Olenko liian "herkkä" kun otan nokkiini siitä kun mieheni ei millään lailla huomioi synttäreitä, valmistujaisjuhlia yms. ja sen sijaan ohi mennen saattaa kertoa mitä osti exälle tupaantulijaislahjaksi.
Tiedän kyllä ettei miehet pidä ko. asioita niin tärkeänä, mutta pahoitin kyllä mieleni kun miesystävä rötkötti sohvalla kun valmistuin koulusta ja sen sijaan eilen toi siskolleni ruusun ja kortin :(
kertokaa mielipiteitä.
Tiedän kyllä ettei miehet pidä ko. asioita niin tärkeänä, mutta pahoitin kyllä mieleni kun miesystävä rötkötti sohvalla kun valmistuin koulusta ja sen sijaan eilen toi siskolleni ruusun ja kortin :(
kertokaa mielipiteitä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sulla harvinaisen typerä idiootti mies...teepä kuule samallalailla sille...älä huomioi synttäreitä tai muutakaan...kokeile huomaako sitä
Et sä ole mikään herkkä, toi on ihan törkeetä käytöstä sua kohtaan. Sano miehelles tosta asiasta ja vähän nopeesti, vai voiko tollasta nyt edes mieheks kutsua..
Toi kosto menee vain kierteeseen, josta ei ole poispääsyä, en suosittele.
..tuota itsekään perusta "naisten juhlista" niin turhamaista hommaa kun se kaikin puolin on! Sama juttu oli meillä, vaimo valmistui Tradenomiksi ja en millään olisi ollut kovin innostunut järjestämään tai ruveta juhlimaan niin MITÄ VIELÄ, pakko kai se oli kun "pakotetaan"!! Voi helevetti ettei akat osaa muulla tavalla sitä valmistumistaan ottaa vastaan kun kutsumalla kaiken maailman ihmiset kylään jotta rahaa ja lahjoja tulisi paljon !
Kaiken kukkuraksi olla kännissä koko porukka ja hoilottaa jotain typeriä akkojen laulun lyllerrystä!!!!! Huh mitä on turhamaisuuden sivusta seuraaminen...
"Voi helevetti ettei akat osaa muulla tavalla sitä valmistumistaan ottaa vastaan kun kutsumalla kaiken maailman ihmiset kylään jotta rahaa ja lahjoja tulisi paljon ! "
Minä valmistuin juuri. En aio pitää valmistujaisia ja olen sanonut etten halua keneltäkään lahjaa. No kaikki haluavat jostain kumman syystä ostaa minulle semmoisen. Kaikki eivät ole samanlaisia.
Ompa Jussi-paralla ahdasmielinen ja kieroutunut suhtautuminen ihmiselämän kohokohtiin, mahtaa sun elämäs olla ankeeta. ja hapanta.
Eikä juhlat ja toisten huomioiminen ole mikään naisten juttu, vaan kaikille ihmisille kuuluva keino tuoda arkeen piristystä ja osoittaa välittämistä. parisuhdekin tarvii molemminpuolisia toisen muistamisia, oli sitten joku juhlinnan syy tai muuten vaan.
Ja kylään kutsuminen on yhteydenpitoa muihin ihmisiin ja hauskanpitoa. Kun on kivaa, hyvä mieli tai jotain saavuttanut sen haluaa jakaa muidenkin kanssa
Sinulle "näkymätön nainen" ehdotan että ihan suoraan kerrot miehellesi miltä tuntuu. Koston kierre ei tuota mitään hyvää ja eihän erokaan ole joka ongelman ratkaisu.
Anna sinä vaan lahjoja hänelle ja pidä hyvänä,
ehkä hänkin aikanaan huomaa miten mukavalta sellainen tuntuu.
herkkä olen samaa mieltä kahden muun kirjoittajan kanssa törkeetä toi on!!huh huh!!
Ihan selväsi taukki äijä! Kysehän ei ole MUISTAMATTOMUUDESTA jos se kerta exälle ostelee lahjoja! Ja vielä kiduttaa sinua tahallaan mainitsemalla sen! Umpitorvelo!
Tuo miehesi käytöshän on aivan törkeää!!Kyse ei ole siitä, että olisi vailla kalliita lahjoja, vaan muistamisesta. Tiedätkö, tuo on merkki sellaisesta miehestä, joka tulee kohtelemaan sinua välinpitämättömästi myös tulevaisuudessa..Tuollaisen moukan kanssa on asiaa oikeastaan aika turhaa ottaa esille, koska todennäköisesti hän suhtautunee asiaan samalla tavalla kuin tänne vastinetta kirjoittanut typerä mies.
Kyllä sinä antaitset miehen, joka huomioi sinua tärkeissä asioissa, iloissa ja suruissa..Tsemppiä, harkitse tarkoin, hauatko elää tuollaisen miehen kanssa. Tässä on takana paljon enemmän kuin lahjojen ostaminen, kysymys on periaatteista, huomaavaisuudesta, käytöstavoista, halusta olla toiselle hyvä.
Olen saanut kyllä joululahjoja,tosin ne ovat joskus samanlaisia kun antaa siskollensa..eipä sekään ole hienoa...mutta eniten ottaa päähän kun valmistuin pari vuotta sitten niin ei mitään, ei onnittelun sanaa suusta tms. en päässyt edes kahvi tilaisuuteen päätös juhlasta koska hänellä oli niin kiire kuskata kaveriaan ja sen akkaa niiden kämpille...nyt taas kyllä lähti jonnekkin kaverinsa luo onnittelemaan (minua ei tosin tietenkään voi ottaa mukaan).Ollaan kuitenkin nyt jo parikymppisiä ja seurusteltu 15-vuotiaista asti...Muutenkin olen kuin ilmaa, emme tee mitään yhdessä jne. Omia asioita hänellä kyllä on, muuta minä en pääse mitenkään osalle, edes kuulemaan mitä on tehnyt. Sisar kyllä pääsee aina jutuista selville.Muutenkin on yksi puolista, minä tiskaan,siivoan,pyykkän ja teen ruuat ja hoidan muutenkin kodin...Jos jotakin vaadin niin olen heti typerä,itsekäs jne. Ja jos jostakin uskallan mainita niin saan vaan kuulla että kenen vika se on...kaikki on siis minun syytäni. Kaverini asuvat toisilla paikkakunnilla, eikä heistä muutenkaan kuulu paljoa,juuri siitä syystä että asun eri paikassa. Joten vaikea tässä on mitään tehdäkkän. Kärsin paniikkikohtauksista, hyperventilaatiosta...masentaa vain koko ajan..itsetunto on syöty kokonaan. Lähde pois suhteestasi jos olet kykenevä, minulla ei ole voimaa. Analyysini itsestäni on katkeroitunut akka. Enpä joskus teininä ajatellut olevani avosuhteessa ja näin maahan poljettuna parikymppisenä.
koko röhkivä sika