä olet aikuinen joka pystyy pitämään omat puolensa. Lapset kasvavat pitäen vanhempiaan jumalina, ja jumalia heidän täytyy silloin lapsille olla. Se on suhde joka kestää eliniän, uusi puolliso on... noh, uusi puoliso.
Se e tarkoita etteikö hän rakastaisi sinua, lapset vain ovat kaikista tärkeimmät jokaiselle itseäänkunnioittavalle vanhemmalle.
***
Naiset tulevat ja menevät isän elämässä, älykkäimmät isät eivät edes tutustuta heitä lapsiinsa ennenkuin ovat varmoja että juuri tämä nainen tulee olemaan heidän perheessää hyvin hyvin kauan. Lue se v-i-h-k-i-s-o-r-m-u-s. Omat lapset ovat ja pysyvät niin henkisesti kuin laillisestikin.
Niin se pitää ollakin. Sinä aikuisena et tarvitse aikuisen hoitoa ja tukea pysyäksesi hengissä, turvattomat lapset tarvitsevat.
Yhteenvetona: lapset menevät aina ja jokapaikassa sinun edelle.
ja niin heidän kuuluukin olla. En voisi arvostaa miestä, joka asettaisi minut lastensa edelle. Itse en olisi voinut kuvitellakaan laittavani miestä lapseni edelle. Omaa aikaa on kyllä ihan riittämiin nyt, kun lapsi on lentänyt pois kotoa.
ajatella noin, onhan omat lapset sentään oleet läheisempiä pitempään ja vielä lapsia (riippuu tietenkin lasten iästäkin).
Mutta luulen, että tosissaan rakastunut ihminen osaa kyllä erottaa nuo rakkaudet toisistaan, eikä tuollaista "kilpailutilannetta" tule.
Kannattaa ehkä ajatella niin kuin perheessä yleensä. Lapset ovat hyvin tärkeitä, mutta jos nämä lapset menevät joka asiassa, pienissäkin aina edelle esm. jos olette sopineet jotain yhdessä niin kovin "mitättömästä" syystä tämän peruminen ja vallankin jatkuvasti, ei ole mielestäni oikein.
Et ole ikinä tasavertainen lasten kanssa. Ei sinun kuulukaan olla. Lapset pysyvät, mutta kumppanin voi vaihtaa. Mietipä vähän omia asenteitasi ja kasva aikuiseksi jos aiot seurustella ihmisen kanssa, jolla on lapsia.
En ymmärrä täällä olevia kommentteja alkuunkaan. Miten sitä voi verrata lapsia ja aikuisten välistä suhdetta. Lapset ovat lapsia ja heillä on paikkansa, mutta lapset eivät toisaalta korvaa aikuisten välistä suhdetta. Miksi siis alkaa näitä vertailemaan. Siinä ei ole minkäännäköistä kilpailuasetelmaa. Isä rakastaa lapsiaan isänä, suojelijana ja kaitsijana, mutta naistaan erilaisella rakkaudella, johon kuuluu seksuaalisuus ja kumppanuus. Miten näitä nyt sitten voi verrata??
että aloittaja vertasi.
Näin asiat välittyy erilailla kuin kasvotusten puhuessa, rikkinäinen puhelin. Kysyin vain voiko uusi nainen olla yhtä tärkeä kuin miehen lapsetkin. Erilaisia rakkauksia on, mutta uskon että ihmiset voi olla yhtä tärkeitä, esim. rakkaus vanhempiin, ystäviin ja miesystäväänsä. Kaikki niin tärkeitä ja rakkaita ihmisii, mutta miesystäväni valitsisin asuinkumppaniksini. Ja syy on selvä.
"...mutten ole hänelle niin arvokas, ett haluaa olla mun kaa enempi..."
Tai toivottovasti niin. Hiukan eri kuvan aloitustekstistä vain sai.
ymmärrän täysin sinua. minun miehelläni on vuoden ikäinen lapsi entisestä suhteesta. olen itse ollut mieheni rinnalla siitä asti kun saimme tietää että exä odottaa lasta (oli kolmannella kuulla) mieheni lupasi ja vannoi että olen hänen elämänsä tärkein. tiesin että se ei ole totta, varsinkin lapsen syntymän jälkee ku hän alkoi käydä katsomassa lastaan minä jäin taka-alalle. hyväksyin sen että lapsi on minua tärkeämpi kuten kuuluukin olla! mutta se meni yli hilseen että tämä exä meni minun ohitse kuin lennosta!! exä joka petti, murskasi mieheni sydämen ja leikki tämän tunteillaan. yhtäkkiä kaikki tämä unohtui ja minut tiputettiin pohjalle. hyväksyn täysin mieheni lapsen mutta en tämän äitiään. ei voi sietääkään tätä tyttö niinkuin hänkään ei siede minua.
mutta juttuni pointti on siinä että vähitellen sinut jätetään taka-alalle.. niin se vai on.. lapset tulevat aina edellesi. mutta jos todella rakastan miestäsi, älä päästä naista sinun edellesi minään muuna kuin lapsen äitinä!
.. asioita oikeastaan verratakaan. Molemmat suhteet voi olla olemassa, mutta miksi ne pitää kilpailuttaa?? Suhde lapseen on erilainen väkisinkin kun suhde toiseen aikuiseen! Se pitää vaan ymmärtää. Se lapsi on omaa lihaa ja verta ja siksi jo biologisestikin tärkeä. Vanhempi suojelee jälkikasvuaan jo perustarpeikseen! Kyllä aikuisen pitää tajuta tämä ja antaa se tila puolisonsa ja tämän lapsen välille. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmin tarvitsee aikaa/huomiota. Eikö niin!
Itse tein miehelle heti selväksi että tottakai hänen lapsensa ovat hänelle tärkeämpiä kuin minä, ja että mun mielestä se on ihan itsestään selvää. Ja mun puolesta saa mennä exän luokse vaikka yöks (asuvat muualla) kun menee lapsia kattoo, en rupee asiasta tappelemaan, koska siitä ei tule kuin ongelmia omaan parisuhteeseen. Sen verran pitää luottamusta olla ja varmuutta omaan asemaan ettei tällasessa asiassa rupee taistelemaan...