joka tuntee tukehtuvansa parisuhteessaan.... kaikki suht ok kun mies poissa, kun paikalla niin ahdistaa...en osaa selittaa itsellenikaan mista se johtuu. Ikavaa mutta voiko kyse olla siita kun luin kerran etta ahdistus on merkki etta toimii tunteitaan vastaan.. vaikea puhua miehelle mistaan kun en tieda mista milloinkin suuttuu...
olenko ainoa
ihminen maailmassa
5546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siitähän se juuri kertoo, että et voi hyvin parisuhteessasi. Tunne, ahdistuksesi, kertoo omasta pahasta olostasi nimenomaan miehen läsnä ollessa. Jos joudut pelkäämään hänen suuttumistaan, kun on tarvetta keskustella, niin eipä hyvältä vaikuta. Keskustelua tulisi olla parisuhteessa hyvin paljon. Tee oma ratkaisusi, lopeta epätyydyttävä parisuhde, sure sen loppuminen tarvittaessa ja jatka elämääsi. Ansaitset parempaa, sen tiedät ja tunnet itsekin. Kaikkea hyvää jatkossa.
Täsmälleen samaa mieltä kuin edellinen vastaaja! Minulla on kokemusta siitä, että uusi elämä alkoi kun lähdin tuollaisesta suhteesta. Et ilmeisesti pysty olemaan oma itsesi ja se tuntuu ahdistavana olona. Ehkä sinun on nyt joko puhuttava asiasta tai otettava jalat alle. Sinä pystyt siihen aivan varmasti!
Vielä lisäys, et kai vaan ole sekaantunut narsistiin? Vähän siltä tuo "ei voi tietää mistä milloinkin suuttuu" -kommentti nyt kuulostaa ja silloin on viisainta ottaa jalat alle ennen kuin on myöhäistä!
Itsekin tuntui että tukehduin suhteeseen, olin silloin vaan niin epävarma kaikesta, enkä osannut selittää mistä kaikki johtui. Jotenkin vaan ahdisti miehen seura ja se ettei asioista voinut puhua kun mies heti hermostui! Ja itse toimin kyllä tunteitani vastaan suhteessa.
Olin niin epätoivoinen vielä puoli vuotta sitten, mutta kesän aikana olen saanut jostain voimia, pohdiskellut ja puntaroinut asioita.. Yritin miehellenikin asiosta jutella, mutta ei hän oikein ymmärtänyt, hermostui vaan ja rupesi syyttelemään mua asioista... Itseäni rupes jo naurattaa moinen käytös.
Nyt n. kuukausi sitten erosimme lopulta. En olisi uskonut että tämä on näin suuri helpotus itselleni! "Tuntuu kuin taakka olisi ´kaadettu harteiltani". Vielä on kuitenkin kaikenlaista edessäpäin, mutta asioilla on tapana järjestyä...(toivottavasti!)
Kaikkea hyvää sulle, toivottavasti saat asiat johonkin suuntaan muuttumaan. Voittehan mennä yhdessä johonkin juttelemaan, jos haluat vielä jatkaa suhdetta ja saada sen kuntoon. Mutta itse en enää halunnut suhteelta mitään muuta kuin eron.
Mikset siis pysy sinkkuna, jos seurustelu noin ahdistaa?