Olen eronnut 5,5 vuotta sitten ja olen edelleen yksin.Minulla on kolme ihanaa lasta,joista kaksi nuorinta asuu luonani ja vanhin isällään.asun pienellä paikkakunnalla,ja täällä on niin pienet piirit,että täältä en ketään löydä.Ainut lohtuni on eräs varattu mies,tiedän että se on väärin.Mutta aina kun tapaamme saan voimia arkeeni.Olemme olleet mökkeilemässä ja tavanneet pikaisestikkin välillä.Olen rakastranut tätä miestä kaksi vuotta,ja keväällä tämä mies tunnusti rakkautensa minuun.Mutta hän on aiemmin ollut eron partaalla,ja kaikki meni mönkään kun uusi kumppani meni puihin,ja tällä hetkellä hän ei voi erota kun haluaa saada lapset pesästä maailmalle ja vaimo on henkisesti sairas.Silti aina välillä puhutaan siitä että jos joskus voitais olla yhdessä.Tiedän että tuomitsette minut,mutta tämä on ainut lohtu elämässäni,tapaamiset ja sähköpostit tuovat elämääni valoa,rankan arjen keskelle.Tiedän todella että tämä ei ole oikein,ja itselleni teen hallaa siinä että roikun tuossa miehessä.Mutta se tunne kun pääsen hänen syliinsä,kaikki huolet ja murheet ovat pois pyyhkäistyjä ja siinä hetkessä olemme vain me.Toivoisin niin että löytäisin oikean suhteen,mutta olen jo toivoni menettänyt.5 vuotta yksin,se taitaa jo kertoa minusta sen että minussa on jotain vikaa.Lapsilleni olen kuitenkin hyvä äiti kaikesta huolimatta ja rakastan lapsiani yli kaiken ja tekisin niiden puolesta mitä vain.Toivon että edes joku ymmärtäisi minua.
Onko enää toivoa?
Yh-äiti 37v
81117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En osaa sanoa että onko tuo nyt kannaltasi hyvä vai huono asia tälläinen suhde varattuun mieheen.
Mutta yleensä miehet maalailevat toisille naisille kauhukuvia omista avioliitoistaan. Vaimot on hulluja ja kotiolot ankeita....vaikkei asiat oikeasti niin olisikaan. Ettet vain olisi joutunut samanlaisten satujen kohteeksi? Tottakai tälläinen vipinä piristää häntä yhtälailla kuin sinua, mutta ilmeisesti sinulla ei ole tarjota mitään sellaista mitä hänellä ei jo olisi.
Sinuna kyllä alkaisin katselemaan ympärillesi, sillä saatat vain haaskata omaa aikaasi ja loppupeleissä olet lopunikääsi tämän miehen rakastajatar. Olisit varmasti ansainnut ihan kokopäiväisen parisuhteen.
Ole onnellinen, että sinulla on edes vakipano.
Minä olen ollut 6 ½ vuotta yksin ja ilman seksiä.
Ymmärrän täysin yh-äitiä. Olen itse ollut naimisissa jo ikiajat ja olin siitä huolimatta ilman seksiä vuosikausia. Sitten tapasin varatun miehen, jonka kanssa viihdyn. Tapaamme joskus, epäsäännöllisesti, minusta tuntuu että hän tapailee muitakin, mutta olen onnellinen niistä pienistä hetkistä jotka minä saan. En odota että hän eroaa, enkä kai itsekään sitä tee. en jaksa enää edes uskoa, että löydän jonkun, joka haluaa vain minut. Liitossa voi olla yksin, vaikkei puoliso olisi mikään hullu tai muuten näkyvästi poikkeava. Jotain vikaa liitossa kuitenkin on, jos seuraa haetaan ulkopuolelta. Vian ei tarvitse olla puolisossa, vaan voi se olla itsessäkin. Mutta en pidä salasuhteita moraalittomina, jos kumpikin osapuoli tietää pelin hengen, eikä esim. luvata jättää puolisoa jne. Ollaan vaan rehellisesti toisia naisia ja miehiä.
Et sä mitään uusia miehiä tapaakaan, kun sä siellä kotosalla kyykit lapsia hoivaamassa. Pistä vaikka treffi ilmoitus jonnekin.
Juu,eipä mulla ole vaihtoehtoja kun hoitaa lapsia.Ex ukko niitä ei ota,ja siskoilla ja vanhemmillani on oma elämänsä:mulla ei ole oikein noita lapsen vahteja,enkä niitä yksin aio kotiin jättää.Jos sitten vanhaikodissa jonkun mukavan papparaisen bongaisin.
kertomalla surullista tarinaa yksinäisyydestä ja ihanasta varatusta miehestä joka tuo elämääsi valoa. Siinä itsekkyydessä kylpiessäsi voisit välillä miettiä mitä se mies mahtaa sinulle valoa antaessaan viedä siltä ah niin sairaalta vaimoltaan ja niiltä lapsilta joiden kasvamista hän niin odottaa. Uskomatonta mitä juttuja täällä on. Eikö naiset enää uskalla arvostaa itseään, kun antavat kohdella itseään miten vaan ja toisaalta myös antavat miehen kohdella vaimojaan miten vaan!!!!!Mielummin yksin ja irtopainosten varassa loppuelämä kuin roikkumista ihmisessä joka ei tiedä mitä on luottamus ja yhteinen arki.
Katkeruus paistaa viestistäsi...Antaa yh: olla onnellinen niistä pienistä hetkistä.Arki yh:na ei todellakaan ole helppoa
Sivusta olen seurannut monia avio/avoliittoja
hyviä ja huonoja hetkiä monesti jotka kariutuvat
liian nopeista päätöksistä että,puolitoistavuotta
pitäisi katsoa toistensa elämisen muotoa.Työssäni
joutun näkemään,varallisuuden huonot puolet kun
perheiden velkapaine kasvaa ja asunnon vuokrat
jäävät maksamatta.En ole häätäjä mutta auton
apumiehenä ollut häätöhommissa kunnan palveluksessa ja nähnyt monta tapausta palvelus
vuosien aikana.......