Tänään tajusin etten rakasta vaimoani. Tästä hetkestä alkaa prosessi, joka tulee johtamaan avioeroon. Auttakoon jumala lapsiamme ja minua, vaimoanikin kohtuullisessa määrin.
Tajusin etten rakasta vaimoani
Mies 45
258329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minä puolestani tajusin jokin aika sitten, että rakkauden tunteen ylläpitämiseen täytyy tehdä työtä. Ja sitä olen yrittänyt tehdä suhteemme vuoksi. Suhde ei enää ole sitä mitä se oli aivan alussa, mutta kyllä minä haluan pitää siitä huolta ja haluan tehdä sen eteen työtä.
Ehkä joskus olisi ollut helpompaa todeta kuten sinä, että "enää ei ole rakkautta, ja ainoa mahdollisuus on erota", mutta olen kyllä tyytyväinen ja vaimoni ilmeisesti myös, ettemme ole heittäneet pyyhettä kehään, silloin kun se olisi tuntunut helpoimmalta vaihtoehdolta.
Aika ajoin palautan mieleeni ne asiat, joihin aikoinaan hänessä ihastuin, ja huomaan, että pohjimmiltaan ne samat ominaisuudet ovat hänessä edelleenkin tallella.
Rakastan häntä.
Et ilmeisesti ymmärrä, että joku ihminen ei rakasta puolisoaan vaikka kuinka psyykkaisi itseään niillä ajoilla jolloin rakastui tai luuli rakastuneensa.
Kun on välinpitämätön, on välinpitämätön.
Olen jo jonkin aikaa asiaa miettinyt ja eilen illalla sain asiasta varmuuden, en rakasta. En vain tiedä kuinka tästä pääsee ulos. Mukuloita on kolme ja nuorin ei edes koulussa vielä. Lapsista pidän paljon, mutta?
Vaimo kiusaa seksillä ja vitutus vain kasvaa. Miehelle tuo saamattomuus on sellainen raastava ja kalvava tauti, jonka yli ei tahdo millään päästä. Kun paineet kasvaa, niin vitutus kasvaa ja käytös huononee, ei vaimokaa halua olla mieliksi ja kehä on valmis. Voi vittu!
Rakastaisitko vaimoasi, jos hän antaisi sinulle suurin piirtein riittävästi hyvää (=innokasta) seksiä? Jos näin on, kannattaa selvittää ensin se asia, olisiko vaimo valmis elvyttämään seksielämää edes sen uhan alla, että muuten liitto päättyy.
Naisena monesti huuli pyöreänä ihmetellä, miten kanssasisaret eivät ymmärrä mitään suhteen realiteeteista:O
Ei pelkkä seksi suhteessa riitä. Erimielisyydet lasten kasvatuksesta, vapaa-ajan vietosta, Lomista jne...
Siinä vaiheessa kun seksi vähenee ja lähes loppuu alkaa miehen päässä kiristää ja silloin tulee helposti sanottua asioita jotka pitäisi jättää sanomatta. Monikaan nainen ei ilmeisesti ymmärrä miten saamattomuus mieheen vaikuttaa.
Ymmärrettävää on, ettei seksi naistakaan kiinnosta, jos ei muutenkaan juuri mistään puhuta. Mies on kuitenkin melko yksinkertainen luontokappale, ja sille riittää kun se pääsee panemaan. Sen jälkeen mies kykenee olemaan hienotunteisempi ja toimii asioissa eri tavalla kuin ilman seksiä. No oli miten oli, vaimon käytös on kuitenkin sen oloist, etten juuri jaksa häntä kiinnostaa. Kysymykseeni erotaanko, hän vastaa vain, että toivottavasti ei?
Minen jaksa!
Hei,
entäs jos pienten lasten äitiä joskus väsyttää?
Muistan itse jo ohimenneen ajan, kun pienen lapsen kanssa oli pyörinyt ykisn monta päivää ja vähän öitäkin. (terve ja hyväntuulinen tapaus, ei mitään ongelmia edes)
Sitten kun pääsi vaaka-asentoon, niin silmät oli jo kiinni ja uni napattu. Tätä valitettavasti kesti varmaan monta vuotta näin jälkeenpäin ajateltuna. Syistä ei ikinä puhuttu aviomiehen kanssa. Ja kun lapsenhoito alkoi helpottaa, ei miestä enää seksi kiinnostanut...
Voi kun jotakuta auttaisi tämä tieto!
JEP. Joskus se saattoi olla sitäkin, mutta nuorimmainenkin on jo kuuden, ja nukkuu yöt omassa huoneessaan hyvin.
Kun mies riittävän monta kertaa torjutaan, ei viitsi edes ajatella saavansa. Jotenkin sitä ajatus menee siihen, että jos akka nyt antaa, niin seuraavaa kertaa saa taas odottaa puoli vuotta. Perkele olen mielummin ilman! No kuten sanoin noidankehä on valmis. Katotaan nyt kauanko tätä kumpikaan jaksaa katella.
ps. lasten kanssa olen enemmän kuin eukko.
Et ole tilanteessa yksin, en ole itse vielä kertonut asiaa kumppanille.
..et varmaan ole ainut.. ;)
Oletko joskus rakastanut vaimoasi? Jos olet rakastanut, niin luovutatko noin vain, uskoen että rakkaus on jokin mystinen on/off-juttu? Mitä olet vuosi(kymmeni)en aikana tehnyt suhteen hoitamisen eteen? Varsinkin jos olet ollut kuin ellun kana, ota vastuu tilanteesta ja tee mitä tehtävissä on (keskustelut, kirjallisuuden lukeminen yksilöterapia, perheneuvonta, parisuhdeleirit ja kurssit).
Täytyy uskaltaa tehdä ratkaisuja myös OMAKSI-hyväkseen! Se on vielä luvallista ja suotavaakin.
En lukenut muita vastauksia, mutta pisti silmään toi otsikkosi. Niin kun ei edes yritetä enää, todetaan ettei enää rakasteta ja sit vaan ero ja thats it. Kun pitäisi vaan nauttia elämästä ja tehdä päätöksiä, joista voi kärsiä muutkin. Osuit naulan kantaan, tästähän tässä onkin kysymys, AJATTELE MYÖS ITSEÄSI eli AJATTELE AINOASTAAN ITSEÄSI ja helkkari kun se sopii niin yllättävän monen suuhun....helvettiin koko avioliitto, kun hommat menee tämmöiseksi. Tosin itse olen eroamassa, mutta en suinkaan syystä, ETTENKÖ ENÄÄ RAKASTAISI.
Rakkaus välillänne joko on tai ei ole.
Mielestäni jo huippuhienoa vaikka yksipuolisena.
Rakastaa on teon sana.
Tahdotko rakastaa vai et tahdo? Sinä päätät.
Mielestäni aika itsekästä on sanoa nyt minä rakastan sinua tai nyt minä en enään rakasta sinua.
Sinä voit päättää tahtoa rakastaa tai et tahdo rakastaa.
Sitten alkaa työ joko rakkauden eteen tai luovutus.
Minä en enään tahdo rakastaa vaimoani niinkö?
just. taas näitä onnettomia itkijöitä. Anteeksi vaan ihan oikeasti. mutta näitä on nähty. alku on aina huumaa. ainakin toivon, että se on sinullakin sitä ollut. on niin rakastunut että. sitä ei pysty edes kuvailemaan. kaikki mitä on elämältä halunnut on siinä toisessa ja sen rinnalla halutaan vanhentua. ja sitten marssitaan papin eteen kertomaan se koko suvulle. myötä ja vastamäessä. kunnes kuolema erottaa.
ja sitten, pikkuhiljaa, vuodet vierii. alkuhuuma katoaa. arki iskee. on vaikeaa. niin vaikeaa. ja sitten sitä yks päivä herää ja tajuaa, ettei enää rakasta. tyhmä!! ei avioliiton kuulu (minun mielestäni, mutta mielipiteitähän on monia...)olla mikään ohimenevä juttu, josta voidaan luistaa heti kun homma ei suju. teillä ei luultavasti ole sujunut pitkään aikaan. eikä rakkaus ole mikään absoluuttinen tunne, joka pysyy aina samana. se alkaa roihusta, mutta melko varmasti se hiipuu joskus ja lämpenee sitten taas. on päiviä, kuukausiakin, ettei sitä oikein tahdo edes löytyä. joskus sitä suorastaan vihaa toista. ja sitten se taas roihuaa. toinen ei voi mitenkään olla vastuussa rakkauden tunteestasi. sinä olet. sinun pitää herättää se ja usko pois, sen saa kyllä heräämään. on tehtävä töitä. avioliitto tai mikä tahansa suhde on työtä. sitä on päätettävä rakastaa. korostan siis tuota sanaa päätös. koska sitä se on, jos haluaa jakaa koko elämänsä toisen kanssa. päätös, johon papin (tai tuomarin) edessä sitoudutaan. minä olen päättänyt rakastaa puolisoani loppuun asti. ja teen sen päätöksen jokaikinen päivä uudestaan.
muista myös, että sinun oma onnellisuutesi ei ole kenekään muun vastuulla kuin itsesi. vaimosi tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi. ajattele mieluummin niin päin, että sinun tehtäväsi on tehdä vaimosi onnelliseksi. kuulostaa oudolta, mutta toimii, jos kumpikin puolisko ajattelee samoin. ei voi hävitä. lue vaikkapa kirja "kaikki se rakkaus, joka sinulle kuuluu" yritä ainakin. sen olet velkaa ainakin lapsillesi. hyvä, että olet tänään tajunnut, että et rakasta vaimoasi. voit tehdä asin hyväksi jotain. voit rakastua uudestaan. koska sitä pitkät suhteet ovat parhaimmillaan. rakastutaan uudestaan ja uudestaan... omaan puolisoon. joskus se vaatii paljon työtä. useimmista ei vaan ole siihen. luovutetaan yrittämättä tosissaan.
EI LISÄTTÄVÄÄ!
- Älytöntä elää rakkaudettomassa parisuhteessa!!!
nää on just näitä kun ei tiedetä että onni voi odottaa kulman takana....se on ihan ihmisitä kiinni....ei ihminen pohjimmiltaan mikskään muutu vaikka kuinka lupais.....ärsyttävä teksti.
t.17 saman kutvelon kanssa,nyt tuli mitta täyteen
.
Nykyvika on että kuvitellaan rakkauden olevan jotain, joka on ja pysyy ja paranee, ja kun sitä oikein tarkasti riidan keskellä miettii on ihku varma ettei rakkautta ole lainkaan.
Eikä sitä ole.
Koska.
Yllätys yllätys, rakkaus ei ole tila joka kestää, se ei ole jotain joka syttyy ja jatkuu lopun ikää.
Rakkaus on tahto tila, minä tahdon rakastaa tuota ihmistä. Kukaan meistä ei ole niin ihanteellinen että meitä jaksaisi rakastaa joka päivä, tai edes joka vuosi.
Toiseen liittoon astuessani tunnen vahvasti miten minulla on halua rakastaa tätä ihmistä, myötä ja etenkin vastoinkäymisissä. Kuka nyt ei myötämäessä jaksaisi rakastaa, tahtoa vaaditaan kun tie nousee pystyyn ja ongelmia kerääntyy.
Tässä liitossa minä tahdon rakastaa, hautaan saakka, ja se seksi?!
Kukaan ei pihtaa seksiä hyvässä suhteessa, seksi on väline, kun siitä väline tehdään. Jos suhde on kunnossa seksi pelaa, jos suhde tökkii seksi tökkii.
Eli te miehet jotka sormella osoitatte pihtarivaimoa, ette ottaisi ja istuisi pöydän ääreen, kysyisi ihan suoraan mikä naisen mieltä painaa.
Syy seksittömyyteen voi olla hyvin monessa muussa ongelmassa, ei siinä ettei nainen halua sinua, vaan siinä ettei nainen koe sinun olevan hänelle reilu elämän suhteen.
Mutta erotkaa toki, niin minäkin tein, ero on aina rohkea päätös ja yleensä se parantaa elämää ;) tämä palopuhe oli niille jotka vielä epäröivät ja etsivät syitä jatkaa.
Silloin kun etsii syitä jatkaa, on vielä syitä jatkaa, hätäillä ei kannata, erota ehtii aina. Itseltäni se vei nelisen vuotta, enkä menettänyt mitään sillä että hankin varmuuden siitä mitä haluan tehdä.
Rakastin miestäni josta erosin, ongelma oli, ettei hän rakastanut minua, ei halunnut minulle hyvää.
niin että toinen ei huomioi eikä välitä kumppanistaan.Tämän tunnelman ainakin naispuolinen aistii hyvin herkästi.Mietitään ja haaveillaan siitä kuinka hyvin kaikki menisi ja olisi toisenlaisen kumppanin kanssa.Mutta se on haavetta ja toivetta ja jälleen toisenlaisia tuntemattomia odotuksia.Ei arvosteta ja huomioida sitä liian tuttua ja turvallista kumppania.Monesti vasta silloin herätään kun on liian myöhäistä tai tämää uusi ihmeellinen kumppani osoittautuukin samanlaiseksi kuolevaksi kun edellinenkin.
Siis miten työtä tekemällä voi saada itsensä rakastamaan toista?
Onnistuuko se myös niin, että valitsen vaan jonkun tyypin ja tarpeeksi työtä tehtyäni saan itseni rakastamaan häntä?
Onko rakkaus siis työtä?
Minä kun kuvittelen että rakkaus on tunne eikä tunteitaan voi valita tai saada keinotekoisesti heräämään.
Sitten on ihan eri asia mihin tekoihin tämä tunne johtaa jos johtaa.
Tunteet on meillä kaikilla, mutta asioiden ylläpitäminen on työtä, päätöksiä ja valintoja. Tunteittensa perässä menevä ihminen on jäänyt tunnepuolen kehityksessä teini-ikäisen tasolle, ei ole kasvanut aikuiseksi.
Eropäätöksien tekeminen on keskustelun tulos. Ei toisen pitäisi lähteä eroa tekemään toisen seläntakana. Se on todella raukkamainen teko! Siis, tarkoitat varmasti, että rakkauttakin on aviosuhteessa vaalittava henkeen ja vereen asti, varsinkin jos on pieiä lapsia.
Työtä tekemällä ei voi saada itseään rakastumaan ihmiseen, josta ei muuten pitäisi. Mutta jos on löytänyt ihanan puolison itselleen, niin ei se rakkaus monillakaan itsellään pysy yllä. Lukemalla näitä tämän palstan juttuja, huomaat kyllä miten se homme etenee.
Ensin ollaan pari vuotta rakastuneita ja kaikki on ihanaa. Sitten pyöräytetään pari tenavaa ja eletään äiti- ja isi-elämää. Sitten kun lapset alkavat pärjäämään omillaan, huomataan että oho minullahan on puolisokin, mutta eipä tuon kanssa ole mitään yhteistä, ei ole mitään puhuttavaakaan, koko mies/nainen on pelkkiä huonoja tapoja ja seksiäkään ei enää saa tai viitsi antaa x vuoden tauon jälkeen. Sitten kun ärsytys on saavuttanu lakipisteensä, aletaan puhua erosta kun ei rakasteta enää.
Sanoisin sinulle, että harvemmin se rakkauden loppuminen tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, kyllä tilanteen on annettu itse luisua käsistä! Parisuhdetta voi tietoisesti kehittää ja pitää yllä ja jos vielä puolisovalinta on osunut kohdalleen, niin silloin suhteella on erinomaiset mahdollisuudet pysyä tuoreena ja kestää. Jos ollaan pari vuosikymmentä kuin ellun kanat, niin sitten kaikki on korkeemmas käres tuleeko ero vai ei...
sinulta, monet meistä ovat varmasti kokeneet samoja tiloja ja tunteita. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että väkisin ei kannata naimisissa olla, siitä kärsivät kaikki, myös lapset. Itse erosin n. 20 vuotta sitten väkivaltaisesta miehestä ja lapsissa tapahtui aivan ällistyttävä muutos kun tilanne kotona normalisoitui. Vaikka ns oikeaa lyömistä tapahtui vain kerran oli jatkuvaa riitaa ja kinaa sitäkin enemmän, joka myös heijastui lapsien elämään. Myös vanhemmat jaksavat lasten kanssa paremmin kun oma mieli on tasapainossa.
Rakastaako vaimosi sinua?
Mieti miltä hänestä tuntuu, jos rakastaa. Tiedän tapauksia joissa vaimo on tehnyt jopa itsemurhan kun mies on jättänyt. Jos et nyt rakasta vaimoasi, niin et ole edes rakastanutkaan ihmisenä, jos et välitä yhtään miltä hänestä ero tuntuu.
Oletko kysynyt asiaa häneltä? Oletko keskustellut aiheesta?
Jokaisessa avioliitossa on myös arki. Oliko rakkautesi vain seksuaalista vetovoimaa ja ihastumista, vai välititkö hänestä myös ihmisenä ja kumppanina. Ihastuksia tulee ja menee, mutta hyvä kumppanuus on se jota kannattaa arvostaa.
Kaikille teille, jotka sitä "panemista" pidätte rakkautena, mediatyrkytteiden harhaanjohtamina ehkä, toivon puolison arvostamisen olevan sen tärkeimmän asian. Harvoin löytyy kahta täysin samanlaista ihmistä. Edelleenkin vastakohdat voivat täydentää toisiaan.