Olen helpottunut kun viimein tajusin tekeväni
itselleni ja lapsilleni ainoan järkevän asian.
Asuimme mieheni ja minä yhdessä 20 vuotta josta
9 vuotta naimisissa. Hän käyttää alkoholia liian
usein ja paljon. Minä koetin jaksaa odotella
hänen parantumistaan alkoholista ja useista lupai-
luista, mutta viimein tajusin mitä oli tehtävä.
Nyt olen omani roppani ja itseni herra ja saan
päättää omista asioistani eikä toinen ole koko
ajan pistämässä kapuloita rattaisiin. En saannut
olla töissä en päivä rahallakaan, eli mikä ei
sopinnut...nyt asun lasteni kanssa ja voimme
henkisesti, että ruumillisesti hyvin.
itselleni ja lapsilleni ainoan järkevän asian.
Asuimme mieheni ja minä yhdessä 20 vuotta josta
9 vuotta naimisissa. Hän käyttää alkoholia liian
usein ja paljon. Minä koetin jaksaa odotella
hänen parantumistaan alkoholista ja useista lupai-
luista, mutta viimein tajusin mitä oli tehtävä.
Nyt olen omani roppani ja itseni herra ja saan
päättää omista asioistani eikä toinen ole koko
ajan pistämässä kapuloita rattaisiin. En saannut
olla töissä en päivä rahallakaan, eli mikä ei
sopinnut...nyt asun lasteni kanssa ja voimme
henkisesti, että ruumillisesti hyvin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen itse eroamassa, liikaa alkoholia käyttävästä, miehestäni. Me olimme yhdessä 22 vuotta, kunnes minäkin viimein tajusin tekeväni itselleni ja lapsilleni ja jopa miehelleni palveluksen hakemalla eroa. Tuo mitä kirjoitit upposi minuun täysin. Tuo tunne että saa vihdoin olla oman itseni herra eikä toinen ole koko ajan puuttumassa ja laittamassa kapuloita rattaisiin..se on se tunne jota odotan ja tiedän kun vihdoin pääsen omaan asuntoon lasteni kanssa niin itken varmaan viikon onnesta. Olen todella onnellinen puolestasi, että olet osannut tehdä oikean ratkaisun ja voitte nyt hyvin.
Näin jälkeenpäin olen huomannut, että liian monta vuotta katselin miehen alkoholisoitumista. Olimme naimisissa 22 vuotta ja viimeisien 7 vuoden aikana mies alkoi juomaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Ensin silloin tällöin viikonloppuisin ja hieman viikolla. Lopulta viikonloput pe illasta sunnuntai iltaan, eli aamusta iltaan viikon loput. Siinä vaiheessa jo olisi pitänyt ymmärtää lähteä pois. Lapsetkin siitä ehtivät kärsiä sillä nuorin oli 10 vuotias silloin.
Nyt vielä tappelemme omaisuuden jakamisesta, kun mies viinahuuruissaan luulee, että minä yritän viedä enemmän kuin kuuluu. Hän ei kuuntele, eikä usko minua. Sanoo hankkivansa lakimiehen. Tiedän, että tämä kaikki on ihan turhaan. Minua harmittaa, että hän haluaa vaan tuhlata rahaa lakimiehenpalkkioihin. Väittää, että myös minä joudun maksamaan niitä kuluja. Voi, kun Suomessa olisi mahdollista saada alkoholiongelmainen pakkohoitoon, ainakin silloin, kun asiat alkavat muuttaa muotoaan sairaassa päässä ja muut saavat siitä kärsiä.
"Liian monta"...uskomatonta tuo kirjoittamasi teksi olisi voinut olla yhtähyvin minun kirjoittamani...aivan kuin minun tapaukseni. Paitsi, että tappalemme omaisuuden jaosta niin tappelemme myös yhden lapsemme huoltajuudesta. Kaksi lapsista on tulossa minulle, mutta 16 vuotias poikamme on alkanut sääliä isäänsä ja sanoi, että vois mennä isälle koska muuten isä jää ihan yksin. Tarkoitukseni ei todellakaan ole estää tai painostaa lapsia tapaamasta isäänsä ja olemasta myös hänen luonaan. Mutta kauhistuttaa ajatus siitä, että muu perhe pääsee eroon ongelmista, joita alkoholi on perhe-elämäämme tuonut, niin yhden lapsistani pitäisi vielä jäädä entiseen ja hän jäisi ainoaksi ihmiseksi jolle voisi kännissä valittaa kaikesta maan ja taivaan välillä, kuten miehelläni tapana on.